Pappeuskoorumi Vanhin D. Todd Christofferson seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta Päättäkää nyt tehdä kaikki voitavanne, jotta pappeuskooruminne olisi nimensä veroinen ja tehtävälleen uskollinen. Vuonna 1918 veli George Goates oli maanviljelijä, joka viljeli sokerijuurikkaita Utahin Lehissä. Sinä vuonna talvi tuli varhain ja jäädytti suurimman osan juurikassadosta maahan. Georgen ja hänen nuoren poikansa Francisin sadonkorjuutyö oli hidasta ja vaikeaa. Samaan aikaan riehui influenssaepidemia. Pelätty tauti vei Georgen pojan Charlesin ja kolme Charlesin pientä lasta, kaksi tytärtä ja pojan. Vain kuuden päivän kuluessa sureva George Goates teki kolme eri matkaa Utahin Ogdeniin hakeakseen ruumiit kotiin haudattaviksi. Tämän hirvittävän koettelemuksen päätyttyä George ja Francis valjastivat härät vankkureiden eteen ja lähtivät takaisin sokerijuurikaspellolle. Matkallaan he ohittivat sokerijuurikaskuorman toisensa jälkeen; naapurit kuljettivat niitä tehtaaseen. Heidän ohi ajaessaan jokainen heistä heilautti kättään ja tervehti sanoen: "Huomenta, George-setä", "Valitteluni, George", "Kovin ikävää, George", "Sinulla on paljon ystäviä, George". Viimeistä kuormaa kuljetti ­ ­ pisamakasvoinen Jasper Rolfe. Hän heilautti kättään ja tervehti iloisesti: "Siinä on kaikki, George-setä." Veli Goates kääntyi Francisiin ja sanoi: "Toivoisinpa, että siinä olisivat olleet kaikki meidän juurikkaamme." Heidän saavuttuaan maa-alueensa portille Francis hyppäsi alas suurilta punaisilta juurikaskärryiltä ja avasi veräjän, ja hänen isänsä ajoi pellolle. George pysäytti hevoset ­ ­ ja tarkasteli peltoa ­ ­. Koko pellolla ei ollut yhtä ainoata sokerijuurikasta. Silloin hänelle valkeni, mitä Jasper Rolfe oli tarkoittanut huutaessaan: "Siinä on kaikki, George- setä!" George laskeutui kärryiltä, otti käteensä kourallisen muhevaa, ruskeata multaa, jota hän rakasti niin suuresti ja ­ ­ sitten sokerijuurikkaan ­ ­ naatin. Hän katsoi hetken aikaa näitä työnsä vertauskuvia, ikään kuin ei voisi uskoa silmiään. Sitten hän istuutui naattikasalle ­ tämä mies, joka oli kuuden päivän kuluessa noutanut kotiin neljä rakkaimmistaan haudattavaksi, joka oli valmistanut arkkuja, kaivanut hautoja ja jopa auttanut kuolinasujen hankkimisessa ­ tämä hämmästyttävä mies, joka ei kertaakaan horjunut, ei peräytynyt eikä epäröinyt tämän tuskallisen koettelemuksen aikana, istuutui naattikasan päälle ja nyyhkytti kuin pieni lapsi. Tämän jälkeen hän nousi, kuivasi silmänsä ­ ­ kohotti katseensa taivasta kohti ja sanoi: "Kiitos, Isä, seurakuntamme vanhimmista."1 Juuri tällaisista vanhimmista minä haluan puhua tänä iltana. Haluan puhua veljistä pappeudessa. Haluan puhua pappeuskoorumista. Presidentti Boyd K. Packer on selittänyt, että "kun ihminen muinaisina aikoina määrättiin kuuluvaksi johonkin erityiseen ryhmään, esitettiin hänelle määräyksessä, joka aina kirjoitettiin latinaksi, tämän ryhmän velvollisuudet, määriteltiin ne, joiden piti olla ryhmän jäseniä ja sen jälkeen määräyksessä aina olivat sanat: 'quorum vos unum' eli 'joista haluamme teidän olevan yksi'".2 "Aikojen täyttymisen armotaloudessa Herra on neuvonut, että pappeus tulee järjestää