Valmistautumisaika Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista Koetusaikamme päivät ovat luetut, mutta kukaan meistä ei tiedä niiden päivien määrää. Jokainen valmistautumisen päivä on kallisarvoinen. Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen, kun saan olla jälleen seurassanne kirkon yleiskonferenssissa. Rukoilen Pyhän Hengen johdatusta. Haluaisin pohdiskella kanssanne kuolevaisen elämän merkitystä valmistautumisaikana. Kuten Amulek todisti: "Tämä elämä on aika, jossa ihmisten on valmistauduttava kohtaamaan Jumala; katso, tämän elämän aika on se päivä, jolloin ihmisten on täytettävä työnsä."1 Meillä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenillä on erityinen ymmärrys sielumme iankaikkisesta luonteesta. Tiedämme, että olimme olemassa ennen syntymäämme. Hyväksyimme taivaallisen Isämme suuren onnensuunnitelman ja teimme valinnan seurata Herraamme ja Vapahtajaamme, Jeesusta Kristusta. Periaatteet, jotka omaksuimme ja joiden puolesta taistelimme, olivat 1) tahdonvapaus, kyky valita hyvä tai paha; 2) edistyminen, kyky oppia ja tulla taivaallisen Isämme kaltaisiksi; 3) usko, usko Isämme suunnitelmaan ja Jeesuksen Kristuksen sovitukseen, joka tekee meille mahdolliseksi palata Jumalan kasvojen eteen. Sen seurauksena meidän sallittiin astua kuolevaiseen elämään. Mestari sanoi kuolevaisesta elämästä näin: "[Koettelemme] heitä näin, nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä."2 Ymmärrämme, että elämme kestoltaan äärettömän kuoleman jälkeisen elämän, ja että määräämme ajatuksillamme ja teoillamme kuolevaisuudessa sen, millaista elämää se tulee olemaan. Kuolevaisuus on hyvin lyhyt mutta mittaamattoman tärkeä aika. Saamme tietää pyhistä kirjoituksista, että "Herran kulku on yksi ja ikuinen ympyrä"3 ja että Jumala "tietää kaikki ja on iankaikkisesta iankaikkiseen".4 Myös me olemme iankaikkisia olentoja. Olomme täällä maan päällä on yksi välttämätön askel rakastavan taivaallisen Isämme onnensuunnitelmassa lapsiaan varten. "[Me olemme], jotta [m]eillä olisi ilo."5 Profeetta Joseph Smith opetti, että "onni on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus ­ ­ jos kuljemme siihen johtavaa polkua; ja tämä polku on hyve, rehtiys, uskollisuus, pyhyys ja kaikkien Jumalan käskyjen pitäminen".6 Juuri nyt, juuri tämä hetki, on osa iankaikkista edistymistämme kohti paluuta perheemme kanssa taivaallisen Isämme kasvojen eteen. Presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut: "Olemme täällä [tässä elämässä] mukanamme ihmeellinen perintö, jumalallinen lahja. Kuinka toisenlainen tämä maailma olisikaan, jos jokainen ihminen käsittäisi, että kaikilla hänen teoillaan on iankaikkisia seuraamuksia. Kuinka paljon enemmän tyydytystä vuotemme voisivatkaan tuottaa, jos ­ ­ oivaltaisimme, että muovaamme jokaisena päivänä sitä ainetta, josta iankaikkisuus tehdään.7 Tuo ymmärrys auttaa meitä tekemään viisaita päätöksiä jokapäiväisen elämämme monissa valinnoissa. Se, että näemme elämän iankaikkisesta näkökulmasta, auttaa meitä keskittämään rajallisen kuolevaisen toimintatarmomme niihin asioihin, jotka