Ihmeelliset ovat Herran ilmoitukset Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista Meidän täytyy ottaa omaksemme meille ilmoitetut totuudet sekä tutkia ja arvostaa niitä. Meidän tulee julistaa evankeliumin sanomaa auliisti ja ystävällisesti kaikille meidän Isämme lapsille. Yksi ihmiskunnan historian merkittävimpiä tapahtumia tapahtui eräänä kevätpäivänä vuonna 1820, kun Joseph Smith nuorempi meni kotinsa lähellä olevaan lehtoon pyytääkseen Jumalalta ohjausta, valkeutta ja totuutta. Hän polvistui nöyrään, vilpittömään rukoukseen. Hän kuvaili tapahtumia näin: "Näin valopatsaan juuri pääni yläpuolella, hohtavamman aurinkoa, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun ­ ­ . Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi, toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!"1 Sillä hetkellä maailma muuttui. Kauan vaiti olleet taivaat avautuivat jälleen, ja ilmoitettu totuus ja valkeus tulvi esiin, mikä lopulta johti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustamiseen maan päälle. Ne olivat ihmeellisiä aikoja, sillä ilmoituksen henki oli voimallisena profeetta Joseph Smithin päällä. Saadessaan ilmoituksia hänellä oli usein seurassaan muita henkilöitä, ja he todistivat Hengen ja sen ulkonaisten ilmenemismuotojen olleen läsnä näissä tilaisuuksissa. Tavallisesti he kertoivat valkeudesta tai kirkkaudesta, joka ympäröi Josephia. Esimerkiksi silloin kun Opin ja Liittojen Kirjan luku 76 annettiin, Philo Dibble kirjoitti, että Joseph "näytti olevan kauttaaltaan jonkin hohtavan valkean ympäröimä, ja hänen kasvonsa loistivat ikään kuin läpikuultavina".2 Ja Brigham Young todisti, että "ne, jotka tunsivat [Josephin] tiesivät, milloin ilmoituksen Henki oli hänen päällään, sillä kun hän oli sen vaikutuksen alaisena, hänen kasvoillaan oli tietty hänelle ominainen ilme. Hän saarnasi ilmoituksen Hengen avulla ja opetti neuvostossaan sen välityksellä, ja ne, jotka tunsivat hänet, pystyivät tunnistamaan sen heti, sillä sellaisina hetkinä hänen kasvoillaan vallitsi erityinen kirkkaus ja läpikuultavuus."3 Joihinkin, jotka saivat osallistua tähän suurenmoiseen ilmoituksen saamisen kokemukseen, teki vaikutuksen se sujuvuus, jolla nämä ilmoitukset virtasivat Herralta, ja se, että vähäisiä oikeinkirjoitus- tai pilkkuvirheitä lukuun ottamatta niitä ei tarvinnut korjailla jälkeenpäin. Parley P. Prattin mukaan "jokainen virke lausuttiin hitaasti ja hyvin selvästi, ja lauseiden välillä oli tarpeeksi pitkä tauko, niin että tavallinen kirjoittaja sai ne kirjoitettua käsin ­ ­ . Koskaan ei ollut epäröintiä, aikaisemmin sanottuun palaamista tai uudelleen lukemista aiheessa pysymiseksi, eikä mitään näistä ilmoituksista kirjoitettu koskaan uudelleen, niihin ei lisätty mitään eikä niitä korjattu. Ne pysyivät sellaisina kuin hän oli ne sanellut, sikäli kuin minä olin todistamassa, ja minä olin läsnä todistamassa, kun muutamia monen sivun mittaisia ilmoituksia saneltiin."4 Mielenkiintoista kyllä, ne, jotka tunsivat Josephin parhaiten, olivat eniten hämmästyneitä tästä prosessista. He jos ketkä ymmärsivät hänen vähäisen koulutuksensa ja luontaisten lahjojensa rajallisuuden. Tästä syystä he näkivät selvimmin sen ihmeellisen tavan, jolla Jumala puhui elävän profeettansa kautta. Josephin vaimo Emma todisti samalla tavoin kuin Parley P. Pratt, sanoen, että häntä ihmetytti jatkuvasti se tapa, jolla ilmoitukset tulivat. Vuosia profeetan kuoleman jälkeen hän sanoi: "Olen varma, ettei kukaan olisi voinut sanella näiden kirjoitusten tekstiä ilman innoitusta, sillä kun toimin hänen kirjurinaan, [Joseph] saattoi sanella minulle