koorumeiksi. Tämä tarkoittaa tiettyjä veljien ryhmiä, joille on annettu valtuus, niin että Herran työ voidaan suorittaa ja Hänen työnsä [voi] edistyä. Koorumi on veljien järjestö ­ ­. [Jäsenyydestä koorumissa] tulee pappeuden virkaan asetetun oikeus."3 Pyhät kirjoitukset määrittelevät pappeuden koorumit ja niille kullekin kuuluvat tehtävät Jeesuksen Kristuksen kirkossa tänä aikana. Niitä ovat ensimmäinen presidenttikunta,4 kahdentoista apostolin koorumi5 ja seitsemänkymmenen koorumit.6 "Paikallaan pysyviksi palvelijoiksi" Siionin vaarnoissa on ilmoitettu ylipapit ja vanhimmat,7 samoin kuin Aaronin pappeuden kolme koorumia: papit, opettajat ja diakonit.8 Kuusikymmentä vuotta sitten vanhin Stephen L. Richards, joka oli silloin kahdentoista koorumin jäsen, lausui tyypillisen painavaan tapaansa pappeuskoorumeiden toiminnasta seuraavasti: "Koorumi on kolme asiaa: ensiksi luokka, toiseksi veljeskunta ja kolmanneksi palveluyksikkö."9 Tutkikaamme lyhyesti näitä kolmea näkemystä pappeuskoorumeista. Ensiksi koorumi on luokka. Kun pappeuskoorumi tai ryhmä kokoontuu luokkana, sen jäsenet voivat opiskella yhdessä, tulla ravituiksi "Jumalan hyvällä sanalla"10 ja kasvaa hengellisesti. Me opiskelemme, niin että me voisimme opettaa paremmin.11 Tämän vuoden alusta pappeudella on opiskeluohjelma, joka on osin sama kuin Apuyhdistyksellä ja joka voi piristää koorumeita ja tehdä niistä "profeettain kouluja".12 Kuukauden toisena ja kolmantena sunnuntaina opiskeluohjelma perustuu kirkon presidenttien opetuksiin. Vuosien 1998­1999 opetusaineistona on kokoelma otteita Brigham Youngin saarnoista. Kirja on täynnä opetuksia ja sovelluksia, ja siitä tulee pysyvä lähdeteos henkilökohtaisessa ja perheen opiskelussa. Neljäntenä sunnuntaina opiskeltavana on Opetuksia aikaamme varten, mahdollisuus tutkia ensimmäisen presidenttikunnan hyväksymiä ajankohtaisia evankeliumin aiheita. Veljet, te jotka olette koorumeiden ja ryhmien johtajia, tutkikaa ohjeita, jotka ensimmäinen presidenttikunta on tarjonnut tästä uudesta opiskeluaineistosta, niin että ymmärrätte ne täysin. Toteuttakaa niitä sitten kirjaimellisesti. Myös Aaronin pappeuden koorumeita on siunattu erinomaisella opetusaineistolla, vaikka aina ei ole ollut niin. Tämän vuosisadan alussa osa vaarnoista valmisteli painettuja järjestelmällisiä oppiaihe-ehdotuksia Aaronin pappeuden koorumeille, mutta osa jätti nuoret miehet oman onnensa nojaan. Tämä johti "joihinkin meidän mittapuidemme kannalta epätavallisiin pappeuskokouksiin. Eräs vähäisemmän pappeuden ryhmä esimerkiksi jakoi oppitunnin uskonnollisten oppiaiheiden ja sellaisten seikkailukirjojen kuin Tom Sawyer, Viidakkokirja, Erämaan kutsu, Pigs on Pigs ja Frank Among the Racheros kesken."13 Nykyään tällainen "kulttuurikasvatus" hoidetaan muuna aikana ja muissa tilanteissa, ja kun koorumi kokoontuu luokkana, aika on varattu korkeamman järjestyksen asioille. Nykyiset Aaronin pappeuden oppikirjat sisältävät sellaisia aiheita kuin "Liitot ohjaavat tekojamme", "Kunnioitus äitiämme ja hänen jumalallista tehtäväänsä kohtaan", "Vammaisten arvostaminen ja kannustaminen" ja "Moraalinen rohkeus", vain muutamia mainitakseni. Aaronin pappeuden