merkitsevät eniten. Voimme välttyä tuhlaamasta elämäämme kokoamalla "itselle[mme] aarteita maan päälle [missä] tekevät koi ja ruoste tuhojaan".8 Voimme koota aarteita taivaaseen ja olla myymättä iankaikkista hengellistä esikoisuuttamme. Tämä on kuolevaisen koetusaikamme päivä. Voisimme verrata iankaikkista matkaamme kilpailuun, jossa juostaan kentän ympäri kolme kertaa. Olemme suoriutuneet ensimmäisestä kierroksesta menestyksekkäästi ja edenneet upeasti. Olemme lähtenet toiselle kierrokselle. Voitteko kuvitella, että maailmanmestaruustason juoksija pysähtyisi tässä vaiheessa radan reunalle poimimaan kukkia tai ajamaan takaa radan poikki juossutta jänistä? Me kuitenkin teemme niin, kun käytämme aikamme maallisiin pyrkimyksiin, jotka eivät vie meitä lähemmäksi kolmatta kierrosta, kohti iankaikkista elämää, joka on suurin kaikista Jumalan lahjoista.9 Sekä uudessa että vanhassa maailmassa palvellessaan Vapahtaja käski: "Olkaa siis täydellisiä."10 Kreikankielinen sana, joka on käännetty "täydelliseksi", merkitsee "valmista, viimeisteltyä, täysin kehittynyttä". Taivaallinen Isämme haluaa meidän käyttävän tämän kuolevaisen koetusajan kehittyäksemme täysin, hyödyntääksemme täysin lahjamme ja kykymme. Jos teemme niin, me saamme viimeisen tuomion tullen ilon seistä taivaallisen Isämme edessä "valmiina" ja "viimeisteltyinä" poikina ja tyttärinä, kuuliaisuudella kiillotettuina ja kelvollisina siihen perintöön, jonka Hän on luvannut uskollisille. Vapahtaja on näyttänyt meille esimerkkiä ja käskee meitä tekemään "sellaisia tekoja kuin [Hän tekee]".11 Minuun on tehnyt aina vaikutuksen Moronin kutsu, jonka hän esitti jäähyväispuheessaan maallisen palvelutyönsä lopussa: "Tulkaa Kristuksen tykö ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja luopukaa kaikesta jumalattomuudesta."12 Alma selitti seuraajilleen kasteen edellyttävän sitä, että me palvelemme toisia, "[kannamme] toinen toise[mme] kuormia ­ ­ [murehdimme] murehtivien kanssa ­ ­ [lohdutamme] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa ja [olemme] Jumalan todistajina aina".13 Emme voi ahkeroida yksin, että pelastuisimme. Emme voi palata taivaallisen Isämme kasvojen eteen auttamatta veljiämme ja sisariamme. Kun me ymmärrämme olevamme kaikki kirjaimellisesti veljiä ja sisaria Jumalan perheessä, meidän tulisi tuntea myös vastuuta toinen toistemme hyvinvoinnista ja osoittaa rakkauttamme ystävällisillä ja huolehtivilla teoilla. Rakkauden, "Kristuksen puhtaan rakkauden"14, tulisi olla vaikuttimenamme kanssakäymisessämme joka ikisen taivaallisen Isämme lapsen kanssa. Edistyessämme ja tullessamme enemmän Vapahtajan kaltaisiksi voimme vahvistaa jokaista ryhmää, jonka kanssa olemme tekemisissä, mukaan lukien perhe ja ystävät. Herra sijoittaa meidät näihin pyhien yhteisöihin, joissa voimme oppia evankeliumin periaatteita ja soveltaa niitä jokapäiväiseen elämäämme. Nämä ryhmät ovat samanaikaisesti koulu, koekenttä ja laboratorio, missä voimme sekä oppia että tehdä harjoitellessamme elämään evankeliumin mukaan. Kirjoittaessaan korinttilaisille Paavali rukoili kirkkoa olemaan yhtenäinen ja