Nyt on aika Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista "Ellemme me ­ ­ opeta auliisti muille, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta, niin kuka sitten?" Maaliskuussa vuonna 1839 Libertyn vankilan synkästä tyrmästä käsin profeetta Joseph Smith neuvoi kirkkoa: "Maan päällä on vielä kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa monia ihmisten taitavien juonien sokaisemia, ­ ­ ja heitä pidättää totuudesta vain se, etteivät he tiedä, mistä sen löytäisivät" (LK 123:12). Vuosia myöhemmin profeetan veljenpoika Joseph F. Smith kutsuttiin 15-vuotiaana lähetystyöhön Havaijiin. Muistanette, että hän oli vasta viisivuotias, kun hänen isänsä Hyrum kärsi marttyyrikuoleman. Hänen äitinsä Mary Fielding kuoli, kun hän oli vasta 13-vuotias. Saavuttuaan Mauin saarelle nuori Joseph sairastui vakavasti. Näistä ja muista vastoinkäymisistä huolimatta hän kirjoitti vanhin George A. Smithille: "Olen valmis todistamaan ­ ­ milloin tahansa ja missä tahansa, sijoitettiinpa minut mihin oloihin tahansa. ­ ­ Olen valmis kestämään niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina tämän asian puolesta, jossa olen mukana." (Lainattu julkaisussa Life of Joseph F. Smith, toim. Joseph Fielding Smith, 1938, s. 176.) Tänä päivänä meidän on kysyttävä itseltämme: Olemmeko me valmiita ja halukkaita kestämään niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina sen asian puolesta, jossa olemme mukana? Näkyykö kasvoiltamme Kristuksen evankeliumin mukaisen elämän ilo, kuten todellisten opetuslasten kasvoilta pitäisi näkyä? Ellemme me ymmärrä ja opeta auliisti muille, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta, niin kuka sitten? Me emme voi laskea evankeliumin kaikille ihmisille viemisen kuormaa pelkästään kokoaikaisten lähetyssaarnaajien harteille. Perheet eivät lujitu eivätkä yksityiset todistukset vahvistu, käännynnäiskasteet eivät lisäänny eikä vähemmän aktiivisia toivoteta tervetulleiksi takaisin, ennen kuin me kirkon jäsenet nousemme yksityisesti ja yhdessä päättäväisin teoin auttamaan Jumalan valtakunnan rakentamisessa. Meidän velvollisuutemme on auttaa toisia Hengen voiman kautta tietämään evankeliumin opit ja periaatteet sekä ymmärtämään ne. Jokaisen on tultava tuntemaan, että palautuksen opit ovat tosia ja suuriarvoisia. Ja jokaisen, joka ottaa sanoman vastaan, täytyy pyrkiä elämään evankeliumin mukaan tekemällä pyhiä liittoja ja pitämällä ne sekä osallistumalla kaikkiin pelastuksen ja korotuksen toimituksiin. Ajattelemme kääntymyksestä usein, että se koskee vain tutkijoita, mutta on olemassa jäseniä, jotka eivät ole vielä täysin kääntyneitä ja joiden on vielä koettava sydämessään pyhissä kirjoituksissa kuvattu voimallinen muutos (ks. Al. 5:12). Veljet ja sisaret, todellinen ja täysi kääntymys on avain kirkon työn jouduttamiseen. Tiedämme, että niin kirkkoon kuuluvat kuin kuulumattomatkin kääntyvät täysin Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin todennäköisemmin silloin, kun heillä on halua koetella sanaa (ks. Al. 32:27). Tämä on sekä mielen että sydämen asenne, joka sisältää halun tuntea totuus ja tahdon toimia tuon halun mukaisesti. Niille, jotka tutkivat kirkkoa, koetteleminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin lupaus lukea Mormonin Kirja, rukoilla sen totuudesta