Nuoret miehet – avainten haltijat VANHIN MONTE J. BROUGH seitsemänkymmenen koorumista Nuorten miesten tulee täyttää kutsumuksensa uskollisesti ja tietää, että asettamisensa perusteella heillä on oikeus toimia virassa, johon heidät on nimitetty. Kädessäni on vuonna 1947 painettu pyhäkoulun oppikirja Leaders of the Scriptures [Pyhien Kirjoitusten johtajia]. Sen tekijät ovat Marion G. Merkley ja Gordon B. Hinckley. Siitä on 56 vuotta! Tämä oppikirja on ollut kotonani vuosikaudet, ja se antoi osittain alkusysäyksen tälle puheelle. Yksi palautuksen merkittävimmistä tapahtumista on Aaronin pappeuden palautus vuoden 1829 toukokuussa. Johannes Kastaja ilmestyi profeetta Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle. Joseph kertoo: ”Ollessamme näin rukoilemassa ja huutamassa avuksi Herraa sanansaattaja taivaasta laskeutui valopilven sisässä, ja pantuaan kätensä päällemme hän asetti meidät sanoen: Teille, palvelustovereilleni, minä Messiaan nimessä annan Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enke-lien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet.”1 Tässä yleiskonferenssin pappeuskokouksessa on läsnä kymmeniätuhansia nuoria miehiä, joilla on Aaronin pappeus ja jotka kuuluvat diakonien, opettajien ja pappien koorumeihin kaikkialla maailmassa. Kutakin koorumia johtaa koorumin johtokunta, johon kuuluu johtaja, jolla on avaimet johtaa yksittäistä pappeuden koorumia. Monet meistä saattavat pitää näitä nuoria johtajia liian nuorina näihin tärkeisiin, vastuullisiin tehtäviin. Ottakaamme tarkastelun kohteeksi muutamia esimerkkejä siitä, mitä nuoret voivat tosiasiassa tehdä. Ensimmäiseksi profeetta Jeremia: ”Minulle tuli tämä Herran sana: – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. Mutta minä vastasin: ’Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!’ Silloin Herra sanoi: – Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: – Minä annan sanani sinun suuhusi.”2 Jos Herra haluaa, niin eikö Hän voi antaa sanoja myös 13-vuotiaan enke-lien palveluksen avaimia hallussaan pitävän diakonien koorumin johtajan suuhun? Toinen nuori mies, Timoteus, oli apostoli Paavalin lähetyssaarnaajatoveri. Paavalin kirjeet Timoteukselle ovat kunnianosoituksia tämän hyvin nuoren miehen uskoa ja todistusta kohtaan. Luen muutamia otteita näistä kirjeistä: ”Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi. [Kristus] on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan.”3 ”Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta.”4 Kuten Timoteus, eikö myös 14-vuo-tias opettajien koorumin johtaja ole oikeutettu ”Jumalan armolahjaan”, kun piispa erottaa hänet tehtävään? Eikö myös opettajien koorumin johtajan tehtävä ole ”pyhä kutsu”? Voiko 16-vuotiaalla papilla olla ”viisautta”? Pyhät kirjoitukset antavat meille raikuvan kyllä-vastauksen! Suurenmoisimpia esimerkkejä hyvin nuoresta miehestä, jonka vaikutus oli äärettömän tärkeä, on Mormon. Lukekaamme osa hänen kertomuksestaan: ”Ja nyt minä, Mormon, teen aikakirjan siitä, mitä olen sekä nähnyt että kuullut, ja annan sille nimeksi Mormonin kirja. Ja niihin aikoihin kun Ammaron kätki aikakirjat Herran huomaan, hän tuli minun luokseni (minä olin noin kymmenen vuoden ikäinen ja aloin saada jonkin verran opetusta kansani opetustavan mukaan), ja Ammaron sanoi minulle: Minä huomaan, että sinä olet vakavamielinen lapsi ja olet nopea havaitsemaan. Ja katso, ota [jonakin päivänä] Nefin levyt itsellesi ja jätä loput siihen paikkaan, missä ne ovat; ja kaiverra Nefin levyihin kaikki se, mitä olet havainnut tästä kansasta.”5 ”Ja vaikka minä olin nuori, olin isokokoinen; sen tähden Nefin kansa nimitti minut johtajakseen eli sotajoukkojensa johtajaksi. [Ja niin] tapahtui, että kuudentenatoista vuotenani minä lähdin nefiläisten sotajoukon johdossa lamanilaisia vastaan.”6 Mikä tapahtumien ketju nuorella