Perheemme valmistaminen temppeliä varten Carol B. Thomas ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa Suurin haasteemme ­ ­ on valmistaa perhettämme temppeliä varten. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu, mutta isovanhemmat, tädit, sedät ja enot, jopa veljet ja siskot voivat kaikki opettaa perhettä. Veljet ja sisaret, luulen, että olen iloinen siitä, että olen täällä tänään. Tehtäväni Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa saattaa minut moniin onnellisiin tilanteisiin. Kuukausi sitten matkustin erään koulutustehtävän vuoksi Guayaquiliin Ecuadoriin. Saavuin hotelliin vasta pimeän tultua. Seuraavana aamuna avasin verhot huoneessani ja näin laakson toisella puolella kauniin graniittirakennuksen, joka kohosi majesteetillisesti Santa Anan vuorilla. Rakennuksen todella vaikuttava kauneus oli aivan ilmeistä, mutta vasta kun näin enkeli Moronin sen huipulla, käsitin kyyneleet silmissä, että siinä oli temppeli, vertauskuva niistä ihanista siunauksista, jotka tulevat siinä osassa maailmaa asuvien kirkon jäsenten osaksi. "Temppelit poikkeavat ­ ­ kaikista rakennuksista. ­ ­ Ne ovat paikkoja, joissa tehdään liittoja ja lupauksia. Niiden alttarien ääressä me polvistumme Jumalan, Luojamme, eteen, ja meille annetaan lupaus Hänen iankaikkisista siunauksistaan." (Gordon B. Hinckley, "Miksi nämä temppelit?", Valkeus, tammikuu 1975, s. 9; Gordon B. Hinckley, Teachings of Gordon B. Hinckley, [1997], s. 632­633.) Minne tahansa menimmekin, näimme rakennettavan temppeleitä ­ temppeleitä, jotka kohottavat Jumalan pyhiä ja muuttavat maan ilmettä niin Etelä-Amerikassa kuin missä tahansa muualla maailmassa. Onko siitä vain vuosi, kun rakas profeettamme ilmoitti 32 uuden temppelin rakentamisesta? Presidentti Hinckley on sanonut: "Tämä on koko maailmanhistorian suurenmoisinta temppeleiden rakentamisen aikakautta" (Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 629). Nuorin poikamme Spencer, joka palvelee tällä hetkellä lähetystyössä Mongoliassa, kirjoitti, että hänen lähetysjohtajansa oli tällä suhteellisen nuorella kirkon alueella puhunut lähetyssaarnaajille ja jäsenille näiden velvollisuudesta vahvistaa kirkkoa sillä alueella. "Kun lähetysjohtaja Cox antoi jäsenille tilaisuuden esittää kysymyksiä, ensimmäinen kysymys kuului: 'Milloin Mongolia saa temppelin?' Nämä ihmiset", kirjoitti Spencer, "kaipaavat sitä, että evankeliumi näyttelisi suurempaa osaa heidän elämässään. Heillä ei ole edes Mormonin Kirjaa, ja he haluavat temppelin." Miksi kaikki tämä tohina temppeleistä? Yksinkertaisesti ilmaistuna ­ temppelien tarkoitus "on lunastaa kaikki ihmiset, jotka ovat kuuliaisia Jumalan laeille ja käskyille. Evankeliumi täyteydessään ilmoitettiin Aadamille. ­ ­ Pyhillä on ollut temppeleitä kaikkina aikoina muodossa tai toisessa." (David B. Haight, "Henkilökohtainen temppelipalvelu", Valkeus, heinäkuu 1993, s. 25.) Joseph Smith on sanonut: "Suurin velvollisuus, mitä Jumala on meille antanut tässä maailmassa, on kuolleittemme etsiminen" (lainattu edellä mainitussa vanhin Haightin puheessa, s. 26; History of the Church, osa 6, s. 313). Jos tämä on totta, niin silloin suurin haasteemme vanhempina ja sukumme jäseninä on valmistaa perhettämme temppeliä varten. