Presidentti Gordon B. Hinckley
Kirkko kulkee eteenpäin sille määrätyssä tehtävässään sille määrätyn kohtalon suuntaan.
Tervetuloa konferenssiin! Jälleen kerran toivotamme teidät, veljeni ja sisareni, tervetulleiksi tähän suuren maailman konferenssiin. Konferenssien väliin jäävät kuusi kuukautta tuntuivat kerran pitkältä ajalta. Nyt tuo aika tuntuu vierähtävän niin valtavan nopeasti. Me kokoonnumme jälleen yhteen suurena, yli kymmenen miljoonan jäsenen perheenä kuunnellaksemme ja oppiaksemme niiltä, jotka on kutsuttu johtamaan, uudistaaksemme uskoamme ja vahvistaaksemme päätöstämme elää paremmin ja tavataksemme toisiamme miellyttävässä seurassa.
Me olemme onnellinen ja siunattu kansa, joka tekee työtä Jumalan työn ja valtakunnan rakentamiseksi maan päällä. Riippumatta rodusta tai kansallisuudesta, olimmepa me köyhiä tai rikkaita, vanhoja tai nuoria, me kokoonnumme kertomaan yhteisestä todistuksestamme Herrasta, jonka nimessä me palvelemme Jumalaa.
Olen iloinen voidessani kertoa, että kirkolla menee hyvin. Työ menee jatkuvasti eteenpäin. Mainitsen tässä yhteydessä kolme tai neljä aluetta.
Meillä on tällä hetkellä suunnilleen 60 000 lähetyssaarnaajaa. Ensi heinäkuuhun mennessä meillä tulee olemaan 333 lähetyskenttää. Pyrimme näin täyttämään sen käskyn, jonka Herra antoi meille sanoessaan: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19).
Lisäksi meillä on muussa kuin käännytystyössä yhteensä 137 629 lähetyssaarnaajaa ja muuta vapaaehtoista. Nämä ovat yleensä kypsän iän saavuttaneita henkilöitä, jotka lahjoittavat aikaansa ja kykyjään ilman minkäänlaista korvausta mutta jotka tuntevat suurta rakkautta valtakunnan työtä kohtaan. Heidän yhteinen työpanoksensa vastaa 15 174 kokoaikaisen työntekijän työpanosta ja rahassa laskettuna se vastaa 531 000 000 dollarin arvoista vuosittaista työpanosta. Miten huomattavasta asiasta onkaan kysymys.
Sukututkimustyömme menee eteenpäin lisääntyvällä voimalla. Kaikkialla on ihmisiä, jotka osoittavat suunnatonta kiinnostusta omiin esivanhempiinsa. Vuosien kuluessa kaikki tämä on johtava sen suuren päämäärän toteutumiseen, jonka hyväksi tätä työtä tehdään. Lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen, jotta Herran tarkoitukset täyttyisivät.
Me rakennamme temppeleitä sellaisella vauhdilla, josta emme aiemmin edes uneksineet, jotta tämä työ saatettaisiin sille määrättyyn päätökseen. Viime lokakuun jälkeen olemme vihkineet temppelit Anchoragessa Alaskassa, Colonia Juarezissa Meksikossa sekä Madridissa Espanjassa. Suunnitelmissamme on vihkiä vielä 14 muuta temppeliä tämän vuoden loppuun mennessä.
Tämä hanke on valtaisa ja siihen liittyy monia ongelmia, mutta vaikeuksista huolimatta asiat järjestyvät, ja luotan siihen, että saavutamme tavoitteemme.
Me rakennamme monia kappeleita täyttääksemme jäsentemme tarpeet. On olemassa vanha sanonta: ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Taloudelliset ongelmat, jotka ovat kohdanneet Aasiaa ja muita alueita maailmassa, ovat tuoneet mukanaan alemmat hinnat kiinteistökauppoihin sallien meidän hankkia tontteja alhaisempaan hintaan.
Monilla alueilla kirkon sakramenttikokousten kävijämäärät ovat lisääntyneet ja aktiivisuusprosentti kasvaa.
Mainitsen nämä seikat osoittaakseni yksinkertaisesti työn vankan kasvun kaikkialla maailmassa.
Olemme taipuvaisia puhumaan suurista luvuista, kuten kirkon kokonaisjäsenmäärästä. Mutta emme saa koskaan unohtaa, että me olemme kaikki yksilöitä, joilla on omat tarpeemme ja ongelmamme, omat toiveemme ja unelmamme, oma uskomme ja omat vakaumuksemme. Toiset ovat vahvoja, toiset heikkoja, mutta me kaikki yritämme. Meillä on ongelmia, jotka täytyy käsitellä. Ne ovat vakavia ja vaikeita. Me tarvitsemme toinen toistamme kehittääksemme ja vahvistaaksemme toisiamme. Emme saa koskaan unohtaa sitä tosiasiaa, että meidän tulee auttaa heikkoja, ojentaa hervonneet kädet ja voimistaa rauenneet polvet (ks. LK 81:5).
Emme saa koskaan unohtaa, että me elämme suuren erilaisuuden maailmassa. Maan päällä elävät ihmiset ovat kaikki Isämme lapsia, ja he edustavat monia erilaisia uskontoja. Meidän tulee kehittää suvaitsevaisuutta ja arvostusta ja kunnioitusta toinen toistamme kohtaan. Opeissamme on eroja. Tämän ei tule saada aikaan vihamielisyyttä tai minkäänlaista "me olemme muita pyhempiä" -asennetta.
Tällä hetkellä sydämemme kääntyvät raa'asti kohdeltujen kosovolaisten puoleen. Meidän on vaikea ymmärtää, kuinka kristityiksi julistautuvat voivat toimia niin barbaarisesti toisen uskonnon harjoittajia kohtaan. Olen kiitollinen siitä, että kiirehdimme antamaan humanitääristä apua näiden julmuuksien uhreille.
Olen iloinen voidessani kertoa, että kirkko tunnetaan paremmin ja sitä ymmärretään paremmin. Yleisesti ottaen tiedotusvälineet ovat kohdelleet meitä ystävällisesti. Ne ovat kertoneet meistä rehellisesti. Poikkeuksia tietenkin on, ja sitä pahoittelemme. Sensaationhakuiset ja muita hyväksikäyttävät tahot kaivavat yhä esiin vanhoja muistikuvia menneisyydestä. Mutta television luomat mielikuvat haalistuvat miltei välittömästi sen valtavan tietomäärän rinnalla, joka meistä on olemassa. Eilinen sanomalehti on pian unohdettu. Samalla kirkko kulkee eteenpäin sille määrätyssä tehtävässään sille määrätyn kohtalon suuntaan.
Me teemme yhdessä työtä kärsivällisesti kadottamatta koskaan silmistämme Hänen meille antamaansa suurta tehtävää, Hänen, joka on johtajamme ja jonka kirkko tämä on.
Pyydän teitä nyt kuuntelemaan johtavia veljiä ja sisaria. Kaikki, jotka puhuvat, tuntevat niin tehdessään velvollisuutensa mukanaan tuoman painolastin. Siihen, mitä tullaan sanomaan, on sisällytetty paljon rukouksia ja ponnisteluja. Lisääntyköön meidän uskomme niihin suuriin ja kaikkein yksinkertaisimpiin mutta samalla kaikkein tärkeimpiin kohtiin opissamme ja menettelytavoissamme tämän suurenmoisen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