tuntikausia, ja kun palasimme työhön aterioiden tai keskeytysten jälkeen, hän pystyi jatkamaan heti siitä, mihin hän oli jäänyt, näkemättä käsikirjoitusta ja ilman, että mitään osaa siitä olisi luettu hänelle."5 Rakkaat veljeni ja sisareni, arvostammeko me tätä suurenmoista ilmoituksen ihmettä? Ilmoituksen kautta olemme saaneet Mormonin Kirjan, Opin ja Liittojen Kirjan ja Kallisarvoisen Helmen, jotka sisältävät Jumalan sanoja meille, Hänen lapsilleen. Kuinka ihmeellisiä ovatkaan ilmoitukset, jotka me olemme saaneet Herralta! Olen usein sanonut, että joko Joseph Smith oli Herran välikappale, jonka kautta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi täyteydessään palautettiin, tai sitten hän ei ollut. Kompromissi ei ole mahdollinen tässä opissa. Minä vakuutan koko maailmalle antaen todistukseni siitä, että tiedän varauksitta tai epäilyittä, että Joseph Smith avasi tämän armotalouden jumalallisen ilmoituksen kautta ja aloitti Jeesuksen Kristuksen tosi kirkon palauttamisen maan päälle. Yksi ihmeellisimmistä ilmoituksista, mitä ihmiselle on koskaan annettu, on Opin ja Liittojen Kirjan luku 76, josta usein käytetään yksinkertaisesti nimitystä "Näky". Tämä näky on saattanut olla yksi profeetta Josephin voimallisimmista ja merkittävimmistä hengellisistä kokemuksista. Kun hän ja Sidney Rigdon rukoilivat ymmärtääkseen vanhurskasten ja vääräin ylösnousemuksen, tämä valtaisa näky ­ tai oikeammin kuuden näyn sarja ­ paljastui heille. Joseph ja Sidney kirjaimellisesti keskustelivat Herran kanssa noin puolentoista tunnin ajan, kun Vapahtaja näytti heille sen, mitä Joseph myöhemmin kuvaili sanoilla "iankaikkisuuden kuvaus, Jumalan antama näky siitä, mitä oli, mitä nyt on, ja mitä on tuleva".6 Kun se alkoi, nämä kaksi miestä katselivat Jumalan Pojan kirkkautta Isän oikealla puolella ja huudahtivat: "Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämä on se todistus, kaikista viimeisin, jonka me hänestä annamme: että hän elää! Sillä me näimme hänet Jumalan oikealla puolella ja kuulimme äänen, joka todisti, että hän on Isän Ainosyntyinen ­ ­ ."7 Seuraavaksi Joseph ja Sidney näkivät Lusiferin kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa, kun hän lankesi Jumalan silmien edestä kapinansa tähden. Sitten he näkivät kadotuksen lapset ja sen, mitä heistä tulee iankaikkisissa maailmoissa. Seuraavaksi he näkivät näyn selestisestä, terrestrisestä ja telestisestä valtakunnasta ja saivat tietää ne vaatimukset, joita näiden valtakuntien saavuttamiseksi edellytetään, ja he oppivat erot näiden kirkkauksien asteiden välillä. He saivat tietää, että ne, jotka pääsevät osallisiksi selestisestä kirkkaudesta "tulevat asumaan Jumalan ja hänen Kristuksensa kasvojen edessä aina ja iankaikkisesti".8 Mikä ihmeellinen kokemus profeetta Josephille ja Sidneylle. Yli tunnin ajan Herra näytti heille meidän kuolevaisuutta edeltävän olemassaolomme, elämämme maan päällä ja elämämme kuoleman jälkeen. Ihmiskunnan ymmärtämys taivaallisen Isän suunnitelmasta meidän ikuiseksi onneksemme ja rauhaksemme laajentui ja lisääntyi huomattavasti tuon ilmoituksen seurauksena. Tietenkin on otettava huomioon, että Josephia kiellettiin kirjoittamasta ylös kaikkea näyssä näkemäänsä. Senaikaiset pyhät eivät olleet valmiita vastaanottamaan kaikkea sitä uutta tietoa, joka hänelle annettiin. Mutta kun tutkimme profeetan myöhempiä opetuksia, voimme nähdä kuinka tätä suurta ilmoitusta opetettiin vähitellen ­ vähän siellä ja vähän täällä ­ kun pyhien hengellinen ymmärrys kasvoi. Juuri siksi Herra kehottaa meitä jatkuvasti hankkimaan koulutusta ­ etenkin hengellistä