"Runsas on lastesi onni ja rauha" Presidentti Gordon B. Hinckley "Mikään ­ toistan: mikään ­ ei vaikuta onnellisuuteenne niin perusteellisesti tai saa teitä tuntemaan niin suurta ylpeyttä tai niin syvää murhetta kuin se, millaisia lapsistanne tulee." Täällä tänä iltana olevat nuoret miehet ovat saaneet erinomaisia neuvoja. Toivon, että he ovat kuunnelleet tarkkaavaisesti ja että sillä on pysyvä vaikutus heidän elämäänsä. Olen päättänyt puhua isille. Tiedätte jo, mistä aion puhua. Teidän vaimonne ovat muistuttaneet teille, että tämä on tämäniltainen aiheeni. Kerroin sen heille Apuyhdistyksen konferenssissa kaksi viikkoa sitten. Saatan sanoa teille joitakin samoja asioita, joita sanoin heille. Muistutan teitä siitä, että kertaus on opintojen äiti. Tämä on aihe, johon suhtaudun hyvin vakavasti. Se on asia, josta olen hyvin huolissani. Toivon, ettette suhtaudu siihen kevyesti. Se käsittelee arvokkainta omaisuuttanne. Mikään ­ toistan: mikään ­ ei vaikuta onnellisuuteenne niin perusteellisesti tai saa teitä tuntemaan niin suurta ylpeyttä tai niin syvää murhetta kuin se, millaisia lapsistanne tulee. Tulette joko iloitsemaan ja ylpeilemään heidän saavutuksistaan tai tulette itkemään pää painuksissa, murheellisina ja toivottomina, jos he ovat teille pettymykseksi tai häpeäksi. Monet teistä ovat tässä kokouksessa poikienne kanssa. Esitän teille lämpimimmät onnitteluni. Onnittelen myös heitä. Olette kummatkin parhaassa mahdollisessa seurassa. Olen hyvin ylpeä monista nuoristamme ­ sekä pojista että tytöistä. He ovat älykkäitä. Heillä on itsekuria. He ovat kaukokatseisia. He ovat selväjärkisiä. Tänään he ovat paikassa, jossa heidän tuleekin olla. Jotkut laulavat tässä kuorossa. Heitä istuu yleisön joukossa kaikkialla maailmassa. He palvelevat lähetystyössä. He kamppailevat opintojensa parissa luopuen tämänhetkisistä nautinnoista tulevaisuuden mahdollisuuksien vuoksi. Ihailen heitä. Rakastan heitä. Ja niin tekin rakastatte. He ovat poikiamme ja tyttäriämme. Toivon, rukoilen, pyydän hartaasti, että he jatkavat polulla, jota he parhaillaan seuraavat. Olen valitettavasti myös varma siitä, että jotkut nuorista miehistämme ja naisistamme ovat luisuneet ja luisumassa moraalittomuuden, huumeiden, pornografian ja epäonnistumisen sumuiseen suohon. Toivon, että he ovat vähemmistönä ikäryhmässään, mutta yhdenkin menettäminen on liikaa. Isät, teillä ja heidän äideillään on velvollisuus, jota ette voi paeta. Te olette lastenne isiä. Teidän geenikarttanne on ikuistettu heidän geneettiseen koodiinsa. Samaan aikaan kun me olemme tässä kokouksessa, tiedän, että jotkut heistä ajelevat autoillaan ympäri kaupunkia. Heillä tai heidän ystävillään on autoja. Monissa tapauksissa heidän isänsä ovat ostaneet ne heille. Isät ovat ojentaneet pojilleen avaimet ja pyytäneet heitä pitämään hauskaa. He haluavat tehdä jotakin jännittävää. Heidän mielestään se ei voi toteutua tervehenkisen viihteen parissa. He ovat kuljeskelijoita, jotka etsivät jotakin sellaista tekemistä, joka saa heidät tuntemaan itsensä miehekkäiksi. Poliisiystäväni kertoi minulle äskettäin kahdesta nuoresta miehestä, jotka istuivat poliisiauton takapenkillä käsiraudat ranteissa. Heidän iltansa oli alkanut aivan viattomasti. He lähtivät nelisin autolla etsimään jännitystä. He löysivät sitä. Pian he olivat