"Sitä me etsimme" Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Me toivomme teidän olevan heidän laillaan miehiä, jotka ovat "kaikkina aikoina uskollisia kaikessa" (Al. 53:20) ­ ­ pyydän suurempaa yhdenmukaisuutta uskonkäsitystemme ja tekojemme välillä. Veljet, olen iloinen siitä, että saan olla täällä tänä iltana teidän kanssanne. Harvat tehtävät ovat vaativampia kuin tälle suurelle pappeudenhaltijoiden joukolle puhuminen, koska pappeus on mahtavin voima maan päällä. Kuten B. H. Roberts meitä muistuttaa, "pappeus on vakava asia. Se, että pitää hallussaan voimaa, jonka on saanut kaikkivaltiaalta Jumalalta ­ että on valtuus puhua ja toimia Hänen nimessään ja että se tapahtuu samalla sitovalla voimalla kuin jos Jumala itse puhuisi tai toimisi, on sekä kunnia että vastuu."1 Te nuoret miehet näytätte minusta aivan Helamanin nuorilta sotilailta, jotka olivat "erinomaisen urheita, uhkuen myös voimaa ja toimintahalua". Me toivomme teidän olevan heidän laillaan miehiä, jotka ovat "kaikkina aikoina uskollisia kaikessa", mitä teidän tehtäväksenne annetaan.2 Tänä iltana pyydän suurempaa yhdenmukaisuutta uskonkäsitystemme ja tekojemme välillä. Otan puheeni aiheeksi 13. uskonkappaleen. "Me uskomme, että tulee olla vilpitön, totuudellinen, puhdas, toisen parasta halajava ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille; niinpä voimmekin sanoa seuraavamme Paavalin kehotusta ­ me uskomme kaikki, me toivomme kaikki, me olemme kärsineet paljon ja toivomme voivamme kestää kaikki. Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa, hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme."3 Veljet, vaikuttaako Kristuksen Henki, jonka olemme ottaneet päällemme, meidän käyttäytymiseemme työelämässä? Brigham Young on sanonut: "Me haluamme pyhien kasvavan hyvyydessä, kunnes esimerkiksi mekaanikkomme ovat niin rehellisiä ja luotettavia, että tämä rautatieyhtiö sanoo: 'Haluamme "mormonivanhimman" veturinkuljettajaksi. Silloin kenenkään ei tarvitse vähääkään pelätä matkustamista, sillä jos hän tietää vaaran olevan käsillä, hän ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin säilyttääkseen hänen haltuunsa uskottujen hengen.' Haluan nähdä vanhimpamme niin täynnä rehellisyyttä, että tämä yhtiö asettaa heidät etusijalle valitessaan veturinrakentajiaan, vartijoitaan, veturinkuljettajiaan, virkailijoitaan ja toimitusjohtajiaan. Jos me elämme uskontomme mukaan ja olemme myöhempien aikojen pyhien nimen arvoisia, me olemme juuri niitä ihmisiä, joiden haltuun kaikki tällainen liiketoiminta voidaan täysin turvallisesti uskoa; ellei sitä voida tehdä, se osoittaa, että me emme elä uskontomme mukaan."4 Se, mitä presidentti Young hartaasti pyysi oman aikansa pappeudenhaltijoilta, on aivan yhtä tärkeätä meidän aikanamme. Kristuksen Hengen tulee vaikuttaa kaikessa, mitä me teemme, tapahtuipa se työssä, koulussa tai kotona. Presidentti Spencer W. Kimball opetti meitä tekemään kertakaikkisen päätöksen tehdä oikein. Hän teki tärkeitä päätöksiä varhain elämässään, niin ettei hänen tarvinnut jatkuvasti tehdä samoja päätöksiä uudelleen. Hän sanoi: "Me voimme kerralla torjua jotkin asiat kauas meistä ja tehdä niistä lopun ­ ­ ilman että meidän täytyy miettiä ja päättää uudelleen sata kertaa, mitä me teemme ja mitä me emme tee."5 Toisen maailmansodan aikana näin joidenkin uskollisista myöhempien aikojen pyhien kodeista olevien sangen kelpo