ja pyrkiä vilpittömästi saamaan tieto siitä, oliko Joseph Smith Herran profeetta. Todellinen kääntymys tulee Hengen voimasta. Kun Henki koskettaa sydäntä, sydämet muuttuvat. Kun yksityiset ihmiset, niin jäsenet kuin tutkijatkin, tuntevat Hengen tekevän työtä heidän kanssaan tai kun he näkevät osoituksia Herran rakkaudesta ja armosta elämässään, he ylentyvät ja rakentuvat hengellisesti ja heidän uskonsa Häneen vahvistuu. Nämä kokemukset Hengen kanssa seuraavat luonnollisesti, kun ihminen on halukas koettelemaan sanaa. Tällä tavalla me tulemme tuntemaan, että evankeliumi on tosi. Hyvin merkittävänä osoituksena meidän kääntymisestämme sekä siitä, mitä me ajattelemme evankeliumista elämässämme, on halukkuutemme kertoa siitä muille ja auttaa lähetyssaarnaajia löytämään joku opetettava. Kestävän kääntymyksen todennäköisyys kasvaa suuresti, kun kirkkoon kuulumattomalla on ystävä tai sukulainen, joka säteilee kirkon jäsenyyden tuottamaa iloa. Kirkon jäsenten vaikutus on hyvin voimakas. Uskon, että siksi presidentti Hinckley on pyytänyt meitä huolehtimaan siitä, että jokaisella on ystävä (ks. "Käännynnäisiä ja nuoria miehiä", Valkeus, heinäkuu 1997, s. 47). Tässä siis on tärkeä avain menestykseemme Herran työn jouduttamisessa. Kirkon aktiivisina jäseninä ja erityisesti pappeusjohtajina ja apujärjestöjen johtajina meidän on tehtävä enemmän auttaaksemme kääntymystapahtumassa, aktiivisena pitämisessä ja aktivoinnissa. Tiedämme, että uskolliset jäsenet haluavat palvella, mutta toisinaan me unohdamme ne välttämättömät tulokset, joita meidän uskomme ja tekojemme pitäisi tuottaa vahvistaaksemme Isämme lasten evankeliumiin sitoutumista. Piispat, te olette avainasemassa. Te osoitatte suunnan ja kutsutte seurakuntaneuvostonne auttamaan teitä niin kirkkoa tutkivien kuin kaikkien jäsentennekin hengellisen kääntymisen vahvistamisessa. Kannustakaa neuvoston jäseniä ajattelemaan lakkaamatta, mitä käytännön asioita he voivat tehdä auttaakseen teidän kanssanne seurakunnan jäseniä ja heidän kirkkoon kuulumattomia ystäviään tuntemaan ja ymmärtämään evankeliumia paremmin. Mitä he voivat tehdä auttaakseen heitä tuntemaan, että se on tosi, ja tukeakseen heitä, kun he pyrkivät elämään periaatteiden mukaan? Kysykää itseltänne, mitä käytännön asioita me pappeusjohtajat ja apujärjestöjen johtajat voimme tehdä kannustaaksemme jotakin perhettä tai yksityistä ihmistä koettelemaan Jumalan hyvää sanaa. Mitä johtajista ja opettajista koostuva neuvosto voi tehdä varmistaakseen, että jokainen, joka tulee kirkkomme kokouksiin, saa tuntea Hengen ja vahvistuu hengellisesti? Me alamme vasta nyt oppia keskittymään neuvoston kokouksissamme oikeisiin asioihin, mutta vieläkin me liian usein keskitymme vain yleisiin periaatteisiin. Eräässä vaarnassa, jossa on saavutettu suurta menestystä uusien jäsenten kastamisessa ja aktiivisena pitämisessä, seurakuntaneuvoston kokouksiin kutsutaan kokoaikaiset lähetyssaarnaajat keskustelemaan niistä ihmisistä, joita he opettavat. Neuvoston jäsenet pyytävät innoitusta päättäessään, ketkä johtajat ja seurakunnan jäsenet voivat parhaiten auttaa lähetyssaarnaajia perehdyttämään keitäkin yksityisiä henkilöitä ja perheitä ja tuomaan nämä kirkkoon. Joistakuista teistä piispoista tuntuu, että teidän täytyy olla mukana kaikessa, mitä neuvostonne jäsenet