"Kuinka on meidän laitamme?" Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista Tärkein asia, jonka jokainen meistä voi tehdä, on tutkia omaa sitoutumistamme ja omistautumistamme Herralle Jeesukselle Kristukselle. On ihanaa, veljeni ja sisareni, tavata Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä tässä ainutlaatuisessa uudessa konferenssikeskuksessa uuden vuosituhannen sarastaessa. Sata vuotta sitten presidentti Lorenzo Snow seisoi tabernaakkelissa aloittamassa kirkon 70. vuosikonferenssia. Se oli 1900-luvun ensimmäinen konferenssi, ja se pidettiin kirkon suuren koettelemuksen ja kärsimyksen aikakauden päättyessä. Kirkon koko jäsenmäärä lähenteli silloin 300 000:n rajaa, ja suurin osa noista jäsenistä asui Utahissa. Perjantaina 6. huhtikuuta 1900 presidentti Snow sanoi: "Herra on ollut meille hämmästyttävän suopea, ja teemme tällä hetkellä suuria asioita. ­ ­ Nyt kun lähestymme 71. vuottamme, Herra odottaa, että me teemme jotakin ­ jotakin, mikä saa kansakunnat ihmettelemään, kuten se, mitä olemme tehneet, on jo saanut heidät ihmettelemään." Ja sitten presidentti Snow esitti tämän tiukan kysymyksen: "No, myöhempien aikojen pyhät", hän sanoi, "kuinka on meidän laitamme? Me olemme saaneet evankeliumin. Me olemme saaneet Jumalan valtakunnan perustettuna maan päälle. Meillä on ollut vaikeuksia, meitä on vainottu. Meidät ajettiin pois Ohiosta, meidät ajettiin pois Missourista, meidät ajettiin pois Nauvoosta, ja kerran meidät ajettiin väliaikaisesti pois tästä kauniista kaupungista. Monet ovat menettäneet tuhansia dollareita, menettäneet kotinsa ja kaiken omaisuutensa, ja jotkut veljet ovat nähneet vaimonsa ja lastensa menettävän henkensä niiden vaikeuksien tähden, joita he ovat joutuneet kokemaan. ­ ­ Ihmiset ovat katsoneet hämmästyneinä myöhempien aikojen pyhien auliutta sietää tätä kaikkea. Miksi me teemme niin? ­ ­ Mikä antaa meille kyvyn kestää näitä vainoja ja silti iloita?" Presidentti Snow antoi tämän vastauksen: "Koska olemme saaneet ilmoituksia Kaikkivaltiaalta, koska Hän on puhunut meille meidän sielussamme ja antanut meille Pyhän Hengen. ­ ­ Tämä kirkko tulee pysymään pystyssä, koska se on lujalla perustalla. Se ei ole ihmisestä; se ei ole tullut Uuden testamentin tai Vanhan testamentin tutkimisesta; se ei ole seurausta oppineisuudesta, jonka olisimme saaneet yliopistoissa tai seminaareissa, vaan se on tullut suoraan Herralta. Herra on näyttänyt sen meille valkeuden Pyhän Hengen ilmoittavan periaatteen kautta, ja jokainen voi saada tämän saman hengen." (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1900, s. 2­3.) Meidän kannattaisi, veljeni ja sisareni, harkita tarkkaan tätä samaa kysymystä tänään: "Kuinka on meidän laitamme?" Vuosisata on kulunut, me elämme kirkkona nyt 171. vuottamme. Kirkon maailmanlaajuinen jäsenmäärä lähentelee nyt 11 miljoonaa. Jäsenemme ovat arvostettuja johtajia miltei kaikilla elämänalueilla melkein jokaisessa maassa. Kirkko kasvaa, temppeleitä rakennetaan ennennäkemättömällä vauhdilla. Lähetystyö menee jatkuvasti eteenpäin. Kirkon kokouksia pidetään säännöllisesti melkein jokaisen kansakunnan keskuudessa. Silti meidän profeettamme ovat