Oletko pelastettu? Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista Myöhempien aikojen pyhät käyttävät sanoja pelastunut ja pelastus ainakin kuudessa eri merkityksessä. Mitä sanomme, kun joku kysyy meiltä: "Oletko pelastettu?" Tämä kysymys, joka on niin tavallinen eräiden kristittyjen puheessa, saattaa tuntua Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenistä hämmentävältä, koska se ei kuulu tavalliseen puheenparteemme. Puhumme "pelastumisesta" ja "pelastuksesta" tulevaisuuden tapahtumana, emmekä jonakin sellaisena, joka olisi jo toteutunut. Hyvät kristityt antavat toisinaan eri merkityksen joillekin evankeliumin avainkäsitteille kuten pelastumiselle ja pelastukselle. Jos vastaamme sen mukaan, mitä kysyjämme kysymyksellään luultavasti tarkoittaa kysyessään, olemmeko "pelastettuja", vastauksemme täytyy olla "kyllä". Jos vastaamme niiden eri merkitysten mukaan, joita sanoihin pelastettu tai pelastus liittyy, vastauksemme on joko "kyllä" tai ehdollinen "kyllä". I Sikäli kuin ymmärrän, mitä hyvät kristityt näillä termeillä tarkoittavat, me olemme "pelastettuja", kun me vilpittömästi julistamme eli tunnustamme, että olemme hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaiseksi Herraksemme ja Vapahtajaksemme. Tämä merkitys pohjautuu sanoihin, joita apostoli Paavali käytti opettaessaan oman aikansa kristittyjä: "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:9­10) Myöhempien aikojen pyhille sanat pelastua ja pelastus tässä opetuksessa tarkoittavat sellaista tällä hetkellä olemassa olevaa liittosuhdetta Jeesuksen Kristuksen kanssa, joka varmistaa meille pelastuksen synnin seurauksista, jos olemme kuuliaisia. Jokainen vilpitön myöhempien aikojen pyhä on tässä merkityksessä "pelastunut". Me olemme kokeneet kääntymyksen Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin, me olemme kokeneet parannuksen ja saaneet kasteen ja me uudistamme kasteenliittomme nauttimalla sakramentin. II Myöhempien aikojen pyhät käyttävät sanoja pelastunut ja pelastus ainakin kuudessa eri merkityksessä. Joidenkin merkitysten mukaan pelastuksemme on varma ­ olemme jo pelastuneet. Toisten merkitysten yhteydessä pelastus tarkoittaa jotakin tulevaisuudessa tapahtuvaa (esim. 1. Kor. 5:5) tai tulevaisuudesta riippuvaa (esim. Mark. 13:13). Mutta kaikissa näissä merkityksissä eli pelastuksen eri muodoissa pelastus tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttaan. Ensiksikin, kaikki kuolevaiset ovat pelastuneet pysyvältä kuolemalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta. "Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi." (1. Kor. 15:22) Mitä tulee pelastukseen synnistä ja synnin seurauksista, vastauksemme kysymykseen siitä, olemmeko pelastettuja vai emme, on tietyin ehdoin "kyllä". Kolmas uskonkappaleemme julistaa uskomme: "Me uskomme, että kaikki ihmiset voivat pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille." (3. uskonkappale) Monissa Raamatun jakeissa sanotaan, että Jeesus tuli ottamaan pois maailman synnit (esim. Joh. 1:29; Matt. 26:28). Uudessa testamentissa puhutaan usein Jumalan armosta ja pelastuksesta Jumalan armon kautta (esim. Joh. 1:17; Ap. t. 15:11; Ef. 2:8). Mutta siinä on myös monia ihmisen käyttäytymiseen liittyviä käskyjä ja monia viittauksia tekojen suureen merkitykseen (esim. Matt. 5:16; Ef. 2:10; Jaak. 2:14­17). Lisäksi Vapahtaja opetti, että meidän tulee kestää loppuun asti, jotta pelastuisimme (ks. Matt. 10:22; Mark. 13:13). Raamatun kaikkien opetusten ja nykyajan ilmoituksena saatujen selvitysten mukaan todistamme, että synnistä puhdistuminen Kristuksen sovituksen kautta riippuu yksityisen synnintekijän uskosta, jonka tulee ilmetä kuuliaisuutena, jota Hän osoittaa Herran antamia käskyjä kohtaan tekemällä parannuksen, ottamalla