Haaste muuttua Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista "Toisin kuin maailman instituutiot, jotka opettavat meitä tietämään, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi haastaa meidät muuttumaan." Apostoli Paavali opetti, että Herran opetukset ja opettajat ovat sitä varten, että me kaikki saavuttaisimme "aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (Ef. 4:13). Tämä prosessi edellyttää paljon enemmän kuin tiedon hankkimista. Ei riitä edes, että me olemme vakuuttuneet siitä, että evankeliumi on totta; meidän on toimittava ja ajateltava niin, että me olemme kääntyneet siihen. Toisin kuin maailman instituutiot, jotka opettavat meitä tietämään, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi haastaa meidät muuttumaan. Monissa Raamatun ja nykyajan pyhien kirjoitusten kohdissa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kaikki ihmiset saavat palkan työnsä tai tekojensa tai sydämensä halajamisen mukaan. Mutta muissa pyhien kirjoitusten kohdissa laajennetaan tätä ajatusta viittaamalla siihen, että meidät tuomitaan sen tilan mukaan, jonka olemme saavuttaneet. Profeetta Nefi kuvaili viimeistä tuomiota sen mukaan, mitä meistä on tullut: "Ja jos heidän tekonsa ovat olleet saastaisuutta, heidän silloin täytyy itsekin olla saastaisia; ja jos he ovat saastaisia, eivät he mitenkään voi asua Jumalan valtakunnassa" (1. Ne. 15:33, kursivointi lisätty). Moroni julistaa: "Se, joka on saastainen, on jäävä saastaiseksi; ja se, joka on vanhurskas, on jäävä vanhurskaaksi" (Morm. 9:14, kursivointi lisätty; ks. myös Ilm. 22:11­12; 2. Ne. 9:16; LK 88:35). Sama pätisi "itsekkyyteen" tai "tottelemattomuuteen" tai mihin tahansa muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa. Viitatessaan jumalattomien "tilaan" viimeisellä tuomiolla Alma selitti, että jos meidän sanamme, tekomme ja ajatuksemme tuomitsevat meidät, "meitä ei havaita tahrattomiksi, ­ ­ emmekä me tässä kauhistavassa tilassa uskalla katsoa Jumalamme puoleen" (Al. 12:14). Tällaisista opetuksista päättelemme, että viimeinen tuomio ei ole vain lopullinen arvio hyvistä ja pahoista teoistamme ­ kaikesta siitä, mitä olemme tehneet. Se on tekojemme ja ajatustemme lopullisen vaikutuksen tunnistamista ­ sitä, mitä meistä on tullut. Ei riitä, että tekee vain sen, mitä on tehtävä. Evankeliumin käskyt, toimitukset ja liitot eivät ole luettelo talletuksista, joita edellytetään tehtäviksi jollekin taivaalliselle tilille. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, joka osoittaa meille, kuinka me voimme tulla sellaisiksi kuin taivaallinen Isä haluaa meidän tulevan. Eräs vertaus havainnollistaa tätä käsitystä. Varakas isä tiesi, että jos hän jättäisi omaisuutensa lapselle, joka ei ollut vielä saanut riittävästi viisautta eikä kypsyyttä, perintö luultavasti menisi hukkaan. Isä sanoi lapselleen: "Kaiken, mitä minulla on, minä haluan antaa sinulle ­ en vain varallisuuttani vaan myös asemani ja maineeni ihmisten keskuudessa. Sen, mitä minulla on, voin helposti antaa sinulle, mutta se, mitä minä olen, sinun on hankittava itse. Voit tulla perintösi arvoiseksi oppimalla sen, mitä minä olen oppinut ja elämällä siten kuin minä olen elänyt. Annan sinulle lait ja periaatteet, joiden avulla olen hankkinut viisauteni ja kypsyyteni. Seuraa esimerkkiäni, opi kaikki mitä minä olen oppinut, niin sinusta tulee sellainen kuin minä ja silloin kaikki, mitä minulla on, on sinun." Tämä vertaus on taivaan mallin kaltainen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi lupaa verrattoman iankaikkisen elämän perinnön, Isän täyteyden, ja ilmoittaa ne lait ja periaatteet, joiden avulla se voidaan saada. Me tulemme kelvollisiksi iankaikkiseen elämään kääntymykseksi kutsutun prosessin kautta. Tässä yhteydessä tämä monia merkityksiä sisältävä sana tarkoittaa sekä vakuuttavaa että syvällistä luonteenmuutosta. Jeesus käytti tätä merkitystä opettaessaan pääapostolilleen eron todistuksen ja kääntymyksen välillä. