Tervetuloa kotiin Piispa Keith B. McMullin toinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa Uskokaa Kristukseen, luottakaa Häneen, tulkaa Hänen luokseen, seuratkaa Häntä ­ ­. Askel kerrallaan tie avautuu edessänne, kunnes ­ ­ olette palanneet paikkaan, jonne kuuluttekin. Rakkaat veljet ja sisaret. Kun tämä yleiskonferenssi lähenee loppuaan, ajatukseni kääntyvät niiden puoleen, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi, ovat peloissaan tai ovat joutuneet eksyksiin. Jos te tai joku, jonka tunnette, on "jossakin siellä varjoissa" (Gordon B. Hinckley, "Käännynnäisiä ja nuoria miehiä", Valkeus, heinäkuu 1997, s. 48), olkaa hyvä ja kuunnelkaa! Kuolevainen elämä on kuin kotiinpalaavan matkaajan kulku. Matka tuntuu pitkältä, aika kuluu hitaasti, päivän tapahtumat venyvät pitkiksi ja ovat väsyttäviä. Lopulta kuitenkin eteen avautuu tuttuja näkymiä. Ne voivat olla kukkuloita tai laaksoja, maalaismaisemia tai korkeita rakennuksia, vilkas valtatie tai hiljainen katu. Oli näkymä mikä tahansa, sen kotoisuus saa matkaajan kiirehtimään askeleitaan, virkistää hänen väsynyttä sieluaan ja palauttaa suloiset odotuksen ja rauhan tunteet. Vihdoinkin matkaaja on palannut kotiin. Liikkuvassa, kiireisessä maailmassamme tämä kokemus kotiinpaluusta toistuu päivittäin miljoonien ihmisten elämässä. Jos katsomme tarkasti, voimme oppia paljon kuolevaisuudesta tuon jokapäiväisen tapahtuman kautta. Yksi asia on varma. Teemme valtaisan virheen, jos suhtaudumme tähän kuolevaisuuden matkaan kevytmielisesti tai valitsemme minkä tahansa reitin, joka eteemme avautuu ajattelematta sitä, mihin se johtaa. Kuten eräs rakastettu apostoli on havainnut: "Kaikista erheistä, joita kuolevaiset ihmiset voivat tehdä, Jumalan pelastussuunnitelmasta erehtyminen on todellinen virhe! Mikään muu virhe ei voi olla sitä suurempi eikä seurauksiltaan kauemmas ikuisuuteen ulottuva!" (Neal A. Maxwell, "Iankaikkisen Jumalan suuri suunnitelma", Valkeus, lokakuu 1984, s. 43.) Menestyvä matkaaja ymmärtää nämä neljä asiaa ja toimii niissä oikein: elämän iankaikkisuus, synnin luonne, parannuksenteon kauneus ja sovituksen voima. Elämä on enemmän kuin biologiaa. Ennen kuin tulimme tämän maan päälle, elimme Jumalan luona. Hänen taivaansa oli meidän kotimme. Me kaikki olemme Hänen henkilapsiaan ja Hän on meidän taivaallinen Isämme (ks. KH Aabr. 3:23­25; Job 38:4­7; Jer. 1:5). Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen vuoksi me tiedämme, että syntymä on jumalallisesti säädetty ja välttämätön askel iankaikkisella matkallamme. Herran profeetan, presidentti Gordon B. Hinckleyn sanoin: "Kaiken elämän tosiasia on, että se on ikuista. Se on suuri, tärkeä totuus. Olemme tulleet maailmaan tarkoitusta varten, iankaikkisen suunnitelman mukaan, ja kun päätämme tämän elämän, siirrymme eteenpäin johonkin, mikä on parempaa, jos elämme kelvollisina sen saadaksemme." (Pappeusjohtajien ohjekokous, Charlotte North Carolinan aluekonferenssi, 24. helmikuuta 1996, s. 5; kursivointi lisätty) Synnin luonne tekee kuitenkin tästä kuolevaisesta vaelluksesta kaikkea muuta kuin helpon tehtävän. Apostoli Paavali on kirjoittanut: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!" (2. Tim. 3:1­5; kursivointi lisätty.) Heikkouksiemme ja haavoittuvuutemme vuoksi synnistä tulee osa jokaisen matkaajan kulkua. Se on seurausta siitä, että olemme lain, vastakohtien ja tahdonvapauden tulikokeessa (ks. Al. 42:17­24; 