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu, mutta isovanhemmat, tädit, sedät ja enot, jopa veljet ja siskot voivat kaikki opettaa perhettä. Kun mieheni ja minä solmimme avioliiton temppelissä, me ymmärsimme, miten tärkeää on olla koskaan keskustelematta temppelistä temppelin ulkopuolella ­ ei siksi, että seremoniat olisivat salaisia vaan koska ne olivat pyhiä. "Niistä ei puhuta, etteivät ne joutuisi sellaisten käsiin, jotka eivät ole valmiita" (Boyd K. Packer, Pyhä temppeli -kirjanen [1984], s. 2). Mutta on monia kallisarvoisia asioita, joita me perhepiirissä voimme opettaa. Olemalla herkkiä ja käyttämällä tervettä järkeä me voimme valmistaa lapsiamme temppeliä varten. Miettikää seuraavia: Temppelivaatteiden pyhä luonne. Temppeleissä kaikki ovat pukeutuneet valkoisiin. Valkoinen on puhtauden vertauskuva. Temppeli on Herran luokkahuone. Presidentti Hinckley on sanonut: "[Temppeli] palvelee myös opetuksen kehtona, koska siellä opetetaan kaikkea sitä ylentävää ja pyhää, mikä on Jumalan" (Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 635). Mitä merkitsee olla kelvollinen menemään temppeliin. Osaammeko opettaa lapsillemme, ettei oman temppelipyhityksen saaminen ja pyhän temppeli-ihokkaan käyttäminen edellytä vaatevaraston tai elämäntyylin muuttamista, jos ihminen ymmärtää temppelikelpoisuuden periaatteet ja elää niiden mukaan jo temppeliin menoa edeltävinä vuosina? Nuoren naisen, joka käyttää polviin ulottuvia hameita, ei tarvitse ostaa uusia hameita oman temppelipyhityksensä saamisen jälkeen. Nuori mies, joka ennalta valmistautuu temppeliin menoa varten, kunnioittaa kirkon opettamia siveellisyyden tasovaatimuksia sosiaalisessa kanssakäymisessään. Evankeliumin kielen ymmärtäminen. Mitä sanat temppelipyhitys, toimitukset, sinetöinnit ja avaimet todella merkitsevät? Tarina kertoo pienestä pojasta, joka kuuli, kun hänen vanhempansa keskustelivat temppelisinetöintien tekemisestä. Poika kysyi: "Aiotteko te tehdä ensi viikolla katot?" [Englanninkieliset sanat sealings 'sinetöinnit' ja ceilings 'katot' äännetään samalla tavoin, suom. huom.] Missä voimme opettaa lapsiamme? Virallisesti tätä varten on perheilta, mutta on erittäin monia muitakin tilanteita, jolloin voimme puhua niistä hengellisistä tunteista, joita tunnemme temppeliä kohtaan. Yksi lempitilanteistani oli se, kun lapseni olivat illalla vuoteessa. Toisinaan minulla oli tapana käydä heidän viereensä vuoteeseen ja kertoa heille hengellisistä asioista. Siinä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa suloinen Henki voi todistaa heidän sydämelleen ja sielulleen, että lausutut asiat ovat totta. Voimme olettaa, että Joosef ja Maria opettivat perheelleen temppeliä koskevia asioita. Kuten vanhin Perry on kertonut, niin kun Vapahtaja oli kaksitoistavuotias poika, Hänen vanhempansa veivät Hänet pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Kun Jeesus jäi Jerusalemiin, Häntä ei löydetty ikäisilleen pojille tyypillisistä paikoista tai huvituksista. Hänen vanhempansa löysivät Hänet temppelistä. Peitellessään Hänet iltaisin vuoteeseen Maria kenties samalla lausui oman todistuksensa näistä pyhistä ja kallisarvoisista totuuksista. Ensimmäinen muistikuvani temppeleistä on siltä ajalta, kun olin pieni tyttö. Tiesin, että temppelin täytyy olla oikein ihana paikka, koska vanhempani kävivät siellä uskollisesti ja he tulivat aina kotiin yhdessä niin hyväntuulisina. Ymmärsin temppelivaatetuksen pyhän luonteen, koska äitini puhui siitä rakkautta ja kunnioitusta osoittaen. Presidentti Howard W. Hunter on sanonut: "Kertokaamme lapsillemme niistä hengellisistä tunteista, joita koemme