nuorukaisten alentavan vähitellen mittapuitaan ja menettävän hengellisyyttään. Joissakin paikoin ulkomailla vesi ei ollut terveellistä juoda, ja puhdistuskemikaalit tekivät vedestä pahanmakuista. Jotkut alkoivat juoda kahvia peittääkseen maun. Silloin tällöin armeija antoi meille savukkeita ja alkoholiannoksen. Jotkut eivät ottaneet lainkaan annoksiaan. Toiset ottivat ne vaihtaakseen ne tavaraan ja rahaan, vaikka he eivät tupakoineet eivätkä juoneet. Muutamat ottivat ne kokeillakseen niitä, ja heistä tuli niiden orjia loppuiäkseen. Heidän sodan aikana omaksumansa tavat riistivät heiltä heidän hengellistä voimaansa ja monia Herran siunauksia. Jumalan pappeuden haltijoiden tulee olla luonteeltaan nuhteettomia. Olen aina ihaillut isä Abrahamin rehellisyyttä hänen palatessaan Egyptistä Palestiinaan. Hän tuli veljenpoikansa Lootin kanssa. Pian syntyi riita Abrahamin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten kesken. "Abram sanoi Lootille: 'Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme.'"6 Abraham antoi Lootin valita maa-alueen joko vasemmalta tai oikealta. Loot valitsi itäpuolella olevan hedelmällisemmän maan, ja niin Abraham otti länsipuolella olevan maan. Aikanaan Loot ja koko hänen väkensä vangittiin taistelussa ja vietiin Daniin, yli sadan mailin päähän pohjoiseen. Kun Abram kuuli Lootin kohtalosta, hän aseisti 318 palvelijaansa ja lähti heidän peräänsä. Hän ei ainoastaan pelastanut Lootia ja hänen perhettään vaan palautti heille heidän Sodomassa olevan omaisuutensa. Sodoman kuningas palasi maanpaosta ja tarjosi kiitollisena Abramille voittosaalista. Mutta Abram kieltäytyi niistä sanoen: "Minä en ota mitään sinun omaasi, en edes langanpätkää tai sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.'"7 Abraham osoitti näissä tapahtumissa oikeudenmukaisuutensa, rehellisyytensä ja uskonsa. Ja Herra palkitsi häntä sekä hengellisillä että maallisilla siunauksilla, niin että hän vaurastui lopulta paljon enemmän kuin Loot. Rehellisyys on erittäin tärkeä osa luonnetta. Me olemme kaikki nähneet ihmisiä, jotka eivät mielestään ole tilivelvollisia ihmisten eivätkä Jumalan laeille. He tuntuvat olevan sitä mieltä, etteivät ihmisten käyttäytymissäännöt koske heitä. Suosittu ajattelutapa on: "Mitä minä voin tehdä joutumatta kiinni?" Kuten joku on sanonut: "Ero moraalisen miehen ja kunnian miehen välillä on se, että jälkimmäinen katuu häpeällistä tekoa, vaikka se olisi onnistunutkin."8 Rehellisyys alkaa jo nuoruudessa. Ollessani 11-vuotias odotin innokkaasti maagista 12-vuotispäivääni, jolloin minusta tulisi diakoni ja partiolainen. Äiti auttoi minua opettelemaan uskonkappaleet, partiolain ja -tunnuksen sekä muita vaatimuksia, niin että pääsisin hyvin alkuun, kun tuo tärkeä syntymäpäivä koittaisi. Koska minulla ei ollut sisaria, minulle ja veljelleni annettiin sekä joitakin sisäaskareita että ulkoaskareita kuten lypsäminen ja eläinten hoito. Eräänä päivänä äiti jätti tiskit ja keittiön siivouksen minun tehtäväkseni sillä aikaa kun hän huolehtisi eräästä sairaasta naapurista. Lupasin tehdä nämä työt, mutta lykkäsin astioiden pesua. Aika loppui, eikä se tullut tehdyksi. Itse asiassa sitä ei ollut edes aloitettu. Kun äiti tuli kotiin ja näki keittiön, hän pani esiliinan eteensä ja meni tiskipöydän ääreen. Hän sanoi ainoastaan kolme sanaa, jotka satuttivat pahemmin kuin tusina ampiaisenpistoa. Ne olivat kolme ensimmäistä