Kuinka lapsemme oppivat rakastamaan pyhiä kirjoituksia Anne G. Wirthlin ensimmäinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Rakastavien vanhempien ja asialleen omistautuneiden opettajien ohjauksessa pienet lapset voivat tutustua pyhiin kirjoituksiin ja siihen henkeen, joka niissä on. Opettaessaan nefiläisiä Vapahtaja vahvisti profeetta Jesajan sanat, kun hän profetoi Israelista myöhempinä aikoina: "Vähäksi silmänräpäykseksi minä olen sinut hyljännyt, mutta minä kokoan sinut suurella laupeudella. ­ ­ Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat sijoiltansa järkkykööt, mutta minun rakkauteni ei sinusta väisty, eikä minun [rauhanliittoni] järky, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (3. Ne. 22:7, 10) Sitten Vapahtaja paljasti erään niistä tavoista, joilla Hänen rauhanliittonsa säilytettäisiin vanhurskaille viimeisinä päivinä: "Ja kaikkia sinun lapsiasi on Herra opettava ja suuri on oleva sinun lastesi rauha." (3. Ne. 22:13) Nämä Vapahtajan sanat ovat Alkeisyhdistyksen teemana ja toteutuvat Alkeisyhdistyksen julkaistussa päämäärässä: opettaa lapsille Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja opettaa heitä elämään sen mukaan. Nähdessämme näinä viimeisinä päivinä ilmeneviä tapahtumia emme voi epäillä sitä, että tässä pyhien kirjoitusten kohdassa Herra puhuu suoraan meille. Me olemme viimeisten päivien Israel. Me olemme niitä, joiden täytyy opettaa lapsillemme Hänestä. Kestävä rauha ei ole riippuvainen ulkopuolisista voimista, joita me emme voi hallita. "Opi minusta ja kuuntele minun sanojani; vaella Henkeni nöyryydessä, niin sinulla on oleva rauha minussa." (LK 19:23) Herran vuosisatoja sitten lausumat sanat ovat toivon sanoja ja vakuutus, joka antaa lohtua vanhurskaille vanhemmille, jotka opettavat lapsilleen Hänestä. Ne puhuvat meille aikana, jolloin rauha lasten sydämessä voi tuntua vaikeasti tavoitettavalta haaveelta. Vapahtaja on kuitenkin vakuuttanut, että se voi olla tosiasia, jos me opetamme lapsiamme. Alkeisyhdistys tukee vanhempia tässä tärkeässä tehtävässä. Kun vierailin johtajakoulutustehtävissä Brasiliassa, minulla oli tilaisuus käydä Alkeisyhdistyksen lastenhuoneessa. Suunnilleen kahdeksan lasta istui pöydän ympärillä opettajansa kanssa. Katselin ihmeissäni, kun nämä pienokaiset, kaksi- ja kolmivuotiaat, istuivat lumoutuneina muutaman hetken keskittäen huomionsa kuvaan, jota opettaja piti kädessään ja joka esitti Vapahtajaa lasten kanssa. Kuulin opettajan kertovan heille, kuinka Vapahtaja rakastaa lapsia ja kuinka Hän rakastaa heitä jokaista. Hän opetti heille, että myös taivaallinen Isä rakastaa heitä. Katsoin, kuinka he kuuntelivat ja tunsin, että he ymmärsivät paljon enemmän kuin olisin luullut mahdolliseksi. He kuulivat opettajan sanat ja tunsivat hänen rakkautensa. Noiden muutaman hetken kauneudessa ja yksinkertaisuudessa noille lapsille opetettiin vastaus elämän tärkeimpään kysymykseen: "Kuka minä olen?" Puhtaalla lapsenuskollaan heidän henkensä olivat vastaanottavaisia totuudelle, jotka heille opetettiin. Tuo kokemus toistuu heidän lastenhuoneessaan sunnuntai sunnuntain jälkeen. Nämä ovat merkittäviä opetushetkiä pienten lasten elämässä aikana, jolloin he ovat valmiita oppimaan. Hiljattain tehty tutkimus lapsen aivojen kehityksestä on paljastanut uutta tietoa siitä, miten ja milloin lapsi oppii. Lainaan hiljattain tehtyä tutkimusta: "Syntymästä asti lapsen aivosolut lisääntyvät nopeasti muodostaen yhteyksiä, jotka saattavat vaikuttaa koko elämään. Kolme ensimmäistä ikävuotta ovat ratkaisevat." (J. Madeline Nash, "Fertile Minds", Time, 3. helmikuuta 1997, s. 49) Onko yllättävää, että taivaallinen Isämme muotoili hyvin nuorten lasten mielet siten, että he ovat niin oppimiskykyisiä aikana, jona heille pitää opettaa, keitä he ovat ja mitä heidän tulee tehdä? Ikävuodet syntymästä kymmenvuotiaaksi asti ovat parhaita vuosia sen kielellisen taidon hankintaan, josta tulee pohja