temppelissä. Ja opettakaamme heitä uutterammin ja paremmin ymmärtämään kaiken sen, mitä voimme sopivuuden rajoissa puhua. ­ ­ Pitäkää temppelin kuva esillä kodissanne, niin että lapsenne näkevät sen." ("Temppelin innoittama kansa", Valkeus, toukokuu 1995, s. 6.) Huomasin, että jokaisessa vierailemassani afrikkalaisessa kodissa oli seinällä yksinkertainen ja kaunis kuva temppelistä. Me voimme saada lisää ymmärrystä, kun valmistamme perhettämme temppeliä varten. Saanen kertoa muutamista asioista, jotka olen itse oppinut: 1. Temppeliin meneminen tasapainottaa usein elämäämme. Palattuamme kotiin koemme suurempaa hyvinvointia ­ Hengen vaikutus voi suojata meitä maailman aiheuttamilta turhautumisilta. Kuunnelkaapa tätä presidentti Hinckleyn antamaa lupausta: "Jos kirkossa tehtäisiin enemmän temppelityötä, olisi vähemmän ­ ­ itsekkyyttä, vähemmän ­ ­ kiistoja, vähemmän ­ ­ toisten halventamista. Koko kirkko kohoaisi yhä suurempiin hengellisyyden korkeuksiin, tuntisi yhä suurempaa rakkautta toisiaan kohtaan sekä osoittaisi yhä suurempaa kuuliaisuutta Jumalan käskyjä kohtaan." (Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 622.) 2. Temppelin hengellinen ilmapiiri hillitsee haluamme siihen, mikä on maailmasta. Kun käymme temppelissä säännöllisesti, ei meillä ole enää niin suurta tarvetta käyttää uusimman muodin mukaisia vaatteita emmekä enää niin herkästi tunne vetoa maailman huvituksiin. 3. Temppeli on ilmoituksen paikka. Monta vuotta sitten olin menossa temppeliin, kun kuulin mielessäni sanat: "Opettele puhumaan suurelle yleisölle." Ajattelin itsekseni: "Milloin minun muka tarvitsee puhua suurelle yleisölle?" Useiden seuraavien kuukausien aikana yritin hyvin vaatimattomasti kehittää jonkinlaista innostusta noudattaa saamaani innoitusta. Lainasin paikallisesta kirjastosta jopa yhden kasetin, jonka oli tehnyt eräs kokenut puhuja, joka myönsi omana tavoitteenaan olevan puhua jonakin päivänä mormonien tabernaakkelissa. Niihin aikoihin ajattelin: "Minä nyt en koskaan tule puhumaan tabernaakkelissa!" Vanhin John A. Widtsoe on sanonut: " Odottamattomimmalla hetkellä temppelissä tai sen ulkopuolella [me saamme] ratkaisun elämää[mme] vaivaaviin ongelmiin. ­ ­ [Se] on paikka, jossa ilmoituksia voidaan odottaa." ("Temple Worship", The Utah Genealogical and Historical Magazine, huhtikuu 1921, s. 63­64.) 4. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen oppinut, on se, että Saatana yrittää estää meitä menemästä temppeliin. Keskustellessani kerran ystävieni kanssa nämä kertoivat minulle, että kun he ovat menossa temppeliin, he eivät koskaan kerro siitä kenellekään. He vain hyppäävät autoonsa ja lähtevät, koska muuten jotakin sellaista varmasti tapahtuisi, joka estäisi heidän menonsa. Muistan lukeneeni Loganin temppelin esimiehen antaman varoituksen, jonka mukaan Saatana ja hänen seuraajansa "kuiskaavat ihmisten korvaan suostutellen heitä olemaan menemättä temppeliin" ("Genealogical Department", Church News, 12. joulukuuta 1936, s. 8). "Temppelityö aiheuttaa paljon vastustusta, koska se on myöhempien aikojen pyhille ­ ­ suuri hengellisen voiman lähde" (Boyd K. Packer, "Pyhä temppeli", Valkeus, kesäkuu 1992, s. 23). 