ilmaisseet, että "Herra odottaa, että me teemme jotakin". Mutta mitä? Mikä vaatii meidän henkilökohtaista huomiotamme? Kun luen ja pohdin pyhiä kirjoituksia ja harkitsen tarkkaan Herran neuvoa seuraajilleen jokaisena ajan armotaloutena, minusta näyttää siltä, että tärkein asia, jonka jokainen meistä voi tehdä, on tutkia omaa sitoutumistamme ja omistautumistamme Herralle Jeesukselle Kristukselle. Meidän täytyy varoa tarkoin hengellistä välinpitämättömyyttä ja pyrkiä säilyttämään täysimittaisena rakastava uskollisuutemme Herraa kohtaan. Vaikka on totta, että kaikkialla kirkossa otetaan tavattomia edistysaskeleita, meidän edessämme olevan tehtävän valtavuus on suunnaton. Yksinkertaisesti sanottuna meidän on palveltava kaikkia taivaallisen Isämme lapsia verhon kummallakin puolella. Tätä taustaa vasten olemme tuskin raapaisseet tehtävämme pintaa. Todellinen opetuslapseus sulkee siten pois kaikenlaisen omahyväisyyden. Herra odottaa meidän vievän kirkkoa koko ajan eteenpäin ja jopa nopeuttavan vauhtiamme kohti Danielin profeetallisen näyn kirjaimellista toteutumista: "Lähti käden koskematta vierimään kivi. ­ ­ Ja kivestä ­ ­ tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman." (Dan. 2:34­35.) Tehdäksemme tämän tehokkaammin jokaisen meistä täytyy noudattaa Nefin neuvoa "kiiruhtaa eteenpäin kestävinä Kristuksessa, mielessänne täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Jos siis kiiruhdatte eteenpäin Kristuksen sanasta iloiten ja kestätte loppuun saakka, niin katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän." (2. Ne. 31:20.) Pyhän Hengen voima on täyttävä sydämemme ja mielemme, kun katsomme Vapahtajaan saadaksemme vastauksia elämän moniin haasteisiin. Siksi, veljeni ja sisareni, on tärkeää, että me jokainen tiedämme omakohtaisesti, että Jeesus on Kristus ja että Hän on palauttanut profeetta Joseph Smithin kautta maan päälle iankaikkisen evankeliuminsa täyteyden. Kun kiiruhdamme eteenpäin Hänen palveluksessaan, hengelliset kokemukset lisäävät uskoamme ja löydämme suurta iloa. Meidän ymmärryksemme keskeisistä opeista ja iankaikkisista totuuksista, jotka on palautettu, tulee olemaan uskomme luja perusta. Ja kun me tulemme tuntemaan ja ymmärtämään nämä todelliset opit itse, tulemme huomaamaan, että meillä on myös suuri tarve kertoa tiedostamme ja uskostamme muille, samalla aina säilyttäen ystävällisyyden ja hyväntahtoisuuden heitä kohtaan. Vaikka meidän tuleekin mielihyvin todistaa Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuudesta kaikille, jotka haluavat kuulla sanomamme, on aikoja, jolloin ainoa, mitä voimme toivoa saavamme aikaan, on auttaa niitä, jotka eivät ole kirkon jäseniä, ymmärtämään paremmin perusoppejamme. On monia ihmisiä, jotka tietävät meistä jonkin verran, jotka ovat uteliaita ja jotka ihmettelevät meitä, mutta jotka eivät ole valmiita muuttamaan elintapojaan tai tekemään iankaikkisia sitoumuksia. Meidän täytyy olla valmiita opettamaan heitä sellaisilla tavoilla, joita he voivat ymmärtää ja arvostaa, vaikka he eivät olisikaan vielä valmiita vastaamaan hengellisiin kuiskauksiin ja ottamaan evankeliumia vastaan omassa elämässään. Olen esimerkiksi kokemusteni kautta