kahdentoista apostolin koorumista Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista "Kasteemme ja konfirmointimme ovat portti sisälle Hänen valtakuntaansa. Kun astumme sisälle, teemme liiton kuulua Hänen valtakuntaansa ­ ikuisesti!" Toivuttuani kolmesta suuresta leikkauksesta, jotka ovat estäneet minua puhumasta kahdessa edellisessä yleiskonferenssissa, on todella suuri ilo seisoa tänään tässä kauniissa konferenssikeskuksessa ja opettaa ja lausua todistus niille, jotka halajavat kuulla Herran sanaa. Kahden kuluneen vuoden aikana olen odottanut Herran opettavan minulle kuolevaisuuteen liittyviä opetuksia näiden fyysisen kivun, henkisen tuskan ja mietiskelyn vaiheiden kautta. Opin, että jatkuva, voimakas kipu on suuri pyhittävä puhdistaja, joka saa meidät nöyriksi ja vetää meitä lähemmäksi Herran Henkeä. Jos kuuntelemme ja tottelemme, Hänen Henkensä ohjaa meitä ja me teemme Hänen tahtonsa päivittäisissä ponnisteluissamme. On ollut aikoja, jolloin olen esittänyt joitakin suoria kysymyksiä rukouksissani kuten: "Mitä haluat minun oppivan näistä kokemuksista?" Kun tämän elämäni kriittisen vaiheen aikana tutkin pyhiä kirjoituksia, verho oli ohut ja minulle annettiin vastauksia siten kuin ne on kirjoitettu muistiin muiden elämässä, jotka ovat käyneet läpi vieläkin ankarampia koettelemuksia. "Poikani, rauha sielullesi; kärsimyksesi ja ahdistuksesi kestävät vain lyhyen hetken, ja sitten, jos hyvin kestät, Jumala korottaa sinut korkeuksiin; sinä saat voiton kaikista vihollisistasi" (LK 121:7­8). Evankeliumin valo hälvensi nopeasti masennuksen synkät hetket Hengen tuodessa rauhaa ja lohtua sekä vakuuttaessa, että kaikki kääntyisi parhain päin. Muutamina hetkinä kerroin Herralle, että olin jo varmasti oppinut ne läksyt, jotka minulle oli määrä opettaa, ja ettei minun olisi tarpeen kestää enää enempää kärsimystä. Nämä hartaat pyynnöt näyttivät hyödyttömiltä, sillä minulle tehtiin selväksi, että tämä puhdistava koetusten tapahtumasarja oli määrä kestää Herran määräämänä aikana ja Herran omalla tavalla. On helppoa opettaa: "Toteutukoon sinun tahtosi" (Matt. 26:42). On aivan toista elää sen mukaan. Opin myös, ettei minua jätettäisi yksin kohtaamaan näitä koettelemuksia ja kärsimyksiä, vaan suojelusenkelit pitäisivät minusta huolta. Oli muutamia, jotka olivat lähes enkeleitä ­ lääkäreitä, sairaanhoitajia ja ennen kaikkea suloinen kumppanini Mary. Ja tarpeen tullen, kun Herra niin halusi, minun oli määrä saada lohdutusta taivaallisilta sotajoukoilta, jotka hätäni hetkellä toivat lohtua ja iankaikkista varmuutta. Vaikka henkilökohtaista kärsimystäni ei voi mitenkään verrata Vapahtajan tuskaan Getsemanessa, niin sain syvemmän ymmärryksen Hänen sovituksestaan ja Hänen kärsimyksestään. Tuskansa hetkellä Hän pyysi Isältään: "Jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." (Matt. 26:39.) Hänen taivaallinen Isänsä lähetti enkelin vahvistamaan ja lohduttamaan Häntä Hänen hätänsä hetkellä (ks. Luuk. 22:43). Jeesus halusi vapautua tästä maailmasta vasta kun Hän oli kestänyt loppuun saakka ja vienyt päätökseen ihmiskunnan hyväksi sen tehtävän, jota suorittamaan Hänet