tekevät. Se on virhe, sillä jos niin teette, ette saa milloinkaan kokonaan käyttöön kaikkia niitä suuria voimavaroja, jotka Jumala on teille antanut. Sisar Sheri Dew sanoi kaksi viikkoa sitten yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa uskovansa, että sisaret ovat "Herran salainen ase". Minusta hän on oikeassa. Sisarjohtajillamme on hengellistä herkkyyttä, joka innoittaa heitä lähestymään ja tukemaan parhaalla tavalla niitä, joita lähetyssaarnaajat opettavat. Sisartemme kykyjä ja viisautta voidaan alkaa parhaiten hyödyntää täysin kirkon vakiintuneen neuvostojen järjestelmän kautta. Teillä on vapaus käyttää seurakuntaneuvostojanne joustavasti. Vain vuosi sitten presidentti Hinckley sanoi tämän kirkon piispoille: "Jäykät säännöt eivät sido teitä. Teillä on rajattomasti joustoa. Teillä on oikeus saada vastauksia rukouksiinne, innoitukseen ja ilmoitukseen Herralta tämän asian hoitamisessa." ("Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita", Liahona, heinäkuu 1999, s. 124.) Joissakin tapauksissa kerran kuussa pidettävä neuvoston kokous ei kenties riitä, jotta voitaisiin keskittyä sellaisten kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien hengelliseen kääntymykseen, joista teidän on huolehdittava. Teillä on vapaus kokoontua neuvostona niin usein kuin katsotte tarpeelliseksi. Eräs vaarnanjohtaja kertoi minulle hiljattain kauniin kertomuksen, joka osoittaa, mikä voima neuvostojen järjestelmällä on kirkon vahvistamisessa. Hän sanoi, että sekä Apuyhdistys että pappeudenhaltijat olivat tehneet työtä erään heidän vaarnansa perheen hyväksi, mutta eivät olleet saavuttaneet menestystä vanhempien kanssa. Alkeisyhdistyksen johtajat keksivät vastauksen. Perheen nuori tytär sai vanhemmiltaan luvan käydä Alkeisyhdistyksessä. Vanhempien ainoa ehto oli, että hänellä piti olla niin suuri halu käydä siellä, että hän menisi sinne omin avuin. Häntä ei saanut viedä kirkkoon autolla. Koska hänen oli kuljettava levottoman kaupunginosan läpi, seurakuntaneuvosto piti huolen siitä, että joku ajoi autolla hänen vierellään, kun hän polki vanhalla pyörällään kirkkoon. Hän kävi sitkeästi kirkossa niin kesähelteellä, sateella kuin lumituiskussakin. Eräs nuori veli, joka sai perheineen tehtäväksi saattaa häntä eräänä lumisena aamuna, liikuttui niin tämän pienen tytön päättäväisyydestä polkea läpi lumen ja pakkasen, että hän päätti mennä kokoaikaiseen lähetystyöhön ja mainitsi tämän kokemuksen elämänsä käännekohtana. Joulun aikaan eräs seurakunnan perhe antoi tälle uskolliselle pikku tytölle uuden kymmenvaihteisen pyörän. Se liikutti vanhempia niin, että hekin alkoivat käydä kirkossa. Toukokuussa 1999 tämä pieni tyttö kastettiin. Kasteen teki sitäkin merkittävämmäksi se, että sen suoritti seurakunnan uusin pappi, hänen hiljattain aktivoitunut isänsä. Piispat, jotta saavuttaisitte sen, mitä ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi pyytävät, seurakuntaneuvostonne on saatava tällainen näkemys ja toimittava tiiviimmin yhdessä tehdessänne Jumalan suurta työtä kaikkien Hänen lastensa kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamiseksi. Kuvitelkaa voimaa, jonka saisimme, jos kaikki kirkon jäsenet ryhtyisivät auttamaan kaikkia jäseniä ja tutkijoita nauttimaan Hengen kumppanuudesta. Tehkäämme kaikki ahkerammin työtä