Kymmenykset - etuoikeus Vanhin Ronald E. Poelman seitsemänkymmenen koorumista Sinä ja minä olemme nyt niiden sukupolvien joukossa, joille on annettu etuoikeus tietää kymmenysten laista ja elää sen mukaan. Siunaukset kuuliaisuudesta tuota lakia kohtaan ovat sekä ajallisia että hengellisiä. Yhdysvallat kärsi syvästä talouslamasta 1930-luvulla. Olin yksi perheemme monista lapsista, ja isämme oli ollut työttömänä useita kuukausia. Yhteiskunta ei tarjonnut mitään apua työttömille, eikä kirkon huolto-ohjelma ollut vielä toiminnassa. Meillä oli monenlaisia tarpeita. Jotkut olisivat saattaneet sanoa meitä rutiköyhiksi. Vaikka olin vasta lapsi, saatoin tuntea vanhempieni ahdistuksen ja huolen. Joka aamu polvistuimme koko perhe yhdessä ja jokainen piti vuorollaan rukouksen. Eräänä ikimuistoisena aamuna oli äidin vuoro. Hän kertoi joistakin välittömistä tarpeistamme ja sitten hän kiitti taivaallista Isää etuoikeudesta elää kymmenysten lain mukaan. Koin välittömästi lohdullisen ja rohkaisevan tunteen. Kymmenysten lain mukaan eläminen oli etuoikeus, ja se toisi siunauksia. En epäillyt sitä, koska äitini tiesi sen. Nuo tunteet ovat säilyneet ja vahvistuneet elämäni saatossa. Ensimmäiset kymmenykseni olivat viisi senttiä. Menin isän kanssa piispan toimistoon, missä piispa juhlallisesti otti vastaan viisi kolikkoani ja kirjoitti niistä kuitin. Sitten hän nousi ylös ja asteli pöytänsä takaa viereeni istumaan. Kätensä olkapäälläni hän antoi minulle pienen mutta tärkeän paperikuitin ja sanoi: "Ronald, olet aloittanut hyvin, ja jos jatkat niin kuin olet aloittanut, sinusta voi tulla täydellinen kymmenysten maksamisessa." Ajatus siitä, että voisin olla jossakin täydellinen, tuntui kykyihini nähden ylivoimaiselta. Yritin vain kovasti olla hyvä poika. Noilla sanoilla piispa kuitenkin innosti minua pyrkimään täydellisyyteen tuossa yhdessä evankeliumin perusasiassa. Sekä ajalliset että hengelliset siunaukset ovat olleet runsaita. Vuosien kuluessa todistukseni on saanut usein vahvistuksen siitä, että kymmenysten maksaminen on etuoikeus. Kuuliaisuuteni sitä ja muita lakeja kohtaan on valmistanut minut saamaan Melkisedekin pappeuden, saamaan temppelipyhityksen Herran huoneessa, palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä ja tulemaan sinetöidyksi perheeni jäseniin ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Lisäksi olen ollut etuoikeutettu palaamaan usein temppeliin palvelemaan siellä muita ja saamaan opetusta asioista, joilla on iankaikkista merkitystä. Vapahtaja itse vahvisti ylösnousemuksensa jälkeen sekä palvelutyönsä aikana muinaisen Amerikan mantereella asuville ihmisille kymmenysten lain pyhän merkityksen. Mormonin Kirja kertoo, kuinka Vapahtaja opetti nefiläisiä käyttäen heidän kirjoituksiaan, mutta Hän puhui myös muista kirjoituksista, joita heillä ei ollut. Hän käski heidän kirjoittaa sanat, jotka Isä oli ilmoittanut Malakialle, mukaan lukien nämä: "Riistääkö ihminen Jumalalta. Te kuitenkin olette riistäneet minulta. Mutta te sanotte: Missä asiassa me sinulta olemme riistäneet? Kymmenyksissä ja uhrilahjoissa. ­ ­ Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, sanoo Herra Sebaot, enkö minä avaa teille taivaan akkunoita ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa sen vastaan ottamiseksi." (3. Ne. 24:8, 10) Vapahtaja korosti meille edelleen tämän käskyn merkitystä sanoessaan nefiläisille: "Nämä kirjoitukset, joita teillä ei ollut mukananne, Isä käski minun antaa teille, sillä viisaudessaan hän on päättänyt ne annettaviksi tuleville sukupolville." (3. Ne. 26:2) Sinä ja minä olemme nyt niiden sukupolvien joukossa, joille on annettu etuoikeus tietää kymmenysten laista ja elää sen mukaan. Kuten monet meistä voivat todistaa, ovat siunaukset kuuliaisuudesta tuota lakia kohtaan sekä ajallisia että hengellisiä. Näinä myöhempinä aikoina Herra on sanonut: "Katso, nyt sanotaan 'tänä päivänä' Ihmisen Pojan tulemiseen asti, ja totisesti tämä on uhripäivä ja minun kansani kymmenysten päivä". (LK 64:23) Pitäisikö kymmenyksiä pitää uhrauksena? Kyllä, varsinkin, jos ymmärrämme niiden kahden latinankielisen sanan merkityksen, joista englanninkielinen sana sacrifice on johdettu. Nämä kaksi sanaa (sacer ja facere) yhteenliitettynä merkitsevät "pyhittämistä". Se, minkä annamme Herralle takaisin kymmenyksinä, on todellakin pyhitetty, ja