oli lähetetty. Golgatan ristillä Jeesus antoi henkensä Isänsä käsiin ja sanoi yksinkertaisesti: "Se on täytetty" (Joh. 19:30). Kestettyään loppuun saakka Hän vapautui kuolevaisuudesta. Myös meidän täytyy kestää loppuun saakka. Mormonin Kirja opettaa: "Ellei ihminen kestä loppuun saakka, elävän Jumalan Pojan esimerkkiä seuraten, hän ei voi pelastua" (2. Ne. 31:16). Kahden viime vuoden kokemukset ovat vahvistaneet henkeäni ja antaneet minulle rohkeutta todistaa maailmalle voimallisemmin sydämeni syvistä tunteista. Seison tänään edessänne päätöksenäni opettaa evankeliumin periaatteita entisajan profeettojen tavoin ­ pelkäämättä ihmisiä, puhuen selvästi ja suorasukaisesti ja opettaen yksinkertaisia evankeliumin totuuksia. Tässä hengessä toiveenani on puhua siitä, kuinka kastetoimitus ja Pyhän Hengen lahjan saaminen ottavat meidät pois tästä maailmasta ja siirtävät meidät Jumalan valtakuntaan. On olemassa tuttu ilmaus: olla maailmassa olematta maailmasta (ks. Joh. 17:11, 14­17). Meidän olemassaolomme kuolevaisuudessa on välttämätön pelastussuunnitelman täyttämiseksi. Meidän täytyy siis elää tässä maailmassa, mutta meidän täytyy myös vastustaa maailmallisia vaikutuksia, joita on alituiseen edessämme. Jeesus opetti: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" (Joh. 18:36). Nämä sanat johdattivat minut pohtimaan enemmän Hänen valtakuntaansa koskevia asioita. Tulin siihen tulokseen, että kun sellainen henkilö, jolla on asianmukainen pappeuden valtuus, kastaa meidät upottamalla ja kun me päätämme seurata Vapahtajaamme, niin silloin me olemme Hänen valtakunnassaan ja kuulumme Hänen valtakuntaansa. Jumalan valtakuntaan kuuluminen edellyttää, että otamme vaarin Vapahtajan kehotuksesta: "Seuraa minua" (2. Ne. 31:10). Nefi opetti, että me seuraamme Jeesusta pitämällä taivaallisen Isän käskyt. "Mutta, rakkaat veljeni, voimmeko me seurata Jeesusta, ellemme halua pitää Isän käskyjä?" (2. Ne. 31:10.) Kasteessa teemme liiton taivaallisen Isämme kanssa, että haluamme tulla Hänen valtakuntaansa ja pitää Hänen käskynsä siitä hetkestä lähtien, vaikka elämmekin yhä maailmassa. Mormonin Kirjassa meille muistutetaan, että meidän kasteemme on liitto "olla Jumalan [ja Hänen valtakuntansa] todistajina aina kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, kuolemaankin saakka, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin niiden joukkoon, jotka ovat ensimmäisessä ylösnousemuksessa, ja teillä olisi iankaikkinen elämä" (Moosia 18:9, kursivointi lisätty). Kun ymmärrämme kasteenliittomme, kasteemme muuttaa elämämme ja saa aikaan sen, että olemme täysin uskollisia Jumalan valtakunnalle. Kun eteemme tulee kiusauksia ja jos me vain haluamme kuunnella, niin Pyhä Henki muistuttaa meille, että me olemme luvanneet muistaa Vapahtajamme ja pitää Jumalan käskyt. Presidentti Brigham Young on sanonut: "Kaikki myöhempien aikojen pyhät tekevät uuden ja iankaikkisen liiton, kun he tulevat tähän kirkkoon. He tekevät liiton, jonka mukaan he lakkaavat kannattamasta, ylläpitämästä ja suosimasta paholaisen valtakuntaa ja tämän maailman valtakuntia. He astuvat uuteen ja iankaikkiseen