tappelussa. Poliisiautot lähestyivät. Heidät pidätettiin ja pantiin käsirautoihin. Nämä olivat hyviä nuoria miehiä. He eivät olleet sen tyyppisiä, jotka joutuvat aika ajoin vankilaan. Toisen pojan äiti oli sanonut pojalleen ennen kuin tämä lähti kotoa: "Yhdentoista jälkeen tapahtuu pahoja asioita." Poika oli pian oppinut tuon lauseen merkityksen. Hän oli nolo. Häntä hävetti kohdata äitinsä. Kerroin Apuyhdistyksen kokouksessa salaisista undergroundhuumejuhlista, joita kutsutaan nimellä "Rave". Siellä välkkyvien valojen ja kovaäänisen musiikin keskellä, jos sitä nyt voi musiikiksi kutsua, nuoret miehet ja naiset tanssivat ja huojuvat. He myyvät ja ostavat huumeita. Huumeet ovat ekstaasia. Se on metamfetamiinin johdannainen. Tanssijat imevät vauvojen tutteja, koska huume saa heidät kiristelemään hampaitaan. Nopeatempoinen musiikki ja kiihkeä tanssiminen jatkuu sunnuntaiaamuun kello puoli kahdeksaan. Mihin tuo kaikki johtaa? Ei mihinkään. Se on umpikuja. Nyt tähän uuden, erilaisen ja vaarallisen etsintään on kehittynyt uusi tapa. He kuristavat toisiaan. Pojat kuristavat tyttöjä, kunnes tytöt pyörtyvät. Läheisessä koulussa eräs terveydellisistä ongelmista kärsivä tyttö kuristettiin tajuttomaksi. Vain ensihoitajien nopea toiminta pelasti hänen henkensä. Ovatko näin mielettömiin tapoihin osallistuvat pojat tietoisia siitä, että heidän temppunsa voi johtaa tapposyytteeseen? Jos niin tapahtuisi, heidän elämänsä olisi lopullisesti pilalla. Ja jos he haluavat olla tekemisissä pornografian kanssa, se on varsin helppoa. He voivat nostaa puhelimen kuulokkeen ja valita tutun numeron. He voivat istuutua tietokoneen ääreen ja rellestää bittiavaruuden saastassa. Pelkään, että tätä tapahtuu joissakin teidän kodeissanne. Se on turmiollista. Se on säädytöntä ja saastaista. Se on houkuttelevaa ja muodostuu tavaksi. Se vie nuoren miehen tai naisen turmioon varmemmin kuin mikään muu tässä maailmassa. Tämä siivoton törky tekee riistäjistä varakkaita ja sen uhreista köyhiä. On valitettavaa, että monet isät itse kuuntelevat mielellään tuota törkyä kaupittelevien seireeninlaulua. Jotkut heistä etsivät myös Internetistä säädyttömyyttä ja irstautta. Jos ääneni kantaman päässä on ketään sellaista, joka osallistuu tällaiseen tai joka on menossa tähän suuntaan, pyydän teitä hartaasti kitkemään sen pois elämästänne. Paetkaa sitä. Pysykää kaukana siitä. Muutoin siitä tulee pakkomielle. Se tuhoaa perhe-elämänne. Se tuhoaa avioliittonne. Se vie perhesuhteistanne pois kaiken hyvän ja kauniin ja tuo tilalle rumuuden ja epäilyksen. Teille, nuoret miehet, ja kumppaneillenne nuorille naisille esitän hartaan pyynnön olla tahraamatta mieltänne tämän ruman ja paheellisen aineiston kanssa. Se on suunniteltu houkuttelemaan teitä, imaisemaan teidät verkkoonsa. Se vie kaiken kauneuden elämästänne. Se johtaa teidät pimeyteen ja rumuuteen. Hiljattain ilmestyneessä lehtiartikkelissa oli kertomus 12-vuotiaasta tytöstä, joka jäi Internetin koukkuun. Hän tapasi ihailijan Internetin keskustelusivuilla. Ennen pitkää keskustelu kääntyi suorasukaisiin seksiasioihin. Tyttö luuli keskustelevansa oman ikäisensä pojan kanssa. Heidän tavatessaan poika osoittautui "pitkäksi, ylipainoiseksi, harmaatukkaiseksi mieheksi". Hän oli vaarallinen saalistaja, juonitteleva pedofiili. FBI:n avulla tytön äiti