kuuliaiset rakentuvat sen myötä. Paljon aikaisemmin Herra korosti kymmenysten pyhyyttä Moosekselle näillä sanoilla, jotka on kirjoitettu muistiin Kolmannessa Mooseksen kirjassa: "Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja." (3. Moos. 27:30) Kun vaimoni ja minä olimme nuori aviopari, odotimme ensimmäisen lapsemme syntymää. Opiskelin lakia yliopistossa ja työskentelin iltaisin huoltoasemalla. Meillä oli hyvin vähän rahaa. Olimme sisustaneet pienen pohjakerroksessa olevan asuntomme joillakin käytetyillä huonekaluilla ja useilla puulaatikoilla. Syntymän lähestyessä olimme saaneet kokoon kaiken tarvitsemamme paitsi vauvan sängyn, eikä meillä ei ollut varaa ostaa sellaista. Tapanamme oli siihen aikaan maksaa kymmenykset joka kuukausi paastosunnuntaina. Kun se päivä lähestyi, keskustelimme kymmenysten maksamisen mahdollisesta siirtämisestä, niin että voisimme maksaa vauvan sängyn ensimmäisen osamaksun. Paaston ja rukouksen jälkeen päätimme maksaa kymmenyksemme ja luottaa taivaalliseen Isäämme. Muutamia päiviä myöhemmin kävellessäni kaupungin liikekeskustassa, tapasin odottamatta entisen lähetysjohtajani. Hän kysyi, opiskelinko vai olinko työssä. Vastasin, että tein molempia. Olinko naimisissa? "Kyllä!" Oliko meillä lapsia? "Ei, mutta esikoisemme syntyy aivan muutaman viikon päästä." Hän kysyi: "Onko teillä sänkyä vauvalle?" "Ei", sanoin vastahakoisesti ja hämilläni suorasta kysymyksestä. "No", hän sanoi, "minä olen nykyisin huonekalualalla ja olisin mielissäni, jos voisin toimittaa lahjana kotiinne vauvan sängyn." Valtava helpotuksen tunne, kiitollisuus ja todistus valtasi mieleni. Lahja täytti ajallisen tarpeen, mutta on silti liikuttava muistutus sen tuomasta hengellisestä kokemuksesta, vahvistaen uudelleen, että kymmenysten laki on käsky, johon liittyy lupaus. Elämän erityisen suuret haasteet vaativat pikemminkin hengen lahjoja kuin ajallisia voimavaroja. Sellaisia haasteita ovat sairaudet, kärsimys, läheisen kuolema, kapinallinen tai tottelematon perheenjäsen, valheelliset syytökset ja muut vaikeat pettymykset. Sellaisten koettelemusten keskellä tarvitsemme suurempaa uskoa, innoitusta, lohtua, rohkeutta, kärsivällisyyttä ja kykyä antaa anteeksi. Nämä siunaukset voidaan vuodattaa yllemme taivaan akkunoista. Mieleen muistuvat ne hyvät ja uskolliset ihmiset, jotka uskoivat Alma vanhemman opetuksia ja liittyivät Jumalan lammastarhaan. Mormonin Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka he olivat kuuliaisia ja vanhurskaita (ks. Moosia 18). Hyvyydestään huolimatta he kärsivät suurta ahdistusta vihollistensa käsissä. He vuodattivat kiitoksensa Jumalalle, ja Hän vastasi heille lohduttaen ja vakuuttaen, että Hän katsoisi kansansa puoleen kärsimysten hetkellä (ks. Moosia 24:14). Sitten voimme lukea, että "Herra voimisti heitä, niin että he jaksoivat vaivatta kantaa kuormansa, ja he alistuivat mielellään ja kärsivällisesti kaikessa Herran tahtoon" (Moosia 24:15). Rukoilen, että mekin voisimme olla siten vahvistettuja ja alistuvaisia. Vaikka elämmekin kymmenysten lain mukaan, koemme silti varmasti kuolevaisuuden vaikeuksia ja koettelemuksia. Jos kuitenkin olemme sopusoinnussa Herran kanssa, niin vaikeuksia kohdatessamme voimme olla varmoja, että meitä siunataan uskolla, voimalla ja viisaudella ja saamme apua muilta kaikessa mikä on tarpeen sekä voittaaksemme vaikeudet että oppiaksemme ja kasvaaksemme näiden kokemusten myötä. Profeettamme ja johtajamme, presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: "Voin todistaa kymmenysten laista ja sen siunauksista, koska olen itse kokenut ne. Myös jokainen tämän kirkon mies ja nainen, joka on uskollinen maksaessaan kymmenyksensä, on rehellinen Herran edessä ja voi todistaa tämän periaatteen jumalallisuuden." (Ensign, heinäkuu 1995, s. 73) Yhtenä noista kirkon jäsenistä lisään oman todistukseni. Kymmenysten periaatteen mukaan elämisen siunaukset antavat mielenrauhaa, suuremman uskon, innoitusta ja halun pitää tarkemmin kaikki taivaallisen Isämme käskyt. Lopuksi, mikä tärkeintä, todistan, että tiedän, että Jumala elää ja että Hän on Isämme ja rakastaa meitä. Jeesus Nasaretilainen on Jumalan Poika ja meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Tänä päivänä meitä johtaa elävä profeetta, Gordon B. Hinckley. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.