liittoon tukeakseen Jumalan valtakuntaa eikä mitään muuta valtakuntaa. He vannovat mitä juhlallisimmin taivasten ja maan edessä, ­ ­ että he tukevat totuutta ja vanhurskautta pahuuden ja vääryyden sijasta ja rakentavat Jumalan valtakuntaa tämän maailman valtakuntien sijasta." (Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 62­63.) Jumalan valtakuntaan astuminen on niin tärkeää, että Jeesus kastettiin, jotta Hän näyttäisi meille, "kuinka suora on se polku ja kuinka ahdas se portti, josta [meidän] on mentävä sisälle" (2. Ne. 31:9). "Mutta vaikka hän on pyhä, hän osoittaa ihmislapsille, että hän nöyryyttää itsensä Isän edessä lihan mukaan ja todistaa Isälle, että hän olisi kuuliainen hänelle pitämällä hänen käskynsä" (2. Ne. 31:7). Kuolevaisesta äidistä syntynyt Jeesus kastettiin, jotta Hän täyttäisi Isänsä käskyn, jonka mukaan Jumalan pojat ja tyttäret pitäisi kastaa. Hän näytti meille kaikille esimerkin nöyrtyä taivaallisen Isämme edessä. Me kaikki olemme tervetulleet astumaan kasteen vesiin. Jeesus meni kasteelle todistaakseen Isälleen olevansa kuuliainen pitämällä Hänen käskynsä. Hän meni kasteelle näyttääkseen meille, että meidän tulisi saada Pyhän Hengen lahja (ks. 2. Ne. 31:4­9). Kun me seuraamme Jeesuksen esimerkkiä, mekin osoitamme haluavamme tehdä parannuksen ja olla kuuliaisia pitämällä taivaallisen Isämme käskyt. Me nöyrrymme särjetyin sydämin ja murtunein mielin tunnustaessamme syntimme ja etsiessämme anteeksiantoa rikkomuksistamme (ks. 3. Ne. 9:20). Me teemme liiton, että olemme halukkaita ottamaan Jeesuksen Kristuksen nimen päällemme ja aina muistamaan Hänet. "Sillä portti, josta teidän on mentävä sisälle, on parannus ja vesikaste; ja sitten tulee teidän syntienne anteeksiantaminen tulella ja Pyhällä Hengellä. Ja silloin te olette tällä suoralla ja kaidalla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään; niin, te olette menneet sisälle portista; te olette tehneet Isän ja Pojan käskyjen mukaisesti; ja te olette saaneet Pyhän Hengen, joka todistaa Isästä ja Pojasta, jotta täyttyisi hänen antamansa lupaus, että jos menette tästä portista sisälle, te saatte sen." (2. Ne. 31:17­18.) Tämä on se lupaus, joka meille annettiin, kun kasteen kautta astuimme valtakuntaan, ja kun kädet pantiin päämme päälle, meille suotiin Pyhän Hengen lahja ja meidät konfirmoitiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi ­ mikä tarkoittaa sitä, että meistä tuli Jumalan valtakunnan kansalaisia (ks. Ef. 2:19) ja että meidän tulee alkaa elää uutta elämää (ks. Room. 6:4). Emme saa suhtautua kevyesti saamaamme lakiin opettaa lapsillemme oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, sekä kasteesta ja Pyhän Hengen lahjan saamisesta kätten päällepanon kautta kahdeksan vuoden iässä, mikä on Jumalan määräämä vastuullisuuden ikä. Meidän täytyy paremmin opettaa lapsiamme ja lastenlapsiamme ymmärtämään, mitä tarkoittaa astua Jumalan valtakuntaan, sillä meitä pidetään siitä vastuussa. Monet kirkon jäsenet eivät täysin ymmärrä, mitä tapahtui, kun he astuivat kasteen vesiin. On hyvin tärkeää, että me ymmärrämme syntien anteeksiannon ihmeellisen lahjan, mutta