Kuinka enkeleiden kaltaisia Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Teistä tulee suurenmoisia naisia, jos olette yksimielisesti hyvän tekemisen enkelimäisellä asialla ja jos teillä on vanhurskauden nälkä ja jano. Vapahtaja sanoi: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan." Minulle on suuri ilo olla kaikkien teidän ihanien nuorten naisten seurassa. Kiitän sisar Nadauldia, sisar Thomasta ja sisar Larsenia heidän erinomaisista puheistaan. Meillä on tänä iltana ollut aivan erityinen kunnia saada vieraiksemme presidentti Gordon B. Hinckley ja presidentti Thomas S. Monson. Nuorten naisten kuoron esittämä musiikki on ollut suurenmoista. Me kiitämme niitä, jotka ovat osallistuneet videointiin, ja niitä satoja, jotka ovat vastanneet Nuorten Naisten ylimmän johtokunnan pyyntöön kirjoittaa heille siitä, kuinka te palvelette perhettänne. Uskon, että teidän henkenne on kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa osoittamanne vanhurskauden ansiosta säästetty tulemaan esiin tänä aikana, jolloin naisilla on niin monia tilaisuuksia ilmaista itseään. Näen tässä kuulijakunnassa muutamia rakkaista lastenlapsistani, ja se muistuttaa minua siitä, että useimmat teistä ovat suunnilleen heidän ikäisiään. Mieleeni tulee myös se, mitä joku kerran sanoi isovanhemmista: He ovat ihmisiä, jotka ovat "ylihemmottelevia, ylihuolehtivia ja yli viidenkymmenen".1 Tänä iltana puhun kaikille teille ikään kuin olisitte lastenlapsiani. Kun katson teidän suloisia kasvojanne, näen niissä lumoavan salaperäistä naiseksi puhkeamisen viehätysvoimaa. Rakkaat nuoret naiset, teidän täytyy ennen kaikkea olla kaikin tavoin hyveellisiä. Naisen hyveellä on monia määritelmiä, kuten moraalinen nuhteettomuus, oikeat teot ja ajatukset, hyvä luonteenlaatu tai siveellinen puhtaus. Ensimmäinen presidenttikunta on sanonut: "Kuinka ihana ja lähellä enkeleitä onkaan nuori, joka on puhdas. Tämä nuori saa sanoin kuvaamattoman ilon täällä ja iankaikkisen onnen tuonpuoleisessa. Sukupuolinen puhtaus on nuoren kallisarvoisin omaisuus; se on kaiken vanhurskauden perusta."2 Tämä tarkoittaa, että nuorten naisten hyveellisyyden tulee olla enkeleiden hyveellisyyden vertaista.3 Teistä ei voi tulla suurenmoisia naisia, ellette ole myös hyviä naisia, "naisia, joiden hyveellisyys saa heidät erottumaan joukosta".4 Teistä tulee suurenmoisia naisia, jos olette yksimielisesti hyvän tekemisen enkelimäisellä asialla ja jos teillä on vanhurskauden nälkä ja jano. Vapahtaja sanoi: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan."5 Ellemme tee näin, millään muulla ei ole merkitystä. Teitä pommitetaan alituiseen sukupuolisen siveettömyyden suorasukaisilla näkymillä televisiossa ja elokuvissa, kirjoissa, musiikissa, lehdissä, Internetissä ja radiossa. Maailma tuntuu unohtaneen sananlaskun: "Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet."6 Muistutan teitä, rakkaat nuoret naiset, että te olette Jumalan tyttäriä. Hän rakastaa teitä. Te olette Hänen jaloimpia luomuksiaan. Teidän oman arvokkuutenne ja itsekunnioituksenne tulisi auttaa teitä muistamaan, kuten presidentti David O. McKay kerran sanoi, että jokaisen "naisen tulee olla oman ruumiinsa kuningatar".7 Nuorten naisten tulisi ymmärtää, että ne nuoret miehet, joiden kanssa he seurustelevat, eivät kunnioita ja arvosta heitä, jos he ovat syyllistyneet siveysrikkomukseen. Ne, jotka ovat rikkoneet, voivat olla varmoja siitä, ettei Jumala "[heidän syntiään] enää muista"8, jos he tekevät parannuksen. Parannuksen ja anteeksiannon tie alkaa siitä, että menette vanhempienne ja piispanne luokse. Toivon, että jokaisesta tytöstä teidän joukossanne