koulutusta. Meidän on mahdotonta pelastua tietämättömyydessä,9 mutta Herra voi ilmoittaa meille valkeutta ja totuutta vain sitä mukaa kuin me olemme valmiita vastaanottamaan sitä. Siksi meillä jokaisella on velvollisuus tehdä kaikkemme lisätäksemme hengellistä tietoamme ja ymmärrystämme tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen sanoja. Kun luemme ja tutkimme ilmoituksia, Henki voi vahvistaa sydämessämme niiden asioiden totuuden, joita opimme; tällä tavalla Herran ääni puhuu jokaiselle meistä.10 Kun me pohdiskelemme evankeliumin opetuksia ja sovellamme niitä päivittäiseen elämäämme, meistä tulee valmiimpia vastaanottamaan lisää valkeutta ja totuutta. Toivottavasti olemme tänään valmistautuneita ja innokkaita ymmärtämään, mitä presidentti Gordon B. Hinckley opettaa meille, sillä hän ja muut apostolit opettavat meille, kuinka selviytyä ja kuinka elää näinä vaikeina aikoina. Kuten kirjoituksissa on luvattu: "Ettekä vielä ole ymmärtäneet, kuinka suuria siunauksia Isällä on ­ ­ valmistettuna teitä varten ­ ­ . Te ette voi nyt kantaa kaikkea; olkaa kuitenkin turvallisella mielellä, sillä minä olen johdattava teitä. Valtakunta on teidän, ja sen siunaukset ovat teidän, ja iankaikkisuuden rikkaudet ovat teidän."11 Kuinka kiitollinen olenkaan siitä ilmoituksesta, joka on lisännyt ymmärtämystäni taivaallisesta Isästä, Hänen rakkaasta Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja heidän evankeliumistaan. Tuo tieto on ollut siunauksena minun ja perheeni elämässä. Muutamia vuosia sitten istuimme yhdessä Kirtlandin temppelissä ja yritimme kuvitella, miltä profeetta Josephista ja Oliver Cowderysta tuntui nähdessään ilmoituksessa "Jumalan liekehtivän valtaistuimen, jolla istuivat Isä ja Poika"12, tai nähdessään "Herran seisomassa puhujankorokkeen rintamuksella" ja kuullessaan Hänen sanovan: "Teidän syntinne ovat teille anteeksiannetut; te olette puhtaat minun edessäni. Nostakaa siis päänne ja iloitkaa."13 Voitteko kuvitella, veljet ja sisaret, miltä Josephista ja Oliverista on mahtanut tuntua, kun Mooses, Elias ja Elia ilmestyivät heille ja antoivat avaimet, armotaloudet ja sinetöimisvaltuuden ­ samaan tapaan kuin tapahtui Kirkastusvuorella noin 2000 vuotta aikaisemmin? En usko, että kukaan, joka etsii valkeutta ja tietoa, voi lukea presidentti Joseph F. Smithille lokakuussa 1918 annettua ilmoitusta tuntematta ilmoitetun totuuden henkeä ja voimaa. Opin ja Liittojen Kirjan luku 138 on täynnä oppia ihmisen iankaikkisesta luonteesta ja tämän kirkon suurenmoisen työn tarkoituksesta. Presidentti Smith on sanonut: "Ymmärrykseni silmät avautuivat ja Herran Henki lepäsi päälläni ja näin kuolleiden joukot, sekä suuret että pienet. Ja yhteen paikkaan oli koottu lukematon määrä vanhurskaiden henkiä, jotka olivat olleet uskollisia todistuksessa Jeesuksesta eläessään kuolevaisuudessa, ­ ­ Kaikki nämä olivat erinneet ajallisesta elämästä lujina siinä toivossa, että he pääsevät osallisiksi kirkkauden ylösnousemuksesta Isän Jumalan ja hänen ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, armosta. Näin, että he olivat täynnä iloa ja onnea ja että he riemuitsivat yhdessä, koska heidän vapautuksensa hetki oli lähellä. ­ ­ Tämän suunnattoman joukon odottaessa ja keskustellessa, riemuiten hetkestä, jolloin heidät vapautettaisiin kuoleman kahleista, Jumalan Poika ilmestyi ­ ­ ja siellä hän saarnasi heille iankaikkista evankeliumia, oppia ylösnousemuksesta sekä siitä, että ihmiskunta lunastettaisiin lankeemuksesta ja parannuksen ehdolla omista synneistään. ­ ­ Ja pyhät riemuitsivat lunastuksestaan ja polvensa notkistaen tunnustivat