on paljon muutakin. Ymmärrättekö te ja ymmärtävätkö lapsenne, että kun heidät kastetaan, he muuttuvat ikuisesti? Aikuisina kirkkoon liittyvät käännynnäiset ymmärtävät tämän muutoksen usein paremmin, koska he huomaavat vastakohdan tullessaan maailmasta Jumalan valtakuntaan. Kun meidät kastetaan, me otamme päällemme Jeesuksen Kristuksen pyhän nimen. Hänen nimensä ottaminen päällemme on yksi elämämme merkittävimpiä kokemuksia. Toisinaan me kuitenkin kuljemme tuon kokemuksen läpi ymmärtämättä sitä täysin. Kuinka monet lapsistamme ­ kuinka monet meistä ­ todella ymmärtävät, että kun meidät kastettiin, me otimme päällemme paitsi Kristuksen nimen myös kuuliaisuuden lain? Joka viikko sakramenttikokouksessa uudistaessamme kasteenliittomme me lupaamme muistaa Vapahtajamme sovitusuhrin. Lupaamme tehdä Vapahtajan tavoin ­ olla kuuliaisia Isälle ja aina pitää Hänen käskynsä. Siunaus, jonka me puolestamme saamme, on se, että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme. Pyhän Hengen lahja, joka meille annetaan, kun meidät konfirmoidaan, antaa meille kyvyn huomata eron Jumalan valtakunnan epäitsekkään luonteen ja maailman itsekkään luonteen välillä. Pyhä Henki antaa meille voimaa ja rohkeutta elää Jumalan valtakuntaan soveliaalla tavalla, ja se on lähteenä todistuksellemme Isästä ja Pojasta. Kun noudatamme taivaallisen Isämme tahtoa, tämä Pyhän Hengen mittaamattoman arvokas lahja on jatkuvasti meidän kanssamme. Me tarvitsemme Pyhän Hengen jatkuvaa toveruutta auttamaan meitä tekemään parempia valintoja päivittäin eteemme tulevissa tilanteissa. Nuoria miehiämme ja naisiamme pommitetaan maailman rumuudella. Hengen toveruus antaa heille voimaa vastustaa pahaa ja auttaa heitä tarpeen tullen tekemään parannuksen ja palaamaan suoralle ja kaidalle polulle. Kukaan meistä ei ole suojassa vastustajan kiusauksilta. Me kaikki tarvitsemme Pyhän Hengen tarjoamaa vahvistusta. Äitien ja isien tulisi rukoillen kutsua Pyhää Henkeä asumaan heidän pyhitettyyn kotiinsa. Pyhän Hengen lahja auttaa perheenjäseniä tekemään viisaita valintoja ­ valintoja, jotka auttavat heitä palaamaan perheineen taivaallisen Isänsä ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luo asuakseen Heidän kanssaan iankaikkisesti. Pyhät kirjoitukset vahvistavat, että todellisen kääntymyksen kokeneet tekevät muutakin kuin vain hylkäävät maailman viettelykset. He rakastavat Jumalaa ja lähimmäisiään. Heidän mielensä ja sydämensä keskittyy Vapahtajan sovitusuhriin. Oman kääntymyksensä hetkestä lähtien Enos, Alma nuorempi, Paavali ja muut kääntyivät kukin kokosydämisesti suorittamaan tehtävää tuoda itsensä ja lähimmäisensä Jumalan tykö. Maailmallinen valta ja omaisuus menettivät aiemman merkityksensä. Moosian pojat kieltäytyivät maallisesta valtakunnasta ja panivat henkensä alttiiksi muiden hyväksi. Nämä uskolliset miehet saivat voimaa siitä toivosta, että he saattaisivat kyetä auttamaan vaikka vain yhdenkin sielun pelastamisessa ­ ja ansaitsivat näin itselleen ja veljilleen paikan Jumalan iankaikkisessa valtakunnassa. Päättäessämme olla Hänen valtakunnassaan me erotumme ­ emme eristäydy ­ maailmasta. Asumme