tulee sangen arvokas yksilö ja hyveellinen henkilö, jolla on hyvä vaikutus sekä nyt että iankaikkisuudessa. Naisena teillä on synnynnäisesti monia ainutlaatuisia lahjoja, jotka eivät ole yleisiä miehillä. Presidentti Spencer W. Kimball sanoi miesten ja naisten erillisistä rooleista puhuessaan: "Muistakaa, että ennen kuin me tulimme tänne maailmaan, uskollisille naisille annettiin tiettyjä tehtäviä samalla, kun uskolliset miehet ennalta asetettiin tiettyihin pappeuden tehtäviin. Vaikka emme tällä hetkellä muistakaan yksityiskohtia tarkemmin, se ei muuta niiden asioiden suurenmoista todellisuutta, joihin kerran olemme suostuneet. Te olette tilivelvollisia siinä, mitä teiltä kauan sitten odotettiin, samoin kuin ovat ne, jotka olemme hyväksyneet profeetoiksi ja apostoleiksi. Vaikka miesten ja naisten roolit ovat erilaiset ­ ­ kummallekin jää paljon tehtävää, jotta heidän persoonallinen kehityksensä tapahtuisi rinnan."9 Edellä olevan lausunnon sanoma on, että ennen kuin me synnyimme, niin miehet kuin naisetkin, me teimme tiettyjä lupauksia, ja me lupauduimme tulemaan tämän maan päälle suurin, rikkain mutta erilaisin lahjoin. Meidät kutsuttiin, sekä miehet että naiset, tekemään suuria tekoja, ja meidän tehtävämme tulisivat olemaan erilaisia ja me täyttäisimme ne eri tavoin. Te sanotte: "Mistä minä aloitan?" Sen sijaan että aloittaisitte esittämällä toivomuslistan kaikesta, mitä haluatte elämässä, tärkein kysymys voi olla, mitä ilman ette halua olla. Valitkaa kaksi tai kolme elämänkokemusta, jotka ehdottoman varmasti haluatte saada. Älkää jättäkö tärkeitä asioita sattuman varaan. Ajatelkaa sitten, miten voitte hyödyttää yhteiskuntaa palvelemalla perhettänne, kirkkoa ja asuinyhteisöänne. Ajatelkaa myös sitä, mitä elämä teiltä vaatii. Kaikella on hinta. Meiltä vaaditaan paljon. Miesten kaltaiseksi tuleminen ei ole ratkaisu. Ratkaisu on sen sijaan siinä, keitä te olette ja että elätte uskollisina jumalallisille mahdollisuuksillenne täyttämällä iankaikkiset lupaukset. Te ette voi luottaa niihin moniin ristiriitaisiin ääniin, jotka kuuluvasti julistavat, mitä naisten pitää tai ei pidä tehdä tämän päivän yhteiskunnassa. Jotkin kuuluvimmista äänistä ovat niiden muiden kaikuja, jotka ovat pikemminkin ristiriidassa itsensä kanssa ja elämän kanssa ylipäänsä kuin että olisivat tyytymättömiä naisen rooliinsa. Älkää antako pettää itseänne etsiessänne onnea ja omaa identiteettiänne. Houkuttelevat äänet saattavat sanoa teille, että se, mitä olette nähneet äitinne ja isoäitinne tekevän, on vanhanaikaista, yksitoikkoista, ikävystyttävää ja raskasta raadantaa. Se on saattanut olla vanhanaikaista ja kenties arkipäiväistä; ajoittain se oli raskasta raadantaakin. Mutta teidän äitinne ja isoäitinne ovat tehneet työtään ilolla, joka ilmaisi suurinta rakkautta ja ylevimpiä naisellisia tunteita. He ovat olleet meidän hoivaajiamme ja meidän opettajiamme. He ovat pyhittäneet työn, muuttaen raskaan raadannan ylevimmäksi yritteliäisyydeksi. Kodinhoito on sitä, mitä me siitä teemme. Jokainen päivä tuo tyydytystä ja sisältää jossakin määrin myös työtä, joka voi olla turhauttavaa, arkipäiväistä ja yksitoikkoista. Mutta sama pitää paikkansa lakiasiaintoimistossa, terveysasemalla, laboratoriossa tai kaupassa. Mikään työ ei ole kuitenkaan tärkeämpää kuin kodinhoito, kuten C. S. Lewis sanoi: "Perheenemännän työ on sellaista työtä, jota varten kaikki muut työt ovat olemassa."10 Karen Graham, joka nykyään palvelee vaarnan Nuorten Naisten johtajana, kirjoittaa kodinhoitotaitojen tärkeydestä omassa elämässään seuraavasti: "Ollessani lukiolainen ja 17-vuotias lehvänsitoja tulin eräänä päivänä