Kuuliaisuus ­ elämän suuri haaste Vanhin Donald L. Staheli seitsemänkymmenen koorumista Herra tietää meidän olevan taipuvaisia harhautumaan pois Hänen ohjauksestaan silloin kun kaikki sujuu kohdallamme hyvin, mutta kun vaikeudet tulevat, me etsimme Häntä ja Hänen siunauksiaan. Veljeni ja sisareni, olen nöyrä ja kiitollinen sen kutsumuksen vuoksi, joka tuo minut teidän eteenne tänään. Minua on siunattu ihanalla vaimolla ja perheellä. Minua rohkaisee niiden johtavien veljien voima, joiden kanssa minulla on nyt siunaus palvella. Mutta mikä tärkeintä, pidän suuressa arvossa todistustani ja suhdettani Vapahtajaani. Lausun henkilökohtaisen todistukseni siitä, että Hän elää ja johtaa kirkkoaan rakkaan profeettamme ja presidenttimme Gordon B. Hinckleyn kautta. Se, että olen siirtynyt kuluneen vuoden aikana yritystalouden maailmasta maailmaan, jossa yritän olla taivaallisen Isämme uskollinen kokoaikainen palvelija ja Jeesuksen Kristuksen erityinen todistaja, on ollut minulle erittäin hieno kokemus. Sen avulla olen oppinut herkemmin havaitsemaan ne velvollisuudet, siunaukset ja tilaisuudet, joita evankeliumi tarjoaa meille jokaiselle, jos olemme kuuliaisia sen periaatteille. Presidentti Boyd K. Packer on sanonut useissa tilaisuuksissa, että "meillä kaikilla on oikeus saada innoitusta ja ohjausta Pyhältä Hengeltä". Ja sitten hän on lisännyt: "Me elämme kaikki kaukana siitä, mitä meillä on etuoikeus saada." Hänen sanojensa merkitystä pohtiessani minulle on valjennut, että monet meistä menettävät joitakin hengellisiä tilaisuuksia ja siunauksia antamalla "sellaisten asioiden, joilla on suurin merkitys elämässä, olla sellaisten asioiden armoilla, jotka merkitsevät vähiten". Jos keneltä hyvänsä meistä kysyttäisiin, mikä elämässä on tärkeintä, useimmat vastaisivat aikailematta: "Perheemme ja evankeliumin suomat tilaisuudet olla selestinen perhe ­ ikuisesti yhdessä." Päivittäisen elämän paineet kuitenkin usein ja huomaamattomasti johtavat meidät pois siitä kilvoittelusta, jota me niin ylpeinä julistamme. Ja siinä samalla ne tärkeimmät asiat, joiden todellakin pitäisi merkitä meille eniten, muuttuvat riippuvaisiksi niistä asioista, jotka, vaikkakin sillä hetkellä näyttävät tärkeiltä, ovat vähämerkityksisiä tai merkityksettömiä pitkäaikaisen tavoitteemme kannalta. Ja monissa tapauksissa kiusaukset ja paineet tavoitella vähemmän merkityksellisiä asioita johtavat meidät elämän väärille poluille. Presidentti Spencer W. Kimball varoitti meitä: "Maailman huolet ovat niin moninaiset ja niin hämmentävät; jopa erittäin hyvät ihmiset saadaan johdatetuiksi pois noudattamasta totuutta, koska he välittävät liian paljon siitä, mikä on maailmasta."1 Olen saanut elämäni aikana oman osuuteni kuuliaisuuden opetuksista, ja yhden mieleenpainuvimmista opettivat minulle nuorena poikana koirani ja äitini. Kun olin noin kahdeksanvuotias, isäni osti minulle koiranpennun, jolle annoin heti nimen Spot. Meistä tuli parhaat ystävykset yrittäessäni saada sen oppimaan muutamia temppuja ja tottelemaan antamiani käskyjä. Se oppi hyvin lukuun ottamatta sitä, ettei se kyennyt voittamaan vastustamatonta haluaan jahdata ja haukkua autoja niiden ajaessa kotimme ohitse johtavaa pölyistä katua pienessä eteläutahilaisessa kaupungissamme. En saanut Spotia hylkäämään pahaa tapaansa, vaikka kuinka yritin. Eräänä päivänä eräs naapuri ajoi katua kovaa vauhtia suurella kuorma-autollaan. Hän tunsi Spotin ja oli tietoinen sen pahasta tavasta. Spotin lähestyessä tällä kertaa kuorma-autoa tavanomaiseen hyökkäävään tapaansa tämä mies käänsi autonsa kohti Spotia ja ajoi sen yli niin, että se jäi kuorma-auton takapyörän alle. Kyynelten virratessa kasvoillani otin Spotin syliini ja juoksin kotiin pyytäen äitiäni ja veljeäni apuun. Pestessämme verta pois Spotin päästä meille selvisi pian, että sen tottelematon teko oli koitunut sen kuolemaksi. Kun Spot oli saatu haudatuksi ja kyyneleet