Kasvava todistus Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa "Kun katson elämääni taaksepäin, tunnistan yhden poikkeuksellisen voiman ja siunauksen lähteen. Se on todistukseni ja tietoni siitä, että Jeesus on Kristus." Rakkaat veljeni ja sisareni ja ystäväni, olen elänyt jo pitkään. Kun katson elämääni taaksepäin, tunnistan yhden poikkeuksellisen voiman ja siunauksen lähteen. Se on todistukseni ja tietoni siitä, että Jeesus on Kristus, koko ihmiskunnan Vapahtaja ja Lunastaja. Olen syvästi kiitollinen siitä, että koko elämäni minulla on ollut vilpitön usko siihen, että Jeesus on Kristus. Tämä todistus on vahvistunut todeksi sadat kerrat. Se on ylevin tieto sielussani. Se on olemukseni hengellinen valo. Se on elämäni kulmakivi. Yhtenä vähäisimmistä keskuudessanne mutta kutsumuksessani Hänen apostolinaan minä todistan, että Kristus on Vapahtajamme ja maailman Lunastaja. Koska tämä todistus on muovautunut elinikäisistä kokemuksista, minun on sen vuoksi kerrottava joistakin kokemuksista, jotka ovat luonteeltaan hyvin henkilökohtaisia. Mutta tämä on minun todistukseni, ja minusta tuntuu, että Vapahtaja tietää minun tietävän, että Hän elää. Ensimmäinen todistukseni kulmakivi laskettiin kauan sitten. Yksi varhaisimmista muistoistani oli pelottava painajainen, jonka näin pikkulapsena. Muistan vieläkin sen elävästi. Olin varmaankin yöllä huutanut pelosta. Isoäitini herätti minut. Itkin, ja hän otti minut syliinsä ja halasi ja lohdutti minua. Hän haki kulhollisen lempiruokaani, päivälliseltä jäänyttä riisivanukasta, ja minä istuin hänen sylissään hänen syöttäessään minua. Hän kertoi minulle, että me olimme turvassa kotona, koska Jeesus huolehti meistä. Tunsin silloin, että se oli totta, ja uskon niin yhä edelleen. Sain lohtua niin ruumiilleni kuin sielullenikin ja menin rauhallisesti takaisin sänkyyn varmana siitä jumalallisesta tiedosta, että Jeesus pitää meistä huolen. Tuon ensimmäisen mieleenpainuvan kokemuksen jälkeen olen saanut muita vahvoja vakuutuksia siitä, että Jumala elää ja että Jeesus on Herramme ja Vapahtajamme. Monet näistä ovat tulleet vastauksena vilpittömään rukoukseen. Kun lapsena hukkasin jotakin, kuten kallisarvoisen linkkuveitseni, opin, että jos rukoilin tarpeeksi, yleensä löytäisin sen. Ja pystyin aina löytämään eksyneet lehmät, jotka oli uskottu hoiviini. Joskus minun oli rukoiltava useammin kuin kerran, mutta rukouksiini tunnuttiin aina vastattavan. Joskus vastaus oli kielteinen, mutta miltei aina se oli myönteinen ja hyväksyvä. Silloinkin, kun vastaus oli kielteinen, tulin tietämään, että Herran suuressa viisaudessaan antama vastaus oli omaksi parhaakseni. Uskoni vahvistui edelleen, kun lohkareita lisättiin perustukseen, rivi rivin päälle ja käsky käskyn päälle. Kokemuksia on niin paljon, etten pysty kertomaan niitä yksitellen, ja jotkut ovat niin pyhiä, ettei niistä voi puhua. Nämä varhaiset uskon siemenet versoivat yhä enemmän, kun nuorena Aaronin pappeuden haltijana sain suoran vahvistuksen kolmen silminnäkijän merkittävään todistukseen, joka koskee Mormonin Kirjan todenperäisyyttä. Vaarnanjohtajani oli Henry D. Moyle, ja hänen isänsä oli James H. Moyle. Kesäisin veli James H. Moyle kävi perheensä luona ja oli mukana kirkon kokouksissa pienessä seurakunnassamme Suolajärven laakson kaakkoisosassa. Eräänä sunnuntaina veli James H. Moyle kertoi meille ainutkertaisen kokemuksen. Hän oli nuorena miehenä mennyt Michiganin yliopistoon lukemaan oikeustiedettä. Kun hän oli saamassa opintonsa päätökseen, hänen isänsä kertoi hänelle, että David Whitmer, yksi Mormonin Kirjan silminnäkijöistä, oli vielä elossa. Isä ehdotti pojalleen, että matkallaan takaisin Salt Lake Cityyn tämä piipahtaisi tapaamaan David Whitmeriä henkilökohtaisesti. Veli Moylen tarkoituksena oli pyytää David Whitmeriä kertomaan todistuksestaan kultalevyistä ja Mormonin Kirjasta. Käydessään David Whitmerin luona veli Moyle sanoi