huolehtiaksemme siitä, että Henki on läsnä kaikissa kokouksissamme syvällisemmän hengellisen kääntymyksen aikaansaamiseksi. Tämä edellyttää etenkin sitä, että seurakuntaneuvostomme auttavat piispakuntia kohentamaan kunnioitusta sakramenttikokouksissamme ja opettamaan paremmin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kaikissa kirkon kokouksissamme. Meidän kaikkien pitäisi ajatella alati sitä, että Vapahtaja antoi henkensä meidän edestämme. Emme saa milloinkaan unohtaa, että Hän kärsi hyljeksintää, nöyryytystä, sanoin kuvaamatonta tuskaa ja viimein kuoleman pelastaakseen teidät ja minut ja koko maailman synnistä. Voiko kukaan meistä mennä jonakin päivänä Hänen eteensä ja sanoa, että emme kertoneet evankeliumista muille ja auttaneet muita tulemaan lähetyssaarnaajien luo, koska olimme liian kiireisiä tai liian ujoja tai mistä tahansa muusta syystä? Tämä on Jumalan työtä. Hän haluaa meidän osallistuvan Hänen kanssaan ja Hänen rakkaan Poikansa kanssa evankeliumin viemiseen kaikkien Hänen lastensa elämään. Herra on luvannut meille, että ilomme on suuri, jos tuomme yhdenkin sielun Hänen luokseen (ks. LK 18:15­16). Osoittakaamme suurempaa uskoa ja tehkäämme työtä yhdessä, jäsenet ja lähetyssaarnaajat, yhä useampien sielujen tuomiseksi Hänen luokseen. Lisätköön jokainen kirkon perhe päivittäisiin perherukouksiinsa pyynnön Herralle kulkea perheenne jäsenten edellä ja auttaa heitä löytämään jonkun, joka on valmis ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman. Nyt on aika, jolloin kirkon jäsenten tulee olla rohkeampia ojentamaan kätensä muille ihmisille, auttamaan heitä tietämään, että kirkko on tosi. Nyt on aika osoittaa teoillamme tukemme sille, mitä presidentti Gordon B. Hinckley pyytää meitä tekemään. Lusifer purkaa mautonta, vastenmielistä, väkivaltaista ja alhaista saastaa tarkoituksenaan hävittää Isämme lasten hengellinen herkkyys. Olemme todellakin sodassa niiden kanssa, jotka pilkkaavat Jumalaa ja kaihtavat totuutta, joten pitäkäämme liittomme ja suorittakaamme palvelukutsumuksemme tunnollisesti. Ottakaamme käyttöön kaikki Herran voimavarat, oman todistuksemme voima mukaan luettuna. Antakaamme yhä useampien ihmisten kuulla se. Olkoon sydämessämme presidentti Joseph F. Smithin henki. Sanokaamme: "Olen valmis todistamaan ­ ­ milloin tahansa ja missä tahansa, sijoitettiinpa minut mihin oloihin tahansa." Meidän on helpompi tehdä niin, kun luemme usein profeetta Joseph Smithin omaa kertomusta ja kerromme sitten muille ihmisille, että meillä on omakohtainen varma tieto siitä, että Jeesuksen Kristuksen iankaikkisen evankeliumin täyteys on palautettu jälleen maan päälle. Meidän on kuljettava eteenpäin mielessämme lupaus siitä, että Henki siunaa meitä, niin että tiedämme, mitä tehdä ja mitä sanoa, kun autamme niitä, jotka etsivät tietoa totuudesta. Olkoon meillä eteenpäin kulkiessamme enemmän uskoa. Älkäämme milloinkaan unohtako, että Herra auttaa meitä, kun käännymme Hänen puoleensa voimallisessa rukouksessa. Taivaallinen Isämme elää ja rakastaa jokaista lastaan. Herra Jeesus Kristus elää. Tärkein työ, jota voimme tehdä, on auttaa Jumalan lapsia tulemaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin täyteen ymmärrykseen. Tiedän, että tämä on totta, ja todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.