jäseniä palvelemaan toisiaan, "jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin ­ ­ ."15 Olemme vain niin vahvoja kuin kukin Kristuksen ruumiin eli kirkon jäsen. Meidän pitäisi tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme jokaista jäsentä toteuttamaan jumalalliset mahdollisuutensa "Jumalan perillisi[n]ä yhdessä Kristuksen kanssa".16 Palvellessamme toisiamme meidän on tarpeen muistaa presidentti Hinckleyn neuvo ojentaa ystävän käsi ja jakaa rakkauttamme niille sadoille tuhansille, jotka liittyvät käännynnäisinä kirkkoon vuosittain. Suurenmoisin työkalu, mikä Herralla on uusien käännynnäisten ottamiseksi lämpimästi vastaan ja "heidän pitämisekseen oikealla tiellä"17 on se rakkaus, jota kukin meistä osoittaa varaamalla aikaa esitellä itsemme uusille jäsenille, opettelemalla heidän nimensä ja tutustumalla heihin. Uuteen kirkkoon liittyminen ja uuden elämän aloittaminen ei ole koskaan helppoa, ja usein se on pelottavaa. Meidän itse kunkin on tarpeen olla sellainen ystävä, jota jokainen uusi jäsen tarvitsee pysyäkseen aktiivisena ja uskollisena kirkossa. Kun ystävyyssuhteita rakentuu, eivät uudet jäsenet "enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan [kuuluvat] Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät".18 Kun ihmisiä kastetaan, "heidän nimensä [merkitään] muistiin" ja liitetään kirkon jäsenluetteloihin, "jotta heitä muistettaisiin ja ravittaisiin Jumalan hyvällä sanalla".19 Viitaten siihen ihmeelliseen muutokseen, joka tapahtuu uusien jäsenten elämässä, kun heitä ravitaan asianmukaisesti Jumalan hyvällä sanalla, vanhin John A. Widtsoe totesi: "Aivan tavalliset ihmiset, jotka ottavat vastaan evankeliumin sanoman joidenkuiden nöyrien mormonilähetyssaarnaajien esittämänä, muuttuvat noiden valistavien totuuksien ansiosta niin suuresti, etteivät he ole enää samoja ihmisiä."20 Edetessämme kuolevaisuuden halki me saatamme tehdä virheitä ja joutua pois suunnasta. Jos jatkamme erehdyksissämme, joudumme kauemmaksi ja kauemmaksi sieltä, missä meidän pitäisi olla. Voimme verrata elämäämme lentoon avaruusaluksella. Kun sen moottori käynnistyy, sen lentorataa seurataan tarkoin. Jokainen poikkeama määrätyltä reitiltä oikaistaan välittömästi. Jopa asteen murto-osa reitiltä sivuun veisi sen monen mailin päähän määräpaikastaan, ellei sitä korjattaisi. Mitä kauemmin korjausta viivytetään, sitä suuremman muutoksen se vaatii. Voitteko kuvitella, miten kauas reitiltä me voisimme joutua, ellei reittiämme korjattaisi? Herra on antanut meille profeettoja, pyhiä kirjoituksia, vanhempia ja muita viisaita johtajia opettamaan meille reitin, jota meidän pitäisi noudattaa. He voivat auttaa meitä seuraamaan etenemistämme ja korjaamaan kulkusuuntaamme milloin se on tarpeen, paljolti samoin kuin seuranta-asemat seuraavat satelliitin etenemistä ja pitävät sen oikealla polulla. Reittimme maan päällä on niin kovin tärkeä. Sen määräävät päivittäin tekemämme päätökset. Emme voi erottaa tämänhetkisiä ajatuksiamme ja tekojamme niiden seurauksista tulevaisuudessa. Saatamme kysyä itseltämme, oikeuttaako nyt elämämme elämä meidät saamaan