iällä! Mormon alkoi valmistautua profeetan kutsumukseensa 10-vuotiaana saadessaan tiedon muinaisista pyhistä aikakirjoista. Nefin kansan nimittämänä hänestä tuli 16-vuotiaana nefiläisten sotajoukkojen johtaja. Sen vuoden kesäkuussa, jona täytin 12 vuotta, loukkaannuin hevosonnettomuudessa, kun olin jakamassa sanomalehtiä kotikaupungissani Randolphissa Utahissa. Jouduin kuudeksi kuukaudeksi pyörätuoliin, kunnes joulupäivänä pystyin kävelemään ensi kertaa. Muistan, kuinka diakonien koorumini johtokunnan jäsenet tulivat kotiini tervehtimään minua, Dale Rex, Doug McKinnon ja muut, jotka olivat 13-vuotiaita johtajia diakonien koorumin johtokunnassa. He näyttivät ymmärtävän, että koska olin heidän kooruminsa jäsen, he olivat vastuussa minusta. Seisoin hiljattain Salt Lake Cityn kansainvälisen lentokentän tuloaulassa matkatavaroita odottamassa, kun eräs nainen tuli luokseni ja kysyi nimeäni. Tunnistin hänet entiseksi luokkatoverikseni vuosien takaa South Rich High Schoolista. Hän oli muuttunut niistä ajoista, kun viimeksi näin hänet. Te kaikki tiedätte, miltä tuntuu olla pelkoa herättävässä vanhan luokan kokouksessa. Hänen hiuksensa olivat harmaantuneet, ja hänen kasvoillaan oli joitakin ryppyjä. (Minä en tietenkään ollut muuttunut.) Hän oli selvästi tullut vastaan lähetystyöstä palaavaa lastaan. Olin yllättynyt. Kun hän kävi vielä koulua, hänen kirkkoon kuulumaton perheensä muutti pienelle paikkakunnallemme. Hänen nimensä oli Alice Gomez. Hän oli suunnilleen saman ikäinen kuin minä ja ystäväni. Muistan, että hän oli ystävällinen ja aina kohtelias mutta ei osallistunut koskaan kirkkomme kokouksiin. Sanoin hänelle: ”Alice, kerrohan minulle elämänvaiheistasi. Olet nyt ilmeisesti aktiivinen kirkon jäsen, mutta et liittynyt kirkkoon kouluaikoinamme.” Hänen vastauksensa oli moittiva: ”Kukaan ei koskaan pyytänyt minua!” Uskomatonta! Koorumillamme oli todellakin pallo hukassa tässä suhteessa. Sain hiljattain kuulla, että eräs jamaikalainen nuorten pappeudenhaltijoiden koorumi päätti auttaa lähetyssaarnaajia näiden työssä. Niinpä tämä nuorten miesten koorumi lähti koputtamaan ovia yrittäen saada sopimuksia lähetyssaarnaajille. He saivat pian enemmän nimiviitteitä kuin lähetyssaarnaajat pystyivät käsittelemään. Kaysvillessa Utahissa pappien koorumi päätti, ettei yksikään heidän kooruminsa jäsen jäisi pois kirkosta. Koko koorumilla oli tapana mennä vähemmän aktiivisen jäsenen kotiin ja pitää sunnuntain oppiaihe vähemmän aktiivisen pojan vuoteen ympärillä istuen. Pian tämä nuori mies liittyi kooruminsa seuraan viemään sunnuntain oppiaihetta toiseen kotiin. Vuonna 2003 kirkossa on yli 26 000 seurakuntaa, joissa on noin 78 000 diakonien, opettajien ja pappien koorumia. Mikä valtaisa joukko! Vaikutus, joka Aaronin pappeuden koorumeilla voisi olla muiden kooruminsa jäsenten käännyttämisessä, aktiivisena pitämisessä ja aktivoinnissa, on valtava. Jos 16-vuotias Mormon voi olla suuren sotajoukon komentaja ja jos kaikkivaltias Jumala voi antaa sanansa Jeremian suuhun tämän ollessa lapsi ja jos Timoteus voi olla niin viisas kuin oli, niin silloin jokainen nuori mies, joka on ääneni kantamalla, voi vastata haasteeseen nousta koorumissaan olevien velvollisuuksien tasalle. Aaronin pappeuden koorumien velvollisuudet eivät ole tärkeydessään vanhinten koorumien tai ylipappien ryhmien velvollisuuksia vähäisempiä. Muistakaa, että Aaronin pappeuden koorumit pitävät hallussaan ”enkelien palveluksen avaimia”. Nuorten miesten tulee täyttää kutsumuksensa uskollisesti ja tietää, että asettamisensa perusteella heillä on oikeus toimia virassa, johon heidät on nimitetty. Todistan, että näillä Aaronin pappeuden koorumeilla on Jumalan pyhä pappeus. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. JS-H 68-69. 2. Jer. 1:4-7, 9. 3. 2. Tim. 1:6, 9. 4. 2. Tim. 3:15. 5. Morm. 1:1-2, 4. 6. Morm. 2:1-2.