5. Maan yllä vaikuttaa Elian Henki. Työskennellessämme kirkon nuorten parissa me näemme, kuinka he tuntevat vetoa temppeleitä kohtaan. Nicaraguassa Keski-Amerikassa 49 nuoren naisen joukko johtajineen vei 2 000 nimeä Guatemala Cityn temppeliin. Jokaiselta tytöltä meni vuosi matkarahojen säästämiseen. Nämä uskolliset nuoret naiset matkustivat miltei kahden päivän matkan linja-autolla ylittäen kolme valtakunnanrajaa, ja ennen kotiinpaluutaan he viettivät kahdesta kolmeen päivää temppelissä. Eräässä toisessa seurakunnassa nuoret ovat löytäneet 10 000 esivanhempansa nimen, kun he ovat kääntäneet sydämensä sukunsa puoleen. Niillä paikkakunnilla, joilla temppelit sijaitsevat, näemme nuorten suorittavan kasteita kuolleiden puolesta ­ jotkut tekevät tätä työtä säännöllisesti viikoittain. 6. Temppelissä Herran Henki tarjoaa lohtua ja rauhaa erityisesti epätoivon aikoina. Tapasin hiljattain temppelissä erään 35-vuotiaan sisaren. Jutellessamme kysyin häneltä, oliko hänen miehensä myös temppelissä. Hellä katse silmissään tämä sisar kertoi minulle, että hänen miehensä oli kuollut aivokasvaimeen kolme kuukautta aikaisemmin. Temppeli on hänen ankkurinsa. Siellä vallitseva henki antaa hänelle lohtua ja rauhaa, ja kenties siellä oli myös hänen miehensä. Me jokainen kysymme ehkä itseltämme: "Kuinka usein minun tulisi käydä temppelissä?" Johtajamme eivät koskaan tule kertomaan meille, kuinka usein meidän tulisi käydä temppelissä, koska jokaisella ihmisellä on erilainen elämäntilanne. Monet eri-ikäiset sisaret, jotka asuvat lähellä temppeliä, pyrkivät käymään temppelissä kerran viikossa. Kun eräs ystäväni työskenteli kokopäivätoimisesti, hän vietti yhden päivän joka kuukausi temppelissä ja osallistui useisiin istuntoihin. Nämä sisaret ovat kuuliaisia, mutta he myös ymmärtävät sen pappeuden valtuuden voiman, joka tulee heidän elämäänsä. Nuorille vanhemmille temppelissä käynti voi olla yksi tapa käydä ulkona yhdessä kerran kuussa. Presidentti Packer on sanonut: "Kenties ymmärrätte ­ ­ että pyrimme luomaan sukututkimuksesta ­ ­ 'kotiteollisuutta'. ­ Avioparien, joilla on kasvatettavanaan pieniä lapsia, ei pidä tuntea riittämättömyyttä tai syyllisyyttä, ­ ­ ellei heillä ole aikaa tai varaa käydä säännöllisesti kaukana sijaitsevassa temppelissä. Äidit osallistuvat tähän työhön huomioimalla tärkeät tapahtumat, keräämällä valokuvia, arvokkaita muistoja, ­ ­ kaikkea siten kuin se sopii kiireisen äidin aikatauluun." ("A Plea To Stake Presidents", johtajiston ohjekokous 1. huhtikuuta 1988.) Oma äitini ei koonnut leikekirjoja, mutta hän antoi minulle perinnöksi rakkauden. Hän kertoi minulle omista esivanhemmistani kertomuksen toisensa jälkeen samalla kun hän opetti minua rakastamaan heitä. Presidentti Packer jatkaa: "Isä ja äiti voivat kertoa toimituksista ja liitoista. Äänensä painolla he voivat korostaa sanaa temppeli joka kerta lausuessaan sen. ­ ­ Aikanaan perheen velvollisuudet vähenevät hieman ja tulot kasvavat hieman. Silloin perheen jäsenet voivat ja heidän tulisi antaa enemmän tähän pyhään [temppeli]työhön." ("A Plea To Stake Presidents") Me pyydämme hartaasti teitä äitejä ja isiä opettamaan pojillenne ja tyttärillenne temppeliliittojen merkityksen. Opettakaa heille, että "ihokkaan käyttäminen on ­ ­ pyhä etuoikeus. ­ ­ [Se on] ulkoinen osoitus sisäisestä sitoumuksesta seurata Vapahtajaa Jeesusta Kristusta" (ensimmäisen presidenttikunnan kirje, 5. marraskuuta 1996). Veljet ja sisaret, jatkakaamme elävän Jumalan palvelijoina sinnikkäästi tätä pyhää temppelityötä. Opettakaamme lapsiamme elämään niin, että he voivat temppelissä ollessaan seistä Herran kasvojen edessä. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.