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" (Matt. 16:13.) Seuraavaksi Hän kysyi: "Kuka minä teidän mielestänne olen?" "Simon Pietari vastasi: 'Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: 'Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.'" (Matt. 16:15­17.) Pietarilla oli todistus. Hän tiesi, että Jeesus oli Kristus, luvattu Messias, ja hän julisti niin. Todistus merkitsee tietämistä ja julistamista. Myöhemmin Jeesus opetti näille samoille miehille, että kääntymys on paljon enemmän kuin todistus. Kun opetuslapset kysyivät, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, "Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: 'Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.'" (Matt. 18:2­4, kursivointi lisätty.) Myöhemmin Vapahtaja vahvisti kääntymyksen merkityksen jopa niiden elämässä, joilla on todistus totuudesta. Viimeisellä aterialla antamissaan ylevissä ohjeissa Hän sanoi Simon Pietarille: "Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi." (Luuk. 22:32; ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.) Vahvistaakseen veljiään ­ ravitakseen ja johtaakseen Jumalan laumaa ­ tämän miehen, joka oli seurannut Jeesusta kolme vuotta, jolle oli annettu pyhän apostolinviran valtuus, joka oli ollut uskollinen kristillisen evankeliumin opettaja ja todistaja ja jonka todistus oli saanut Mestarin julistamaan hänet autuaaksi, täytyi siis vielä kääntyä. Jeesuksen esittämä haaste osoittaa, että kääntymys, jota Hän vaati taivasten valtakuntaan pääseviltä (ks. Matt. 18:3), oli paljon enemmän kuin vain sitä, että on kääntynyt todistamaan evankeliumin totuudesta. Todistus merkitsee tietämistä ja julistamista. Evankeliumi haastaa meidät kääntymään, mikä puolestaan vaatii meitä tekemään ja tulemaan joksikin. Jos joku meistä luottaa yksin tietoonsa ja todistukseensa evankeliumista, hän on samassa asemassa kuin autuaat mutta vielä keskeneräiset apostolit, joita Jeesus kehotti kääntymään. Me kaikki tiedämme jonkun, jolla on vahva todistus, mutta joka ei toimi sen mukaan että olisi kääntynyt. Esimerkiksi te lähetystyöstä palanneet lähetyssaarnaajat, pyrittekö edelleenkin kokemaan kääntymystä vai ovatko maailman tavat ottaneet teidät valtoihinsa? Tarvittava kääntymysprosessi evankeliumiin alkaa pohjustavalla kokemuksella, jota pyhissä kirjoituksissa kutsutaan "uudestisyntymiseksi" (esim. Moosia 27:25; Al. 5:49; Joh. 3:7; 1. Piet. 1:23). Kasteen vesissä ja Pyhän Hengen lahjan saadessamme meistä tulee Jeesuksen Kristuksen hengellisiä poikia ja tyttäriä, "uusia luomuksia", jotka voivat periä Jumalan valtakunnan (Moosia 27:25­26). Opettaessaan nefiläisiä Vapahtaja viittasi siihen, millaisiksi heidän täytyi tulla: Hän haastoi heidät tekemään parannuksen ja menemään kasteelle ja pyhittäytymään ottamalla vastaan Pyhän Hengen, "jotta te seisoisitte tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä" (3. Ne. 27:20). Hän päätti opetuksensa sanomalla: "Millaisia miehiä teidän siis tulisi olla? Totisesti minä sanon teille: sellaisia kuin minä olen." (3. Ne. 27:27.) Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, jonka avulla me voimme tulla sellaisiksi kuin Jumalan lasten pitäisi tulla. Tämä tahraton ja täydellinen tila on tulosta sinnikkäästä sarjasta liittoja, toimituksia ja tekoja, jatkuvia oikeita valintoja ja jatkuvaa parannusta. "Tämä elämä on aika, jossa ihmisten on valmistauduttava kohtaamaan Jumala" (Al. 34:32). Nyt on aika meidän jokaisen tehdä työtä oman henkilökohtaisen kääntymyksemme eteen, niin että me tulisimme sellaisiksi kuin taivaallinen Isämme haluaa meidän tulevan. Näin toimiessamme meidän tulee muistaa, että perhesuhteemme ­ jopa enemmän kuin kutsumuksemme kirkossa ­ muodostavat ne puitteet, joissa tärkein osa tätä kehitystä voi tapahtua. Kääntymys, joka meidän on koettava, edellyttää, että me olemme hyviä aviomiehiä ja isiä tai hyviä vaimoja ja äitejä. Ei riitä, että on menestyvä kirkon johtaja. Meidät korotetaan iankaikkisina perheinä, ja siksi kokemuksemme kuolevaisuuden perheessä valmistavat meitä siihen parhaiten. Apostoli Johannes puhui siitä, millaisiksi meille on annettu haaste tulla, sanoessaan: "Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on" (1. Joh. 3:2; ks. myös Moro. 7:48). Toivon, että kääntymyksen ja sisimpämme muuttumisen suuri merkitys saa paikalliset johtajamme keskittymään vähemmän tekojen tilastollisiin mittareihin ja kohdistamaan katseensa enemmän siihen, mitä meidän veljemme ja sisaremme ovat ja millaisiksi he pyrkivät tulemaan. Välttämätön kääntymyksemme tapahtuu usein tehokkaammin kärsimyksen ja vastoinkäymisten kuin mukavuuden ja rauhan kautta, kuten veli Hales opetti niin kauniisti tänä aamuna. Isä Lehi lupasi pojalleen Jaakobille, että Jumala on pyhittävä hänen koettelemuksensa hänen parhaakseen (ks. 2. Ne. 2:2). Profeetta Josephille luvattiin: "Kärsimyksesi ja ahdistuksesi kestävät vain lyhyen hetken, ja sitten, jos hyvin kestät, Jumala korottaa sinut korkeuksiin" (LK 121:7­8). Useimmat meistä kokevat jossain määrin sitä, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan ahdingon ahjoksi tai kärsimyksen pätsiksi (ks. Jes. 48:10; 1. Ne. 20:10). Jotkut ovat hukkumassa apua tarvitsevan perheenjäsenen palvelemiseen. Toiset kärsivät rakkaansa kuoleman vuoksi tai jonkin vanhurskaan tavoitteen kuten avioliiton tai lasten saamisen kariutumisen tai lykkääntymisen vuoksi. Ja on niitä, jotka kamppailevat oman vammaisuutensa tai hylkäämisen, riittämättömyyden tai masennuksen tunteiden kanssa. Rakastavan taivaallisen Isän oikeudenmukaisuuden ja armon avulla se puhdistus ja pyhitys, jota tällaiset kokemukset tuovat tullessaan, voi auttaa meitä tulemaan sellaisiksi kuin Herra haluaa meidän tulevan. Meitä kehotetaan kulkemaan kääntymysprosessin kautta kohti sitä asemaa ja tilaa, jota kutsutaan iankaikkiseksi elämäksi. Tätä ei saavuteta vain tekemällä se, mikä on oikein, vaan tekemällä se oikeasta syystä ­ Kristuksen puhtaasta rakkaudesta. Apostoli Paavali havainnollisti tätä kuuluisassa opetuksessaan rakkauden tärkeydestä (ks. 1. Kor. 13). Hän sanoi, että syy, miksi rakkaus ei koskaan katoa ja miksi rakkaus on suurempaa kuin merkittävimmätkään hyvyyden osoitukset, on se, että rakkaus, "Kristuksen puhdas rakkaus" (Moro. 7:47) ei ole pelkkä teko vaan tila, olotila. Rakkaus saadaan seurauksena teoista, jotka johtavat kääntymykseen. Rakkaus on jotain, jollaiseksi ihminen tulee. Siksi Moroni julisti: "Jos siis ihmisissä ei ole tätä rakkautta, he eivät voi periä sitä sijaa, jonka sinä olet valmistanut Isäsi asuinsijoille" (Et. 12:34, kursivointi lisätty). Kaikki tämä auttaa meitä ymmärtämään, miten tärkeä on viinitarhan työntekijöistä kertova vertaus, jonka Vapahtaja esitti selittääkseen, millainen on taivaan valtakunta. Kuten muistatte, viinitarhan isäntä palkkasi työntekijöitä päivän eri hetkinä. Jotkut hän lähetti viinitarhaan varhain aamulla, toiset kolmannella tunnilla