sanaa partiolaista: "On my honor." [Kunniasanallani] Sinä päivänä päätin, etten ikinä enää antaisi äidille aihetta toistaa minulle noita sanoja. Kunniamme pitäisi tehdä meistä rehellisiä kaikessa, mitä teemme. Jotkut nuoret jättävät maksamatta velkansa vanhemmilleen. "Lainaatko viisi dollaria leffaan?" Kysymykseen sisältyy lupaus velan takaisinmaksusta, mutta lupaus tehdään niin ohimennen, että se unohtuu jo sanottaessa. Meidän täytyy varoa luoton väärinkäyttöä. Luottokorttien käyttö on monin paikoin nostanut kuluttajien velkoja huikeisiin summiin. Mieleeni tulee kertomus eräästä iäkkäästä maanviljelijästä, joka kirjoitti erääseen postimyyntifirmaan seuraavasti: 'Lähettäkää minulle yksi bensiinimoottori, josta on kuva sivulla 787. Jos se kelpaa, niin lähetän teille sekin.' Aikanaan hän sai seuraavan vastauksen: 'Lähettäkää sekki. Jos se kelpaa, niin me lähetämme moottorin.'"9 Nyky-yhteiskunta ryntää päistikkaa kokoamaan tämän maailman mammonaa. Tämä saa monet kuvittelemaan, että he voivat muuttaa sadonkorjuun lakia, korjata palkinnon maksamatta siitä rehellisellä työllä ja ponnistelulla. Toivoen vaurastuvansa välittömästi he keinottelevat suuria riskejä sisältävillä taloudellisilla hankkeilla, joista luvataan välitöntä rikastumista. Tästä on aivan liian usein seurauksena taloudellinen tappio, joskus jopa taloudellinen romahdus. Sananlaskuissa sanotaan: "Luotettavan miehen toimissa on siunaus. Joka rikkautta rohmuaa, ei rangaistusta vältä."10 Kirkon jäseninä ja eritoten pappeudenhaltijoina me uskomme siveelliseen puhtauteen. Kirkossa ei ole mitään eroa tai kahdenlaista moraalisen puhtauden mittapuuta miehille ja naisille. Itse asiassa uskon, että pappeudenhaltijoilla on suurempi vastuu säilyttää siveellisyyden mittapuut ennen avioliittoa ja uskollisuus avioliiton solmimisen jälkeen. Herra on sanonut: "Olkaa puhtaat, te Herran aseenkantajat."11 Tämä tarkoittaa puhtautta sekä ajatuksissa että teoissa. Profeetta Joseph Smith sanoi: "Jos me haluamme päästä Jumalan kasvojen eteen, meidän on pidettävä itsemme puhtaina, kuten Hän on puhdas."12 Jos mies ja vaimo pysyvät puhtaina ja siveinä, täysin uskollisina toisilleen elämän myrskyissä ja auringonpaisteessa, heidän rakkautensa toinen toistaan kohtaan syvenee eräänlaiseksi ylimaalliseksi täyttymykseksi. Parley P. Pratt, yksi kirkon alkuaikojen apostoli, sanoi: "Tästä rakkauden liitosta versovat kaikki muut suhteet, sosiaaliset ilonaiheet ja hellät tunteet, jotka vaikuttavat kaikkiin inhimillisen olemassaolon alueisiin."13 Kuten profeetta Joseph kirjoitti 13. uskonkappaleessa, me uskomme, että tulee olla toisen parasta halajava ja tehdä hyvää. Kirkon historian alusta asti kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ovat tehneet hyvää. Me olemme kiitollisia niille runsaalle 58 000 lähetyssaarnaajalle, jotka tällä hetkellä palvelevat. Ensimmäisen presidenttikunnan jäsenillä on tilaisuus tavata monia suurlähettiläitä, pääministereitä, hallitsijoita ja huomattavia julkisuuden henkilöitä ja poliitikkoja ympäri maailman. He sanovat usein: "Olemme tavanneet teidän lähetyssaarnaajianne. Olemme nähneet heitä monissa paikoissa." Joskus nämä huomattavat henkilöt vierailevat lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Provossa ja näkevät siellä olevat tuhannet lähetyssaarnaajat. Se on aina näyttänyt vaikuttavan voimakkaasti näihin virkamiehiin. Lähetyssaarnaajat ovat olemukseltaan huoliteltuja ja kunnioitusta herättäviä. Joskus he sanovat: "Me haluaisimme lastemme olevan kanssakäymisissä teidän nuortenne kanssa jossakin teidän kouluistanne." Lähetyssaarnaajana oleminen on jatkuva vastuu. Kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien täytyy elää esimerkillisesti niiden periaatteiden mukaan, joita he opettivat muille lähetyskentällä. Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: "Hyvät kotiin palanneet lähetyssaarnaajat, älkää hylätkö olemuksenne tai periaatteittenne tai tapojenne ylläpitämisessä niitä suurenmoisia lähetyskentällä saamianne kokemuksia, kun olitte niin kuin Alma ja Moosian pojat, todellisia Jumalan enkeleitä niille ihmisille, joita tapasitte ja opetitte ja kastoitte. Me emme odota teidän pitävän solmiota, valkoista paitaa ja tummansinistä pukua joka päivä nyt kun olette taas koulussa. Mutta ei ole liian paljon pyydetty, että pidätte olemuksenne huoliteltuna ja että teidän henkilökohtaiset tapanne heijastavat puhtautta, herättävät kunnioitusta ja osoittavat ylpeyttä niistä evankeliumin periaatteista, joita opetitte. Me pyydämme tätä valtakunnan hyväksi ja kaikkien niiden hyväksi, jotka ovat ja vielä tulevat olemaan ylpeitä teistä."14 Paavalin kehotukseen sisältyy ajatus, että me "toivomme voivamme kestää kaikki". Vanhin Clinton Cutler oli esimerkkinä siitä, kuinka toivo, kestävyys ja horjumattomuus tuovat taivaan siunauksia. Hänestä tuli kirjaimellisesti välikappale Herran käsissä. Clint ja Carma Cutler rakastuivat toisiinsa lukiossa. He aloittivat avioliittonsa opiskellessaan yliopistossa koripallostipendin turvin. Mutta pian heille kasautui taloudellisia paineita, joten Clint meni työhön puhelinlaitokselle. Hänen ensimmäisenä työnään oli puhelinlaitoksen kuorma-autojen pesu, öljynvaihto ja huolto. Sen jälkeen seurasi työ kaapeliasentajana keskusvirastossa. Kolmen ja puolen vuoden ajan Clint teki työtä kokoaikaisesti ja opiskeli yliopistossa kokoaikaisesti. Hän suoritti loppututkinnon kunniamaininnoin joulukuussa 1960. Siihen mennessä hänellä oli neljä lasta. Seurasi joukko siirtoja ja ylennyksiä. Vuonna 1963, kun Clint palveli Utahin Riverdalessa, hänet kutsuttiin piispaksi. Kolme vuotta myöhemmin he muuttivat Utahin Midvaleen, missä Clint kutsuttiin toiseksi neuvonantajaksi vaarnan johtokuntaan. Jälleen kolmen vuoden kuluttua Clint siirrettiin Denveriin, missä hänet kutsuttiin Coloradon Littletonin vaarnan johtajaksi. Seurasi muita muuttoja, joista yksi vei heidät Boiseen Idahoon, missä hänet kutsuttiin Länsi-Boisen vaarnan johtajaksi. Toinen siirto toi heidät takaisin Salt Lake Cityyn, missä Clint kutsuttiin alue-edustajaksi. Hänen viimeisin ylennyksensä, joka tapahtui vuonna 1984, teki hänestä apulaisvarapresidentin ja markkinointiosaston johtajan. Hänen yhtiönsä näytti siirtävän häntä aina sinne, missä Herra tarvitsi häntä. Clintin jäätyä eläkkeelle perhe palasi Utahiin, ja pian Clint sai kutsun palvella Washingtonin lähetyskentän johtajana Seattlessa. Huhtikuussa 1990 hän sai viimeisen palvelukutsunsa ja tuli palvelemaan johtavana auktoriteettina seitsemänkymmenen toisessa koorumissa. Hänen kutsunsa palvella päättyi hänen kuolemaansa 9. huhtikuuta 1994 hänen taisteltuaan sankarillisesti syöpää vastaan. En tarkoita, että kutsut johtotehtäviin tai ylennykset uralla ovat osoituksia meidän uskollisuudestamme ja kelvollisuudestamme. Ne eivät