pelasti tytön tragedialta, josta olisi voinut tulla pahin mahdollinen. (Reader's Digest, tammikuu 2000, s. 101­104.) Nuoremme näkevät tällaista houkuttelevaa aineistoa kaikkialla ympärillään. He tarvitsevat vanhempiensa apua vastustaakseen sitä. He tarvitsevat valtavan määrän itsehillintää. He tarvitsevat hyvien ystävien antamaa voimaa. He tarvitsevat rukousta, joka vahvistaa heitä tätä saastan hyökyaaltoa vastaan. Se, kuinka vanhempien tulisi ohjata poikiaan ja tyttäriään, ei ole mikään uusi ongelma. Se on ehkä vaikeampi kuin koskaan ennen, mutta jokainen sukupolvi on kokenut sitä jossain määrin. Vuonna 1833 Herra itse torui Joseph Smithiä ja tämän neuvonantajia sekä johtavaa piispaa. Profeetta Josephille Hän sanoi selkein ja varmoin sanoin kuten oli sanonut muillekin: "Sinä et ole pitänyt käskyjä, ja sinun pitää oleman nuhdeltavana Herran edessä; sinun perheesi tulee tehdä parannus ja hyljätä eräitä asioita sekä ottaa vakavammin vaarin sinun sanoistasi, muuten heidät siirretään pois sijaltansa" (LK 93:47­48). En tiedä tarkalleen, mikä sai aikaan nämä torumiset. Mutta tiedän, että tilanne oli tarpeeksi vakava ja sen tulevaisuus näytti niin vaaralliselta, että Herran itsensä piti puhua selkeästi ja varoittaen. Luulenpa, että Hän puhuu meille samalla tavoin selkeästi varoittaen. Sydämeni kantaa huolta nuoristamme, joiden täytyy monissa tapauksissa kulkea hyvin yksinäistä tietä. He huomaavat olevansa keskellä tätä pahuutta. Toivon, että he voivat jakaa taakkansa teidän, isiensä ja äitiensä, kanssa. Toivon, että te kuuntelette, olette kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä ja että te vedätte heidät lähellenne ja lohdutatte sekä tuette heitä heidän yksinäisyydessään. Rukoilkaa ohjausta. Rukoilkaa kärsivällisyyttä. Rukoilkaa voimaa rakastaa silloinkin, kun rikos on ehkä ollut vakava. Rukoilkaa ymmärtämystä ja ystävällisyyttä ja ennen kaikkea viisautta ja innoitusta. Uskon tämän ajan olevan koko maailmanhistorian ihmeellisintä aikaa. Jostakin syystä meidän on annettu tulla näyttämölle tähän aikaan, jolloin vallitsee valtava tiedon runsaus. Kuinka traagista onkaan, kuinka synkkää ja kauheata, nähdä poikansa tai tyttärensä, johon on pannut suuren luottamuksen, kulkevan salakavalaa polkua, joka johtaa helvettiin. Toisaalta, kuinka ihanaa ja kaunista onkaan nähdä unelmiensa lapsen kulkevan pystypäin ja selkä suorana, pelottomana ja luottavaisena, käyttäen hyväkseen ympärillään avautuvat suunnattomat mahdollisuudet. Jesaja on sanonut: "Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha" (Jes. 54:13). Johdattakaa siis poikianne ja tyttäriänne, opastakaa ja ohjatkaa heitä pienestä pitäen, opettakaa heille Herran teitä niin, että rauha on heidän kumppaninaan kautta elämän. Mainitsin Apuyhdistyksen sisarille joitakin erityisiä asioita, joita heidän tulisi opettaa pojilleen ja tyttärilleen. Toistan ne teille tänä iltana ehkä hieman eri sanoin. Ensimmäiseksi, kannustakaa heitä kehittämään hyviä ystävyyssuhteita. Jokainen poika ja tyttö kaipaa ystäviä. Kukaan ei halua kulkea yksin. Ystävän suoma lämpö, lohtu ja toveruus ovat pojalle tai tytölle kaikki kaikessa. Tuo ystävä voi vaikuttaa joko hyvään tai pahaan. Katujengit, jotka ovat erittäin raakoja, ovat esimerkki kieroon kasvaneesta ystävyydestä. Sen sijaan nuorten toiminta kirkossa