Temppeli Länsi-Afrikkaan Vanhin Glenn L. Pace seitsemänkymmenen koorumista On ollut innoittavaa nähdä Herran käden kokoavan yhteen joukkoja, jotka johtavat väistämättömään voittoon. Länsi-Afrikassa tulee olemaan temppeli. Vuosia sitten seurasin BYU:n jalkapallo-ottelua muutamien pienten lastemme kanssa. Me hävisimme ottelun. En pidä sellaisesta lainkaan. Matkalla takaisin kotiin Bountifuliin me kuuntelimme radiosta valmentajan haastattelua. Kun se päättyi, lapsillani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella minun omaa jälkipuintiani. Juuri kun olin päättänyt lopullisen analyysini siitä, mikä meni pelissä pieleen, seitsemänvuotias tyttäreni kysyi: "Isi, kun näet temppelin, tuleeko sinun sisällesi hyvä olo?" Mietin: Mistä ihmeestä tuo nyt tuli? Kun yritin selvittää, mitä tekemistä tuolla kommentilla oli jalkapallo-ottelun kanssa, vilkaisin häntä ja saatoin nähdä hänen katsovan ikkunasta Suolajärven temppeliä. Jostain syystä pelillä ei ollut enää merkitystä. Temppeliin liittyvät kokemukset ovat rikastuttaneet koko elämääni. Vanhemmillamme oli tapana viedä meidät säännöllisesti Salt Lake Cityn temppeliaukiolle. Heillä oli tapana osoittaa temppeliä ja kertoa meille, että heidät oli vihitty siellä ja että siksi me olisimme aina yhdessä perheenä. Millaista lohtua se toikaan pienelle pojalle, jonka suurin pelko oli, että hänen vanhempansa voisivat kuolla. Ja millaista lohtua se tuokaan aikuiselle miehelle, jonka vanhemmat ovat siirtyneet ajan rajan taa. Kun olin kymmenvuotias, luin Suolajärven temppelin läheisyydessä ensi kertaa Joseph Smithin kertomuksen ja sain voimallisen todistuksen palautuksen totuudesta. Muistan kiitollisena, kuinka menin vanhempieni kanssa temppeliin ja sain temppelipyhitykseni ennen lähetystyöhön lähtöäni. Noin kolme vuotta myöhemmin vaimoni ja minä solmimme avioliiton Suolajärven temppelissä. Sen jälkeisinä vuosina minulla on ollut kunnia vihkiä kaikki kuusi lastamme temppeliavioliittoon. Tiedämme, ettei monilla kirkon jäsenillä ole ollut samaa ylellisyyttä kuin minulla kasvaa temppelien keskellä. Tämän tiedon takia me kaikki olimme innoissamme, kun presidentti Hinckley ilmoitti lokakuussa 1997: "Me olemme päättäneet viedä temppelit ihmisten luo ja antaa heille kaikki mahdollisuudet niihin erittäin kallisarvoisiin siunauksiin, jotka tulevat temppelipalvelusta" ("Ajatuksia temppeleistä, käännynnäisten kirkossa pysymisestä ja lähetystyöstä", Valkeus tammikuu 1998, s. 55). Tuosta hetkestä lähtien olemme iloinneet ja ihmetelleet, kun olemme kuulleet ilmoituksia lukuisten temppelien rakentamisesta ja sen jälkeen lukeneet niiden avointen ovien tilaisuuksista ja vihkimisistä. Olemme todistamassa nykyajan ihmettä ja profetian täyttymistä. Miten ihanaa onkaan elää tänä aikana! Kaikki eivät ole yhtä innoissaan temppelien rakentamisesta kuin me. Varsinkin vastustaja saa erityisen suuria kiukunpuuskia, kun hän näkee voimaansa uhattavan. Kahden viime vuoden aikana olen ollut henkilökohtaisesti todistamassa hänen vihaansa Länsi- Afrikassa. Hän on pyrkinyt erittäin aktiivisesti estämään temppelin rakentamisen tuohon maailmankolkkaan. Kaksi vuotta sitten presidentti Hinckley ilmoitti, että Länsi-Afrikkaan tulisi temppeli, joka rakennettaisiin Accraan Ghanaan. Siitä lähtien vastustaja on ollut heltymätön pyrkimyksissään estää sitä tapahtumasta. Miksi Lusifer on niin huolissaan? Länsi-Afrikassa on 85 000 jäsentä, ja kirkko kasvaa hyvin nopeasti. Sakramenttikokousten läsnäolo on yli 50 prosenttia, mutta tällä hetkellä vain 400 jäsentä on saanut temppelipyhityksensä, koska kustannukset estävät jäseniä matkustamasta tuhansia kilometrejä Johannesburgiin tai Lontooseen. Lähetyskentällä