kuivuneet, äitini opetti minulle yhden elämän suurista opetuksista selittäessään minulle kuuliaisuuden periaatetta ja sen soveltamista elämääni. Hän teki selväksi, että pieniltä näyttävistä tottelemattomuuden teoista voi olla seurauksena pitkäaikaista surua, katumusta ja jopa kuolema. Kun me kasvamme evankeliumissa, me opimme, mitä merkitsee kuuliaisuus niitä periaatteita kohtaan, jotka saavat meidät johdonmukaisesti sopusointuun Vapahtajamme ja profeettojemme opetusten kanssa. Kun me olemme kuuliaisia heidän opetuksilleen, me alamme ymmärtää, mitä Vapahtaja tarkoitti sanoessaan: "Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä."2 Koska meillä kaikilla on ajoittaisia haasteita kuuliaisuuden suhteen, me voimme lohduttautua presidentti Hinckleyn kannustavilla sanoilla: "Herra ei anna meille käskyjä, joita emme kykene noudattamaan. Hän ei pyydä meitä tekemään mitään, mihin emme pysty."3 Me kaikki, mutta varsinkin te nuoret teette viisaasti, jos muistatte profeetan ohjeet silloin kun tovereidenne taholta tulevat paineet saavat aikaan kiusauksia päivittäisessä elämässänne. Kun me kypsymme nuoriksi aikuisiksi ja edelleen iäkkäämmiksi, asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen ja työn, kirkon ja perheen keskinäisten paineiden hallinta on tasapainottelua, joka vaatii jatkuvaa uudelleenarviointia. Voimme ajoittain kysyä: "Jos jatkan eteenpäin tiellä, jota tällä hetkellä kuljen, niin minne se vie minut ja mitä tapahtuu perheelleni?" Olemmeko me rakentamassa perustusta iankaikkiselle perheelle, vai keskitymmekö enemmän henkilökohtaisten saavutusten suomaan ylpeyteen ja ajallisten palkintopokaalien keräämiseen, joista on tulossa tärkeämpiä kuin ne asiat, joiden todella pitäisi merkitä eniten? Iästämme ja elämäntilanteestamme riippumatta päivittäinen kuuliaisuus evankeliumin periaatteille on ainoa varma tie iankaikkiseen onneen. Presidentti Ezra Taft Benson ilmaisi asian mitä selvimmin sanoessaan: "Kun kuuliaisuus lakkaa olemasta ärsyttävää ja siitä tulee meidän päämäärämme, niin sillä hetkellä Jumala pukee meidät voimalla." Mormonin Kirja sisältää toistuvia kertomuksia eri kansoista, joiden kuuliaisuuden määrä vaihteli aikojen kuluessa. Heidän tottelemattomuutensa lopputulos on selvä. Herätyskutsut, joita he saivat, ovat aivan yhtä sopivia meille jokaiselle tänä aikana. Pyhistä kirjoituksista käy selvästi ilmi, että Herra tietää meidän olevan taipuvaisia harhautumaan pois Hänen ohjauksestaan silloin, kun kaikki sujuu kohdallamme hyvin, mutta kun vaikeudet tulevat, me etsimme Häntä ja Hänen siunauksiaan. Hän on myös varoittanut meitä harhautumisemme seurauksista sanoen: "Ja kansaani on kuritettava, kunnes se oppii kuuliaisuuden siitä, mitä se kärsii ­ jos tarve niin vaatii."4 Kuritettiinpa meitä tai annettiinpa meille haasteita, kun meitä heitellään elämän merillä sinne ja tänne, kuuliaisuus Vapahtajamme ja profeettojemme opetuksille tekee meistä arvollisia saamaan osaksemme kuningas Benjaminin suuren lupauksen niille, jotka pitävät Jumalan käskyt. "Sillä katso, he ovat siunatut kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he kestävät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan taivaaseen, jotta he siten saisivat asua Jumalan tykönä iankaikkisesti kestävässä autuuden tilassa."5 Meidän vastauksemme Vapahtajan kutsuun "Tule ­ ­ ja seuraa minua"6 tai Hänen kehotukseensa "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni"7 pitäisi olla selkeä ja yksiselitteinen. Kun me olemme kuuliaisia Hänen kutsulleen, todistan, että me saamme nauttia Hänen rakkaudestaan ja Hänen rauhastaan elämässämme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET: 1. "Kuunnelkaa profeettoja", Valkeus, lokakuu 1978, s. 142. 2. Matt. 16:25. 3. "Viekäämme tätä työtä eteenpäin", Valkeus, konferenssiraportti 155. puolivuotiskonferenssista, 1986, s. 68. 4. LK 105:6. 5. Moosia 2:41. 6. Luuk. 18:22. 7. Joh. 14:15.