ja koulussa kaltaistensa kanssa kannustaa heitä tekemään oikein ja menestymään pyrkimyksissään. Avatkaa kotinne lastenne ystäville. Jos heillä on valtava ruokahalu, sulkekaa silmänne ja antakaa heidän syödä. Tehkää lastenne ystävistä omia ystäviänne. Opettakaa heille koulutuksen tärkeyttä. Herra on teroittanut tälle kansalle velvollisuutta kouluttaa itseään niin, että he ovat valmiita palvelemaan siinä yhteiskunnassa, johon he kuuluvat. Kirkkoa tullaan siunaamaan heidän erinomaisuutensa ansiosta. Lisäksi heidät tullaan palkitsemaan runsain mitoin saavutuksistaan. Luin äskettäin sanomalehdestä ottamastani leikkeestä: "Viimeisimmät tilastotiedot ­ ­ osoittavat, että ilman loppututkintoa ja ilman koulun päästötodistusta olevan henkilön vuosipalkka oli vain vähän yli 16 000 dollaria vuodessa kansallisella tasolla [vuonna 1997]. Hyppäys ei ollut paljon suurempi koulun päästötodistuksen saaneiden osalta ­ vuosittainen keskitulo oli 22 895 dollaria. Koulutustason kohotessa erot kuitenkin kasvavat. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet ansaitsivat kyseisenä vuonna keskimäärin 40 478 dollaria. Ja viimein ylemmän tutkinnon suorittaneet kohottivat vuotuiset tulonsa vielä yli 20 000 dollaria korkeammalla, ja kansallisella tasolla heidän tulojensa keskiarvo oli 63 229 dollaria [näiden] tilastojen mukaan." (Nicole A. Bonham, "Does an Advanced Degree Pay Off?", Utah Business, syyskuu 2000, s. 37.) Opettakaa lapsillenne itsekunnioitusta. Opettakaa heille, että heidän kehonsa on Kaikkivaltiaan luomus. Kuinka ihmeellinen, ihana ja kaunis ihmiskeho onkaan. Kuten tänä iltana on jo mainittu, kirjoittaessaan korinttilaisille Paavali sanoi: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te." (1. Kor. 3:16­17.) Nyt innostukseen tatuoida vartaloa. En voi ymmärtää, miksi kukaan nuori mies saati sitten nuori nainen haluaisi käydä läpi tuon kivuliaan toimenpiteen ja pilata ihonsa erilaisin kirjavin ihmisten, eläinten ja eri symbolien kuvin. Tatuoinnin tulos on pysyvä, ellei tehdä toista kivuliasta ja kallista toimenpidettä sen poistamiseksi. Isät, varoittakaa poikianne, etteivät he anna tatuoida ihoaan. He saattavat vastustaa puheitanne nyt, mutta tulee aika, jolloin he tulevat kiittämään teitä. Tatuointi on graffitia ruumiin temppelissä. Sama pätee lävistyksiin, joita tehdään useita korvakoruja varten, nenään tai jopa kieleen. Voivatko he mitenkään pitää tätä kauniina? Se on ohimenevä villitys, mutta sen vaikutukset voivat olla pysyviä. Jotkut ovat menneet niin pitkälle, että rengas on täytynyt poistaa kirurgisesti. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat julistaneet, että me vastustamme tatuointeja ja myös "kehon lävistystä muuten kuin lääketieteellistä tarkoitusta varten". Emme kuitenkaan ota kantaa "vähäiseen lävistykseen kuten naisten korvien lävistämiseen yhtä korvakoruparia varten" ­ yhtä paria. Opettakaa heitä pysymään erossa huumeista. Tästä on jo puhuttu täällä monisanaisesti. Itse olen jo puhunut ekstaasista. Haluatteko lapsillenne rauhan, josta Jesaja puhui? He eivät koe rauhaa, jos he ovat tekemisissä huumeiden kanssa. Nämä laittomat aineet vievät heidän itsehillintänsä ja saattavat heidät tilaan, jossa he tekevät mitä tahansa joko lain puitteissa tai sen vastaisesti saadakseen uuden annoksen. Opettakaa heille