Vanhin Keith Crockett
seitsemänkymmenen koorumista
Kuningas Benjamin opetti kolme perusperiaatetta, jotka voivat auttaa meitä säilyttämään syntiemme anteeksiannon. "Ensiksi, nöyränä pysyminen, toiseksi, Herran nimen avuksi huutaminen joka päivä, ja kolmanneksi, pysyminen järkkymättömässä uskossa."
Kuningas Benjamin antoi viimeisessä puheessaan kansalleen ohjeen siitä, kuinka heillä olisi aina oleva syntiensä anteeksianto. Hän oli nähnyt, että he olivat halukkaita tekemään liiton Jumalan kanssa noudattaakseen Hänen tahtoaan ja ollakseen kuuliaisia Hänen käskyilleen kaikessa. Eikö meidän kannattaisi tarkastella tuota ohjetta uudelleen, niin että mekin saisimme osaksemme tuon suuren siunauksen?
Saatuaan sen suuren ilon, joka koituu Jumalan hyvyyden kokemisesta ja Hänen rakkautensa maistamisesta, kuningas Benjamin opetti kansalleen kolme perusperiaatetta, jotka auttaisivat heitä säilyttämään syntiensä anteeksiannon. Ensiksi, nöyränä pysyminen, toiseksi, Herran nimen avuksi huutaminen joka päivä, ja kolmanneksi, pysyminen järkkymättömässä uskossa siihen, mikä on tuleva (ks. Moosia 4:11).
Tarkastelkaamme näitä kutakin, jotta meidänkin päättäväisyytemme säilyttää syntiemme anteeksianto vahvistuisi.
NÖYRÄNÄ PYSYMINEN
Vanhin Bruce R. McConkie opetti meille, että "kaikki kehitys hengellisissä asioissa tapahtuu sitä edeltävän nöyryyden ehdolla"1. Nöyryyttä on kuvattu niin, että ihmisellä on "halu alistua Herran tahtoon" ja "halu tavoitella Herran kunniaa ja Hänen tahtonsa tapahtumista" sekä "halu luopua ylpeydestä".2 Kuningas Benjamin sanoi kansalleen: "Haluaisin teidän aina pitävän mielessänne Jumalan suuruuden ja oman mitättömyytenne, hänen hyvyytensä ja pitkämielisyytensä teitä arvottomia luotuja kohtaan, ja nöyrtyvän aina syvimpään nöyryyteen asti" (Moosia 4:11). Herra neuvoi Opin ja Liittojen Kirjassa: "Sikäli kuin he ovat nöyriä, heitä vahvistettaisiin ja siunattaisiin ylhäältä, ja he saisivat tietoa ajallaan" (LK 1:28).
Kasvattakaamme jokainen nöyryyttämme alistumalla Herran tahtoon kaikessa, niin että meillä olisi aina syntiemme anteeksianto.
HERRAN NIMEN AVUKSI HUUTAMINEN JOKA PÄIVÄ
Rukous on yksi suurimmista siunauksista, mitä meillä on ollessamme täällä maan päällä. Rukouksen välityksellä me voimme olla yhteydessä taivaalliseen Isäämme ja etsiä joka päivä Hänen johdatustaan. Jeesus opetti: "Teidän täytyy alati rukoilla Isää minun nimessäni" (3. Ne. 18:19). Meidän pitäisi rukoilla joka päivä, että saisimme voimaa vastustaa kiusausta. Amulek opettaa meille, että meidän tulisi rukoilla aamuin, keskipäivin ja illoin, ja että sydämemme tulisi täyttyä ja ylitse vuotaa lakkaamattomasta rukouksesta Jumalan puoleen (ks. Al. 34:21, 27). Päivittäiset rukouksemme vaikuttavat ajatuksiimme, sanoihimme ja tekoihimme. Jotta meillä olisi aina syntiemme anteeksianto, meidän on välttämätöntä pyytää taivaalliselta Isältämme joka päivä voimaa pysyä suoralla ja kaidalla polulla.
Viime huhtikuun yleiskonferenssissa presidentti James E. Faust opetti näin. "Jotta uskomme kestäisi, jokaisen meistä tulee olla nöyrä, myötätuntoinen, lempeä ja antelias köyhiä ja puutteenalaisia kohtaan. Uskoa tukevat edelleen hengellisyyden päivittäisannokset, joita saamme polvistuessamme rukoukseen."3
Presidentti Gordon B. Hinckley kuvasi rukousta kauniisti vuoden 1996 lokakuun yleiskonferenssin avajaissanoissaan: "Olette rukoilleet, että saisitte kuulla sellaista, mikä auttaa teitä ongelmissanne ja antaa voimaa uskollenne. Vakuutan teille, että myös me olemme rukoilleet. Olemme rukoilleet innoitusta ja ohjausta. Sydämessämme on alati rukous, ettemme pettäisi sitä suurta luottamusta, jota Herra on meille osoittanut, ja luottamusta, jota te olette meille osoittaneet. Olemme rukoilleet, että saisimme innoitusta lausua sellaisia sanoja, jotka vahvistavat uskoa ja todistusta, ja joista tulee rukousvastauksia niille, jotka haluavat kuulla."4
Todistan, että ne, jotka huutavat Herran nimeä avukseen joka päivä, saavat suuremman voiman säilyttää syntiensä anteeksianto.