palvelee yli 700 kokoaikaista afrikkalaista lähetyssaarnaajaa, ja hyvin harvat heistä ovat saaneet temppelipyhityksensä. Afrikkalaiset ovat odottaneet vuosisatoja saadakseen evankeliumin täyteyden, ja he ovat kokeneet paljon tuskaa ja kärsimystä. Nyt he voivat vihdoinkin saada kaikki Jumalan lapsille mahdolliset siunaukset. Kelvolliset jäsenet voivat saada temppelipyhityksen ja saada perheensä sinetöidyiksi yhteen ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Uskollisuus temppeliliitoille kiihdyttää hengellistä edistystä. Kuten vanhin John A. Widtsoe selitti: "He saavuttavat nopeammin paikkansa Herran kasvojen edessä; heidän kaikki jumalalliset voimansa lisääntyvät nopeammin; he pääsevät lähemmäs Jumalan kaltaisuutta; he ymmärtävät täydellisemmin jumalallisen kohtalonsa" (Evidences and Reconciliations, 1960, s. 300). Siksi Lusifer on niin huolissaan. Lisäksi hän on tietoinen siitä suuresta määrästä afrikkalaisia, jotka ovat ottaneet vastaan evankeliumin verhon toisella puolella ja odottavat innokkaina sijaiskastettaan ja -temppelipyhitystään samoin kuin sitä, että heidät sinetöitäisiin perheisiinsä. Kun temppeli vihitään, henkimaailmassa oleva pato murtuu ja Afrikan mantereella eläneiden ihmisten tulva virtaa Herran temppeliin, kun heidän jälkeläisensä tekevät työn heidän puolestaan. Meidän ei pidä yllättyä siitä, että Lusifer käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja pitääkseen temppelin poissa näiden ihmisten ulottuvilta. Kärsimysten vuosisatojen aikana ihmiset eivät ole yleensä katkeroituneet. He ovat nöyriä, opinhaluisia ja Jumalaa pelkääväisiä. He tuntevat pyhät kirjoitukset, ja he tunnistavat Paimenen äänen. Minä luotan heidän uskoonsa. Tiedän, että Vapahtaja rakastaa afrikkalaisia. Siksi mukaillen Opin ja Liittojen Kirjan luvun 121 jaetta 33: "Yhtä hyvin ihminen voisi ojentaa heikon käsivartensa pysäyttääkseen [Kongo]-virran säädetyn juoksun tai kääntää sen vastavirtaan kuin estää Kaikkivaltiasta [rakentamasta temppeliä Afrikan myöhempien aikojen pyhille]." Kuten Vapahtaja on sanonut: "Minä en salli [vihollisen] hävittävän työtäni, ja minä olen näyttävä heille, että minun viisauteni on suurempi kuin perkeleen viekkaus" (LK 10:43). On ollut innoittavaa nähdä Herran käden kokoavan yhteen joukkoja, jotka johtavat väistämättömään voittoon. Länsi-Afrikassa tulee olemaan temppeli. Viime viikolla ajoimme jälleen Provosta Bountifuliin. Kun lähdimme Provosta, saatoimme nähdä temppelin ylhäällä vuorenrinteellä. Ennen kuin se katosi näkyvistä, näkyviin tuli Mount Timpanogosin temppeli, ja sitten esiin ilmestyi Jordan Riverin temppeli ja sen jälkeen Suolajärven temppeli. Ja heti sen jälkeen saatoimme nähdä Bountifulin temppelin seisovan jalokiven lailla tuon kaupungin yllä. Ajattelin uudelleen tyttäreni kysymystä: "Isi, kun näet temppelin, tuleeko sinun sisällesi hyvä olo?" Huomasin, että kaiken kattava vastaus on: "Kyllä, kun näen temppelin, minun sisälläni on ihana olo." Kuitenkin tunnen sydämessäni tuskaa afrikkalaisten veljiemme ja sisartemme vuoksi, jotka eivät ole koskaan koko elämänsä aikana nähneet temppeliä. Minun toiveeni ja rukoukseni on, ettemme koskaan pitäisi temppelin siunauksia itsestään selvinä. Sydämessäni on myös rukous Länsi-Afrikan puolesta ja kaikkien muiden maailman paikkojen puolesta, joissa ulkoiset voimat estävät pyhiä nauttimasta temppelin siunauksista. Todistan tämän työn jumalallisuudesta. Jeesus on Kristus. Hän seisoo tämän kirkon johdossa, ja Hän johtaa valtakuntansa rakentamista täällä maan päällä. Me olemme todistamassa ihmeitä, ja siksi voin todistaa, etteivät ne ole loppuneet. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.