12:31­34, 2. Ne. 2:11, 15­16, 25­27). "Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin" (Jaak. 4:17). Sen lisäksi kuinka hyvin aikomuksin tai tarkkaavaisina olemme liikkeellä, me kohtaamme matkamme varrella kiusauksia. Ei edes Vapahtaja voinut välttää niitä, ja Hän kärsi palvelustyönsä alussa saman tapaisia kiusauksia, joita mekin kohtaamme. Puhuessaan näistä kiusauksista kuten kivien muuttamisesta leiviksi, heittäytymisestä temppelimuurin harjalta ja sielunsa myymisestä saadakseen maailman aarteet (ks. Matt. 4:2­10) on presidentti David O. McKay sanonut: "Luokitelkaa ne, ja tulette huomaamaan, että johonkin noista kolmesta sopivat melkein kaikki kiusaukset, jotka sinua tai minua tahraavat, ­ ­ kohtaamme ne 1) halujen kiusauksena, 2) antamalla periksi niiden ylpeydelle ja turhamaisuudelle, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta, tai 3) mielihyvän etsimisenä ­ ­ halusta saada maailman rikkauksia tai valtaa ihmisten keskuudessa" (Konferenssiraportti, lokakuu 1911, s. 59). Kun kohtaamme kiusauksen, tunnemme omantunnon tuskaa. Herkkä omatunto on merkki terveestä hengestä. Tuska tai syyllisyys, jota tunnemme, on hengen vastavaikutus kiusaukselle, epätäydellisyydelle tai synnille. Omatunto on jokaisen matkaajan kumppani (ks. Moro. 7:16­19). Se voi tehdä matkasta myös hyvin epämukavan, "sillä kaikki ovat tehneet syntiä" ja "Herra [ei] voi suvaita syntiä vähimmässäkään" (Room. 3:23; LK 1:31). Kiitos Jumalalle tästä taivaallisesta lahjasta, sillä se voi johdattaa meidät parannukseen ja omantunnon rauhaan (ks. Moosia 4:1­3). Taivaallinen Isä tiesi ne vakavat vaarat, jotka kohtaisimme matkallamme läpi elämän, mutta Hän pysyy päättäväisenä halussaan saada jokainen lapsistaan takaisin kotiin. Siksi Hän antoi meille aikaa ­ aikaa selvittää virheemme, aikaa voittaa syntimme, aikaa valmistautua jälleennäkemiseen. "Ihmiselle annettiin määräaika, jonka kuluessa hän saattoi tehdä parannuksen; siten tästä elämästä tuli koetusaika, jonka kestäessä oli mahdollista valmistautua kohtaamaan Jumala" (Al. 12:24). Kuitenkin taivaallinen Isä tiesi, että vaikka ponnistelisimme kaikella voimallamme, emme voisi palata kotiin ilman jumalallista apua. Siksi Hän lupasi: "Me annamme teille vapahtajan!" (Ks. 1. Ne. 10:4; 13:40, KH Moos. 1:6; 2. Ne. 25:23.) Tämän lupauksen täyttymyksenä Jeesus Kristus tuli aikojen keskipäivänä, Jumalan ainosyntyinen Poika, iankaikkinen Isä, lihassa. Hän kulki kuolevaisuuden polut ja sivutiet, "niin että hän lihan mukaan voi auttaa kansaansa sen heikkouksissa" (Al. 7:12; ks. myös Al. 7:11; Et. 12:27; LK 20:22; 62:1). Ei ole yhtään vaivaa, ahdistusta tai kärsimystä, jota Hän ei tuntisi. Vaikka Hän on synnitön, tulee Hän läheisesti tutuksi kaikkien meidän murheidemme kanssa, jotta Hän voisi tietää, kuinka auttaa meitä (ks. Jes. 53:3­6). Kristus rakensi sillan kuolevaisen ja kuolemattoman välille. Hauta ei voi enää pitää vankejaan, oikeudenmukaisuuden vaatimukset voidaan täyttää armon kautta, ihmeellinen sovitus, puitteiltaan ääretön ja iankaikkinen, on paikallaan (ks. Al. 34:8­10, 14­16). Kristus on ylösnoussut Herra, Vapahtajamme ja Lunastajamme. Älkää siis odottako enempää (ks. Al. 13:27; 34:33­35). Uskokaa Kristukseen, luottakaa Häneen, tulkaa Hänen luoksensa, seuratkaa Häntä (ks. 2. Ne. 27:13­16; Moro. 10:32­33). Laatikaa mielessänne lista niistä asioista, joita tietonne mukaan teidän ei pidä tehdä. Lakatkaa tänään tekemästä