PYSYMINEN JÄRKKYMÄTTÖMÄSSÄ USKOSSA
Seisoin äskettäin Montevideon läntisen lähetyskentän lähetyssaarnaajien kanssa Uruguayssa, kun he lausuivat ääneen Opin ja Liittojen Kirjan neljännen luvun: "Pidä siis huoli, sinä, joka astut Jumalan palvelukseen, että palvelet häntä kaikesta sydämestäsi, väkevyydestäsi, mielestäsi ja voimastasi, jotta olisit nuhteeton Jumalan edessä viimeisenä päivänä" (LK 4:2). Tunsin heidän kutsumuksensa hengen heidän seistessään järkkymättöminä tehtävässään tuoda sieluja Kristuksen luo. Myöhempien aikojen pyhiä on käsketty: "Ylentäkää siis sydämenne ja riemuitkaa ja vyöttäkää kupeenne ja ottakaa päällenne koko sota-asuni, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä" (LK 27:15). Kuningas Benjamin opetti, että hänen kansansa oli määrä pysyä "järkkymättömässä uskossa siihen, mikä on tuleva" (Moosia 4:11). He olivat huutaneet kovalla äänellä yhdestä suusta: "Oi, armahda ja anna Kristuksen sovittavan veren tulla hyväksemme, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja meidän sydämemme puhdistuisivat, sillä me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on tuleva ihmislasten keskuuteen" (Moosia 4:2).
"Herran Henki valtasi heidät, ja he täyttyivät ilolla saadessaan syntinsä anteeksi ja tuntiessaan omantunnon rauhaa voimallisen uskonsa tähden Jeesukseen Kristukseen, joka tulisi" (Moosia 4:3).
Me voimme nykyään seistä järkkymättöminä todistuksessa elävästä Kristuksesta, samoin kuin elävät apostolit ovat tämän todistuksen ilmaisseet: "Me todistamme, että jonakin päivänä Hän palaa maan päälle. 'Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä' (Jes. 40:5). Hän on hallitseva kuninkaiden Kuninkaana ja vallitseva herrojen Herrana, ja Hänen edessään jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa ja palveleva Häntä. Jokainen meistä on seisova Hänen tuomittavanaan tekojensa ja sydämensä halujen mukaan."5
Veljet ja sisaret, nämä siunaukset voivat olla meidän, jos toteutamme näitä kolmea periaatetta elämässämme. Kuningas Benjaminin aikojen pyhille luvattiin, että jos he tekisivät niin, heillä olisi oleva ainainen ilo, ja heidät täyttäisi Jumalan rakkaus. Se antoi heille voimaa säilyttää syntiensä anteeksiannon. Heille luvattiin, että he kasvaisivat Herran tuntemisessa ja sen tuntemisessa, mikä on totista ja vanhurskasta. Heillä ei olisi halua tehdä vääryyttä toisilleen, vaan he eläisivät rauhassa toistensa kanssa. He kasvattaisivat lapsiaan rakkaudella ja opettaisivat heitä kulkemaan totuuden ja raittiuden teitä. He rakastaisivat toisiaan ja palvelisivat toisiaan. He jakaisivat omaisuudestaan huolehtiakseen köyhistä, ruokkiakseen nälkäisiä, vaatettaakseen alastomia ja auttaakseen sairaita. He auttaisivat lähimmäisiään sekä hengellisesti että ajallisesti. Mitä suurempaa siunausta me voisimme pyytää?
Suokoon Jumala, että meilläkin olisi aina syntiemme anteeksianto. Todistan, että Jumala elää ja että Hänen Ainosyntyisensä on todellakin meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
VIITTEET
1. Mormon Doctrine, 2. laitos, 1966, s. 370.
2. Evankeliumin periaatteet, 1999, s. 4.
3. "Uskon kilpi", Liahona, heinäkuu 2000, s. 21.
4. "Kuunteleminen Hengen voimasta", Valkeus, tammikuu 1997, s. 4.
5. "Elävä Kristus apostolien todistus", Liahona, huhtikuu 2000, s. 3.
Previous
