"Vaikuttaa mieleen katuvaan" Presidentti Gordon B. Hinckley "Jos olemme päässeet vähän lähemmäs Vapahtajaa ja päättäneet lujemmin seurata Hänen opetuksiaan ja Hänen esimerkkiään, niin silloin tämä konferenssi on ollut erittäin onnistunut." Osa on kuolla monien Sotien suurten pauhinaan. Yhäti uhri entinen Vaikuttaa mieleen katuvaan. Suojaasi sulje koko maa, Ettemme vois sua unhottaa. ("Jumala, Herra isien", MAP- lauluja, 1965, 50.) Nämä Rudyard Kiplingin kuolemattomat sanat ilmaisevat tunteitani päättäessämme tätä ihanaa kirkon konferenssia. Loppurukouksen jälkeen lähdemme tästä suuresta salista, sammutamme valot ja lukitsemme ovet. Te, jotka kuuntelette meitä muualla maailmassa, suljette televisionne tai radionne tai katkaisette Internet-yhteyden. Kun niin teemme, toivoisin meidän muistavan, että kun kaikki on ohi, "yhäti uhri entinen vaikuttaa mieleen katuvaan" ("Jumala, Herra isien", MAP-lauluja, 1965, 50). Toivon, että pohdiskelemme hiljaa mielessämme puheita, joita olemme kuunnelleet. Toivon, että mietimme sisimmässämme niitä ihania asioita, joita olemme kuulleet. Toivon, että mielemme olisi vähän katuvampi ja nöyrempi. Olemme kaikki ylentyneet. Todellinen koetinkivi on annettujen opetusten soveltaminen. Jos me tämän jälkeen olemme vähän ystävällisempiä, jos olemme vähän avuliaampia, jos olemme päässeet vähän lähemmäs Vapahtajaa ja päättäneet lujemmin seurata Hänen opetuksiaan ja Hänen esimerkkiään, niin silloin tämä konferenssi on ollut erittäin onnistunut. Sen sijaan jos elämässämme ei tapahdu mitään muutosta parempaan, niin silloin puhujat ovat suurelta osin epäonnistuneet. Muutoksia ei ehkä voi mitata päivässä tai viikossa tai kuukaudessa. Päätöksiä tehdään nopeasti, ja ne myös unohtuvat nopeasti. Mutta jos vuoden kuluttua tästä pystymme parempaan kuin ennen, niin silloin näiden päivien työ ei ole mennyt hukkaan. Emme muista kaikkea, mitä on sanottu, mutta kaikki kuulemamme on kohottanut meitä hengellisesti. Sitä voi olla vaikea määritellä, mutta se on todellista. Kuten Herra sanoi Nikodemokselle: "Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." (Joh. 3:8.) Niin on myös tämän saamamme kokemuksen laita. Ja kenties kaikesta kuulemastamme on jäänyt mieleen jokin lause tai kappale, joka erottuu muista ja vangitsee huomiomme. Jos näin käy, toivon, että kirjoitamme sen muistiin ja mietimme sitä, kunnes olemme tavoittaneet sen syvällisen merkityksen ja olemme ottaneet sen osaksi elämäämme. Toivon, että keskustelemme perheilloissamme lastemme kanssa näistä asioista ja annamme heidän maistaa niiden totuuksien suloisuutta, joista me olemme nauttineet. Ja kun konferenssipuheet sisältävä Liahona-lehti tulee tammikuussa, älkää heittäkö sitä syrjään ajatellen, että olette jo kuulleet sen kaiken, vaan lukekaa ja pohtikaa eri puheiden sanomaa. Löydätte paljon sellaista, joka teiltä jäi huomaamatta puhujia kuunnellessanne. Pahoittelen tässä konferenssissa vain yhtä asiaa. Nimittäin sitä, että niin harvoilla veljillä ja sisarilla on tilaisuus puhua. Kysymys on pelkästään siitä, että aika on rajallinen. Huomenaamulla palaamme takaisin työhön, takaisin opintojen pariin, takaisin siihen, mistä elämämme kiireinen ohjelma muodostuukin. Mutta tämän suuren tilaisuuden muistot voivat antaa meille voimaa. Voimme lähestyä Herraa rukouksissamme. Niistä voi tulla kiitoksentäyteisiä keskusteluja. En saata koskaan täysin ymmärtää, kuinka maailmankaikkeuden suuri Jumala, Kaikkivaltias, kutsuu meidät lapsinaan keskustelemaan kanssaan kahden kesken. Tällainen mahdollisuus on hyvin kallisarvoinen. On suurenmoista, että niin todella tapahtuu. Todistan, että kun rukoilemme nöyrinä ja vilpittöminä, rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Se on ihmeellistä mutta se on totta. Alentakaamme ääntämme kotona. Antakaamme rakkauden vallita ja ilmetä teoissamme. Vaeltakaamme Herran hiljaista tietä, ja kruunatkoon menestys työmme. Suurenmoisen hoosianna-huudon, johon osallistuimme tänä aamuna, tulisi säilyä unohtumattomana kokemuksena. Me voimme aika ajoin yksin ollessamme toistaa hiljaa mielessämme nuo kauniit kunnioituksen sanat. Todistan tämän työn totuudesta ja siitä, että Jumala, iankaikkinen Isämme, ja Hänen ainosyntyinen Poikansa, jonka kirkko tämä on, elävät. Rakastan teitä jokaista. Jumala olkoon kanssanne, rakkaat, rakkaat ystäväni. Rukoilen taivaan siunauksia teille, kun jätämme jäähyväiset joksikin aikaa. Hänen, joka on Mestarimme, Lunastajamme ja Kuninkaamme, itsensä Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.