koulusta kotiin ja sain tietää, että äiti oli yhtäkkiä ja odottamatta kuollut aivoverenvuotoon. Kaksi vanhempaa sisartani olivat naimisissa ja asuivat poissa kotoa. Niin ollen minä olin vanhin kotona olevista huolehtimaan kodista, surevasta isästäni ja kahdesta nuoremmasta veljestäni, jotka olivat iältään 12 ja 13. Seuraavan kahden ja puolen vuoden ajan huolehdin kodista, pesin kaikki pyykit, tein ostokset ja valmistin ateriat. ­ ­ Voitteko kuvitella antavanne 17-vuotiaalle vastuun talousrahoista? Herttainen isäni ei sanonut koskaan epäystävällistä sanaa. Hän ei valittanut koskaan, kun minä tein kaikista hänen valkoisista paidoistaan pyykissä vaaleanpunaisia tai kun päivällinen epäonnistui surkeasti. Kaikki ystäväni lukiossa suunnittelivat ylioppilastutkinnon jälkeistä elämäänsä. Jotkut olivat menossa Utahin valtionyliopistoon. ­ ­ Minä olin ajatellut meneväni Ricks Collegeen, mutta perhetilanteen tähden päätin jäädä kotiin ja auttaa edelleenkin. Kaksi vuotta äidin kuoleman jälkeen aloin seurustella erään kotiin palanneen lähetyssaarnaajan kanssa. Hänen nimensä oli Garry. Toisella tapaamisellamme hän kysyi minulta, mitä olin tehnyt sinä lauantaina. ­ ­ Hän hämmästyi hieman, kun kerroin hänelle, että olin pyyhkinyt pölyjä ja imuroinut ja käynyt kaupassa ja pessyt pyykkiä koko päivän. Hän ajatteli, että olin oikea kotikissa. Puoli vuotta myöhemmin tämä suurenmoinen mies vei minut temppeliin, ja me aloitimme yhteisen elämämme. Hän oli innoissaan vaimosta, joka osasi valmistaa ruokaa ja hoitaa talousarvion. Eräänä iltana ensimmäisen avioliittovuotemme aikana meillä oli päivällisellä muutamia hiljattain avioituneita. Muutamat pariskunnista alkoivat puhua siitä, kuinka vaikeaa avioliittoon sopeutuminen oli heille ollut. Garry ja minä katsoimme toisiamme epäuskoisina. ­ ­ Avioliittoon sopeutuminen? Mitä se oli? Meidän ensimmäinen vuotemme oli sujunut aivan mutkattomasti! Puhuessamme siitä myöhemmin tulimme siihen tulokseen, että syynä oli se, että minulla oli avioliiton aloittaessani ollut kodinhoitotaidot. ­ ­ Minulla ei ollut paineita päivällisen kanssa kokeilemisesta ja/tai sen polttamisesta, pyykin pilaamisesta tai raha-asioiden hoitamisesta. Olin tehnyt kaiken tuon kokeilun ymmärtäväisen, kärsivällisen ja järkevän isäni kanssa. Nyt Garry ja minä saimme keskittyä vain keskinäiseen suhteeseemme, ja se oli suurenmoista. Se, että panin omat intressini syrjään ja ajattelin perheeni tarpeita, on todella ollut minulle siunauksena myöhemmin."11 Hänen palveluksensa hänen isälleen tänä vaikeana aikana oli osa sitä hyvän tekemisen enkelimäisellä asialla oloa, sitä suurta valmistautumista, jossa tekin olette mukana tullaksenne suurenmoisiksi naisiksi. Jotkut kehottavat naisia nykyään hankkimaan itselleen kaiken: rahaa, matkoja, avioliiton, äitiyden ja oman uran maailmassa. Tärkeitä onnen osatekijöitä naisille ovat identiteetin kehittäminen, Herran palveleminen, koulutus, lahjojen kehittäminen, perheen palveleminen ja mikäli mahdollista oman perheen perustaminen. Kaikkia näitä asioita ei kuitenkaan voi tehdä samanaikaisesti. Et pysty kerralla syömään kaikkia leipomoliikkeen leivonnaisia. Saat siitä vatsanväänteitä. Et voi samanaikaisesti olla sataprosenttinen vaimo, sataprosenttinen äiti, sataprosenttinen kirkon työn tekijä, sataprosenttinen uranainen ja sataprosenttinen yhteiskunnallisen työn tekijä. Kuinka kaikki nämä roolit voidaan koordinoida? Mielestäni ne voidaan hoitaa peräkkäisesti. Peräkkäisesti tarkoittaa sitä, että tehdään asioita yksi kerrallaan eri aikoina. Saarnaajan kirjassa sanotaan: "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla."12 