Isämme suunnitelman siunaukset. Koetusaikamme päivät ovat luetut, mutta kukaan meistä ei tiedä niiden päivien määrää. Jokainen valmistautumisen päivä on kallisarvoinen. Olen seurannut Lounais-Amerikassa navahonaisten taitavia käsiä, kun he kutovat taidokkaita kuvioita kauniisiin mattoihin. He valitsevat ja valmistelevat kunkin värikkään kudelangan erittäin huolellisesti ja sijoittavat sen täsmälleen oikeaan paikkaan. He kutovat eri värit taiteellisesti koko kankaaseen muodostaen mattoja, jotka lopulta noudattavat luojiensa etukäteen laatimaa suunnitelmaa. Me kudomme paljolti samalla tavoin elämämme kankaaseen kuvion, jonka tulemme esittelemään valmiina tuotteenamme. Kuolevaista elämäämme kudotaan joka päivä, kun liitämme tekomme johonkin taidokkaan kauniiseen, noudattaen Mestarisuunnittelijan suunnitelmaa. Kun teemme vääriä valintoja, joudumme elämään sielumme kankaassa olevan virheen kanssa tai seuraamaan parannuksen kautta jälkiämme takaisin päin ja poistamaan luonteeseemme kutomamme virheelliset kuteet ja korvaamaan ne hienommilla kuteilla, jotka Luojamme on tarkoittanut käyttöömme. Elämämme kudoksen kuviota laaditaan nyt. Herra viittasi kuolevaisuuttamme edeltävään elämäämme ensimmäisenä asemanamme ja lupasi jokaiselle meistä, että "niille, jotka säilyttävät ensimmäisen asemansa, annetaan lisää; mutta ne, jotka eivät säilytä ensimmäistä asemaansa, eivät saa kirkkautta samassa valtakunnassa niiden kanssa, jotka ensimmäisen asemansa säilyttävät; ja niille, jotka säilyttävät toisen asemansa, lisätään kirkkautta heidän päidensä päälle aina ja iankaikkisesti".21 Viivyttely ja päättämättömyys voivat haitata pyrkimyksiämme valmistautua kuolevaisuuden jälkeiseen elämään. Vanhin Joseph Fielding Smith on sanonut: "Vitkastelu, sikäli kun se saatetaan soveltaa evankeliumin periaatteisiin, varastaa iankaikkisen elämän ­ mikä on elämää Isän ja Pojan kasvojen edessä."22 Mormonin Kirjasta voimme lukea Amulekin hartaan pyynnön: "Minä ­ ­ rukoilen teitä, ettette lykkäisi parannuksenne päivää loppuun saakka ­ ­ sillä samalla hengellä, jonka hallussa teidän ruumiinne on, kun lähdette tästä elämästä, samalla hengellä on valta teidän ruumiiseenne iankaikkisessa maailmassa."23 On sanottu: "Elämä on niin kallisarvoinen lahja, että sitä pitäisi varjella tarpeettomalta laimenemiselta. Jokainen päivä ei ole pelkästään uusi päivä vaan pikemminkin kuin vesipisaran putoaminen, elämänkaaren kultainen hetki, joka sulautuu elämisen yhä rikastuvaan altaaseen." 24 Päättämättömyys saattaa tehdä meidät toimintakyvyttömiksi tai halvaannuttaa meidät, siten estäen valmistautumistamme kuolevaisuudessa. Meistä voi tulla samanlaisia kuin Niniven kansa, jota Herra kuvaili Joonalle ihmisiksi, "jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä".25 Apostoli Jaakob totesi, että "kahtaalle horjuva ihminen [on] epävakaa kaikessa mitä tekee".26 Vanha sveitsiläinen sananparsi kuvaa sellaista päättämättömyyttä näillä sanoilla: Kun jalka on sisällä ja toinen ulkona ei ole sisällä eikä ulkona. Ei ole kuuma eikä kylmä, ei ole neliö eikä ympyrä. Köyhääkin köyhempi, koskaan