koorumit ansaitsevat todellisen pappeusluokan osana vakaata koorumin toimintaa. Toiseksi koorumi on veljeskunta. Lokakuun yleiskonferenssissa vuonna 1982 vanhin Robert L. Backman kertoi Mark Peterson -nimisen nuorukaisen kokemuksesta. Vähän sen jälkeen, kun Mark oli asetettu diakoniksi, diakonien koorumin johtokunta sopi tapaamisesta Markin ja hänen vanhempiensa kanssa Markin kotona. "Ovikello soi täsmälleen sovitulla hetkellä. Johtokunta seisoi kuistilla pukuun, valkoiseen paitaan ja solmioon sonnustautuneena, ja jokaisella oli omat pyhät kirjoituksensa mukanaan. He istuutuivat yhdessä Markin ja tämän vanhempien kanssa ja aloittivat rukouksella. Kaikki läsnä olevat saivat asialuettelon. Kooruminjohtaja otti sitten esille pyhät kirjoituksensa ja pyysi Markia ja tämän isää lukemaan kohtia, joissa puhutaan Aaronin pappeuden voimasta, siitä mitä se on, ja erityisesti diakonin velvollisuuksista. Sen jälkeen kooruminjohtaja puhui erityisesti Markin tehtävistä ja velvollisuuksista: kuinka hänen piti pukeutua, kuinka hänen piti jakaa sakramentti, kuinka hän voi toimittaa sanaa ja kerätä paastouhreja. Ja sitten he tiedustelivat häneltä, oliko hänellä mitään kysyttävää. Vierailunsa päätteeksi he lausuivat hänet tervetulleeksi koorumiin ja tarjoutuivat auttamaan aina kun hän tarvitsisi apua. Heidän lähdettyään Mark ihmetteli kaikkea kuulemaansa silmät pyöreinä. Hän sanoi isälleen: 'He herättävät oikein kunnioitusta!'"14 Pappeuskoorumin veljeys voi todella olla kunnioitusta herättävää. Kun minusta tuli seitsemänkymmenen koorumin jäsen, otaksuin, että veljeni hyväksyisivät minut aikanaan, jos pystyisin osoittautumaan heidän yhteisönsä arvoiseksi. Toivoin saavuttavani sen jonain päivänä ja tulevani hyväksytyksi. Yllätyin huomatessani, että minut toivotettiin välittömästi tervetulleeksi ja heti alusta asti minua kohdeltiin veljenä ja että paljon minua kyvykkäämmät ja kokeneemmat pitivät minua vertaisenaan. Minua on tuettu ja kannustettu, rakastettu ja ohjattu koorumissani ensimmäisestä jäsenyyspäivästäni lähtien. Sen vuoksi tunnen syvää halua osallistua koorumin työhön ja auttaa veljiäni niin paljon kuin kykenen. Presidentti David O. McKay opetti: "Jos pappeus merkitsisi vain henkilökohtaista kunniaa tai yksilöllistä suuruutta, ei ryhmiä eikä koorumeja tarvittaisi. Tällaisten jumalallisella valtuudella perustettujen ryhmien todellinen olemus julistaa riippuvuuttamme toinen toisistamme, korvaamatonta keskinäisen avun ja tuen tarvetta."15 Ja muistettakoon, ettei koorumeiden veljeys ole koskaan tärkeämpää kuin äskettäin kastettujen veljien ja heidän perheittensä kohdalla. Koorumeiden ja ryhmien johtajien tulee olla johtavana äänenä ja kantavana voimana jokaisessa seurakuntaneuvostossa, jossa käsitellään käännynnäisten aktiivisina pitämistä. Kolmanneksi koorumi on palveluyksikkö. Kun puhuin aiemmin uudesta Melkisedekin pappeuden opiskeluohjelmasta, en maininnut, mitä tapahtuu kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Tämä kokous on hyvin tärkeä. Ensimmäisenä sunnuntaina pappeudenhaltijat kokoontuvat koorumeittain ja ryhmittäin oppimaan velvollisuuksiaan ja suunnittelemaan työtään. Työjärjestyksessä on koulutusta ja