Eläkää käskyjen mukaan Vanhin David B. Haight kahdentoista apostolin koorumista Käyttäkää hyödyksenne tämä suurenmoinen elämänne suoma mahdollisuus elää se hyvin, olla hyviä, tehdä hyviä tekoja ja vaikuttaa muihin aikaansaaden hyvää. Rakkaat veljeni ja sisareni, kuinka hieno tilaisuus, kuinka kaunis päivä, kuinka ihana hetki tämä onkaan, ja erityisesti minulle saadessani tilaisuuden seisoa tässä kuultuamme ensin Jumalan maan päällä elävän profeetan sykähdyttävän julistuksen ja todistuksen. Presidentti Hinckleyn pidellessä käsissään Mormonin Kirjan ensimmäistä laitosta mieleeni muistui eräs kokemus, joka meillä oli muutamia vuosia sitten osallistuessamme erääseen lähetysjohtajien seminaariin. Tuon Palmyra-Fayetten alueella pidetyn kaksipäiväisen seminaarin päätteeksi me kokoonnuimme päivälliselle uudelleen rakennettuun Peter Whitmerin hirsimökkiin, siihen pieneen kauniiseen rakennukseen, jossa kirkko järjestettiin 168 vuotta sitten tästä viikonlopusta lukien. Se oli hyvin liikuttava tilaisuus. Tuossa pikku hirsimökissä ainoa ruoanvalmistuspaikka oli tulisija. Katselimme tuota tulisijaa, jonka yllä roikkui pata, jossa ruoka valmistettiin. Mitään nykyajan mukavuuksia heillä ei tietenkään ollut. Ulkona oli kaivo, josta he saivat veden. Kun tämä hyvin hengellinen tilaisuus, joka meillä oli näiden lähetysjohtajien kanssa, oli lähestymässä loppuaan, nousin portaat ylös ja kurkistin siellä olevaan kahteen makuuhuoneeseen. Peter Whitmerin perhe käytti niitä. Mutta he luovuttivat profeetta Joseph Smithille toisen näistä huoneista, jossa tämä sitten käänsi Mormonin Kirjaa jonkin aikaa. Noissa vaatimattomissa puitteissa hänen kanssaan työskenteli Oliver Cowdery. Tunsin sydämeni palavan ihanasta tunteesta, joka minulla oli pelkästään siitä, että sain olla tuossa pienessä maalaismökissä ja kuvitella sitä, mitä siellä oli tapahtunut, ja niitä taivaan siunauksia, joita oli vuodatettu heidän ylleen. Lähtiessämme kokouksesta sinä iltana ja jättäessämme taaksemme tuon pienen maalaismökin loisti puitten välistä täysikuu. Sanoin Rubylle: "Voin kuvitella tuon vuoden 1830 huhtikuun 6. päivän illan, kun tuo pieni ryhmä oli ollut koolla, kirkko oli järjestetty ja läsnä oli ollut kuusi sellaista miestä, jotka hyväksyivät kirkon järjestämisen, mikä oli sopusoinnussa New Yorkin osavaltion lakien kanssa; voin kuvitella, mitä sanottiin, mitä profetoitiin kirkon tulevaisuudesta ja millaisia todistuksia mahdollisesti lausuttiin." Sitten jatkoin: "Kuvittelisin, että tuona huhtikuun 6. päivän iltana vuonna 1830 loisti täysikuu osoittaen, että Vapahtaja oli mielistynyt siihen tilaisuuteen ja niihin puitteisiin." Myöhemmin ilmaisin tämän ajatuksen eräälle ryhmälle, jolloin sen kuuli myös veli Chamberlain, Suolajärven laaksossa sijaitsevan Hansenin planetaarion silloinen johtaja. Hän oli tarpeeksi viitseliäs ottaakseen yhteyttä merivoimien havaintoasemaan saadakseen selville, millaista oli mahtanut olla huhtikuun 6. päivänä 1830. Heillä ei kuitenkaan ollut tietoja siltä ajalta, joten veli Chamberlain oli edelleenkin sen verran viitseliäs, että otti yhteyttä Kuninkaalliseen observatorioon Greenwichissä Englannissa saadakseen siellä mahdollisesti saatavilla olevia tietoja. Myöhemmin hän lähetti minulle joitakin asiakirjoja, joista kävi ilmi, mitä horisontissa tapahtui tuolla vuoden 1830 huhtikuun 6. päivän viikolla. Niistä kävi ilmi, että noina päivinä ennen huhtikuun 6. päivää ja sen jälkeisinä päivinä loisti joko aivan täysi tai miltei täysi kauniisti valaiseva kuu. Herran kirkkaus oli vuodatettu tuon tilaisuuden kunniaksi. Kuunnellessamme tänä aamuna, kuinka presidentti Hinckley muisteli niitä suurenmoisia tapahtumia, tunnen, että minulla on ollut suuri kunnia saada elämäni aikana mahdollisuus vastaanottaa opetusta, osallistua tilaisuuksiin eri puolilla maailmaa ja temppelissä sekä olla läsnä kirkon kokouksissa, joissa olen tuntenut Herran Hengen johtavan tätä työtä, jonka