Selestinen matkanne Presidentti Thomas S. Monson ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Teille jokaiselle tulee opettavaisia hetkiä, jolloin saatte kokea äitinne rakkauden, isänne voiman ja Jumalan innoituksen. Rakkaat sisareni, mikä siunaus minulle onkaan seistä tänä iltana edessänne ja miettiä, että kaikkien tänne tabernaakkeliin kokoontuneiden lisäksi monet tuhannet seuraavat ja kuuntelevat tätä kokousta satelliitin välityksellä. Rukoilen Herran apua. Henry Wadsworth Longfellow kuvasi teitä ja tulevaisuuttanne klassisessa runossaan. Hän kirjoitti: Miten kaunis nuoruus on! Miten kirkkaasti kimaltaa haaveet, ihanteet, unelmain maa. Se on alkujen kirja ja kertomus loputon, joka neito kun sankaritar ja ystävä joka mies on. 1 Kallisarvoiset nuoret naiset, teidän äitinne, teidän opettajanne sekä Nuorten Naisten johtajat, saanhan jättää teille joitakin ajatuksia ja ehdotuksia opastamaan askeleitanne läpi kuolevaisuuden ja taivaallisen Isämme selestiseen valtakuntaan. Olen valinnut huolella neljä toimintakeskeistä tavoitetta opastamaan teitä ja suomaan teille iankaikkista iloa. Ne ovat: 1. Kohdistakaa katseenne ylöspäin 2. Katsokaa sisäänpäin 3. Suuntautukaa ulospäin ja 4. Menkää eteenpäin Keskustelkaamme ensin pyynnöstä kohdistakaa katseenne ylöspäin. Taivaallinen Isämme on istuttanut meihin jokaiseen pyrkimyksen ylöspäin. Pyhien kirjoitusten sanat kaikuvat äänekkäinä ja selvinä: "Katso Jumalaan ja elä."2 Mikään ongelma ei ole niin pieni, ettei Hän ottaisi sitä huomioon, eikä niin suuri, ettei Hän voi vastata uskon rukoukseen. Rukous on varma passi hengelliseen voimaan. Voitte rukoilla määrätietoisesti, kun oivallatte, keitä olette ja mitä taivaallinen Isä haluaa teistä tulevan. Huomaatte, ettei Häntä ole vaikea lähestyä vilpittömässä rukouksessanne, kun muistatte apostoli Paavalin sanat: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?"3 Jos haluatte olla mieliksi taivaalliselle Isällemme, niin kunnioittakaa isäänne ja äitiänne, kuten Hän on käskenyt. He rakastavat teitä suuresti. Teidän ilonne on heidän ilonsa, ja teidän surunne on heidän surunsa. He haluavat teille sitä taivaallista ohjausta, jota Herra antaa. Olen kuullut joidenkuiden turhautuneiden vanhempien puhuvan tyttärestään tai pojastaan "hurjina nuorina". Minä kuvailisin teitä paljon mieluummin hurjan hienoiksi nuoriksi. Elämän ei ole koskaan tarkoitettu olevan pelkkää hymyä ja iloa. Teille jokaiselle tulee opettavaisia hetkiä, jolloin saatte kokea äitinne rakkauden, isänne voiman ja Jumalan innoituksen. Pyysin vanhin Russell M. Nelsonilta luvan kertoa teille surusta, jota lievensi tieto taivaallisen Isämme suunnitelmasta. Vanhin ja sisar Nelsonia on siunattu yhdeksällä tyttärellä, joiden jälkeen tuli yksi poika. He ovat onnellinen perhe, yhtenäinen perhe. Kun lapset olivat nuorempia, he kokoontuivat eräänä iltana äidin ja isän ympärille, ja isä alkoi opettaa heitä. Hän sanoi: "Monia pariskuntia kutsutaan palvelemaan lähetyssaarnaajina ja, kun on kysymys lähetysjohtajista, ottamaan lapsensa mukaan kohdealueelleen." Sitten isä esitti ratkaisevan kysymyksen: "Jos äitinne ja minut kutsuttaisiin sellaiseen tehtävään, niin haluaisitteko te lähteä