hänelle: "Hyvä herra, olette vanha mies, ja minä olen nuori mies. Olen tutkinut todisteita ja todistuksia. Pyydän teitä kertomaan minulle totuuden todistuksestanne yhtenä Mormonin Kirjan silminnäkijöistä." Silloin David Whitmer kertoi tälle nuorukaiselle: "Niin, pitelin kultalevyjä käsissäni, ja enkeli näytti ne meille. Todistukseni Mormonin Kirjasta on tosi." David Whitmer oli jättänyt kirkon, mutta hän ei koskaan kieltänyt todistustaan enkelin käynnistä, kultalevyjen pitelemisestä tai Mormonin Kirjan totuudesta. Kun kuulin omin korvin tämän merkittävän kokemuksen suoraan veli Moylen huulilta, se teki voimakkaan ja vahvistavan vaikutuksen kasvavaan todistukseeni. Kuultuani hänen todistuksensa tunsin sen sitovan minua. Yhden todistukseni peruskivistä sain palvellessani nuorena miehenä ensimmäistä kertaa lähetystyössä Brasiliassa. Tuohon aikaan työmme oli hedelmätöntä ja vaikeaa. Emme kyenneet kuvittelemaan sitä Herran Hengen valtavaa vuodatusta, joka on tapahtunut tuossa maassa ja sen naapurimaissa Etelä- ja Keski-Amerikassa ja Meksikossa näinä vuosina. Kuusikymmentä vuotta sitten kaikissa näissä maissa oli vain yksi ainoa vaarna. Nyt Latinalaisessa Amerikassa on 643 vaarnaa. Uskon, että tämä on vasta alkua. Se, mitä on tapahtunut, on ylittänyt hurjimmat toiveeni ja unelmani. Ja tämä on vain yksi näkemistämme monista ihmeistä. Todistukseni on, ettei mitään tällaista olisi voinut tapahtua ilman Herran jumalallista väliintuloa. Hän valvoo tätä pyhää työtä niin Latinalaisessa Amerikassa kuin kaikissa maailman maissa. Pitkän elämäni aikana olen löytänyt rauhaa, iloa ja onnea, jotka ovat ylittäneet suurimmatkin toiveeni ja unelmani. Yksi elämäni suurimmista siunauksista on ollut avioliittoni Jumalan valitun tyttären kanssa. Rakastan häntä koko sydämestäni ja sielustani. Hänen henkensä tuuli on kannattanut siipiäni.1 Meidät vihittiin Suolajärven temppelissä 57 vuotta sitten, kun olin sotilaana toisessa maailmansodassa enkä tiennyt, säilyisinkö hengissä. Hänen vahva, horjumaton uskonsa ja tukensa ovat vahvistaneet omaa todistustani haasteellisina ja vaikeina aikoina. Väistämätön iankaikkinen matkani, jos minulle sellainen suodaan, on oleva suurenmoinen, kun hän on rinnallani. Toinen suuri siunaus elämässäni on ollut perheeseemme syntyneet lapset, vaikka ajattelimme, ettemme ehkä saisi ainuttakaan. Ilomme on lisääntynyt lastenlastemme ja lastenlastenlastemme myötä. Tämä kaikki on ollut mahdollista ainoastaan pappeuden siunauksen voiman ansiosta. Näiden siunausten lisäksi olen kuitenkin kohdannut joitakin vaikeita haasteita ja murheita. Olen kiitollinen opetuksista, joita olen saanut näiden vastoinkäymisten kautta. Elin nuoruuttani suuren lamakauden aikana, kun pankit menivät vararikkoon ja hyvin monet menettivät työpaikkansa ja kotinsa ja näkivät nälkää. Minulla oli onneksi työpaikka säilyketehtaassa, ja sain palkkaa 25 senttiä tunnilta. Ehkä en ollut enemmän arvoinen! Mutta se mahdollisti opiskeluni. Palvelin kolme pitkää vuotta armeijassa toisen maailmansodan aikana. Kerran, kun olimme hengenvaarassa laivamme kaaduttua hirvittävässä myrskyssä Tyynellämerellä, jättäydyin Herran käsiin ja lupasin hartaasti, että jos jäisin henkiin, yrittäisin palvella Häntä koko loppuelämäni. Toisinaan olen kompastellut ja ollut heikompi kuin minun olisi pitänyt. Kaikki me koemme näitä tuskallisia, luonnetta mittaavia, vaikeita päätöksiä, jotka kohottavat meitä korkeammalle hengellisyyden tasolle. Ne ovat elämämme getsemaneja ja tuovat mukanaan suurta tuskaa ja ahdistusta. Joskus ne ovat niin pyhiä, ettei niistä voi kertoa julkisesti. Ne ovat ratkaisevia kokemuksia, jotka puhdistavat meidät maailmallisista, epävanhurskaista haluista. Kun silmiltämme riisutaan maailman sokaisevat suomut, näemme selvemmin, keitä me olemme ja mitä jumalallinen päämäärämme meiltä vaatii. Tunnustan nöyrästi, että nämä monet kokemukset ovat kasvattaneet varmaa