"Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi" Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista Emme voi odottaa oppivamme kestävyyttä myöhempinä vuosinamme, jos olemme nyt kehittäneet tavan luovuttaa, kun asiat tulevat vaikeiksi. Meille on pyhissä kirjoituksissa sanottu, että on välttämätöntä pysyä vahvana loppuun asti. "Jos siis olette kuuliaiset käskyille ja pysytte vahvana loppuun asti, te pelastutte viimeisenä päivänä. Ja näin on." (1. Ne. 22:31) "Ole kärsivällinen ahdistuksissa, sillä niitä sinulla tulee olemaan paljon; mutta kestä ne, sillä katso, minä olen sinun kanssasi päiviesi loppuun asti." (LK 24:8) "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi." (Jaak. 5:11) Kautta historian profeetat ovat opettaneet esimerkillään uskollisesti loppuun asti kestämistä osoittaessaan rohkeutta ja kestäessään koetuksia ja kärsimyksiä toteuttaakseen Jumalan tahtoa. Suurenmoisin esimerkki meille on Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Lunastajamme, elämä. Kun Jeesus kärsi Golgatan ristillä, Hän tunsi vapaan tahdon yksinäisyyden ja rukoili Isäänsä taivaassa: "Miksi hylkäsit minut?" (Matt. 27:46) Isä jätti maailman Vapahtajan yksin, Hänen omasta vapaasta tahdostaan ja valinnastaan, kohtaamaan valinnaisen teon, joka salli Hänen päättää sovitustehtävänsä. Jeesus tiesi kuka Hän oli ­ Jumalan Poika. Hän tiesi tehtävänsä ­ toteuttaa Isän tahto sovituksen kautta. Hänen näkemyksensä oli iankaikkinen: "Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni ­ ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen." (KH Moos. 1:39) Herra olisi voinut kutsua leegioittain enkeleitä ottamaan Hänet alas ristiltä, mutta Hän pysyi uskollisesti vahvana loppuun asti ja suoritti sen tehtävän, jonka takia Hänet oli maan päälle lähetetty, suoden siten iankaikkisia siunauksia kaikille, jotka kokevat kuolevaisuuden. Minusta on liikuttavaa, että kun Isä esitteli Poikansa senjälkeisten armotalouksien aikana profeetoille, Hän sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt" (2. Piet. 1:17) tai "Nähkää minun rakas Poikani ­ ­ jossa minä olen kirkastanut nimeni." (3. Ne. 11:7) Meidän armotaloutemme aikana profeetta Joseph Smith kärsi kaikenlaista vastustusta ja vaikeuksia toteuttaessaan taivaallisen Isän toivomusta ­ Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon palautusta. Vihaiset joukot ahdistelivat ja metsästivät Josephia. Hän kesti nurisematta köyhyyttä, loukkaavia syytöksiä ja epäystävällisiä tekoja. Hänen väkeään ajettiin väkivaltaisesti kaupungista kaupunkiin, osavaltiosta osavaltioon. Hänet kieritettiin tervassa ja höyhenissä. Häntä syytettiin ja hänet vangittiin väärin perustein. Ollessaan vankeudessa Libertyssä Missourissa ja kokiessaan syvästi ja inhimillisesti, etteivät hänen omat vaikeutensa ja pyhien koetukset ja koettelemukset koskaan loppuisi, Joseph rukoili: "Oi Jumala, missä olet? ­ ­ Oi Herra, kuinka kauan heidän on kärsittävä tätä vääryyttä ja laitonta sortoa, ennen kuin taivutat sydämesi heidän puoleensa ja tunnet sisimmässäsi sääliä heitä kohtaan?" (LK 121:1, 3) Josephille vastattiin: "Poikani, rauha sielullesi; kärsimyksesi ja ahdistuksesi kestävät vain lyhyen hetken." (LK 121:7) Joseph tiesi, että jos hän ei pyrkisi edistämään tätä suurta työtä, hänen maalliset vastoinkäymisensä luultavasti loppuisivat. Mutta hän ei voinut lopettaa, koska hän tiesi, kuka hän oli, hän tiesi, miksi hänet oli asetettu maan päälle, ja hänellä oli halu tehdä Jumalan tahto. Pioneerit, jotka jättivät kotinsa Illinoisin Nauvoossa ja muualla, matkasivat Yhdysvaltojen keskiosien suurten tasankojen halki ja asettuivat Suolajärven laaksoon, tiesivät keitä he olivat. He olivat Herran hiljattain maan päälle palauttaman kirkon jäseniä. He tiesivät tarkoituksensa ja päämääränsä ­ ei ainoastaan löytää Siion vaan