Naisiin kohdistuu yhä useampia vaatimuksia, jotka asettavat kyseenalaiseksi heidän perinteisen hoivaajan roolinsa. Mutta naisina teidän sisimmässänne ovat keskeisellä sijalla vaimon ja äidin roolit, jotka kaipaavat täyttymystään. Useimmat naiset haluavat luonnostaan rakastaa hyvää miestä ja olla sellaisen rakastama sekä reagoida Jumalan antamiin, syvimpiin naisen tunteisiin ­ äidin ja hoivaajan tunteisiin. Onneksi useimpien naisten ei tarvitse luoda uraa kuten miehen täytyy. He voivat sovittaa elämän eri vaiheisiin useampia kuin yhden tehtäväalueen. Kehottaisin teitä sisaria kehittämään kaikkia lahjojanne ja kykyjänne edistääksenne vanhurskauden työtä maan päällä. Toivon teidän hankkivan kaiken tiedon, mitä suinkin voitte. Tulkaa niin taitaviksi kuin kykenette, mutta ei yksinomaan uudella uralla alkuperäisen tehtävänne kustannuksella, tai te saatatte huomata, että olette menettäneet yhden suurimmista elämänne tilaisuuksista. Sisar Faust ja minä kehotimme tyttäriämme hankkimaan koulutuksen, ei ainoastaan siksi, että se olisi avuksi kodinhoidossa, vaan myös siksi, että he saisivat valmistautua hankkimaan toimeentulon, jos se kävisi välttämättömäksi. Opiskelu yliopistossa tai jossakin ammattioppilaitoksessa on suurenmoinen kokemus, ja opiskelun vaatimat kustannukset, vaivannäkö ja aika antavat opiskelijalle työn vaatimia taitoja. En pysty sanomaan teille, nuoret naiset, mitä koulutuksen tuomia taitoja teidän pitäisi hankkia. Se teidän jokaisen on päätettävä itse. Teillä on vapaa tahtonne. Jokaisen teistä on tehtävä oikein ahkerasti työtä oppiaksenne kaiken voitavanne ja kehittääksenne kykyjänne. Ei ole helppoa saavuttaa mitään sellaista, mikä on todella arvokasta. Haluan vain kertoa teille, mikä antaa teille identiteettiä, arvoa ja onnea ihmisenä. Haastan teidät myös yltämään parhaimpaanne, tulemaan suuriarvoiseksi ihmisenä, tulemaan suurenmoiseksi naisena. Koska useimmilla teistä on esimerkkejä suurenmoisista naisista suvussanne, niin jokaisella teistä on esikuva, jota seurata. Nuorina naisina teillä on etuoikeus työskennellä Nuorten Naisten tunnustuskunniakirjaan kuuluvien ohjelmien parissa. Anna Nichols Utahin Centervillestä kirjoittaa eräästä hienosta kokemuksesta, joka hänellä on ollut: "Tein viime vuonna erään lehvänsitojien tehtävän, joka on tuonut minut lähemmäksi isoäitiäni, jota en koskaan tuntenut. Hän kuoli vaikeaan syöpään, kun äitini oli noin viisivuotias. Äidillä on joukko vanhoja diakuvia ja kirjeitä, joita isoäiti oli säilyttänyt. Minä katselin niitä ja valikoin kuvia, joita oli otettu hänestä ja hänen perheestään, sekä kirjeitä, joita hän oli kirjoittanut sisarelleen ja joissa hän kertoi tunteistaan ja ajatuksistaan ennen kuolemaansa. Panin ne kaikki hänen muistokseen valmistamaani leikekirjaan ja annoin sen isoisälleni. Katselin hänen kasvojaan, kun hän käänsi esiin kunkin sivun, ja tunsin suurta kunnioitusta hänen kertoessaan minulle kunkin kuvan tarinan. Me itkimme yhdessä. Huomasin, että hän kaipaa vaimoaan hyvin paljon ja että tämän kirjan kautta isoäiti on jälleen osittain hänen elämässään. Tämän kirjan ansiosta minulla on henkilökohtainen suhde isoäitiini. Tunnen hänen henkensä kanssani. Tiedän, että hän on suojellut minua ja auttanut minua, kun olen ollut avun tarpeessa. Kun nyt käyn isoisän luona, me puhumme aina isoäidistä ja isoisä kertoo minulle hänestä. Odotan aina innokkaasti sitä hetkeä, kun saan olla hänen kanssaan."13 Korostan jälleen, että mitä tahansa teettekin, oppikaa etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan.14 Hyväksykää varauksitta Vapahtaja siksi, mitä Hän oli, Joseph Smith siksi, mitä hän