huomannut, että kun Henki johdattaa jäseniä ja lähetyssaarnaajiamme, meidän keskustelumme myöhempien aikojen pyhiin kuulumattomien ystävien ja tuttavien kanssa siirtyvät helposti ja luontevasti käsittelemään Jumalan isyyttä ja ihmisten veljeyttä. Rotuun, väriin tai uskontunnustukseen katsomatta me kaikki kuulumme taivaallisen Isämme perheeseen. Useimmat ihmiset uskovat samoin. Meidän ymmärryksemme ja tietomme tästä perustotuudesta tulee saada meidät rakastamaan kaikkia Jumalan lapsia veljinämme ja sisarinamme ja selittämään heille, että me kaikki elimme ennen kuolevaisuutta taivaallisen Isämme henkilapsina. Siellä saimme tietää Hänen meitä varten laatimastaan suunnitelmasta, jonka mukaan tulisimme maan päälle saadaksemme kuolevaisen ruumiin ja tullaksemme koetelluiksi, ja me hyväksyimme tuon suunnitelman. Se, että ymmärrämme suhteemme toinen toiseemme kuolevaisuutta edeltäneessä elämässä, vahvistaa syvään juurtunutta kunnioitustamme koko ihmiskuntaa kohtaan. Tämä ymmärrys tekee sitten mahdolliseksi selittää meidän uskomme iankaikkisesta suhteestamme Jeesukseen Kristukseen sekä syvän omistautumisemme Hänelle tavalla, joka ei ole uhkaava. Meidän toivomme ja uskomme ovat juurtuneet siihen syvälliseen ymmärrykseen, että Hän elää tänäkin päivänä ja että Hän edelleen ohjaa ja johtaa kirkkoaan ja kansaansa. Riemuitsemme tiedosta elävästä Kristuksesta ja tunnustamme hartaasti ne ihmeet, joita Hän tekee jatkuvasti tänäänkin niiden elämässä, jotka uskovat Häneen. Hän johtaa kirkkoa, jolla on Hänen nimensä. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hänen kauttaan me palvelemme ja rukoilemme taivaallista Isäämme. Olemme mittaamattoman kiitollisia siitä perustavaa laatua olevasta ja kunnioitusta herättävästä voimasta, joka Hänen sovituksellaan on meidän jokaisen elämässä. Koska rakastamme Herraa, meidän tulee olla hengellisesti herkkiä huomataksemme ne hetket, jolloin voimme kertoa muille evankeliumin voimallisista ja tärkeistä totuuksista. Ehkäpä vieläkin tärkeämpää on kuitenkin se, että meidän tulee pyrkiä aina puhdistautumaan ja elämään niin kelvollisesti, että Kristuksen valkeus säteilee meistä kaikessa, mitä sanomme ja teemme. Meidän jokapäiväisen elämämme tulee olla muuttumaton todistus uskostamme Kristukseen. Apostoli Paavalin sanoin: "Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa" (1. Tim. 4:12). Kun ystävämme ymmärtävät nämä tärkeät periaatteet, voimme sitten selittää ja laajentaa Isämme lasten ymmärrystä kertomalla heille, kuinka Jeesus itse perusti ja järjesti kirkkonsa aikojen keskipäivänä antamalla "sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef. 4:11­12). Sitten voimme auttaa ystäviämme ja naapureitamme ymmärtämään luopumuksen eli luopumisen Herran järjestämästä alkukirkosta, jonka tapahtumisen olivat ennustaneet ne, jotka auttoivat kirkon perustamisessa alun perin. Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille, jotka odottivat innokkaina Vapahtajan toista tulemista: "Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen" (2. Tess. 2:3). Hän varoitti myös Timoteusta: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan ­ ­ he tukkivat korvansa totuudelta" (2. Tim. 4:3­4). Ja Pietari edellytti luopumuksen tapahtuvan puhuessaan "virvoituksen ajasta", joka tulisi ennen kuin Jumala lähettäisi jälleen Jeesuksen Kristuksen, "teille ennalta valitsemansa Voidellun. Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla." (Ap. t. 3:19­21.) Näettekö, kuinka luontevasti ja helposti yksi palautuksen periaate johtaa seuraavaan? Pietarin profetia miltei vaatimalla vaatii keskustelua evankeliumin palauttamisesta profeetta Joseph Smithin kautta näinä myöhempinä aikoina. Tämä puolestaan vaatii keskustelua Mormonin Kirjan esiintulosta ja pyhän pappeuden palautuksesta Jumalan lahjan ja voiman kautta. Sen jälkeen on hyvin luontevaa kertoa jatkuvan ilmoituksen periaatteesta ja kirkon järjestyksestä sekä sen opeista ja ohjelmista. Veljet ja sisaret, Herra odottaa meidän tekevän jotakin. Uskon, että meidän odotetaan kasvattavan omaa uskoamme, karistavan yltämme kaikki mahdolliset välinpitämättömyyden tunteet ja meidän odotetaan Pyhän Hengen voimalla vahvistavan uudelleen omistautumisemme ja palvelevan Herraamme tehokkaammin. Sitten kun pyrimme selventämään jonkun ymmärrystä kirkosta, meidän elämämme ­ hyvin ja uskollisesti elettynä ­ voi palvella suurennuslasina, jonka läpi muut voivat tutkia evankeliumin mukaisen elämän vaikutuksia. Hyvän esimerkkimme valossa Henki voi laajentaa ymmärrystä kirkosta ja sen tehtävästä kaikille, joiden kanssa olemme tekemisissä. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi uskoamme eikä perääntyä siitä, minkä tiedämme olevan totta. Mutta me voimme kertoa siitä rakastavan ymmärtämyksen hengessä ­ rohkeina ja luottavaisina sekä katse kiinnitettynä Jumalan kunniaan ­ painostamatta kuulijoitamme tai tuntematta, että olemme epäonnistuneet tehtävässämme, jos he eivät viipymättä hyväksy sitä, mitä me uskomme. Kun meillä on Pyhän Hengen toveruus, me voimme silloin tehdä yksinkertaisia asioita, jotta auttaisimme niin kirkon vähemmän aktiivisia jäseniä kuin niitä, jotka eivät ole meidän uskoamme, ymmärtämään evankeliumia paremmin. Sen tekemiseen ei tarvita mitään uutta ohjelmaa. Emme tarvitse käsikirjaa tai tehtävää tai ohjekokousta. Ainoa asia, mitä tarvitaan, on se, että hyvät kirkon jäsenet oppivat luottamaan Pyhän Hengen voimaan ja että he tämän voiman avulla ojentavat kätensä ja koskettavat Isämme lasten elämää. Emme voi tehdä sen suurempaa palvelusta, kuin että lausumme henkilökohtaisen todistuksemme niille, joilta puuttuu ymmärrys Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Niinpä, veljet ja sisaret, "Kuinka on meidän laitamme?" Olemmeko valmiita tekemään jotakin? Voiko jokainen meistä päättää tänään, että lisäämme omaa hengellistä valmistautumistamme etsimällä Pyhän Hengen johdatusta ja että Hänen voimansa toverinamme siunaamme sitten useampia Isämme lapsista ymmärryksellä ja tiedolla siitä, että kirkko on tosi? Todistan, että Vapahtaja elää ja että Hän siunaa meitä jokaista, jos teemme kaiken voitavamme edistääksemme tätä Hänen kirkkonsa suurta työtä. Alkaessamme tämän uuden vuosituhannen toivon, että jokainen meistä päättäisi tehdä jotakin enemmän. Tätä rukoilen nöyrästi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.