rehellisyyden hyvettä. Taivaankannen alla ei ole mitään rehellisen miehen tai naisen, pojan tai tytön veroista. Hänen mainettaan ei yksikään valheellinen sana himmennä. Hänen omaatuntoaan ei mikään kaksinaamaisuus tahraa. Hän voi kulkea pystypäin niiden halpa-arvoisten ihmisten yläpuolella, jotka jatkuvasti valehtelevat, petkuttavat ja puolustelevat itseään sillä, ettei pieni valehtelu vahingoita ketään. Kyllä se vahingoittaa, sillä pienet valheet johtavat suuriin valheisiin, ja parhaimpana todisteena tästä ovat tämän kansakunnan vankilat. Opettakaa heitä olemaan siveitä. Sukupuolisen saastaisuuden kautta ei tule rauhaa. Meidän taivaallinen Isämme antoi meille, pojille ja tytöille, miehille ja naisille, haluja, jotka saavat meidät ihastumaan toinen toisiimme. Mutta tuo viehtymys vaatii kumppanikseen itsehillinnän, lujan, vahvan ja vankkumattoman. Opettakaa heitä odottamaan innolla aikaa, jolloin he voivat solmia avioliiton Herran huoneessa kuten ne, jotka tulevat alttarin luo vailla minkäänlaista epäpuhtautta tai pahuutta. He ovat kiitollisia koko elämänsä ajan siitä, että he solmivat avioliiton temppelissä kelvollisina, pyhän pappeuden valtuuden alaisina. Vielä sananen teille, miehet. Tarkkailkaa olosuhteitanne, ettette joutuisi tilanteisiin, jotka johtavat murheeseen, katumukseen ja lopulta avioeroon. Avioerosta on tullut kovin yleinen kaikkialla ympärillämme. On hyvin monia, jotka rikkovat ne juhlalliset liitot, jotka he ovat tehneet Jumalan edessä Hänen pyhässä huoneessaan. Brigham Young sanoi kerran: "Kun olette avioliitossa, sen sijaan, että yrittäisitte päästä eroon toinen toisestanne, niin ajatelkaa sitä, että te olette tehneet valintanne, ja pyrkikää kunnioittamaan sitä ja pysymään siinä. Älkää tuoko julki sitä, että olette toimineet harkitsemattomasti, älkääkä sanoko, että olette tehneet huonon valinnan, älkääkä antako kenenkään tietää sellaisista ajatuksistanne. Te teitte valintanne, pysykää siinä ja pyrkikää lohduttamaan ja auttamaan toinen toistanne." (Deseret News, 29. toukokuuta 1861, s. 98.) Loppujen lopuksi avioero edustaa epäonnistunutta avioliittoa. Monista miehistä tulee kroonisia kriitikkoja. Jos he keskittyisivät vaimonsa hyveisiin sen sijaan, että keskittyvät hänen puutteisiinsa, rakkaus kukoistaisi ja koti olisi turvassa. Opettakaa lapsianne rukoilemaan. Mikään muu voimavara ei vastaa rukousta. Eikö se ole jo sinällään ihme, että jokainen meistä voi lähestyä taivaallista Isäämme, joka on maailmankaikkeuden suuri Jumala, saadakseen henkilökohtaista apua ja ohjausta, saadakseen voimaa ja uskoa? Hän kutsuu meitä luokseen. Älkäämme kaihtako tilaisuutta, jonka Hän on suonut meille. Jumala siunatkoon teitä, rakkaat isät. Siunatkoon Hän teitä viisaudella ja arvostelukyvyllä, ymmärryksellä, itsekurilla ja itsehillinnällä, uskolla ja ystävyydellä ja rakkaudella. Siunatkoon Hän myös kotiinne tulleita poikia ja tyttäriä niin, että tukenne vahvistaisi, voimistaisi ja ohjaisi heitä elämän salakavalalla polulla. Kun vuodet kuluvat, ja ne kuluvat vauhdilla, toivon teidän tuntevan rauhaa, "joka ylittää kaiken ymmärryksen" (Fil. 4:7), katsoessanne poikianne ja tyttäriänne, jotka ovat samalla tavoin saaneet tuntea tuota pyhää ja ihmeellistä rauhaa. Tämä on nöyrä rukoukseni Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.