Pappeuden kunniassa pitäminen Piispa H. David Burton johtava piispa Pappeus ei ole jotakin, jonka riisumme viikolla ja puemme yllemme sunnuntaita varten. Pappeus on 24­7 etuoikeus ja siunaus ­ siis 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa. Hyvää iltaa, veljet. Usean kuukauden ajan olemme kantaneet huolta siitä, saadaanko tämä rakennus valmiiksi yleiskonferenssiksi. Tuo ihme toteutui, koska niin ammattilaiset kuin aivan tavalliset, eri aloja edustavat miehet ja naiset ovat osoittaneet epätavallista omistautumista, uhrautuvuutta ja innoitusta, joka ylittää reilusti tavanomaiset normit. Ilmaisen syvän arvonantoni neuvonantajilleni sekä kaikille, jotka ovat käyttäneet kykyjään tässä hankkeessa. Olen käynyt useasti tässä rakennuksessa sen rakentamisen edetessä, mutta nähdessäni sen nyt täynnä pappeudenhaltijoita ihmettelen sen kokoa ja kauneutta. Tiedoksi teille, jotka seuraatte jalkapalloa: etäisyys paikasta, jossa seison, parvekkeen viimeiselle riville on suunnilleen kolme neljäsosaa jalkapallokentän pituudesta. Tuo etäisyys vastaa kolmen peräkkäin asetetun koripallokentän pituutta tai vastaavasti miltei neljän tenniskentän pituutta. Golfin pelaaja valitsisi luultavasti rautaysin saadakseen pallon lyödyksi parvekkeen viimeisen rivin yli, ja huippuluokan pikajuoksija taittaisi matkan noin yhdeksässä sekunnissa. Käyttääkseni sanaa, jonka kuulen usein ­ rakennus on todella mahtava! Nautin toisinaan urheilutapahtumiin osallistumisesta tai niiden seuraamisesta. Vaimoni tuntuu olevan sitä mieltä, että näiden tapahtumien välinen aika on liian lyhyt. Monissa lajeissa urheilija tai valmentaja voi viestittää ottavansa aikalisän asettamalla yhden käden ojennetut sormet pystysuoraan toista kämmentään vasten. Kilpailu taukoaa hetkeksi valmentajien ja pelaajien keskustellessa strategiasta. Aikalisä on myös termi, jota jotkut vanhemmat käyttävät tilasta, johon heidän lapsensa asetetaan näiden ollessa jatkuvasti tottelemattomia vanhemmilleen. Aikalisä tarjoaa henkilölle mahdollisuuden pohtia syitä käytökseensä. Nuoret virkaveljeni Aaronin pappeudessa, asettakaamme tänä iltana itsemme aikalisälle keskustellaksemme muutamista pappeuteen liittyvistä asioista. Joitakin viikkoja sitten juttelin 16-vuotiaan tyttärentyttäreni kanssa. Kysyin häneltä, mitä hän sanoisi nuorille Aaronin pappeuden haltijoille, jos hän saisi puhua heille. Hän vastasi: "Isoisä, pyytäisin heitä osoittamaan kunnioitusta pappeutta kohtaan ja olemaan pappeudenhaltijoita seitsemänä päivänä viikossa eikä vain yhtenä päivänä, sunnuntaina. Jotkut pojat eivät osoita asianmukaista kunnioitusta pappeutta kohtaan, koska he käyttävät kirosanoja, muutamat viettävät aikaansa pornografian parissa ja jokunen käyttää huumeita." Olen varma, nuoret veljeni, etteivät teidänkään mielestänne kiroileminen, pornografia ja huumeet kuulu pappeudenhaltijan elämään. Pappeus ei ole jotakin, jonka riisumme viikolla ja puemme yllemme sunnuntaita varten. Pappeus on 24­7 etuoikeus ja siunaus ­ siis 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa. Kiroilemisesta ja karkeudesta on tullut arkipäiväinen asia, ja monet hyväksyvät sen normaaliksi osaksi puhetyyliään. Oikeudentuntomme on hämärtynyt kirousten ja karkeuksien jatkuvassa pommituksessa. Se riehuu valtoimenaan musiikissa, kouluissa, urheilussa, ostoskeskuksissa ja työpaikoillamme. Suuri osa jokapäiväistä keskusteluamme on terästetty karkeilla lausahduksilla ja sekaan on ripoteltu avoimesti rienaavia ilmauksia, toisinaan huumorin varjolla. Kävin äskettäin erään tavaratalon kenkäosastolla