Perheen vahvistaminen­ pyhä velvollisuutemme Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista Ratkaisevaa perheidemme vahvistamisessa on antaa Herran Hengen tulla kotiimme. Perheidemme tavoite on pysyä suoralla ja kaidalla polulla. Perheen vahvistaminen on pyhä velvollisuutemme vanhempina, lapsina, sukulaisina, johtajina, opettajina ja yksityisinä kirkon jäseninä. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan selvästi, että on tärkeää vahvistaa perhettä hengellisesti. Isä Aadam ja äiti Eeva opettivat evankeliumia pojilleen ja tyttärilleen. Aabel rakasti Herraa, ja Herra hyväksyi hänen uhrinsa. Kain sen sijaan rakasti "saatanaa enemmän kuin Jumalaa" ja teki vakavia syntejä. Aadam ja Eeva "murehtivat Herran edessä Kainin ja hänen veljiensä tähden", mutta he eivät lakanneet milloinkaan opettamasta evankeliumia lapsilleen (ks. KH Moos. 5:12, 18, 27; 6:1, 58). Meidän tulee ymmärtää, että jokainen lapsemme saa syntyessään vaihtelevia lahjoja ja kykyjä. Näyttää siltä, että joillekuille, kuten Aabelille, annetaan syntymässä uskon lahja. Toiset kamppailevat jokaista päätöstä tehdessään. Meidän vanhempien ei pidä milloinkaan antaa lastemme etsinnän ja kamppailun horjuttaa itseämme tai heikentää uskoamme Herraan. Alma nuorempi muisti "vaivan vallassa ja monien" syntiensä "muiston raastamana" kuulleensa, että hänen isänsä oli opettanut "eräästä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka tulisi sovittamaan maailman synnit" (Al. 36:17). Hänen isänsä sanat johtivat hänen kääntymiseensä. Samalla tavalla meidän lapsemme muistavat meidän opetuksemme ja todistuksemme. Helamanin sotajoukon kaksituhatta nuorta soturia todistivat, että heidän vanhurskaat äitinsä olivat opettaneet heille voimallisesti evankeliumin periaatteita (ks. Al. 56:47­48). Suuren hengellisen etsinnän aikana Enos sanoi: "Sanat, joita olin usein kuullut isäni puhuvan iankaikkisesta elämästä ­ ­ tunkeutuivat syvälle sydämeeni" (Enos 3). Herra sanoo Opin ja Liittojen Kirjassa, että vanhempien tulee opettaa lapsiaan "ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, sekä oppia kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanon kautta kahdeksan vuoden iässä ­ ­. Ja he opettakoot myös lapsiaan rukoilemaan ja vaeltamaan nuhteettomasti Herran edessä." (LK 68:25, 28.) Kun me opetamme lapsillemme evankeliumia sanoin ja esimerkein, perheemme vahvistuu ja lujittuu hengellisesti. Elävien profeettojen sanat ovat selkeitä, mitä tulee meidän pyhään velvollisuuteemme vahvistaa perheitämme hengellisesti. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin neuvosto antoivat vuonna 1995 maailmalle julistuksen, että "perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi ­ ­. Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä ­ ­. Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan [ja] noudattamaan Jumalan käskyjä." ("Perhe ­ julistus maailmalle", Valkeus, kesäkuu 1996, s. 10­11.) Tämän vuoden helmikuussa ensimmäinen presidenttikunta kehotti kaikkia vanhempia tekemään "parhaansa opettaakseen ja kasvattaakseen lapsiaan evankeliumin periaatteiden mukaisesti ja [pitämään] heidät näin kirkon piirissä. Koti on vanhurskaan elämän perusta, eikä mikään muu taho voi ottaa sen paikkaa tai täyttää sen perustehtäviä tämän Jumalan antaman vastuun täyttämisessä." Helmikuisessa kirjeessään ensimmäinen presidenttikunta opetti, että opettamalla ja kasvattamalla lapsiaan evankeliumin periaatteiden mukaisesti vanhemmat voivat suojella perheitään tuhoavilta aineksilta. He neuvoivat vanhempia ja lapsia myös "asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut pyyteet tai toiminnat miten kelvollisia ja asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää." (Ensimmäisen presidenttikunnan kirje 11. helmikuuta 1999.) Herran ja Hänen oppinsa avulla kaikki perheen mahdollisesti kohtaamien haasteiden vahingolliset vaikutukset voidaan ymmärtää ja voittaa. Olivatpa perheenjäsenten tarpeet mitä tahansa, me voimme vahvistaa perhettämme noudattamalla profeettojen antamia neuvoja. Ratkaisevaa perheidemme vahvistamisessa on antaa Herran Hengen tulla kotiimme. Perheidemme tavoite on pysyä suoralla ja kaidalla polulla. Kotiemme seinien suojassa voidaan tehdä lukemattomia asioita perheen vahvistamiseksi. Saanen esittää joitakin ajatuksia ja käytännön esimerkkejä, jotka saattavat auttaa sellaisten alueiden löytämisessä, jotka vaativat vahvistamista omissa perheissämme. Esitän ne kannustuksen hengessä tietäen, että jokainen perhe ­ ja jokainen perheenjäsen ­ on ainutlaatuinen. Tehkää kodeistamme turvapaikkoja, joissa jokainen perheenjäsen tuntee rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Ymmärtäkää, että jokaisella lapsella on vaihtelevia lahjoja ja kykyjä; jokainen on erityistä rakkautta ja huolenpitoa kaipaava yksilö. Muistakaa, että "sävyisä vastaus taltuttaa kiukun" (Sananl. 15:1). Kun rakkaani ja minut sinetöitiin Suolajärven temppelissä, vanhin Harold B. Lee antoi meille viisaan neuvon: "Kun korotatte äänenne vihastuksissanne, Henki kaikkoaa kotoanne." Emme saa milloinkaan vihoissamme sulkea kotimme ovea emmekä sydäntämme lapsiltamme. Tuhlaajapojan tavoin lastemme täytyy tietää, että kun he menevät itseensä, he voivat palata meidän luoksemme ja saada rakkautta ja neuvoja. Viettäkää kahden kesken aikaa lastemme kanssa ja antakaa heidän valita, mitä teette ja mistä keskustelette. Estäkää häiritsevät tekijät. Tukekaa lastemme henkilökohtaista uskonnollista käyttäytymistä, kuten henkilökohtaisen rukouksen pitämistä, henkilökohtaista pyhien kirjoitusten tutkimista ja erityisten tarpeiden vuoksi paastoamista. Arvioikaa heidän hengellistä kasvuaan kiinnittämällä huomiota heidän käytökseensä, kielenkäyttöönsä ja siihen, kuinka he kohtelevat muita. Rukoilkaa päivittäin lastemme kanssa. Lukekaa yhdessä pyhiä kirjoituksia. Muistan, kuinka oma äitini ja isäni lukivat pyhiä kirjoituksia meidän lasten istuessa lattialla kuuntelemassa. Toisinaan he kysyivät: "Mitä tuo pyhien kirjoitusten kohta teidän mielestänne merkitsee?" tai "Mitä tunteita se teissä herättää?" Sitten he kuuntelivat, mitä me vastasimme omin sanoin. Lukekaa kirkon lehdistä elävien profeettojen sanoja ja muita lapsille, nuorille ja aikuisille tarkoitettuja innoitettuja kirjoituksia. Voimme täyttää kotimme kelvollisen musiikin äänillä laulamalla yhdessä laulukirjan ja Lasten laulukirjan lauluja. Pitäkää perheilta joka