tulevan tiedon ja totuuden ymmärtämiselle. Tuo pohja muodostuu niistä sanoista, jotka he kuulevat, ja niistä vaikutteista, joita he saavat ympäröivästä maailmasta. Tämä on vanhemmille ihanteellista aikaa lukea lapsille pyhiä kirjoituksia. He oppivat pyhien kirjoitusten kieltä. Olette saattaneet huomata lapsia menossa Alkeisyhdistykseen pyhät kirjoitukset kädessään. Tänä vuonna Alkeisyhdistyksen lapsille opetetaan pyhiä kirjoituksia, ja he opettelevat käyttämään niitä. Teemamme yhteiseen tuokioon on: "Tiedän, että pyhät kirjoitukset ovat totta". Eräänä sunnuntaina vierailin Alkeisyhdistyksen yhteisessä tuokiossa ja huomasin, että lapsilla oli pyhät kirjoitukset avoinna sylissään. Alkeisyhdistyksen johtokunta ja opettajat auttoivat lapsia löytämään pyhistä kirjoituksista kertomuksia profeetoista. Minua pyydettiin kertomaan lapsille pyhistä kirjoituksista kohta, josta pidän eniten. Kun olin lopettanut, eturivillä istuva pieni nelivuotias tyttö nosti pyhät kirjoituksensa ylös ja sanoi: "Tuo kohta on minunkin pyhissä kirjoituksissani." Rakastavien vanhempien ja asialleen omistautuneiden opettajien ohjauksessa pienet lapset voivat tutustua pyhiin kirjoituksiin ja siihen henkeen, joka niissä on. Eräs Alkeisyhdistyksen opettaja kertoi, kuinka kiitollinen hän oli Alkeisyhdistyksen teemasta. Hän kertoi, että he lukevat miehensä kanssa lapsilleen ­ iältään kaksi-, kolme- ja neljävuotiaat ­ pyhiä kirjoituksia joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Pyysin, että hän kertoisi minulle lisää. Myönnän epäilleeni, ymmärtäisivätkö niin nuoret lapset pyhissä kirjoituksissa käytettyä kieltä. Hän kertoi, että hänellä ja hänen miehellään oli samanlaisia epäilyksiä, kun he ensiksi alkoivat lukea lapsilleen. Mutta hän kertoi, että ensimmäisen viikon jälkeen kieli ei ollut ongelma. Lapsista on ihanaa lukea yhdessä ja tuntea Henkeä, ja on hämmästyttävää, kuinka paljon he ymmärtävät. Hyvin nuoren lapsen kyky oppia ja ymmärtää on suurempi kuin me luulemme. On jännittävää, kun lapset oppivat uusia sanoja päivittäin, he oppivat pyhien kirjoitusten kielen. Aikanaan, vanhempien ja opettajien ohjaamina, he oppivat ymmärtämään, että taivaallinen Isä puhuu heille pyhien kirjoitusten kautta, ja että pyhät kirjoitukset voivat auttaa heitä löytämään vastauksia ongelmiinsa. Ystäväni kertoi tapauksesta, joka sattui hänelle ja hänen pojalleen Alexille, kun heidän perheensä muutti toiselle paikkakunnalle. Muutto ei ollut Alexille helppo. Hänen oli vaikea mennä uuteen kouluun. Häntä pelotti olla poissa kotoaan ja perheensä luota niin kovasti, ettei hän halunnut mennä kouluun. Eräänä päivänä hänen äitinsä luki hänelle pyhien kirjoitusten kohdan, joka on Toisessa kirjeessä Timoteukselle, luku 1, jae 7: "Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen." Äiti sanoi: "Kerroin Alexille, kuinka tämä jae oli auttanut minua monesti, kun minua oli pelottanut." Hän auttoi Alexia pääsemään pelkonsa yli rakkaudellaan ja kertomalla oman kokemuksensa pyhistä kirjoituksista, mutta mikä tärkeintä, hän teki Alexille mahdolliseksi kokea pyhät kirjoitukset ja ymmärtää, kuinka ne voivat olla voiman lähde tämän elämässä. Nefi on sanonut: "Sillä minun sieluni iloitsee kirjoituksista, ja minun sydämeni tutkistelee niitä, ja minä kirjoitan niitä lapsilleni opiksi ja hyödyksi." (2. Ne. 4:15) Kuinka saamme lapsemme oppimaan pyhiä kirjoituksia niin, että profeettojen opetukset auttavat heitä heidän elämässään? Meitä on neuvottu lukemaan pyhiä kirjoituksia yhdessä perheenä. Kun perheessämme on tapana lukea pyhiä kirjoituksia ja puhua niistä, on todennäköisempää, että lapset omaksuvat tämän tavan omaan elämäänsä. Kun meidän lapsemme olivat pieniä, tunsimme, että oli tärkeää aloittaa tämä tapa perheessämme. Päätimme lukea Mormonin Kirjan tavoitteenamme saada se loppuun kouluvuoden loppuun mennessä. Luimme joka aamu yhden luvun ennen aamiaista ja saavutimme tavoitteemme. En halua