The Christus statueThe Church of Jesus Christ of Latter-day Saints Search | Feedback | Site Map | Help | Country Sites |
Home Broadcast General Conference Archives
Conferences
lokakuu 2000
'Vapaus jostakin' vaiko 'vapaus johonkin'

'Vapaus jostakin' vaiko 'vapaus johonkin'

Vanhin F. Enzio Busche
seitsemänkymmenen koorumin täysinpalvellut jäsen

"Alamme herätä henkiin, kun otamme tietoisesti täyden vastuun omasta elämästämme ja kun lakkaamme syyttämästä olosuhteita."

Vanhin F. Enzio Busche

Jos minulta kysyttäisiin, mikä on ymmärrykseni mukaan tärkein tapahtuma maailmassa viimeisten 200 vuoden aikana, vastaisin ilman minkäänlaista epäröintiä: seuraus sen nuoren pojan rukouksesta, joka 19. vuosisadan varhaisina vuosina New Yorkin osavaltion pohjoisosassa polvistui Jumalan eteen ja esitti iankaikkista totuutta koskevia kysymyksiä.

Tästä nuorukaisesta nimeltä Joseph Smith tuli Herran Jeesuksen Kristuksen käsissä välikappale, jonka kautta ihmiskunta sai jälleen tiedon kauan kadoksissa olleesta ja melkein unohtuneesta totuudesta: tiedon meistä ihmisolennoista ­ keitä me olemme, mistä me olemme tulleet, mikä merkitys ja tarkoitus on maanpäällisellä olemassaolollamme ja miksi ihmiskunta on kokenut niin paljon kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Lopulta vastauksia annettiin myös ihmiskunnan kysymyksiin kuoleman jälkeisestä elämästä ja lopullisesta kohtalostamme.

Vielä tänäkin päivänä, yli 42 vuotta sen jälkeen, kun otin vapaasta tahdostani vastaan Herran pyhän kasteenliiton, hämmästelen edelleenkin kaikkia palautukseen liittyviä suurenmoisia ja ihmeellisiä tapahtumia. Sen lisäksi että saimme tietää kaiken Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen välttämättömästä merkityksestä, meille ilmoitettiin myös Jumalan pappeuden tärkeä merkitys, ja se palautettiin meille toimiaksemme rakkaudessa ja kärsivällisyydessä ja tuodaksemme pelastuksen mahdollisuuden kaikille.

Aika ei salli minun puhua enempää tämän meidän aikamme ihmeellisen työn yksityiskohdista, mutta haluan puhua yhdestä avainkäsitteestä Herran valtakunnassa, käsitteestä, joka ­ jos se jää ymmärtämättä ­ voi johtaa siihen, ettei koko kuva tule koskaan aivan selväksi.

Päästäkseni asian ytimeen haluan kertoa teille eräästä uskollisesta veljestä, joka oli seurakuntamme jäsen kotimaassani Saksassa jäsenyyteni alkuvuosina.

Tämä veli eli vaatimattomissa oloissa ja tunsi itsensä hyvin siunatuksi, koska oli juuri saanut työpaikan pienessä yksityisyrityksessä. Hän kertoi minulle, että kaikki työntekijät oli kutsuttu yrityksen perinteisesti järjestämään päivällistilaisuuteen. Hän oli huolissaan, koska hän tiesi, että tilaisuus päättyisi suuriin olutjuhliin ja että hänen pomonsa olisi luultavasti kaikkein innokkain oluenjuoja. Mutta hän tiesi myös, että mikäli hän ei osallistuisi lainkaan päivällisille, sitä pidettäisiin hyvin epäkohteliaana.

Kun tapasin hänet uudelleen päivällistilaisuuden jälkeen, näin hänestä huokuvan mitä onnellisinta ja syvintä sisäistä hehkua, ja hän malttoi tuskin odottaa, että saisi kertoa minulle, mitä oli tapahtunut. Koska hän oli uusi työntekijä, pomo oli istunut aivan hänen viereensä haluten tutustua häneen paremmin. Illan edetessä veli näki pahimpien pelkojensa toteutuvan, koska pomo ei halunnut suvaita sitä, ettei veli joisi olutta hänen kanssaan, vaan sanoi: "Millainen kirkko se sellainen on, joka ei anna sinun juoda kanssani edes yhtä olutlasillista?"

Ystäväni pelko ei vaihtunut paniikiksi, vaan hän pystyi rauhallisesti vastaamaan pomolleen, että syy, miksi hän ei juonut, ei johtunut millään tavoin kirkosta, johon hän kuului, vaan että hän itse oli tehnyt pyhän liiton Jumalan kanssa, ettei hän joisi. Jos hän joskus rikkoisi tämän lupauksen, niin kuinka hän voisi pysyä uskollisena sille, mitä hän koskaan lupaisi, ja kuinka kukaan, mukaan lukien hänen työnantajansa, voisi luottaa siihen, ettei hän valehtelisi tai varastaisi tai pettäisi.

Ystäväni mukaan tämä selvitys kosketti yrityksen omistajaa syvästi, ja omistaja halasi häntä ja puhui sanoin, jotka ilmaisivat syvällistä ihailua ja luottamusta.