oli, ja presidentti Gordon B. Hinckley siksi, mitä hän on. Jumala ei ylevöi sellaista ihmistä, miestä tai naista, joka kieltäytyy tukemasta uskolla, rukouksella ja teoilla niitä, jotka Jumala on kutsunut ja asettanut heitä johtamaan. Rakkaat nuoret sisareni, tukekaa siis pappeuden valtuutta kirkossa ja kotonanne. Joistakin naisista voi tuntua, että se, että heitä johtaa pappeuden valtuus, heikentää heidän vapaata tahtoaan. Tämä tunne johtuu väärinkäsityksestä. Pappeuden valtuuden ei pidä käyttää minkäänlaista pakkoa eikä väkivaltaa eikä hallita vääryydellä. Presidentti Stephen L. Richards sanoi: "Yksimielisyytemme syntyy vanhurskauden periaatteista vallitsevasta yleisestä yksimielisyydestä ja samanlaisesta suhtautumisesta Isämme Hengen vaikutukseen. Sitä ei saa aikaan minkäänlainen pelko yhtä lukuun ottamatta. Se on pelko Jumalaa, työmme perustajaa, vastaan rikkomisen pelkoa."15 Kirkon pappeuden seuraaminen osoittaa uskoa siihen, että Herra ohjaa jatkuvasti kirkkoaan. Se on jumalallisen tahdonvapauden periaatteen aulista hyväksymistä. Teidän kaikkien on joskus seurattava luonnollisia naisellisia vaistojanne, joiden profeetta Joseph sanoi olevan luonteenne mukaisia. Hän sanoi: "Jos elätte etuoikeuksienne mukaisesti, mikään ei voi estää enkeleitä olemasta seurananne."16 Teidän tulee alttiisti noudattaa noita vaistoja ja sisäisiä kehotuksia tehdä hyvää. Pysykää aivan hiljaa sisimmässänne ja kuunnelkaa Pyhän Hengen kuiskauksia. Seuratkaa niitä yleviä, sisäisen näkemyksen suomia tunteita, joita Jumala on aikaisemmassa maailmassa istuttanut syvälle sieluunne. Tällä tavoin te reagoitte Jumalan Pyhään Henkeen ja tulette totuuden pyhittämiksi. Kun teette näin, teitä kunnioitetaan ja rakastetaan iankaikkisesti. Työnne on suureksi osaksi ihmiskunnan rikastuttamista suurella kyvyllänne pitää huolta ja osoittaa armeliaisuutta. Lopuksi, kuinka uskon teistä voivan tulla suurenmoisia naisia? Teidän tulee vaalia ja käyttää auliisti yleviä naisellisia taipumuksianne pitää huolta ja osoittaa armeliaisuutta, ensiksi perheen kesken ja sitten muita kohtaan. Olkoon teillä aina vanhurskauden nälkä ja jano ilmoitetun Jeesuksen Kristuksen evankeliumin puitteissa. Olkoon teillä iankaikkinen näkemys asioista, kun olette hyvän tekemisen enkelimäisellä asialla, niin että se ei ainoastaan johda siihen, että teistä tulee suurenmoisia naisia, vaan että teistä lopulta tulee kuningattaria iankaikkisuuksissa. Pyydän Herraa siunaamaan jokaista teitä, rakkaat nuoret sisaret, niin että Psalmin kirjoittajan sanoin olisitte "hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte"17. Rukoilen, että saisitte nähdä sydämenne vanhurskaiden toiveiden täyttyvän. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Lainaus julkaisussa Evan Esar, 20,000 Quips and Quotes (1968), s. 357. 2. "The Message of the First Presidency to the Church", Improvement Era, toukokuu 1942, s. 273. 3. Ks. Collected Discourses of George Q. Cannon, 5. lokakuuta 1890. 4. The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball (1982), s. 398. 5. Matt. 6:33. 6. Sananl. 31:10. 7. Gospel Ideals, (1953) s. 471. 8. LK 58:42. 9. "Vanhurskaiden naisten tehtävä", Valkeus, toukokuu 1980, s. 170­171. 10. Letters of C. S. Lewis (1966), s. 262. 11. Karen Grahamin kirje Nuorten Naisten ylimmälle johtokunnalle 16. lokakuuta 1997. 12. Saarn. 3:1. 13. Anna Nicholsin kirje Nuorten Naisten ylimmälle johtokunnalle (päiväys puuttuu). 14. Ks. Matt. 6:33. 15. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1938, s. 116. 16. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith (MAP-kirkko: Helsinki, 1985), s. 225. 17. Ps. 103:20.