viikko. Joskus me vanhemmat arastelemme opettaa lapsiamme tai todistaa heille. Olen itsekin syyllistynyt siihen omassa elämässäni. Lapsemme tarvitsevat sitä, että me ilmaisemme heille hengellisiä tunteitamme ja opetamme heitä ja todistamme heille. Pitäkää perheneuvoston kokouksia ja keskustelkaa perheen suunnitelmista ja huolista. Parhaimpia perheneuvoston tilaisuuksia ovat sellaiset, joita pidetään kahden kesken kunkin perheenjäsenen kanssa. Antakaa lastemme tietää, että heidän ajatuksensa ovat tärkeitä. Kuunnelkaa heitä ja oppikaa heiltä. Kutsukaa lähetyssaarnaajia opettamaan vähemmän aktiivisia tai kirkkoon kuulumattomia ystäviä koteihimme. Osoittakaa, että me hyväksymme kirkon johtajat ja tuemme heitä. Syökää yhdessä, milloin mahdollista, ja keskustelkaa aterialla merkityksellisistä asioista. Tehkää työtä yhdessä perheenä, vaikka itse saisittekin työn tehdyksi nopeammin ja helpommin. Puhukaa poikiemme ja tyttäriemme kanssa, kun teette työtä yhdessä. Minulla oli sellainen mahdollisuus joka lauantai isäni kanssa. Opettakaa lapsiamme luomaan hyviä ystävyyssuhteita, niin että heidän ystävänsä tuntevat olevansa tervetulleita koteihimme. Tutustukaa lastemme ystävien vanhempiin. Opettakaa lapsillemme esimerkein, kuinka ajan ja varojen käyttöä voidaan suunnitella. Opettakaa heille omavaraisuutta ja sitä, että heidän on tärkeää valmistautua tulevaisuuden varalle. Opettakaa lapsillemme esivanhempienne ja oman sukunne historiaa. Luokaa perheeseen perinteitä. Suunnitelkaa merkityksellisiä yhteisiä lomia ja toteuttakaa suunnitelmat ottaen huomioon lastemme tarpeet, lahjat ja kyvyt. Auttakaa heitä luomaan onnellisia muistoja, kehittämään lahjojaan ja vahvistamaan omanarvontuntoaan. Opettakaa sanoin ja esimerkein moraalisia arvoja sekä sitoutumista käskyjen noudattamiseen. Kasteeni ja konfirmointini jälkeen äitini veti minut syrjään ja kysyi: "Miltä sinusta tuntuu?" Kuvailin parhaani mukaan lämpöistä rauhan, levollisuuden ja onnen tunnetta, joka minulla oli. Äiti selitti, että tunteeni oli juuri saamani lahja ­ Pyhän Hengen lahja. Hän sanoi minulle, että jos eläisin sen arvoisesti, minulla olisi tuo lahja jatkuvasti. Sen opetustuokion olen muistanut koko elämäni ajan. Opettakaa lapsillemme kasteen ja konfirmoinnin, Pyhän Hengen lahjan saamisen, sakramentin nauttimisen, pappeuden kunnioittamisen sekä temppeliliittojen solmimisen ja pitämisen merkitystä. Heidän on tarpeen tietää, että on tärkeää elää niin kelvollisesti, että voi saada temppelisuosituksen, ja valmistautua temppeliavioliittoon. Ellei teitä ole vielä sinetöity temppelissä puolisoonne tai lapsiinne, tehkää perheenä työtä saadaksenne temppelisiunaukset. Asettakaa perheenä temppeliin liittyviä tavoitteita. Olkaa sen pappeuden arvoisia, joka teillä on, ja käyttäkää sitä perheenne jäsenten siunaukseksi heidän elämässään. Pyhittäkää kotimme Melkisedekin pappeuden valtuudella. Voimavaroja on saatavilla kodin ulkopuolelta. Perhettä voidaan vahvistaa käyttämällä niitä viisaasti. Kannustakaa lapsiamme palvelemaan kirkossa ja yhteiskunnassa. Puhukaa lastemme opettajille, valmentajille, neuvonantajille, neuvojille ja kirkon johtohenkilöille huolistamme ja lastemme tarpeista. Ottakaa selvää