kasteen ja vastaanottamalla Pyhän Hengen (ks. Ap. t. 2:37­38). Jeesus opetti: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5; ks. myös Mark. 16:16; Ap. t. 2:37­38) Uskovat, jotka ovat syntyneet tällä vaaditulla tavalla uudesti niiden käsien kautta, joilla on valtuus, ovat jo pelastuneet synnistä ehdollisesti, mutta he eivät pelastu lopullisesti, ennen kuin he ovat päättäneet kuolevaisuuden koetusaikansa ja tehneet jatkuvaa parannusta, olleet uskollisia, palvelleet ja kestäneet loppuun asti. Eräät kristityt syyttävät myöhempien aikojen pyhiä, jotka näin vastaavat siitä, että he kieltävät Jumalan armon väittämällä voivansa ansaita oman pelastuksensa. Vastaamme tähän syytökseen kahden Mormonin Kirjan profeetan sanoin. Nefi opetti: "Sillä me ahkeroitsemme uutterasti ­ ­ saadaksemme lapsemme ­ ­ uskomaan Kristukseen ja sovitetuiksi Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että me vain armosta pelastumme parhaammekin tehtyämme." (2. Ne. 25:23) Ja mitä sisältyy "parhaansa tekemiseen"? Ainakin parannus (ks. Al. 24:11) ja kaste, käskyjen pitäminen ja kestäminen loppuun asti. Moroni vetosi: "Tulkaa Kristuksen tykö ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja luopukaa kaikesta jumalattomuudesta; ja jos te luovutte kaikesta jumalattomuudesta ja rakastatte Jumalaa kaikesta mielestänne, sielustanne ja voimastanne, niin hänen armoansa riittää teille, niin että te hänen armostansa olisitte täydelliset Kristuksessa." (Moro. 10:32) Me emme pelastu synneissämme, kuten tapahtuisi, jos me pelastuisimme ehdoitta tunnustamalla Kristuksen ja tekemällä sitten väistämättä syntiä koko lopun elämäämme (ks. Al. 11:36­37). Me pelastumme synneistämme (ks. He. 5:10) tekemällä joka viikko uudestaan parannuksen ja tulemalla puhtaiksi Jumalan armosta ja Hänen siunatun pelastussuunnitelmansa kautta (ks. 3. Ne. 9:20­22). Kysymys ihmisen pelastumisesta esitetään toisinaan kysymällä, onko tuo henkilö "syntynyt uudesti". "Uudestisyntyminen" on tuttu ilmaus sekä Raamatusta että Mormonin Kirjasta. Kuten aikaisemmin mainittiin, Jeesus opetti, että jos ihminen ei "synny uudesti" (Joh. 3:3) vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä Jumalan valtakuntaan (ks. Joh. 3:5). Mormonin Kirja opettaa monessa kohtaa "uudestisyntymisen" tai "Jumalasta syntymisen" välttämättömyyttä (esim. Moosia 27:25; ks. jakeet 24­26; Al. 36:24, 26; KH Moos. 6:59). Kun ymmärrämme näitä pyhien kirjoitusten kohtia, vastauksemme kysymykseen, olemmeko syntyneet uudesti, on selvästikin "kyllä". Me synnyimme uudesti, kun teimme liiton Vapahtajan kanssa syntyessämme vedestä ja Hengestä ja ottaessamme päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen. Voimme uudistaa tuon uudestisyntymisen jokaisena sapattina nauttiessamme sakramentin. Myöhempien aikojen pyhät vahvistavat, että ne, jotka ovat näin syntyneet uudesti, ovat Jeesukselle Kristukselle hengellisesti syntyneitä poikia ja tyttäriä (ks. Moosia 5:7; 15:9­13; 27:25). Mutta voidaksemme saada uudestisyntymisestä koituvat siunaukset meidän on yhä pidettävä liittomme ja kestettävä loppuun asti. Olemme kuitenkin jo syntyneet uudesti Jumalan armosta ja tulleet uusiksi luomuksiksi, joilla on uudet hengelliset vanhemmat ja loistavan perinnön toivo. Neljäs pelastumisen merkitys on pelastuminen siitä pimeydestä, mitä on tietämättömyys Isästä Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, elämän tarkoituksesta ja ihmisen päämäärästä. Evankeliumi, jonka Jeesus Kristus on opetuksillaan saattanut tietoomme, on suonut meille tämän pelastuksen. "Minä olen maailman valo", Jeesus opetti. "Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12; ks. myös Joh. 12:46) Myöhempien aikojen pyhille "pelastuminen" voi merkitä myös pelastumista tai vapautusta toisesta kuolemasta (lopullisesta hengellisestä kuolemasta), varmuutta kirkkauden valtakuntaan pääsemisestä tulevassa maailmassa (ks. 1. Kor. 15:40­42). Samoin kuin ylösnousemus koskee kaikkia, me vakuutamme, että jokainen ihminen, joka joskus on elänyt maan päällä ­ muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta ­ pelastuu varmasti tässä merkityksessä. Nykyajan ilmoituksessa lukee: "Ja tämä on se evankeliumi, se hyvä sanoma, ­ ­ että hän tuli maailmaan, Jeesus, jotta hänet ristiinnaulittaisiin maailman edestä ja jotta hän kantaisi maailman synnit ja pyhittäisi maailman ja puhdistaisi sen kaikesta vääryydestä; jotta hänen kauttansa pelastuisivat kaikki, jotka Isä oli antanut hänen valtaansa ja luonut hänen kauttaan, joka kirkastaa Isän ja pelastaa kaikki hänen kättensä teot, paitsi noita kadotuksen lapsia, jotka kieltävät Pojan, sen jälkeen kun Isä on hänet ilmoittanut." (LK 76:40­43, kursivointi lisätty) Profeetta Brigham Young opetti tuota oppia, kun hän julisti, että "jokainen, joka ei synnissä eläen hukkaa armon päivää ja josta ei tule perkeleen enkeliä, tuodaan esiin jonkin kirkkauden valtakunnan perillisenä" (Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young [1997], s. 288). Tämä "pelastuksen" merkitys tekee koko ihmissuvusta jalomman Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Sanan tässä merkityksessä jokaisen pitäisi vastata: "Kyllä, minä olen pelastunut. Kunnia Jumalalle evankeliumista ja Hänen Poikansa lahjasta ja armosta!" Lopuksi, vielä yhdessä merkityksessä, joka on tuttu ja ainutlaatuinen myöhempien aikojen pyhille, sanoja pelastettu ja pelastus käytetään myös korotuksesta eli iankaikkisesta elämästä (ks. KH Aabr. 2:11). Tästä käytetään toisinaan nimitystä "pelastuksen täyteys" (McConkie, The Mortal Messiah, 4 osaa [1979­1981], osa 1, s. 242). Tämä pelastus vaatii enemmän kuin parannuksen ja kasteen oikealla valtuudella. Se edellyttää myös pyhien liittojen solmimista Jumalan temppelissä, iankaikkinen avioliitto mukaan luettuna, sekä uskollisuutta noille liitoille kestämällä loppuun asti. Jos tarkoitamme pelastuksella "korotusta", kenenkään meistä on ennenaikaista sanoa kuolevaisuudessa, että olisimme pelastuneet. Tuo ihana asema saadaan vasta viimeisen tuomion jälkeen, jonka antaa Hän, joka on elävien ja kuolleiden suuri Tuomari. Olen ehdottanut, että lyhyen vastauksen kysymykseen, onko Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskollinen jäsen pelastettu tai onko hän syntynyt uudesti, täytyy olla palava "kyllä". Liittosuhteemme Vapahtajaan tekee meistä "pelastettuja" tai "uudestisyntyneitä" siinä merkityksessä, jota kysyjä tarkoittaa. Eräät nykyajan profeetatkin ovat käyttäneet sanoja "pelastus" tai "pelastettu" tuossa samassa merkityksessä. Presidentti Brigham Young julisti: "Tämänhetkistä pelastusta ja tämänhetkistä Pyhän Hengen vaikutusta me tarvitsemme joka päivä pysyäksemme pelastavalla perustalla. ­ ­ Haluan tämänhetkistä pelastusta. ­ ­ Elämä kuuluu meille, ja se kuuluu meille tänä päivänä eikä vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa. Ryhtykäämme sellaisiin tekoihin, että pelastumme tänään." (Discourses of Brigham Young, toim. John A. Widtsoe [1954], s. 15­16)Presidentti David O. McKay puhui Jeesuksen Kristuksen ilmoitetusta evankeliumista tästä samasta nykyhetken näkökulmasta sanoessaan "pelastus täällä ­ tässä ja nyt". (Gospel Ideals [1953], s. 6) III Lopuksi käsittelen erästä toista tärkeää kysymystä, jonka muut toisinaan esittävät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille ja johtajille: "Miksi te lähetätte lähetyssaarnaajia saarnaamaan muille kristityille?" Joskus sitä kysytään uteliaisuuden vuoksi, joskus paheksuen. Ikimuistoisin tuohon kysymykseen liittyvä kokemukseni tapahtui muutama vuosi sitten silloisessa