mukaamme?" Hän odotti heidän vastauksiaan. Yksi tyttäristä sanoi: "Isä, ei teitä kutsuta, koska minä olen koulussa huutosakin johtajana." Eräs vanhempi lapsi lisäsi: "Minä en voisi lähteä. Opiskelen yliopistossa." Teini-ikäisten vastaukset jatkuivat, kunnes pieni Emily vastasi sielunsa puhtaudessa: "Isä, jos teidät kutsuttaisiin, niin minä lähtisin teidän kanssanne." Todellisuudessa jokainen lapsista olisi ollut halukas lähtemään, mutta Emily sai selvällä mutta yksinkertaisella vastauksellaan kyyneleet kohoamaan silmiin. Vuodet kiiruhtivat ohitse. Lapset menivät naimisiin. Lapsenlapsia saapui. Sitten Emily sairastui pelättyyn syöpään, ja hänet kutsuttiin kotiin uskollisen ja urhoollisen taistelun jälkeen. Vanhin Nelson puhui hautajaisissa. En ole milloinkaan kuullut hienompaa enkä hellempää sanomaa. Hän puhui pelastussuunnitelmasta ja kuvaili Jumalan lupauksia, jotka koskevat perheen iankaikkista luonnetta. Hän sanoi hiljaa: "Emily on juuri suorittanut hieman liian varhain kuolevaisuuden loppututkinnon." Mikä opetushetki se olikaan! Suuren perheen kävellessä arkun jäljessä vanhin Nelson kantoi sylissään kahta Emilyn pientä lasta. Kaikki läsnä olleet tulivat osallisiksi opetetusta totuudesta ja saaduista opetuksista. Saimme innoitusta kohdistaa katseemme ylöspäin. Toiseksi, katsokaa sisäänpäin. Esittäköön itse kukin itselleen tämän kysymyksen: Tiedänkö, minne haluan mennä, mitä haluan olla, mitä haluan tehdä? Herra on vastannut sellaisiin kysymyksiin: "Etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja, etsikää tietoa tutkistelun ja myös uskon kautta."4 Pyhät kirjoitukset, vanhempienne ohjaus ja se ahkera opetus, jota saatte Alkeisyhdistyksessä, Nuorissa Naisissa, pyhäkoulussa, sakramenttikokouksessa ja seminaarissa, vahvistaa teitä päätöksessänne olla paras itsenne. Opiskelkaa toden teolla sekä kirkossa että koulussa. Kirjoittakaa muistiin tavoitteenne ja se, mitä suunnittelette tekevänne niiden saavuttamiseksi. Tähdätkää korkealle, sillä pystytte saamaan iankaikkisia siunauksia. Ei pidä odottaa, että elämän tie levittäytyy katkeamattomana näkymänä matkaansa aloittavan henkilön edessä. Teidän täytyy varautua tienhaaroihin ja mutkiin. Ette kuitenkaan voi toivoa pääsevänne haluamaanne määränpäähän, jos mietitte tarkoituksettomasti, menisittekö itään vai länteen. Teidän on tehtävä valintanne määrätietoisesti. Kuten Lewis Carroll kertoo meille tunnetussa kirjassaan Liisa Ihmemaassa, niin kun Liisa kulki metsän halki johtavaa polkua Ihmemaassa, se haarautui kahtaalle. Liisa ei osannut päättää, vaan kysyi Irvikissalta, joka oli äkkiä ilmestynyt lähellä kasvavaan puuhun, kumpaa polkua hänen pitäisi lähteä kulkemaan. "Minne tahdot mennä?", kissa kysyi. "En tiedä", sanoi Liisa. "Eihän sillä sitten ole oikeastaan mitään väliä, vai mitä", sanoi kissa.5 Me tiedämme, minne tahdomme mennä. Onko meillä päättäväisyyttä ­ uskoa ­ päästä sinne? "Tulkaa ­ ­ katsokaa minua"6 , sanoi Herra. "Tule ­ ­ ja seuraa minua"7, Hän kehotti. Vastaamalla myöntävästi Hänen lempeään kutsuunsa te kaikki olette valmiit siirtymään seuraavaan tavoitteeseenne ja suuntautumaan ulospäin palvelemaan. Apostoli Paavali antoi teille tämän viisaan neuvon: "Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa."8 Nuoret sisaret, mahdollisuutenne suuntautua ulospäin ja siunata toisten elämää ovat rajattomat. Ajatelkaa esimerkiksi sitä etuoikeutta, joka teillä on käydä pyhässä temppelissä suuntautuaksenne siellä toisia kohden, jotka ovat siirtyneet pois, palvelemalla sijaisina suodaksenne heille kasteen siunaukset. Eräänä aamuna kävellessäni temppeliin näin ryhmän nuoria naisia, jotka olivat varhain sinä aamuna olleet suorittamassa kasteita edesmenneiden puolesta. Heidän hiuksensa olivat märät. Heidän hymynsä olivat säteileviä. Heidän sydämensä täytti ilo. Yksi tytöistä kääntyi takaisin katsomaan temppeliä ja ilmaisi tunteensa. "Tämä on ollut elämäni onnellisin päivä", hän sanoi. On olemassa muita mahdollisuuksia palvella eläviä. Voitte tehdä niin ja voitte tuoda heille sanoin kuvaamatonta iloa. Hoitokodeista tulee koteja niille, jotka ovat sairaita tai iäkkäitä ja vaativat sellaista hoitoa. He ikävöivät nuoruutensa päiviä. He kaipaavat perheensä seuraa ja kotinsa mukavuuksia. Kun pyörätuolipotilaat olivat saaneet sakramentin hoitokodissa pidetyssä jumalanpalveluksessa, johon osallistuin, soitti teidän ikäisenne nuori nainen heille viulusoolon. Iäkkäät sisaret olivat niin kovin kiitollisia. He lausuivat julki kiitollisuutensa sanomalla "kaunista", "ihanaa", "minä rakastan sinua". Nuo välihuudot eivät viulistia häirinneet. Pikemminkin ne tekivät hänelle mahdolliseksi päästä esityksessään uusiin korkeuksiin. Hän sanoi minulle sinä päivänä: "En ole ikinä elämässäni soittanut paremmin. Tuntui, että jokin kohotti minut itseni ja omien kykyjeni yläpuolelle. Tunsin taivaallisen Isäni rakkauden innoituksen." Muistutin häntä: "Lähimmäistenne palveluksessa ollessanne olette yksistään Jumalanne palveluksessa." 9 Hän nyökkäsi myöntävästi, pani viulunsa huolellisesti koteloon ja meni takaisin paikalleen ilonkyynelten valuessa hänen poskiaan pitkin. Muistakaamme suuntautua ulospäin. Lopuksi: menkää eteenpäin. Välttäkää taipumusta siirtää tuonnemmaksi kehotusta tai tilaisuutta kasvaa ja palvella. Viivyttely on tosiaankin ajan varas. Kohdatkaa elämänne päivittäiset haasteet. Kuinka kauan on siitä, kun katsoitte äitiänne silmiin ja sanoitte varauksetta nämä tervetulleet sanat: "Äiti, minä rakastan sinua todella." Entä isä, joka raataa päivittäin elättääkseen teidät? Isät ovat kiitollisia kuullessaan lapsen huulilta nuo samat kallisarvoiset sanat: "Minä rakastan sinua." Liian helposti tulee ottaneeksi vanhemmat luonnostaan lankeavina ja jättäneeksi oivaltamatta sen, kuinka paljon he merkitsevät teille ja te heille. Tätä asiaa kuvaa tapaus eräässä luokkahuoneessa. Kun Olympusin yläasteella oli tutkittu magneetteja, esitettiin muun muassa tämä kysymys: "Mikä alkaa m-kirjaimella ja poimii esineitä?" Yli kolmasosa oppilaista vastasi: "Mother" (äiti). Vastustakaa väliaikaisia koettelemuksia tai pysähdyksiä, jotka haittaavat kehitystänne. Yksi siunaus, jonka voitte tulla kelvolliseksi saamaan, on patriarkallinen siunauksenne. Vanhempanne ja piispanne tietävät, milloin teidän on oikea aika saada se. Patriarkallinen siunauksenne sisältää lukuja elämänne mahdollisuuksien kirjasta. Se on teille kukkulalla oleva