perustaa se. Koska he tiesivät sen, he olivat halukkaita kestämään kaikenlaisia vaikeuksia toteuttaakseen sen. Kuluneen vuoden aikana minuun ovat suuresti vaikuttaneet ne henkilöt, jotka ymmärtävät tämän opin. He ovat uskollisesti kestäneet vastustusta, koetuksia ja kärsimyksiä elämässään, ja niin tehdessään he eivät ainoastaan ole itse vahvistuneet kokemastaan, vaan he ovat esimerkillään vahvistaneet myös läheisiään. Eräs nuori nainen kirjoitti asioista, joita hän oli oppinut yrittäessään parantua auto-onnettomuudesta, jossa hän sai vakavia vammoja päähänsä: "Ennen vuoden 1996 kevättä en tiennyt, kuinka vahva olin. Erään iltapäivän tapahtumat muuttivat täydellisesti odotukseni siitä, miten opiskeluni etenisi. Yhtenä hetkenä olin matkalla tulevaisuuteeni kuten kaikki muutkin lukion opiskelijat. Seuraavana hetkenä elämä ei enää ollut minulle tavallista. Olin matkalla vahvistamaan itseäni tavalla, jota en ikinä olisi arvannut. ­ ­ Olin tiellä kertaukseen enkä uuden oppimiseen. ­ ­ Olen opetellut uudelleen, kuinka syödään; ruoan nieleminen oli vaikea uudelleen opittava asia. Viiden kuukauden aikana siirryin vähitellen sängystä pyörätuoliin ja siitä seisomaan ja sitten kävelemään. ­ ­ Monet erilaiset koetukseni ovat opettaneet minulle kuluneen vuoden aikana monia totuuksia. Rukouksiin todella vastataan. Paastoaminen on voima minun perheessäni. Rakkaus on pitänyt minut elossa. ­ ­ Olen oppinut uusia asioita itsestäni. Olen oppinut sietokykyni rajat. ­ ­ Kaikesta tästä olen oppinut, että minä olen paljon vahvempi kuin luulin. Olen oppinut, että jos tarvitsee apua, voi aivan hyvin pyytää sitä. Meillä kaikilla on rajoituksemme, vahvuutemme ja heikkoutemme. ­ ­ Vaikka minulta meni mahdollisuus osallistua suurimpaan osaan ensimmäisestä vuodestani lukiossa, sain taitoja ja tietoa, josta minulla on hyötyä myöhemmin elämässäni. Kaikki tieto ­ ­ on kuin rahaa, jota voin käyttää hyödyttämään minua. Aivan kuin juuri kuoriutunut linnunpoikanen, minä opettelen lentämään uudelleen." (Elizabeth Merkleyn kirjeestä) Usein emme ole tietoisia siitä, mikä on kestokykymme, ennen kuin uskoamme on koeteltu. Herra on myös opettanut meille, että meitä ei koskaan kiusata yli sen mitä kestämme (ks. 1. Kor. 10:13). Vuonna 1968 maratoonari John Stephen Akhwari edusti Tansaniaa kansainvälisessä urheilukilpailussa. Tunteja sen jälkeen, kun voittaja oli ylittänyt maalilinjan, laastaroitu ja uupunut Akhwari lähestyi stadionia viimeisenä maaliin saapujana. [Vaikka hän kärsi väsymyksestä, jalkakrampeista, kuivumisesta ja sekavuudesta], ääni hänen sisällään kehotti häntä jatkamaan, ja niin hän teki. Myöhemmin hänestä kirjoitettiin: Tänään olemme nähneet nuoren afrikkalaisen juoksijan, joka symbolisoi hienointa, mitä ihmisessä on. Hänen suorituksensa antaa tarkoituksen sanalle rohkeus. Joillekin ainoa palkinto on henkilökohtainen. Vaikka he eivät saa mitaleita, he tietävät, että he veivät loppuun sen minkä aloittivat. (Ks. The Last African Runner, Olympial Series, kirjoittanut, johtanut ja tuottanut Bud Greenspan, Cappy Productions, 1976, videokasetti.) Kysyttäessä, miksi hän halusi päättää kilpailun, jota hän ei koskaan voittaisi, Akhwari sanoi: "Maani ei lähettänyt minua 8 000 kilometrin päähän aloittamaan kilpailua. Maani lähetti minut päättämään kilpailun." Hän tiesi, kuka hän oli ­ Tansaniaa edustava urheilija. Hän tiesi tarkoituksensa ­ juoksun päätökseen saattaminen. Hän tiesi, että hänen täytyi kestää loppuun saakka, jotta hän voisi palata kunniakkaasti kotiin Tansaniaan. Meidän tehtävämme elämässä on samanlainen. Taivaallinen Isämme ei lähettänyt meitä vain syntymään. Meidät lähetettiin pysymään vahvana loppuun asti ja palaamaan kunniakkaasti Hänen luokseen. Osa kuolevaisen olemassaolomme koetusta on oleskelu maan päällä. Haasteena on elää maailmassa, mutta