todistan teille olevan totta. Ja vuosien vaihtuessa minulle on suuri kunnia saada mahdollisuus lisätä edes oma todistukseni suuren profeettamme todistukseen. Muutamia päivä sitten sain kirjeen Juniperista Idahosta eräältä 19-vuotiaalta nuorelta mieheltä nimeltään Kevin Campbell. En edes yritä kertoa, missä tuo paikka on, vaan saatte käyttää mielikuvitustanne. Tämä veli Kevin kirjoitti minulle näin: "Olen saanut tietää, että sinä olet tulossa vuosiltasi varsin iäkkääksi, ja halusin kirjoittaa sinulle, ennen kuin siirtyisit rajan toiselle puolelle. Millaista elämä on sinun korkeassa iässäsi? Olen usein pohtinut sitä, ja niinpä esitän sinulle tämän kysymyksen 'Millaista elämä on?', jotta tietäisin, mitä on odotettavissa tullessani itse niin vanhaksi kuin sinä." Haluan sanoa Kevin Campbellille ­ Herra häntä siunatkoon ­ elämä on ihanaa. Ainoa tapa, jolla voin sitä kuvata, on se, että minua on siunattu koko elämäni ajan, ja minua on siunattu haasteilla ja mahdollisuuksilla ja kysymyksillä ja ongelmilla, jotka ovat osa elämää. Elämä on kuitenkin ihanaa, jos elämme niiden yksinkertaisten periaatteiden mukaan, joita meille on opetettu, ja jos elämme niin kuin tiedämme, että meidän tulisi elää. Yksi niistä suurenmoisista siunauksista, joita saamme vanhalla iällämme, on se, että me voimme viettää enemmän aikaa lastemme ja heidän lastensa ja edelleen heidän lastensa kanssa, että meillä on mahdollisuus kokoontua yhteen ja olla heidän kanssaan. Juuri äskettäin meillä oli tilaisuus osallistua seurakuntakeskuksessamme kastetilaisuuteen, jossa Rachel, yksi lapsenlapsenlapsistamme, kastettiin. Muutamaa päivää aiemmin oli kastettu Richard, myös yksi lapsenlapsenlapsistamme. Minulla oli tilaisuus katsella heitä ja jutella heidän kanssaan ja halata heitä ja huomata se pilkahdus heidän silmissään ja nähdä heissä se evankeliumin valo, joka tuntui täyttävän heidän sydämensä ja sielunsa. He olivat niin innostuneita siitä ajatuksesta, että heidät kastettaisiin, jotta heistä tulisi kirkon virallisia jäseniä. Heidän perheensä olivat opettaneet heille totisia evankeliumin periaatteita. Muistan sanoneeni Richardille tarttuessani häntä kädestä: "Richard, annahan minulle oikein kunnon lähetyssaarnaajan kädenpuristus." Ja niinpä hän pienellä kahdeksanvuotiaan kädellään miltei puristi sormeni irti kädestäni. Hänen niin tehdessään sanoin hänelle: "Richard, sinusta tulee suurenmoinen lähetyssaarnaaja, aivan kuten pienestä Rachelista tulee suurenmoinen kirkon jäsen omassa elämässään." Siinä samassa tilaisuudessa meillä oli mahdollisuus seistä nuoren Peter nuoremman ympärillä hänen saadessaan Aaronin pappeuden ja kuulla hänen isänsä antavan hänelle pappeuden siunaukset. Ja niillä meistä, jotka olimme iältämme vanhempia, oli tilaisuus seistä piirissä ja aistia tilaisuuden merkitys ja tuntea se ja tietää, että kaikki läsnäolijat kuuluivat perheeseemme. Perheeni jatkuvasti kasvaessa ja laajentuessa haluaisin sen tietävän isistään. Käytän tätä sanaa monikossa samoin kuin Helaman käytti sitä ­ Mormonin Kirjan suuri profeetta Helaman ­ kertoessaan pojilleen heidän isistään, mukaan lukien Nefi ja Lehi, ja siitä, miten nämä seurasivat Jumalan sanaa ja pitivät käskyt, ja siitä, kuinka nämä lähtivät Jerusalemista ja menivät erämaahan, kuten Mormonin Kirjassa kerrotaan. Helaman opetti lapsilleen, että heidän isänsä olivat tehneet monia tekoja ja että nuo teot olivat hyviä. Samoin toivoisin sukupolvien vaihtuessa omienkin lastemme tietävän perinnöstään, tietävän, keitä he ovat, ja tietävän, että heillä oli isiä, jotka uskoivat, ja tietävän, että heillä oli isiä, jotka kohtasivat haasteita, että heillä oli isiä, jotka tutkivat ja jotka olivat menneet maailmaan julistamaan totuutta ­ ei pelkästään lainaten kohtia pyhistä kirjoituksista vaan tuntien sydämessään ja sielussaan, että se, mitä teemme, on totta. Meillä on ollut tilaisuus hankkia itsellemme entinen talomme Oakleyssä Idahossa ja kunnostaa