tietoisuutta siitä, että Jeesus on Vapahtajamme ja Lunastajamme. Olen kuullut Hänen äänensä ja tuntenut Hänen vaikutuksensa ja läheisyytensä. Ne ovat olleet kuin lämmin, hengellinen viitta. Ihmeellisintä on, että kaikki, jotka tunnollisesti pyrkivät pitämään käskyt ja tukemaan johtajiaan, voivat saada tämän saman tiedon jossain määrin. Etuoikeus palvella Mestarin asialla voi tuoda suurta tyydytystä ja sisäistä rauhaa. Varhaisten kirkon jäsenten yksimieliset todistukset ja yhteinen usko toivat heidät Palmyrasta Kirtlandiin ja Nauvoosta Suolajärven laaksoon. Lopulta tuo usko vie tämän työn kaikkialle maailmaan. Tämä todistuksen ja uskon voima vie Herran työtä eteenpäin ihmeellisellä tavalla. Herran voima on tässä työssä, kuten oman aikamme suurenmoiset tapahtumat osoittavat. Presidentti Gordon B. Hinckley johtaa kenties suurinta uskollisten ryhmää, joka on koskaan elänyt maan päällä. Todistan, että hän on todella suuri profeetta. Hän tarvitsee uskollisia seuraajia. Tämän kirkon suuri voima koostuu yhteisistä ja yksilöllisistä todistuksistamme, jotka ovat kehittyneet omien koettelemustemme ja uskollisuutemme kautta. Tämä suuri konferenssikeskus on rakennettu ja vihitty Herran nimessä tänä historiallisena aikana pyhien uskollisuuden ansiosta. Se on ainutlaatuinen maailmassa. Näin ihmeellisiä ja suuria ovat Herran työt meidän aikanamme. Kansana me emme ole vielä sitä mitä meidän pitäisi ­ kaukana siitä. Mutta toivon, että me pyrimme uutterammin tulemaan vanhurskaammaksi kansaksi, kelvolliseksi saamaan edelleenkin taivaan siunauksia. Temppelien rakentamisvauhdin kiihtyminen aikanamme on ollut suurenmoista. Presidentti Hinckleyn profeetallisen näyn ansiosta meillä on nyt monia temppeleitä siellä täällä monissa maailman maissa. Tämä huomattava saavutus on ollut mahdollinen uskollisten kymmenysten maksajien ansiosta. Tämä taas on saanut Herran lunastamaan lupauksensa, jonka Hän lausui Malakian kautta: "Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. ­ Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen."2 Kaikki nämä hienot pyhät rakennukset ovat todistus uskostamme siihen, että Vapahtaja rikkoi kuoleman kahleet ja avasi meille tien liittoihin, jotka ovat sitovia tulevassa maailmassa. Alman tavoin voin todistaa, että "kaikki osoittaa, että on olemassa Jumala; itse maa ja kaikki, mitä sen pinnalla on, ja sen liike, sekä kaikki kiertotähdet, jotka liikkuvat säännönmukaista rataansa, todistavat, että on olemassa kaiken yläpuolella oleva Luoja."3 Ilmoituksessa, jonka profeetta Joseph Smith sai ja jonka tiedän olevan totta, Vapahtaja itse todisti näin: "Minä olen totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, joka tulee maailmaan; ja ­ ­ minä olen Isässä ja Isä minussa, ja Isä ja minä olemme yhtä."4 Herra on luvannut, että "jokainen sielu, joka hylkää syntinsä ja tulee minun tyköni ja huutaa avuksi nimeäni ja kuulee ääntäni sekä pitää käskyni, on näkevä minun kasvoni ja tietävä, että minä olen."5 Kun minut kutsuttiin pyhään apostolinvirkaan monia vuosia sitten, varma todistukseni sai minut todistamaan tuossa tilaisuudessa näin: "Tiedän, että pyhän apostolinviran tärkeimpänä edellytyksenä on olla henkilökohtaisena todistajana Jeesuksesta Kristuksena ja jumalallisena Lunastajana. Yksistään tällä perusteella täytän kenties vaatimukset. Tämä totuus on tehty minulle tiettäväksi Jumalan Hengen kuvaamattoman rauhan ja voiman avulla."6 Tuon kutsumuksen vastaanottamisen jälkeen varma todistukseni on suuresti kasvanut. Tämä johtuu siitä, että tiedän kiistattomasti, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Suurin toiveeni on olla vilpitön ja uskollinen päivieni loppuun asti täällä maan päällä. Rukoilen, että me kaikki voisimme tehdä niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. 2. Ne. 4:25. 2. Mal. 3:10. 3. Al. 30:44. 4. LK 93:2­3. 5. LK 93:1. 6. "Vastaus kutsuun", Valkeus, huhtikuu 1979, s. 37.