yhtään vähätellä tuosta kokemuksesta meille kaikille tulleita hyviä asioita, mutta huomasimme lopussa, että olimme ehkä keskittyneet enemmän tavoitteeseemme kuin oppimiseen. Aikaisen aamun kiireisten valmistelujen jälkeen päädyimme aamiaispöytään ja meillä oli hyvin vähän aikaa keskustella tai pohtia sitä, mitä Jumalan sana merkitsee elämässämme. Kun Vapahtaja opetti nefiläisiä Hän sanoi: "Menkää sen tähden koteihinne ja tutkistelkaa sitä, mitä minä olen puhunut, ja anokaa Isältä minun nimessäni, että te ymmärtäisitte, ja valmistautukaa mielessänne huomista varten, niin minä jälleen tulen teidän tykönne." (3. Ne. 17:3) Vapahtaja on antanut meille esikuvan seurattavaksemme lukiessamme pyhiä kirjoituksia. Me kuulemme sanan, me pohdiskelemme sen merkitystä, me pyydämme taivaalliselta Isältä apua, että ymmärtäisimme sen ja sitten mielemme ja sydämemme on valmis vastaanottamaan luvatut siunaukset. Pohdiskeleminen on enemmän kuin sanojen lukemista; se on sitä, että etsimme merkityksiä, jotka auttavat meitä ollessamme kanssakäymisissä toistemme kanssa ja tehdessämme valintoja elämässämme. Se on sitä, että annamme sanan kulkeutua mielestämme sydämeemme. Henki todistaa sydämellemme, kun haluamme hartaasti tietää taivaallisen Isän asioista. Kun meillä on tuo todistus ja tieto, me ajattelemme ja elämme ja kohtelemme toisia enemmän Kristuksen kaltaisella tavalla. Lapsemme katsovat meihin vanhempiin ja meidän esimerkkiimme saadakseen ohjausta. Kun me elämme johdonmukaisesti siten kuin pyhät kirjoitukset opettavat, me varustamme lapsemme ankkurilla, joka ohjaa heitä erottamaan totuuden ristiriitaisten arvojen maailmassa. Pyhät kirjoitukset tarkistuspisteenämme voimme auttaa heitä käymään läpi kokemuksiaan ja valintojensa seurauksia. Niin tehden me autamme heitä pitämään aina mielessään iankaikkisen näkökulman, jotta he eivät koskaan unohda, keitä he ovat ja minne he ovat menossa. Profeetta Josephia valmistettiin hänelle määrättyyn työhön omistautuneiden ja viisaiden vanhempien kautta, jotka rakastivat Herraa. He lukivat pyhiä kirjoituksia ja opettivat lapsilleen niitä. Joten kun nuori Joseph oli hämmentynyt ja tarvitsi ohjausta, hän kääntyi luonnollisesti pyhien kirjoitusten puoleen. Hän on sanonut: "Noin kahdentoista vuoden iässä kuolemattoman sieluni hyvinvointiin liittyvät tärkeät asiat tekivät mieleeni suuren vaikutuksen, joka johti minut tutkimaan pyhiä kirjoituksia, uskoen, kuten minua oli opetettu, että ne sisälsivät Jumalan sanan." (The Personal Writings of Joseph Smith, Dean C. Jessee, s. 4­5; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341­343 [1997], s. 31) Presidentti Hinckley on neuvonut vanhempia: "Lukekaa lapsillenne. Lukekaa kertomus Jumalan Pojasta. Lukekaa heille Uutta testamenttia. Lukekaa heille Mormonin Kirjaa. Se vie aikaa ja te olette kovin kiireisiä, mutta se tulee olemaan suuri siunaus teidän elämässänne kuten myös lastenne elämässä. Ja heidän sydämessään kasvaa suuri rakkaus maailman Vapahtajaa, ainoaa maan päällä vaeltanutta täydellistä ihmistä, kohtaan. Hänestä tulee heille erittäin todellinen, elävä henkilö, ja Hänen suuri sovitusuhrinsa saa uuden ja loistavamman merkityksen heidän elämässään, kun he kasvavat miehiksi ja naisiksi." (julkaisussa Church News, 6. joulukuuta 1997, s. 2) Veljet ja sisaret, tuo ihana lupaus profeetaltamme voi olla meidän, jos me luemme lapsillemme pyhiä kirjoituksia. Ei voi olla suurempaa iloa kuin tieto siitä, että lapsemme rakastavat Herraa, ei suurempaa rauhaa kuin se, mikä tulee, kun tunnemme Hänen rakkauttaan ja ymmärrämme Hänen suuren sovitustyönsä merkityksen. Se henki, joka tulee sydämen pyhien tunteiden jakamisesta, sitoo meidät yhteen perheinä. Johannes ilmaisi sen hyvin: "Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa." (3. Joh. 1:4) Todistukseni on, että tämä on siunauksemme, kun noudatamme profeettamme neuvoa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.