ei vapaa, sillä sellainen ei koskaan tiedä, mistä alkaa tai minne mennä.27 Emme voi horjua kahtaalle suhteessamme aviomieheemme tai vaimoomme, vanhempiimme tai lapsiimme. Aiommeko nauttia lapsistamme sitten, kun he ovat hiukan vanhempia eikä meillä ole yhtä kiire? Entä arvokkaat ystävyyssuhteet, jotka kuihtuvat niiden syvällisten, pitkien kirjeiden takia, joita suunnittelemme kirjoittavamme mutta emme koskaan saa valmiiksi ja lähetä? Käymmekö uskollisesti säännöllisesti temppeleissämme? Ajatelkaa kirjoja, joita aiomme lukea, ystävällisiä mielijohteita, joiden mukaan aiomme toimia, ja hyviä asioita, joita aiomme edistää. Pakkaammeko laukkujamme aina niillä asioilla, joita arvostamme eniten elämässä, mutta emme koskaan lähde matkalle? Eikö huominen tule koskaan? Päättäkäämme alkaa elää tänään ­ ei huomenna, vaan tänään ­ tällä hetkellä, kun meillä on vielä aikaa. Tiedämme, että kuolema on välttämätön siirtymävaihe. Se tulee ennemmin tai myöhemmin meidän jokaisen kohdalle. Kuolevainen ruumiimme palaa maahan, ja henkemme palaa henkimaailmaan. Vapahtajan sovitusuhrin nojalla me kaikki nousemme ylös. Jokainen meistä tulee seisomaan suuren Jehovan tuomioistuimen edessä ja saamaan palkkansa kuolevaisuudessa tekemiemme tekojen perusteella. Jos teemme jokaisen päätöksemme maan päällä pitäen mielessämme tämän tuomion, olemme käyttäneet kuolevaisen koetusaikamme viisaasti, ja sen päivät antavat meille rauhan tässä elämässä ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa. Todistan, että nämä opit ovat tosia. Voitte tietää evankeliumin totuuden Hengen sielullenne kuiskaaman vahvistuksen kautta. Herra on sanonut: "Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani."28 Vapahtaja elää ja rakastaa meitä jokaista. Tiedän tämän koko sydämestäni. Olemme rakastavan taivaallisen Isän lapsia, joka on herättänyt profeetan, profeetta Joseph Smithin, palauttamaan evankeliumin täyteyden. Isämme taivaassa on siunannut meitä myös omana aikanamme elävällä profeetalla, joka opastaa meitä takaisin Hänen rakastaville käsivarsilleen. Se profeetta on presidentti Gordon B. Hinckley. Todistan sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Al. 34:32. 2. KH Aabr. 3:25. 3. 1. Ne. 10:19. 4. Moro. 7:22. 5. 2. Ne. 2:25. 6. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith (1985), s. 254. 7. Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 174. 8. Matt. 6:19. 9. Ks. LK 14:7. 10. Matt. 5:48; ks. myös 3. Ne. 12:48. 11. Joh. 14:12. 12. Moro. 10:32. 13. Moosia 18:8­9. 14. Moro. 7:47. 15. 1. Kor. 12:25­26; ks. myös jakeet 12­27. 16. Room. 8:17. 17. Moro. 6:4. 18. Ef. 2:19. 19. Moro. 6:4. 20. "Symbolism in Irrigation", Improvement Era, kesäkuu 1952, s. 423. 21. KH Aabr. 3:26. 22. The Way to Perfection, 10. laitos (1953), s. 202. 23. Al. 34:33­34. 24. Thomas J. Parmley R. Scott Lloydin lainaamana artikkelissa "Alumnus 95, Returned to High School", Church News, 12. kesäkuuta 1993, s. 13. 25. Joona 4:11. 26. Jaak. 1:8. 27. Hans B. Ringgerin lainaamana artikkelissa "Choose You This Day", Ensign, toukokuu, 1990, s. 26. 28. Joh. 7:17; ks. myös jakeet 14­16.