se, niin että lapsemme tietäisivät esivanhemmistaan ja että he tietäisivät, että heidän isänsä ja näiden teot olivat myös hyviä. Olen voinut säilyttää sen kultakellon, jonka Oakleyn 1. seurakunta antoi isälleni tämän ollessa piispa. Hän sai kellon vuonna 1905, syntymääni edeltävänä vuonna. Me omistamme osan, pienen osan perintöä, muistutuksen siitä, että vanhempiemme työt olivat hyviä ja että he auttoivat tämän ihmeellisen työn eteenpäin viemisessä. Opin ja Liittojen Kirjan ensimmäisessä luvussa Herra on julistanut, että tämä on "minun esipuheeni käskyjeni kirjaan" (jae 6). Niiden veljien, jotka olivat kokoontuneet Hiramiin Ohiossa puolitoista vuotta kirkon järjestämisen jälkeen, oli määrä koota profeetta Josephin saamat ilmoitukset ja painaa ne ja siten tuoda niissä olevat käskyt ihmisten ulottuville. Osana tätä ensimmäistä lukua Herra selitti, kuinka Hän oli antanut Joseph Smithille voiman, innoituksen ja johdatuksen taivaasta kääntää Mormonin Kirja sekä johdattaa kirkko "ulos synkeydestä ja pimeydestä" (jakeet 29­30). Miettikääpä tänään mielessänne, mitä presidentti Hinckley tekee matkustaessaan eri puolilla maailmaa ja mennessään tapaamaan ihmisiä. Kun puhumme kirkon johdattamisesta ulos synkeydestä ja pimeydestä, niin ajatelkaapa, mitä presidentti Hinckley tekee eri puolilla maailmaa lehdistön, tiedotusvälineiden ja kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ajatelkaa, kuinka heillä on mahdollisuus nähdä Jumalan profeetta ja kuulla hänen todistavan ja selittävän, mitä on tapahtunut. Monet vaikutusvaltaiset sanomalehdet ja aikakauslehdet sekä muut julkaisut ovat julkaisseet monia suopeita kirkkoa käsitteleviä artikkeleita. Eikö olisi suurenmoista, jos nykypäivän maailmalla olisi jonkin verran todellista ymmärrystä vaikka vain niistä kymmenestä yksinkertaisesta käskystä, jotka Herra kaiversi omalla sormellaan kivitauluihin? Mooses tuli alas Siinainvuorelta näyttämään Israelin lapsille, jotka olivat kevytmielisiä, niin etteivät nämä sanoisi, etteivät ymmärtäneet sitä, mitä sanottiin. Kun Mooses toi mukanaan kivitaulut alas, ihmiset saattaisivat lukea Herran omat sanat "Sinulla ei saa olla muita jumalia" (2. Moos. 20:3) ja "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa" (2. Moos. 20:4) ­ jotakin muuta, mitä palvella ­ vaan heidän tulisi rakastaa Herraa, rakastaa Jumalaa. Herra sanoi, ettei meidän pitäisi käyttää väärin Jumalan nimeä (ks. jae 7), että meidän pitäisi muistaa pyhittää lepopäivä (ks. jae 8), ettei saa tappaa (ks. jae 13) ja ettei saa tehdä aviorikosta (ks. jae 14). Kuvitelkaapa, mitä tämä saisi aikaan nykypäivän maailmassa ja Yhdysvalloissa sekä nykyisten joukkotiedotusvälineiden uutisoinnissa. Entä "älä varasta" (jae 15) tai "älä todista valheellisesti" (jae 16) tai älä tavoittele toisen härkää tai maatilaa, hänen vaimoaan tai mitään, mitä hänellä on (ks. jae 17). Meidän Herramme ja Vapahtajamme evankeliumi on palautettu maan päälle. Jumala elää. Hän on meidän Isämme. Minä tiedän. Jeesus on Kristus. Olen kuullut Hänen äänensä, sillä olen tuntenut sen Hengen, kuten Hän selittää meille: "Minun ääneni on Henki; minun Henkeni on totuus." (LK 88:66) Tiedän, että se on totta. Joseph Smith suoritti palautuksen, ja hän oli se, joka löydettiin ja koulutettiin ja joka oli kuuliainen ja uskollinen kaikin tavoin toimien välikappaleena palautuksessa. Ja tänä päivänä meillä on elävä profeetta maan päällä, joka edustaa meitä hyvin kunniakkaasti eri puolilla maailmaa. Veljet ja sisaret, eläkää käskyjen mukaan. Tehkää sitä, mikä on oikein. Käyttäkää hyödyksenne tämä suurenmoinen elämänne suoma mahdollisuus elää se hyvin, olla hyviä, tehdä hyviä tekoja ja vaikuttaa muihin aikaansaaden hyvää. Evankeliumi on totta. Toivon, että voisin jokaisena elämäni päivänä tehdä jotakin hyvää ja kannustaa jotakuta elämään paremmin ja ymmärtämään sen, mikä on palautettu maan päälle. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.