Jumalan Pojan Lunastajakseen ja Vapauttajakseen kuolemasta ja helvetin kahleista. Heidän kasvonsa loistivat, ja Herran kasvojen kirkkaus lepäsi heidän päällään, ja he lauloivat ylistystä hänen pyhälle nimelleen. ­ ­ Näin evankeliumi saarnattiin niille, jotka olivat kuolleet synneissään tuntematta totuutta tai rikkomuksissaan hyljättyään profeetat. Näille opetettiin uskoa Jumalaan, parannusta synnistä, sijaiskastetta syntien anteeksisaamiseksi, Pyhän Hengen lahjaa kätten päällepanon kautta ja kaikkia muita evankeliumin periaatteita, jotka heidän oli välttämätöntä tuntea ­ ­. Ja niin tehtiin tiettäväksi kuolleiden keskuudessa, sekä suurten että pienten, niin vääräin kuin uskollistenkin, että lunastus oli tapahtunut Jumalan Pojan antaessa uhrinsa ristillä."14 Presidentti Smith näki sekä muinaisten että nykyajan profeettojen työn "vertauskuvana siitä suuresta työstä, jota tehtäisiin Herran temppeleissä aikojen täyttymisen armotaloudessa kuolleiden lunastamiseksi ja lasten sinetöimiseksi vanhempiinsa, jottei koko maata lyötäisi kirouksella ja täysin hävitettäisi hänen tulemuksessaan".15 Hän näki, että "tämän armotalouden uskolliset vanhimmat jatkavat työtään erittyään ajallisesta elämästä saarnaten parannuksen sekä Jumalan ainosyntyisen Pojan uhrin kautta tapahtuvan lunastuksen evankeliumia niiden keskuudessa, jotka ovat pimeydessä ja synnin orjuudessa kuolleitten henkien suuressa maailmassa. Ne kuolleet, jotka tekevät parannuksen, tulevat lunastetuiksi olemalla kuuliaiset Jumalan huoneen toimituksille, ja sen jälkeen, kun he ovat kärsineet rangaistuksen rikkomuksistaan ja heidät on pesty puhtaiksi, he saavat palkan tekojensa mukaan, sillä he ovat pelastuksen perillisiä."16 Mikä suuri, iankaikkinen valkeus ja tieto tuleekaan meille Jumalan ihmeellisistä ilmoituksista Hänen uskollisille profeetoilleen. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla siitä ymmärryksestä, joka on tullut meille seurauksena kaikista niistä ilmoituksista, jotka meille on annettu tämän viimeisen suuren armotalouden aikana. Menenpä minne tahansa maailmassa, tapaan uskollisia kirkon jäseniä, jotka tietävät, kuten minä tiedän, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on totta, koska Hengen voima on ilmoittanut sen meille. Jokainen, joka vilpittömästi haluaa tietää, voi saman Hengen voiman kautta myös saada vahvistuksen näiden asioiden totuudesta. Veljeni ja sisareni, meidän täytyy ottaa omaksemme meille ilmoitetut totuudet sekä tutkia ja arvostaa niitä. Meidän tulee julistaa evankeliumin sanomaa auliisti ja ystävällisesti kaikille meidän Isämme lapsille, jotta jokainen sielu voisi kulkea Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin valkeudessa ja totuudessa. Siunatkoon Herra meitä jokaista kasvavalla tiedolla ja todistuksella, ja olkaamme avoimia ja vastaanottavaisia sille ilmoituksen hengelle, joka on ollut meidän profeettojemme päällä menneisyydessä, kuten se tulee olemaan profeetan päällä myös tulevaisuudessa. Tämä on nöyrä rukoukseni Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. KH J. S. Hist. 1:16­17. 2. "Early Scenes in Church History", julkaisussa Four Faith Promoting Classics [1968], s. 81. 3. Journal of Discourses, osa 9, s. 89. 4. Autobiography of Parley P. Pratt [1985], s. 48. 5. "Last Testimony of Sister Emma", The Saints Herald, 1. lokakuuta 1879, s. 289. 6. Times and Seasons, 1. helmikuuta 1843, s. 82. 7. LK 76:22­23. 8. LK 76:62. 9. Ks. LK 131:6. 10. Ks. LK 18:34, 36. 11. LK 78:17­18. 12. LK 137:3. 13. LK 110:2, 5. 14. LK 138:11­12, 14­15, 18­19, 23­24, 32­35. 15. LK 138:48. 16. LK 138:57­59.