siitä, mitä lapsemme tekevät vapaa-aikanaan. Vaikuttakaa siihen, mitä elokuvia, televisio-ohjelmia ja videonauhoja he katselevat. Jos he käyttävät Internetiä, olkaa selvillä, mitä he hakevat sieltä. Auttakaa heitä oivaltamaan, kuinka tärkeää on tervehenkinen viihde. Kannustakaa kelvollista toimintaa koulussa. Ottakaa selvää siitä, mitä lapsemme opiskelevat. Auttakaa heitä kotitehtävissä. Auttakaa heitä ymmärtämään koulukasvatuksen ja ammattiin valmistautumisen suuri merkitys. Nuoret naiset, ruvetkaa käymään Apuyhdistyksessä, kun täytätte 18 vuotta. Tuo siirtyminen Apuyhdistykseen saattaa olla joistakuista teistä epämieluisaa. Saatatte pelätä, että ette sovi joukkoon. Nuoret sisareni, niin ei ole. Apuyhdistyksessä on paljon teille. Se voi olla siunaukseksi teille koko elämänne ajan. Nuoret miehet, kunnioittakaa Aaronin pappeutta. Se on valmistava pappeus, joka valmistaa teitä Melkisedekin pappeuteen. Tulkaa täysin aktiivisiksi vanhinten koorumissanne, kun teidät asetetaan Melkisedekin pappeuteen. Veljeys, koorumin opetus ja mahdollisuudet palvella toisia ovat siunaukseksi teille ja perheellenne koko elämänne ajan. Jokaista perhettä voidaan vahvistaa tavalla tai toisella, jos koteihimme tuodaan Herran Henki ja me opetamme Hänen esimerkkinsä mukaan. Toimikaa uskoen, älkää reagoiko peläten. Kun teini-ikäisemme alkavat koetella perhearvoja, vanhempien on tarpeellista pyytää Herralta opastusta kunkin perheenjäsenen erityisiin tarpeisiin. Silloin pitäisi rakastaa entistäkin enemmän ja tukea ja vahvistaa opetuksia oikeiden valintojen tekemisestä. On pelottavaa antaa lastemme oppia tekemistään virheistä, mutta heillä on suurempi halu valita Herran tie ja perhearvot, kun he tekevät valinnan itse, kuin jos me yrittäisimme pakottaa heitä valitsemaan nuo arvot. Herran rakkauden ja luottamuksen tie on parempi kuin Saatanan pakon ja pakottamisen tie, etenkin kasvatettaessa teini-ikäisiä. Muistakaa profeetta Joseph Smithin sanat: "Ei mikään ole yhtä suuressa määrin omiaan saamaan ihmisiä hylkäämään syntiä kuin se, että joku ottaa heitä kädestä ja valvoo heitä hellästi. Kun ihmiset osoittavat vähänkin ystävällisyyttä ja rakkautta minua kohtaan, niin voi, millä voimalla se vaikuttaakaan mieleeni, kun taas päinvastaisella menettelyllä on taipumus karhita esiin kaikki kovat tunteet ja masentaa ihmismieltä." (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 239.) Saatamme masentua, kun kaiken voitavamme tehtyämme jotkut lapsistamme poikkeavat vanhurskauden polulta, mutta vanhin Orson F. Whitneyn sanat voivat lohduttaa meitä: "Vaikka jotkut lampaista harhailevat, Paimenen silmä näkee heidät, ja ennemmin tai myöhemmin he tuntevat jumalallisen Sallimuksen käsivarren ojentautuvan ja vetävän heidät takaisin laumaan. Joko tässä elämässä tai seuraavassa, he palaavat kyllä takaisin. Heidän on maksettava oikeudenmukaisuudelle velka; heidän on kärsittävä syntiensä vuoksi; ja he saattavat joutua kulkemaan okaista polkua, mutta jos se lopulta johtaa heidät kuten katuvaisen tuhlaajapojankin rakastavan ja anteeksiantavan [äidin ja] isän sydämeen ja kotiin, tuskallinen kokemus ei ole ollut turha. Rukoilkaa huolettomien ja tottelemattomien