ei osallistua maailman houkutuksiin, jotka vievät meidät pois hengellisistä tavoitteistamme. Kun yksi meistä lopettaa yrittämisen ja sortuu paholaisen juoniin, saatamme menettää enemmän kuin oman sielumme. Meidän antautumisemme saattaa aiheuttaa niiden sielujen luopumisen, jotka kunnioittavat meitä tässä sukupolvessa. Meidän sortumisemme houkutuksiin voi vaikuttaa seuraavien sukupolvien lapsiin ja perheisiin. Kirkkoa ei rakenneta yhden sukupolven aikana. Kirkon vakaa kasvu toteutuu kolmen ja neljän uskollisen pyhien sukupolven aikana. Sukupolvelta toiselle siirtyvä uskon rohkeus kestämällä loppuun asti on jumalallinen lahja ja mittaamaton siunaus jälkeläisillemme. Emme myöskään kestä loppuun asti yksin. On tärkeää, että autamme nostamalla ja vahvistamalla toisiamme. Meille opetetaan pyhissä kirjoituksissa, että kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta (ks. 2. Ne. 2:11). Ei ole kysymys siitä, olemmeko me valmiita koetuksiin, vaan siitä milloin ne tulevat. Meidän tulee varautua ollaksemme valmiita koetuksiin, jotka tulevat varoittamatta. Loppuun asti kestämisen perusvaatimuksia on tietää keitä me olemme, Jumalan lapsia, jotka haluavat palata Hänen luokseen kuolevaisuuden jälkeen; ymmärtää elämän tarkoitus, kestää loppuun asti ja saada iankaikkinen elämä sekä elää kuuliaisena haluten ja päättäen kestää kaikki asiat, omistaa iankaikkinen näkemys. Iankaikkinen näkemys auttaa meitä pääsemään yli vastustuksesta ajallisessa olotilassamme ja lopulta saavuttamaan iankaikkisen elämän luvatut palkinnot ja siunaukset. Jos olemme kärsivällisiä ahdistuksissamme, kestämme ne hyvin ja panemme toivomme Herraan oppiaksemme kuolevaisuudesta, Herra on kanssamme ja vahvistaa meitä päiviemme loppuun asti: "Se, joka kestää loppuun asti [uskollisesti], pelastuu" (Mark. 13:13), ja palaamme kunniakkaasti taivaallisen Isämme luo. Opimme loppuun asti vahvana pysymistä oppimalla huolehtimaan nykyisistä tehtävistämme ja yksinkertaisesti tekemällä niin koko elämämme. Emme voi odottaa oppivamme kestävyyttä myöhempinä vuosinamme, jos olemme nyt kehittäneet tavan luovuttaa, kun asiat tulevat vaikeiksi. Loppuun asti vahvana pysyminen pätee kaikkiin Jumalan käskyihin. Herra on kutsunut nuoret miehet palvelemaan lähetyssaarnaajina. Lähetyssaarnaajia ei lähetetä matkaan vain siksi, että ystävät ja perhe voisivat sanoa heille jäähyväiset. Heidät kutsutaan palvelemaan kunniakkaassa lähetystyössä ja palaamaan kotiin kunnialla. Sen tehdäkseen he tietävät keitä ovat ­ Herran kirkon lähetyssaarnaajia. He tietävät tarkoituksensa ­ etsiä ja opettaa niitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja auttavat vakiinnuttamaan Hänen kirkkonsa. He oppivat kärsivällisyyttä voittaessaan vastustuksen ja vaikeudet, joita varmasti tulee. He ovat tarpeeksi nöyriä oppiakseen uusia taitoja ja heillä on päättäväisyyttä kestää loppuun asti. Välittämättä siitä, mitä lähetyssaarnaaja uhraa lähtiessään lähetystyöhön, hänen pitää olla kuuliainen lähetystyössä saadakseen hänelle kuuluvat siunaukset. Jotkut saattavat sanoa: "Kuinka voin olla lähetyssaarnaaja ja kestää loppuun asti? Olen luonnostani ujo. Hermostun ja hämmennyn puhuessani vieraille ihmisille" tai "Minulla on oppimisvaikeuksia, ja lähetystyökeskustelut olisivat liian vaikeita minulle". Herra ei lupaa poistaa vajavaisuuksiamme, kun meistä tulee lähetyssaarnaajia, mutta työskennellessämme kovasti voittaaksemme vajavaisuutemme saamme lisää kykyä tulla toimeen henkilökohtaisten puutteidemme kanssa. Ja tuota kykyä tarvitsemme koko elämämme ajan suhteissamme toisiin ihmisiin, työssämme ja perheessämme. Kaikilla on jotakin, mitä heidän täytyy oppia hallitsemaan. Jotkut asiat ovat vain näkyvämpiä kuin toiset. Kun palvelemme lähetyssaarnaajina ja huomio siirtyy pois itsestämme Herran työn tekemiseen ja muiden