itäblokissa. Kommunistihallinnon vuosia kestäneen uskontoa kohtaan osoittaman vihamielisyyden jälkeen näille maille annettiin yhtäkkiä ja ihmeellisellä tavalla jonkinasteinen uskonnonvapaus. Kun tuo ovi avautui, monet kristilliset uskontokunnat lähettivät sinne lähetyssaarnaajia. Meidän valmistautuessamme siihen ensimmäinen presidenttikunta lähetti kahdentoista apostolin koorumin jäseniä tapaamaan näiden maiden valtiollisia ja kirkollisia johtajia. Tehtävänämme oli esitellä itsemme ja selittää, mitä lähetyssaarnaajamme tekisivät. Vanhin Russell M. Nelson ja minä kävimme tapaamassa ortodoksisen kirkon johtajaa yhdessä näistä maista. Hän oli mies, joka oli omalta osaltaan pitänyt kristinuskon valon palamassa kommunistisorron pimeinä vuosikymmeninä. Kirjoitin päiväkirjaani, että hän oli lämminhenkinen ja hyväntahtoinen mies, joka teki minuun vaikutuksen Herran palvelijana. Sanon tämän, jotta ette ajattelisi, että miltei tunnin kestäneessä keskustelussamme olisi ollut jotain ylimielisyyttä tai kiistaa. Kanssakäymisemme oli miellyttävää ja kohteliasta, täynnä sellaista hyvää tahtoa, jonka tulisi aina olla ominaista sellaisten ihmisten väliselle keskustelulle, jotka rakastavat Herraa ja pyrkivät palvelemaan Häntä, kukin oman ymmärryksensä mukaan. Isäntämme kertoi meille kirkkonsa toiminnasta kommunistisorron aikana. Hän kuvaili vaikeuksia, joita hänen kirkollaan ja sen työllä oli ollut tuon aikakauden päättyessä ja heidän pyrkiessään saavuttamaan entisen asemansa siinä maassa ja ihmisten sydämessä. Me esittelimme itsemme ja perususkomuksemme. Sanoimme, että lähettäisimme pian lähetyssaarnaajia hänen maahansa, ja kerroimme hänelle, miten he tekisivät työtään. Hän kysyi: "Saarnaavatko lähetyssaarnaajanne ainoastaan uskottomille vai yrittävätkö he saarnata myös uskoville?" Vastasimme, että sanomamme oli tarkoitettu kaikille, yhtä hyvin uskoville kuin uskottomillekin. Perustelimme vastaustamme kahdella syyllä, joista toinen oli periaatteellinen ja toinen käytännöllinen. Sanoimme hänelle, että saarnasimme uskoville samoin kuin uskottomillekin, koska sanomamme, palautettu evankeliumi, lisää merkittävästi koko ihmiskunnan tietämystä, onnea ja rauhaa. Käytännössä saarnaamme niin uskoville kuin uskottomillekin, koska emme voi erottaa heitä toisistaan. Muistan kysyneeni tältä kunnianarvoisalta johtajalta: "Kun seisotte seurakunnan edessä ja katsotte ihmisiä kasvoihin, pystyttekö sanomaan, ketkä heistä ovat tosi uskovia ja ketkä eivät? Hän hymyili vaisusti, mistä käsitin hänen ymmärtävän, mitä tarkoitin. Palautetun evankeliumin sanoma menee lähetyssaarnaajien ja jäsenten kautta kaikkeen maailmaan. Muille kuin kristityille me todistamme Kristuksesta ja kerromme Hänen palautetun evankeliuminsa totuuksista ja toimituksista. Kristityille teemme samoin. Vaikka kristitty olisi "pelastettu" siinä tavanomaisessa yksinkertaisessa merkityksessä, josta puhuin aikaisemmin, me opetamme, että on muutakin opittavaa ja koettavaa. Presidentti Hinckley sanoi hiljattain: "[Me emme] haasta riitaa. Me emme väittele. Me yksinkertaisesti vain sanomme muille: 'Tuokaa mukananne kaikki hyvä, mitä teillä on, ja katsokaamme, voimmeko lisätä siihen jotakin.'" ("The BYU Experience", BYU:n hartaustilaisuus, 4. marraskuuta 1997) Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko tarjoaa kaikille Jumalan lapsille mahdollisuuden oppia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden sellaisena kuin se on palautettu näinä myöhempinä aikoina. Tarjoamme kaikille etuoikeuden saada kaikki pelastuksen ja korotuksen toimitukset. Kutsumme kaikki kuuntelemaan tätä sanomaa ja kehotamme kaikkia, jotka saavat Hengen vakuuttavan todistuksen, noudattamaan sitä. Nämä asiat ovat tosia, ja todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.