sovittamassa kenkiä. Neljä nuorta miestä oli katselemassa kenkiä, joita kutsutaan yleensä lähetyssaarnaajan kengiksi. Kävi selvästi ilmi, että näistä nuorukaisista ainakin kaksi oli saanut lähetystyökutsun ja että he olivat etsimässä lähetystyöhön soveltuvia kenkiä. Olin yllättynyt siitä monien karkeuksien ja joidenkin kirosanojen pommituksesta, jota tuntui tulevan rutiininomaisesti heidän huuliltaan. Kun he huomasivat jonkun olevan lähettyvillä, kuulin yhden heistä sanovan: "Hei kaverit, meidän olisi syytä siistiä kieltämme", nyökäten samalla minun suuntaani. Presidentti Hinckley on sanonut: "Puhuminen toisten kanssa on ystävällisen kanssakäymisen olennainen osa. Se voi olla iloista. Se voi olla kepeää. Se voi olla vakavaa. Se voi olla hassua. Mutta se ei saa olla terävää eikä karkeaa eikä siivotonta, jos ihminen uskoo vilpittömästi Kristukseen." ("Älä turhaan lausu Jumalan nimeä", Valkeus, tammikuu 1988, s. 43.) Kiroileminen ja pappeus eivät sovi yhteen. Kiroilu ei sovi yhteen myöskään lähetystyöpalveluksen kanssa. Jos kiroilu ja karkeat ilmaisut ovat osa kielenkäyttöämme, meidän tulee poistaa ne sanavarastostamme. Kielenkäyttö on yksi ikkuna sieluumme. Aikalisän jatkuessa keskustelkaamme pornografiasta. Viime vuosina se on levinnyt kulovalkean tavoin. Kohtaamme sitä päivittäin. Pornografia on aivan yhtä riippuvuutta aiheuttavaa kuin monet aineet, joita emme edes kuvittelisi nauttivamme. Pornografian seuraukset ovat katastrofaaliset. Pitäkää mielessä, ettei Saatana halua meidän olevan onnellisia tai menestyksellisiä Aaronin pappeuden palvelutehtävässämme. Älkää erehtykö ­ hän haluaa meidän olevan onnettomia. Hänen tavoitteenansa on vallata sydämemme houkuttelemalla meitä menemään mukaan sellaisiin kauhistuksiin kuin pornografia. Pysykää kaukana siitä. Meidän on harjoitettava itsekuria välttääksemme kirjoja, lehtiä, musiikkia, kuvia, videoita, DVD-levyjä, elokuvia, Internet-sivuja, televisio-ohjelmia ­ mitä tahansa, mikä sisältää pornografiaa tai kiihottavaa materiaalia. Pornografia ja pappeus eivät sovi yhteen. Kunnioittakaa pappeutta. Ottakaa pysyvä aikalisä kaikesta pornografisesta vaikutuksesta. Presidentti Hinckley on muistuttanut meitä seuraavasti: "Tästä nykyisestä huumeongelmasta on tullut kuin maailmaa vaivaava rutto. Mutta monessa tapauksessa sen aiheuttama kuolema ­ ­ on seurauksena vasta pitkäaikaisesta murheesta, tuskasta ja katumuksesta. Päinvastoin kuin entiset kulkutaudit, joita vastaan ei tunnettu puolustautumiskeinoja, on puolustuskeino huumeiden kohdalla selvä ja suhteellisen helppokin. Se on yksinkertaisesti pidättyminen kajoamasta niihin." ("Huumeiden vitsaus", Valkeus, tammikuu 1990, s. 51.) Me emme asettaisi henkeämme alttiiksi leikittelemällä myrkkykäärmeen kanssa. Huumeet ovat aivan yhtä vaarallisia kuin matelijan kuolettava myrkky. Äskettäin poikamme saapui töistä kotiin ja havaitsi oman poikansa istuvan keittiön pöydän ääressä, kyynärpäät pöydällä, nojaten leukaa käsiinsä. Toinen poika istui olohuoneessa ja tuijotti ulos ikkunasta, kasvoillaan surullinen ilme. Heidän äitiään ei näkynyt missään. Poikamme kysyi pojiltaan, missä näiden äiti mahtaisi olla. He osoittivat kylpyhuonetta kohti. Poikamme koputti hiljaa oveen ja kysyi: "Kulta, oletko sinä siellä?" Hänen vaimonsa vastasi: "Otin aikalisän." Aikuiset tarvitsevat toisinaan aikalisän. Melkisedekin pappeuden veljet, liittyisittekö seuraamme aikalisän ajaksi? Päivittäisen elämän taistoissa on helppo kadottaa näkemys palvelutehtävästämme isinä ja pappeudenhaltijoina. Ellemme pidä varaamme, niin