auttamiseen, meille avautuu mahdollisuus suureen kasvuun ja kehitykseen. Kun nuori vanhin lähtee mukavasta kodistaan ja ystäviensä luota ja oppii taidon toimia todellisessa maailmassa, hänestä tulee mies ja hänelle kehittyy enemmän uskoa siihen, että Herra ohjaa häntä. Lähetyssaarnaaja kohtaa monia haasteita, joiden kanssa hän ei ole ollut tekemisissä aikaisemmin. Se, että hän tekee parhaansa tullessaan työhön, ei täytä tehtävää. Kestäminen vaatii enemmän kuin tämänhetkisen parhaansa tekemistä kehittämällä niitä lahjoja, joita Herra on meille antanut. Vaatii uskoa kuunnella Herraa ja johtajia lähetystyössä ja oppia tekemään kaikki se, mitä lähetyssaarnaajat on kutsuttu tekemään. Tottakai se on vaikeaa. Senhän takia se on niin suuri lahja, ja siksi siitä on niin suuret palkkiot. Meidän tulee tietää, keitä olemme, ja oivaltaa perimmäinen tarkoituksemme. Sitten meidän tulee päättää voittaa kaikki esteet suurella päättäväisyydellä kestääksemme loppuun asti. Kun otamme vastaan tehtävän, meidän on ajateltava: "Minä opettelen suoriutumaan tästä tehtävästä kaikella kunnialla tekemällä sen Herran tavalla. Minä opiskelen, esitän kysymyksiä, etsin ja rukoilen. Pystyn oppimaan jatkuvasti. En ole valmis ennen kuin tehtävä on suoritettu." Tätä tarkoittaa loppuun asti kestäminen: tehtävämme loppuun viemistä. Loppuun asti kestämiseen kuuluu muukin kuin selviytyminen ja kuoleman odottelu. Loppuun asti kestäminen vaatii suurta uskoa. Getsemanen puutarhassa Jeesus "heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: 'Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.'" (Matt. 26:39) Vaatii suurta uskoa ja rohkeutta rukoilla taivaalliselta Isältä "ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä". Kyky uskoa Herraan ja pysyä vahvana antaa suurta voimaa. Jotkut sanovat, että jos meillä on tarpeeksi uskoa, me voimme joskus muuttaa ne olosuhteet, jotka aiheuttavat koettelemuksemme ja vaikeutemme. Onko uskomme tarkoitettu muuttamaan olosuhteemme, vai onko sen tarkoitus auttaa meitä kestämään ne? Voimme rukoilla uskollisesti muuttaaksemme tai lieventääksemme elämämme tapahtumia, mutta meidän tulee aina muistaa rukouksen päättäessämme, että ymmärrämme sanat "toteutukoon sinun tahtosi" (Matt. 26:42). Usko Herraan sisältää luottamuksen Herraan. Usko siihen, että kestää hyvin loppuun asti, on uskoa, joka perustuu Herran tahdon hyväksymiseen ja niihin oppitunteihin, joita saamme elämässämme. Kun me panemme uskomme Herraan ja keskitymme iankaikkisuuteen, meitä siunataan kyvyllä hyväksyä kaikki ne vastukset, joita meille annetaan. Sillä kuten tiedämme, elämä maan päällä on vain väliaikaista, ja jos me kestämme sen hyvin, Herra on luvannut meille: "Ja jos sinä pidät minun käskyni ja pysyt vahvana loppuun asti, sinulla on oleva iankaikkinen elämä, mikä on suurin kaikista Jumalan lahjoista." (LK 14:7) Yksilöinä emme tiedä, milloin kuolevaisuutemme loppu tulee. Meidän täytyy kehittää kyky kestää ja päättää tämän päivän tehtävämme, vaikka edessämme olisi kuinka vaikeita päiviä. Toivottavasti voimme sanoa kuten Paavali sanoi Timoteukselle: "Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni." (2. Tim. 4:7) "Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi." (Jaak. 5:11) Jeesus ymmärtää kaiken, mitä me koemme, ja Hän odottaa meidän kääntyvän taivaallisen Isämme puoleen rukouksessa. Todistan, että jos olemme kuuliaisia ja jos olemme ahkeria, rukouksiimme vastataan, ongelmamme häviävät, pelkomme haihtuvat, meille koittaa valo, epätoivon pimeys hälvenee, ja me olemme lähellä Herraa ja tunnemme Hänen rakkautensa ja Pyhän Hengen lohdun. Rukoukseni on, että me voimme löytää uskon, rohkeuden ja voiman kestää loppuun asti, niin että saamme tuntea riemun palata uskollisena taivaallisen Isämme helmaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.