ja muutamia kuudennella ja yhdeksännellä tunnilla. Lopulta yhdennellätoista tunnilla hän lähetti joukon työmiehiä viinitarhaan luvaten, että hän maksaisi myös heille "sen, mitä kuuluu maksaa" (Matt. 20:4). Päivän päättyessä viinitarhan isäntä antoi saman palkan jokaiselle työmiehelle, jopa niille, jotka olivat tulleet yhdennellätoista tunnilla. Kun ne, jotka olivat tehneet työtä koko päivän, näkivät sen, he "nostivat metelin" (Matt. 20:11). Viinitarhan isäntä ei kuitenkaan muuttanut mieltään vaan sanoi vain, ettei hän ollut tehnyt väärin ketään kohtaan, koska hän oli maksanut jokaiselle sen, mistä oli sovittu. Aivan kuten muutkin vertaukset tämäkin voi opettaa monia erilaisia ja arvokkaita periaatteita. Tämänhetkistä tarkoitustamme varten se opettaa, että Mestarin palkka viimeisellä tuomiolla ei perustu siihen, kuinka kauan me olemme tehneet työtä viinitarhassa. Me emme saa taivaallista palkkaamme kellokortin mukaan. Sen sijaan tärkeää on, että työmme Herran viinitarhassa on saanut meidät tulemaan joksikin. Joillekin meistä tähän kuluu enemmän aikaa kuin toisilla. Lopussa on tärkeää vain se, mitä meistä on työmme kautta tullut. Monet, jotka tulevat yhdennellätoista tunnilla, Herra on puhdistanut ja valmistanut muulla tavoin kuin virallisella työpaikalla viinitarhassa. Nämä työmiehet ovat kuin kuiva-aineseos, johon tarvitsee vain "lisätä vettä" ­ kasteen ja Pyhän Hengen lahjan täydelliseksi tekevät toimitukset. Tämän lisäyksen ansiosta ­ jopa yhdennellätoista hetkellä ­ nämä työmiehet ovat samassa kehityksen ja valmiuden tilassa saamaan saman palkinnon kuin ne, jotka ovat työskennelleet viinitarhassa kauan. Tämä vertaus opettaa meille, ettemme saa koskaan luopua toivosta tai jättää rakastamatta niitä perheenjäseniä ja ystäviä, joiden hienot ominaisuudet (ks. Moro. 7:5­14) osoittavat heidän edistyvän kohti sitä, millaisiksi rakastava Isä haluaisi heidän tulevan. Samalla tavoin sovituksen voima ja parannuksen periaate osoittavat, ettemme koskaan saa luopua toivosta niiden rakkaitten kohdalla, jotka nyt näyttävät tekevän monia vääriä valintoja. Sen sijaan että tuomitsisimme muut, meidän tulee olla huolissamme itsestämme. Me emme saa koskaan luopua toivosta. Me emme saa koskaan lakata yrittämästä. Me olemme Jumalan lapsia, ja meidän on mahdollista tulla sellaisiksi kuin taivaallinen Isämme haluaa meidän tulevan. Kuinka me voimme mitata edistymistämme? Pyhissä kirjoituksissa ehdotetaan erilaisia keinoja. Mainitsen vain kaksi. Kuningas Benjaminin suurenmoisen saarnan jälkeen monet hänen kuulijoistaan huusivat ääneen, että Herran Henki oli saanut aikaan voimallisen muutoksen heissä eli heidän sydämissään, niin ettei heillä ollut enää lainkaan halua tehdä pahaa, vaan alati hyvää (ks. Moosia 5:2). Jos me menetämme halumme tehdä pahaa, me edistymme kohti taivaallista tavoitettamme. Apostoli Paavali sanoi, että niillä, jotka ovat saaneet Jumalan Hengen, "on Kristuksen mieli" (1. Kor. 2:16). Ymmärtääkseni tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka edistyvät kohti välttämätöntä kääntymystä, alkavat nähdä asiat siten kuin taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ne näkevät. He kuulevat Hänen äänensä eivätkä maailman ääntä, ja he toimivat Hänen tavallaan eivätkä maailman tavalla. Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme ja Lunastajastamme, jonka kirkko tämä on. Todistan kiitollisena Isän suunnitelmasta, jonka ansiosta meillä on Vapahtajan ylösnousemuksen ja sovituksen kautta varmuus kuolemattomuudesta ja mahdollisuus tulla kelvollisiksi iankaikkiseen elämään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.