on säädyllinen, ajatuksemme ovat puhtaita, kielemme on siistiä. Elokuvat ja televisio-ohjelmat, joita katselemme, musiikki, jota kuuntelemme, kirjat, aikakausjulkaisut ja sanomalehdet, joita luemme, ovat kohottavia. Valitsemme ystäviä, jotka edistävät iankaikkisia tavoitteitamme, ja kohtelemme toisia ystävällisesti. Kartamme moraalittomuuden, uhkapelin, tupakan, alkoholin ja huumeiden paheita. Sunnuntain vietostamme kuvastuu Jumalan käsky muistaa pyhittää lepopäivä. Seuraamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä siinä, kuinka kohtelemme toisia. Elämme kelvollisina astumaan Herran huoneeseen. Näytämme uskoville hyvää esimerkkiä puheissamme ja elämäntavoissamme, rakkaudessa, hengessä, uskossa ja puhtaudessa (ks. 1. Tim. 4:12). Me koemme "voimallisen muutoksen ­ ­ sydämissämme, niin ettei meillä ole enää lainkaan halua tehdä pahaa, vaan alati hyvää. ­ ­ Me haluamme tehdä liiton Jumalamme kanssa, noudattaaksemme hänen tahtoansa ja ollaksemme kuuliaiset hänen käskyillensä kaikessa ­ ­ kaiken loppuikämme." (Moosia 5:2, 5.) Me osoitamme, että me halajamme "tulla nimitetyksi hänen kansakseen ja [tahdomme] kantaa toinen [toisemme] kuormia, jotta ne kevenisivät; ja [tahdomme] murehtia murehtivien kanssa, ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa" (Moosia 18:8­9). Kehotan kaikkia vanhempia valmistamaan lapsianne ja kaikkia lähetyssaarnaajia valmistamaan käännynnäisiänne pyhää kastetoimitusta varten. Opettakaa sen merkitystä niin, että heidän kasteensa tekee pysyvän vaikutuksen heidän hengelliseen muistiinsa koko heidän loppuelämäkseen. Viekää heidät sakramenttikokoukseen viikoittain uudistamaan kasteenliittonsa sakramenttitoimituksen kautta. Olkaa hyvänä esimerkkinä, jota he voivat seurata. Opettakaa heille, että kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ansiosta sen tavan, jolla he suhtautuvat maailman asioihin, tulisi muuttua. Heidän sydämessään ja mielessään täytyy tapahtua voimallinen muutos, niin että he pystyvät kääntymään pois maailman kiusauksista ja siitä hetkestä lähtien panemaan sydämensä, väkevyytensä, mielensä ja voimansa (ks. LK 4:2) siihen, että olisivat Jumalan valtakunnan kansalaisia. Tunnen suurta kiitollisuutta kasteestani ja konfirmoinnistani Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Olen kiitollinen siitä hengellisestä voimasta ja ohjauksesta, jota Pyhän Hengen lahja on antanut minulle läpi elämäni. Olen kiitollinen hyvistä vanhemmista ja opettajista, jotka juurruttivat mieleeni kasteen merkityksen niin voimallisesti, että siihen tilaisuuteen liittyvillä muistoilla ja tunteilla on ollut kestävä vaikutus koko elämäni ajan. Todistan näinä myöhempinä aikoina palautetun evankeliumin jumalallisuudesta. Todistan Jeesuksen Kristuksen sovituksesta sekä pappeuden voimasta ja vaikutuksesta ja sen evankeliumin toimituksista. Rukoukseni on, että Hänen valtakuntansa jäseninä me kaikki ymmärtäisimme, että meidän kasteemme ja konfirmointimme ovat portti sisälle Hänen valtakuntaansa. Kun astumme sisälle, teemme liiton kuulua Hänen valtakuntaansa ­ ikuisesti! Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.