Rakkaat veljeni ja sisareni, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa monet uudet jäsenet, varsinkin ne, jotka ovat muista maista kuin Yhdysvalloista, oppivat ensimmäistä kertaa sanan vapaus todelliset ulottuvuudet. Vapaus tarkoittaa useimmille ihmisille maailmassa vapautta jostakin' ­ pahojen aikomusten tai tuskan tai kieltämisen poistumista. Mutta vapaus, jota Jumala tarkoittaa kanssakäymisissään meidän kanssamme, ulottuu askeleen pidemmälle. Hän tarkoittaa 'vapautta johonkin' ­ vapautta toimia oman valintamme mukaisesti.

Mitä siis tarkoittaa se, että on vapaa? Vapaus tarkoittaa sitä, että olemme kasvaneet täyteen tietoisuuteen pelottavan monista velvollisuuksistamme ihmisinä. Olemme oppineet, että kaikella, mitä teemme tai jopa sanomme tai ajattelemme, on seurauksensa. Ymmärrämme, että olemme liian kauan uskoneet olevamme olosuhteiden uhreja. Johanneksen evankeliumin kohdasta 8:32 voimme lukea seuraavaa: "Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."

Kun avaamme sydämemme Jumalan totuuden sanomalle sellaisena kuin se palautettiin meidän aikanamme, me alamme ymmärtää, miksi on ollut ja on yhä niin paljon kurjuutta, tuskaa, kärsimystä ja jopa nälänhätää. Samassa mitassa kuin me opimme hyväksymään ilmoitetun totuuden omassa elämässämme, meidän uskomme elävään Jumalan Poikaan kasvaa, ja sen vuoksi me saamme hengellisiä lahjoja, joiden mahdollisuuksista emme aiemmin edes tienneet. Opimme, ettei mikään ole mahdotonta niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Vääränlainen orjuus hellittää otteensa. Virheellisten perinteiden murhenäytelmissä syntynyt ahdasmielinen ajattelu häviää.

Mitä paremmin opimme ymmärtämään pelastussuunnitelman laajuuden ja täydellisyyden, sitä paremmin näemme oman pienuutemme, oman epätäydellisyytemme. Ja kun näemme itsemme tässä nöyryydessä särkynein sydämin ja murtunein mielin, me ymmärrämme ja lopulta hyväksymme sen mitä pyhimmän liiton, jonka solmimme taivaallisen Isämme kanssa kasteen muodossa.

Suostumme ilolla tähän liittoon tietäen, että pelkän halun ja liiton välillä on suuri ero. Kun me ainoastaan haluamme jotakin, me teemme työtä saavuttaaksemme sen, mutta vain silloin, kun se sopii meille. Mutta kun meitä sitoo pyhä liitto, kuten kaste, opimme voittamaan kaikki esteet kuuliaisuuden avulla, ja tehdessämme niin meitä siunataan Hengen kumppanuudella, ja sitä kautta myös lopulta saavutuksilla. Alamme herätä henkiin, kun otamme tietoisesti täyden vastuun omasta elämästämme ja kun lakkaamme syyttämästä olosuhteita.

Yhden asian me tietenkin tiedämme: 'vapaus johonkin' tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä vääriä valintoja. Väärillä valinnoilla on armottomat seurauksensa, ja kun niitä ei pysäytetä ja oikaista, ne johtavat meidät kurjuuteen ja tuskaan. Väärät valinnat, joita ei korjata, johtavat meidät lopulta suurimpaan mahdolliseen onnettomuuteen, mikä voi tapahtua kenenkään elämässä: meidät erotetaan taivaallisesta Isästämme tulevassa maailmassa.

Kun olemme saaneet tämän elämää tarjoavan sanoman, alamme ymmärtää, että aiemmassa vaiheessa elämäämme olimme kuin jalkapallonpelaaja, joka seisoi täysin masentuneena keskellä pelikenttää, koska emme tienneet pelin tarkoitusta emmekä sääntöjä. Emme tienneet, mihin joukkueeseen kuuluimme, emmekä edes tienneet, kuka oli valmentajamme. Vain tietoisuus palautetusta evankeliumista selventää pelisuunnitelmamme ja me ymmärrämme, että Jeesus Kristus ja Hänen palautettu kirkkonsa ja pappeus ovat ainoa keino, jolla voimme onnistua ajallisessa kokemuksessamme.

Jeesus Kristus haluaa antaa elämällemme voimaa omien vanhurskaiden valintojemme mukaisesti siinä määrin, että ne olosuhteet, joiden vankeja olimme aiemmin, muuttuvat lopulta uskomme ja tekojemme avulla. Mormonin Kirjassa meille opetetaan, että Lunastaja valvoo elämäämme yhdessä pyhän enkelijoukon kanssa. Voimme lukea:

"Ovatko voimalliset teot loppuneet? Katso, minä sanon teille: eivät, eivätkä enkelit ole lakanneet palvelemasta ihmislapsia.

Sillä katso, he ovat hänen alamaisiansa ja velvolliset palvelemaan hänen käskynsä sanan mukaan, ilmaisten itsensä sellaisille, joilla on vahva usko." (Moro. 7:29­30.)

Tämän vapauden myötä, jonka olemme saaneet omana aikanamme ymmärtäessämme Hänen jumalallisen suunnitelmansa meitä varten, me olemme täysin vastuullisia. Pysykäämme aina lähellä Lunastajamme ja Vapahtajamme hellää, huolehtivaa kättä löytääksemme turvan ja ilon. Sanon tämän hyvin nöyränä. Ja todistan teille veljenänne ja palvelijananne siitä, että tiedän, että Jeesus elää ja että Hän on tämän työn pää. Sanon tämän Jeesuksen nimessä. Aamen.

 
© 2008 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved.   Rights and use information.  Privacy policy