ammattimme, vapaa-ajan harrastuksemme, huvituksemme ja jopa palveluksemme kirkossa saattavat vaikuttaa haitallisesti velvollisuuksiimme isinä ja aviomiehinä. Kirkon presidenttinä ollessaan presidentti Howard W. Hunterilla oli vain yksi tilaisuus puhua yleiskonferenssin pappeuskokouksessa. Presidentti Hunter otsikoi tuon vuoden 1994 lokakuun puheensa sanoilla "Vanhurskas aviomies ja isä". Mestarillisessa puheessaan hän loi yleiskatsauksen moniin, kaikkia Melkisedekin pappeuden haltijoita koskeviin mittapuihin ja odotuksiin. Suosittelen, että luette hänen puheensa kokonaisuudessaan. Tänä iltana mainitsen vain kaksi kohtaa. Presidentti Hunter sanoi: "Mies, jolla on pappeus, pitää perhettä Jumalan säätämänä. Tehtävänne perheen johtajana on tärkein ja pyhin velvollisuutenne. Perhe on tärkein yksikkö ajassa ja iankaikkisuudessa, ja siinä mielessä se astuu tärkeydessä kaiken muun edelle elämässä." ("Vanhurskas aviomies ja isä", Valkeus, tammikuu 1995, s. 48­49.) Presidentti Harold B. Lee sanoi: "Tärkeintä, mitä koskaan teette Herran työssä on se, mitä teette oman kotinne seinien sisäpuolella" (Howard W. Hunterin lainaamana, "Vanhurskas aviomies ja isä", s. 49). Meidän täytyy rehellisesti luodata ja tutkistella sielumme syvyyksiä. Teemmekö kaiken sen, mitä meidän tulisi tehdä, opettaaksemme ja johtaaksemme perhettämme, vai jätämmekö tämän vastuun muille? Perheen johtaminen vaatii meiltä usein sitä, että järjestämme asiat uuteen tärkeysjärjestykseen löytääksemme tarvittavan ajan. Ajan laatu ja määrä ovat oleellisia. Presidentti Hunter muistutti myös: "Mies, jolla on pappeus, johtaa perheensä osallistumaan kirkon toimintaan, jotta perheenjäsenet voivat tuntea evankeliumin ja saada suojaa liitoista ja toimituksista" ("Vanhurskas aviomies ja isä", s. 50.) Tämän tehdäksemme meidän täytyy varmistua siitä, että elämämme on järjestyksessä. Tekopyhyys ei ole koskaan toiminut, eikä se toimi tänäkään päivänä. Meiltä vaaditaan vanhurskasta johtamista ja sitä, että rohkaisemme perhettämme seuraamaan esimerkkiämme. Johtakaa perheilloissa. Johtakaa pyhien kirjoitusten tutkimisessa. Antakaa pappeuden siunauksia. Johtakaa henkilökohtaisessa ja perherukouksessa. Presidentti Monson sanoi: "Ihminen on suurimmillaan ollessaan polvillaan" ("Taivaalliset kodit ­ ikuiset perheet", Valkeus, helmikuu 1988, s. 5). Aikalisä päättyy tavallisesti lyhykäiseen, myönteiseen kannustuspuheeseen. Veljet, me voimme menestyä ja lopulta voittaa kilpailun. Me voimme kunnioittaa ja arvostaa pappeutta vuorokauden ympäri, viikon jokaisena päivänä. Me voimme karkottaa elämästämme niin kiroilemisen, pornografian ja huumeet kuin minkä tahansa muunkin turmiollisen tai tuhoisan toiminnan. Me voimme johtaa perhettämme pappeudessa ja antaa heille heidän kaipaamaansa hengellistä ohjausta. Me voimme tehdä kaiken tämän ja paljon muuta, jos lähestymme Vapahtajaa, kunnioitamme pyhää pappeuttamme ja olemme uskollisia tekemillemme liitoille. Todistan teille että olemme Herran asialla. Hän on Vapahtajamme. Hän on Lunastajamme. Hän on sovittanut syntimme. Hän on Puolustajamme Isän tykönä. Hän elää. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on ehdoton. Olemme Hänen pappeutensa haltijoita. Rakastan presidentti Hinckleyä, hänen neuvonantajiaan ja kahtatoista apostolia sekä kanssani työskenteleviä johtavia auktoriteetteja, ja todistan heidän hyvyydestään, heidän suurenmoisuudestaan ja heidän valtuudestaan. Rakastan teitä, jotka laillani olette pappeudenhaltijoita, ja rukoilen menestyksemme puolesta. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.