ainakin yhtä niistä ja korvatkaa se sellaisella, mitä teidän pitäisi tehdä. Rukoilkaa taivaalliselta Isältä anteeksiantoa ja voimaa selviytyä tästä matkasta loppuun asti. Kun voitatte yhden esteen ja siirrytte seuraavaan, lupaan, että askel kerrallaan tie avautuu edessänne, kunnes väsyneen matkaajan tavoin olette palanneet paikkaan, jonne kuuluttekin. Thomas (nimi on muutettu) oli yksi niistä, jotka olivat eksyneet matkallaan. Tutustuimme eräässä takkavalkeaillassa, johon osallistui jäseniä, joita ei tavallisesti tapaa sunnuntaina. Hän oli silloin 35-vuotias ja oli ollut poissa kirkosta noin 20 vuotta. Edellisenä päivänä Thomasin isä oli kutsunut hänet takkavalkeailtaan. Thomas lupasi ajatella asiaa. Siteeraan kirjettä, jonka hänen isänsä on kirjoittanut: "Puoli tuntia ennen takkavalkeailtaa [Thomas] soitti ja pyysi minua noutamaan hänet. En pysty kuvailemaan odotuksen tunnetta, jota tunsin, kun kävelimme huoneeseen [liittyäksemme] sinun ja noin 40 muun ihmisen seuraan. Siellä oli erityinen tunnelma ja henki, joka kosketti Tomin sydäntä, ja hän palasi kotiin päättäväisenä lukea uudelleen Mormonin Kirjan kohdat, joista puhuit. Tämä johti koko kirjan lukemiseen ja siihen, että hän alkoi maksaa kymmenyksensä. Hän alkoi nähdä elämänsä toisessa valossa. ­ ­ Hän lakkasi käyttämästä huumeita ja kofeiinia. Hän jatkoi sekä Mormonin Kirjan että myös Opin ja Liittojen Kirjan lukemista. Hän alkoi osallistua sakramenttikokouksiin ja ­ ­ muuttua kirjaimellisesti toiseksi ihmiseksi. Itse asiassa me leikillisesti kyselimmekin häneltä: 'Mitä olet tehnyt meidän pojallemme?' Meille oli suuri siunaus, kun piispa puhutteli hänet ­ ­ jotta hän saisi Melkisedekin pappeuden. Tämä on todellakin ollut vastaus rukouksiin, joita hänen puolestaan on esitetty melkein 20 vuoden ajan." (Henkilökohtainen kirje, 1. elokuuta 1997.) Tämä kertomus muistuttaa mieliimme erään toisen vanhemman sanat: "Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt" (Luuk. 15:24). Presidentti Brigham Young on sanonut: "Jokainen henki oli puhdas ja pyhä, kun se tuli tänne selestisestä maailmasta. ­ ­ Hän on henkiemme Isä, ja jos voisimme tietää, ymmärtää ja tehdä Hänen tahtonsa, jokainen sielu valmistettaisiin palaamaan Hänen luokseen. Ja kun he sinne saapuvat, he huomaavat asuneensa siellä aikaisemmin pitkän ajan, tunteneensa jokaisen nurkan ja sopen, palatseineen, teineen ja puutarhoineen. He syleilevät Isäänsä ja Hän syleilee heitä sanoen: 'Poikani, tyttäreni, olen saanut teidät takaisin.' Ja lapsi sanoo: 'Voi Isäni, minun isäni, olen täällä taas.'" (Journal of Discourses, osa 4, s. 268). Kaikella voimalla, joka minulla on, lausun todistukseni näiden asioiden totuudesta. Tulkaa sisälle sieltä varjoista! Astukaa kokonaan evankeliumin valoon. Nauttikaa parannuksen suloisista hedelmistä, omantunnon rauhasta ja Pyhän Hengen lohdutuksesta. Sallikaa tämän matkan johtaa teidät takaisin paikkaan, jonne te kuulutte. Muistellen tuttuja lauseita jätän teille tämän todistuksen: "Taivaan Isä, asunnossas Korkeudessa kirkkauden, Kaipaan olla luonas jälleen, Kasvojasi katselen. Silloin eteen Vapahtajan, Kumarrun mä nöyrtyen. Kiitän sovituksen työstä, Kyynelsilmin ihaillen. Sydän paisuu kiitoksesta, huomaan, siell on muitakin. Tuntuu rakkaus, kuuluu ääni, "Lapset, käykää kotihin!" (Mukailtu Eliza R. Snown sanoja laulusta "Taivaan Isä", MAP-lauluja, 184.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.