majakka, joka varoittaa vaaroista ja ohjaa teidät turvallisten satamien tyyneyteen. Se on profeetallinen lausunto sellaisen henkilön huulilta, joka on kutsuttu ja asetettu antamaan teille sellainen siunaus. Saanen käyttää hyväkseni tilaisuutta lausua teiltä jokaiselta nuorelta naiselta sydämestä lähtevän kiitoksen vanhemmillenne, opettajillenne, johtajillenne. He ovat teille roolimalleja. He tietävät, että elämäänne tulee pettymyksiä, huonoja päiviä ja henkilökohtaista turhautumista. He näyttävät teille tietä sellaisten kokemusten yläpuolelle nousemisesta ja jatkamisesta sillä ylevällä elämän tiellä, joka johtaa ylöspäin ja eteenpäin selestiseen valtakuntaan. Muistakaa, että kun olette kerran kokeneet erinomaisuutta, ette tyydy enää koskaan keskinkertaiseen. Suloisen, tuolloin 12-vuotiaan nuoren naisen, Jami Palmerin, vanhemmat toivat hänet joitakin vuosia sitten toimistooni pyörätuolissa. Hänellä oli todettu syöpä. Tarvittiin leikkaus. Hoitoja olisi paljon ja toipuminen kestäisi kauan. Vierailumme oli vakava hetki. Isä pyysi minua siunaamaan kanssaan masentuneen tyttärensä, jonka unelmat, toiveet ja suunnitelmat oli juuri siirretty tuonnemmaksi. Me kaikki itkimme. Pappeuden siunaus annettiin. Olen pitänyt yhteyttä Jamiin ja hänen perheeseensä. Vuodet ovat vierineet. Hän on antanut rajatonta palvelua muille olemalla Make-A-Wish-järjestön puolestapuhuja. Järjestö on siunauksena nuorille, joilla on hengenvaarallisia sairauksia. Jamista on kasvanut kaunis nuori nainen. Hän opiskelee nykyään Brigham Youngin yliopistossa. Hän on terve. Hän on käynyt metallinsulattajan tulen lävitse, ja hänen elämäänsä on jatkettu. Hän kiittää kaikkia, jotka auttoivat hänet noiden vaikeiden vuosien halki, ja erityisesti taivaallista Isäänsä koko elämästään tänä päivänä. Eräs käännekohta Jamin elämässä tuli hänen syöpähoitonsa alkuvaiheessa. Hän ja hänen seurakuntansa nuoret olivat suunnitelleet retken Timpanogosluolaan. Ne teistä, jotka ovat käyneet siellä retkellä, tietävät, että tie on jyrkkä ja tuntuu, että luolalle pääseminen kestää ikuisuuden. Jami sanoi surullisena ystävilleen: "En pääse retkelle teidän kanssanne." "Miksi et?" he kysyivät. Jami vastaisi: "En voi kävellä." Oli hetken hiljaista, ja sitten yksi heistä vastasi: "Jami, jos sinä et voi kävellä, niin sitten me kannamme sinut." Ja niin he tekivät ­ ylös ja takaisin! Nuoret naiset, kohdistaisitteko katseenne ylöspäin, katsoisitteko sisäänpäin, suuntautuisitteko ulospäin ja menisittekö eteenpäin? Jos teette niin, niin suuri on oleva teidän palkkanne ja iankaikkinen on oleva teidän kirkkautenne. 10 Lausun teille, rakkaat sisareni, todistukseni siitä, että taivaallinen Isä elää, että Jeesus on Kristus ja että meitä johtaa tänä päivänä oman aikamme profeetta ­ presidentti Gordon B. Hinckley. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. "Morituri Salutamus", julkaisussa The Complete Works of Longfellow, 1922, s. 311; ks. myös Thomas S. Monson, "Herran majakka", Valkeus, tammikuu 1991, s. 90. 2. Ks. Al. 37:47. 3. 1. Kor. 3:16. 4. LK 88:118. 5. Muokattu kirjasta Liisa ihmemaassa, 1929, s. 76. 6. Matt. 11:28, 29. 7. Luuk. 18:22. 8. 1. Tim. 4:12. 9. Moosia 2:17. 10. Ks. LK 76:6.