keskustelua, raportteja ja tehtävien jakoa. Tällöin on aikaa opetella, kuinka pappeuden toimituksia ja siunauksia annetaan oikealla tavalla. Tällöin on aikaa pappeuden asioille. Tällöin on aikaa panna pappeus työhön. Voin kuvitella juuri sellaisen kokouksen kahdeksankymmentä vuotta sitten Utahin Lehissä, kun vanhimmat laativat suunnitelman korjata ahdistetun veljensä George Goatesin sokerijuurikassadon. Sekä Melkisedekin että Aaronin pappeuden koorumit löytävät palvellessaan sielunsa. Suuri johtava ylipappimme ja esimerkkimme on Jeesus Kristus, joka julisti: "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."16 Vuosia sitten presidentti Gordon B. Hinckley ilmaisi eräänlaisen vision pappeuden koorumeista. Hän sanoi: "Se on oleva ihmeellinen päivä, veljeni ­ se on oleva Herran tarkoitusten täyttymisen päivä ­ kun pappeuskoorumeistamme tulee voiman ankkuri jokaiselle siihen kuuluvalle miehelle, kun jokainen tällainen mies pystyy totuudenmukaisesti sanomaan: 'Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon pappeuskoorumin jäsen. Minä olen valmis auttamaan veljiäni kaikissa heidän tarpeissaan aivan kuten olen varma siitä, että he ovat valmiita auttamaan minua minun tarpeissani. Tekemällä yhdessä työtä me kasvamme hengellisesti Jumalan poikina liitossa Hänen kanssaan. Tekemällä yhdessä työtä me voimme kestää ilman hämmennystä ja ilman pelkoa jokaisen vastoinkäymisen, joka meitä saattaa kohdata, olkoon se sitten taloudellista, sosiaalista tai hengellistä laatua.'"17 Emme saa viivästyttää emmekä odottaa kauempaa tätä suurta täyttymyksen päivää. Jokainen teistä, joka on asetettu pappeuteen, kuuluu koorumiin. Jos asutte paikkakunnalla, jossa ei ole riittävästi veljiä koorumin muodostamiseen, olette pappeusryhmän jäsen, josta tulee koorumi. Päättäkää nyt tehdä kaikki voitavanne, jotta pappeuskooruminne olisi nimensä veroinen ja tehtävälleen uskollinen. Opiskelkaa veljienne kanssa koorumin luokkana. Seiskää heidän rinnallaan koorumin veljinä. Työskennelkää heidän kanssaan koorumin palvelutehtävissä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. Vaughn J. Featherstone, "Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus", Valkeus, marraskuu 1973, s. 473­474. 2. Kuninkaallinen papisto (Melkisedekin pappeuden opiskeluopas [1975­1976]), s. 165. 3. "Mitä jokaisen vanhimman tulee tietää ­ ja jokaisen sisaren samoin: Pappeuden hallinnon periaatteiden alkeet", Valkeus, marraskuu 1994, s. 19. 4. LK 102:9­10; 107:9, 22, 78­81, 91­92. 5. LK 18:26­27; 107:23­24, 33, 35, 58. 6. LK 107:25­26, 34, 38, 93­97. 7. Ks. LK 20:38­45; 43:15­16; 107:7, 10­12, 17, 89; 124:133­135, 137. 8. Ks. LK 20:46­60; 107:60­63; 85­88. 9. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1938, s. 118. 10. Moro. 6:4. 11. Ks. LK 50:13­14. 12. Ks. LK 88:127. 13. William Hartley, "The Priesthood Reform Movement", BYU Studies, talvi 1973 [13:2], s. 138. 14. "Aaronin pappeuden koorumien elvyttäminen", Valkeus, huhtikuu 1983, s. 68. 15. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1968, s. 84; tai Improvement Era, joulukuu 1968, s. 84. 16. Mark. 10:43­45. 17. "Pappeuskoorumien huoltotyövastuut", Valkeus, huhtikuu 1978, s. 137.