ole sitä eivätkä ole koskaan olleet. Meitä kaikkia on siunattu runsaasti nöyrillä, uskollisilla opettajilla, jotka ovat opettaneet meille evankeliumia sanoin ja esimerkillä. Mutta vanhin Cutlerin esimerkki osoittaa, että usko, toivo ja kestävyys auttavat taivaallista Isäämme vahvistamaan meitä ja lisäämään meidän kykyjämme ja mahdollisuuksiamme, olivatpa ne kuinka tavanomaisia tahansa. Kirkon jäsenten on määrä etsiä sitä, mikä on rakastettavaa. Me emme etsi pintakiiltoa, joka on vedetty maallisella siveltimellä, vaan puhdasta, sisäistä kauneutta, jonka Jumala on istuttanut meidän sieluumme. Meidän tulee etsiä sitä, mikä antaa ylevämpiä ajatuksia ja hienostuneempia virikkeitä. Kuten presidentti John Taylor kerran sanoi: "Jos ihminen parantaa mahdollisuuksiaan, hän on saava korkeampia ja suurempia siunauksia ja kunniaa kuin mitä tähän maahan ja sen nykyiseen tilaan kuuluu. ­ ­ Hän voi pysyä puhtaana, hyveellisenä, älykkäänä ja kunnioitettavana, Jumalan poikana, sekä etsiä Isän neuvoja ja saada Häneltä ohjeita ja ohjausta."15 Me voimme todellakin presidentti Brigham Youngin kera sanoa toivovamme, että meissä olisi "[l]empeys ja ystävällisyys, vaatimattomuus ja totuudellisuus, täysi usko ja vilpittömyys ­ ­. Hyvyys luo rakastettavuuden sädekehän jokaisen sitä harjoittavan ympärille ja saa heidän kasvonsa sädehtimään valoa ja tekee heidän seuransa tavoitelluksi, koska se on erinomaista."16 Tämän kirkon historiassa olemme kärsineet paljon. Kun katsomme tulevaisuuteen, me toivomme voivamme kestää kaikki. Olen varma, että me kestämmekin, vaikkei kukaan täysin tiedäkään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuinka me kestämme kaiken? Vastaus on hämmästyttävän yksinkertainen. Me teemme niin uskossa, ykseydessä ja seuraamalla Jumalan profeettaa. Niin on ollut ennen ja niin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Jumala on äärettömässä viisaudessaan maan alusta asti johtanut kansaansa profeettojen kautta. Kaikkia valtuuden avaimia voi kerrallaan kuitenkin käyttää vain yksi henkilö. Meidän aikanamme se profeetta on presidentti Gordon B. Hinckley. Kun näemme kirkon ihmeelliset maailmanlaajuiset ohjelmat, niin kuka voi epäillä presidentti Hinckleyn profeetallista johtajuutta. Me rukoilemme kaikki, että Jumala edelleenkin tukee häntä ja pitää hänet kunniassa kaikin tavoin. Se, että tuemme täysin presidentti Hinckleyä ja hänen työtovereitaan profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina, tulee auttamaan meitä kestämään kaikki. Rukoilen, että voisimme tehdä niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. New Witnesses for God, 3 osaa (1911), osa 1, s. 195. 2. Al. 53:20. 3. 13. uskonkappale. 4. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young (1997), s. 24. 5. The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball (1982), s. 164. 6. 1. Moos. 13:8. 7. 1. Moos. 14:23. 8. H. L. Mencken, Dictionary of Humorous Quotations, toim. Evan Esar (1949), s. 126. 9. Jacob M. Braude, Braude's Treasury of Wit and Humor (1964), s. 45. 10. Sananl. 28:20. 11. LK 38:42. 12. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith (1985), s. 225. 13. Writings of Parley Parker Pratt, toim. Parker Pratt Robinson (1952), s. 54. 14. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 593. 15. The Government of God (1852), s. 29­30. 16. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, s. 219.