laste[mme] puolesta; pitäkää heistä kiinni uskollanne. Toivokaa ja luottakaa, kunnes näette Jumalan pelastuksen." (Orson F. Whitney julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1929, s. 110; ks. myös Boyd K. Packer, "Moraalinen ympäristömme", Valkeus, heinäkuu 1992, s. 64.) Entä jos olet naimaton tai sinua ei ole siunattu lapsilla? Tarvitseeko sinun välittää perheitä koskevista neuvoista? Kyllä. Meidän kaikkien on tarpeen oppia niitä eläessämme maan päällä. Naimattomat aikuiset jäsenet voivat usein vahvistaa erityisellä tavalla perhettä ja osoittaa suurenmoisella tavalla tukea, luottamusta ja rakkautta omalle perheelleen ja lähipiirinsä perheille. Monet aikuiset lähisukulaiset täyttävät monia samanlaisia velvollisuuksia kuin vanhemmat. Isovanhemmilla, tädeillä, enoilla ja sedillä, veljillä ja sisarilla, veljen tai sisaren lapsilla, serkuilla ja muilla sukulaisilla voi olla suuri vaikutus perheeseen. Haluan ilmaista arvostukseni omia sukulaisiani kohtaan, jotka ovat opastaneet minua esimerkillään ja todistuksellaan. Toisinaan lähisukulaiset voivat sanoa jotakin sellaista, mitä vanhemmat eivät voi riitaa aloittamatta sanoa. Eräs nuori nainen sanoi keskusteltuaan pitkään ja avoimesti äitinsä kanssa: "Olisi hirveää kertoa sinulle ja isälle, että on tehnyt jotakin väärää, mutta vielä pahempaa olisi kertoa Susan-tädille. Hänelle en mitenkään voisi tuottaa pettymystä." Tietäen, että olemme kuolevaisuudessa oppiaksemme ja vahvistaaksemme uskoamme, meidän tulisi ymmärtää, että kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta. Kerran kun pidimme perheneuvoston kokousta omassa kodissamme, vaimoni sanoi: "Jos erehtyy ajattelemaan, että jollakulla on täydellinen perhe, heitä ei vain tunne kyllin hyvin." Veljet ja sisaret, ottakaamme vanhempina varteen Herran Joseph Smithille ja kirkon johtajille vuonna 1833 antama kehotus, jopa moite: "järjestä oma huoneesi" (LK 93:43). "Minä olen käskenyt teitä kasvattamaan lapsenne valkeudessa ja totuudessa" (LK 93:40). "Hänen tulee saattaa järjestykseen perheensä ja pitää huolta, että sen jäsenet ovat ahkerampia ja huolehtivaisempia kotona ja että he aina rukoilevat; muuten heidät tullaan siirtämään sijaltansa" (LK 93:50). Meidän aikamme profeetat ovat antaneet samanlaisen kehotuksen ja varoituksen vanhemmille saattaa perheemme järjestykseen. Siunattakoon meitä jokaista innoituksella ja rakkaudella, niin että kohtaamme uskossa vastoinkäymiset perheissämme. Silloin tiedämme, että näiden koettelemusten tarkoituksena on lähentää meitä Herraan ja toisiimme. Kuunnelkaamme profeetan ääntä ja saattakaamme kotimme järjestykseen (ks. LK 93:41­49). Perhe vahvistuu, kun me lähestymme Herraa, ja jokainen perheenjäsen vahvistuu, kun me nostamme, vahvistamme ja rakastamme toisiamme ja välitämme toisistamme. "Kun sinä nostat minua ja minä nostan sinua, me kohoamme yhdessä" (kveekarien sanalasku). Olkoon meillä kyky toivottaa Herran Henki tervetulleeksi koteihimme ja kyky pitää Hänet siellä vahvistamassa perheitämme. Rukoilen, että jokainen perheemme jäsen voi pysyä "suoralla ja kaidalla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään" (2. Ne. 31:18). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.