Vaarnanjohtaja Presidentti Gordon B. Hinckley [Vaarnanjohtajat] on kutsuttu samalla innoituksella kuin johtavat auktoriteetit. Rukoilen näiden rakkaiden veljieni puolesta, että Herran Henki olisi heidän päällään. Minulla on nyt ilo kertoa teille muutamia asioita. Ensiksi, kiitos teille siitä, että olette täällä. En ole koskaan nähnyt mitään tämän kaltaista. Minun olisi pitänyt ottaa kiikarini mukaan, jotta näkisin, miltä te siellä ylemmällä parvella näytätte. Laskujeni mukaan koko tässä salissa on viisi tyhjää paikkaa. Kuinka ihana onkaan olla täällä. Veljeni, Jumalan pappeus on ihana asia. Ei ole mitään sen vertaista. Sen saa vain niiden kätten alla, joilla on valtuus antaa se. Tässä armotaloudessa tämä pappeuden antaminen palaa aina Johannes Kastajaan ja Herran apostoleihin, Pietariin, Jaakobiin ja Johannekseen asti. He tulivat maan päälle ja panivat konkreettisesti kätensä Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn pään päälle, ja korvin kuultavin äänin he lausuivat tämän ihmeellisen voiman antamiseen tarvittavat sanat. Siitä lähtien jokainen mies, joka on saanut pappeuden, on saanut sen sellaisen miehen kätten alla, joka on vuorostaan saanut sen samalla tavoin, aina alkuperäiseen antajaan asti. Pappeus ei tunne luokkajakoa. Jokainen kelvollinen mies kansallisuudesta, etnisestä taustasta tai muista tekijöistä riippumatta voi saada pappeuden. Hänen kuuliaisuutensa Jumalan käskyille on ainoa määräävä tekijä. Pappeuden saaminen perustuu vain kelvollisuuteen Herran edessä. Sen myötä seuraa oikeus ja valtuus hallita Kristuksen kirkossa. Mieleeni muistuvat ne kokemukset, joita sain kauan sitten ollessani kahdentoista neuvoston jäsen. Osallistuin sellaisen vaarnan konferenssiin, jonka johtajana oli rikas ja vaikutusvaltainen mies. Hän oli maailman mittapuiden mukaan hyvin menestyvä. Hän asui upeassa kodissa. Hän oli minua vastassa lentokentällä hienolla autolla. Söimme lounaan ensiluokkaisessa ravintolassa. Ja silti hän oli nöyrä virassaan, innokas oppimaan ja aina halukas tekemään oikein johtaessaan vaarnansa asioita. Menin myöhemmin erääseen toiseen konferenssiin. Vaarnanjohtaja tuli minua vastaan autolla, joka oli jo nähnyt parhaat päivänsä. Pysähdyimme pikaruokalaan pikkupurtavalle. Hänen kotinsa oli erittäin vaatimaton ­ siisti, puhdas ja hiljainen mutta ei komeasti kalustettu. Hän oli ammatiltaan puuseppä. Hänellä ei ollut mitään maailman hienouksia. Hänkin oli suurenmoinen vaarnanjohtaja, joka hoiti velvollisuutensa ihailtavasti. Hän oli erinomainen joka suhteessa. Tässä on tämän pappeuden ihmeellisyys. Rikkaus ei merkitse mitään. Koulutus ei merkitse mitään. Ihmisten kunnia ei merkitse mitään. Ainoa merkittävä tekijä on hyväksyttävyys Herran silmissä. Kaikki johtavat auktoriteetit, jotka ovat täällä tänä iltana, voisivat todistaa, että he ovat saaneet merkittäviä ja innoittavia kokemuksia järjestäessään vaarnoja uudelleen. Muistan saaneeni noin 40 vuotta sitten tehtäväksi järjestää uudelleen erään vaarnan. Vaarnanjohtaja oli yllättäen kuollut. Johtavat veljet pyysivät minua menemään sinne ja puhumaan hautajaisissa sekä järjestämään vaarnan uudelleen. En ollut koskaan aiemmin tehnyt sellaista. Olin uusi johtava auktoriteetti. Olisin aivan yksin. Saavuttuani paikalle minut vietiin toiseen kaupunkiin, jossa osallistuin hautajaisiin. Pyysin kaikkia vaarnan virkailijoita ja piispoja jäämään tilaisuuden jälkeen ja ilmoitin, että vaarnan järjestäminen tapahtuisi seuraavana iltana. Pyysin lähetysjohtajaa istumaan seurassani, kun puhuttelin veljiä, joista en tuntenut yhtäkään. Puhuttelut jatkuivat myöhäiseen iltaan. Sain pian selville, että vaarnassa oli ongelmia. Oli eripuraa. Kun olimme puhutelleet kaikki, sanoin lähetysjohtajalle: "En ole tyytyväinen. Eikö ole muita?" Hän sanoi: "Tiedän vain yhden miehen, jota emme ole puhutelleet. Hän muutti tänne vasta äskettäin työnsä puolesta. Hän on toinen neuvonantaja piispakunnassa. En tunne häntä kovin hyvin. Hän asuu toisessa kaupungissa." Sanoin: "Lähdetään tapaamaan häntä." Ajoimme hotelliin, jossa yöpyisin. Siinä sitä oltiin: olin puhutellut kaikki nämä veljet enkä ollut löytänyt vielä ketään, jota pidin kelvollisena johtamaan, ja olin luvannut, että vaarna järjestettäisiin seuraavana iltana. Saavuimme hotelliin myöhään. Soitin tälle veljelle. Puhelimeen vastasi uninen ääni. Sanoin haluavani tavata hänet sinä iltana. Pyysin anteeksi, että soitin hänelle niin myöhään. Hän sanoi: "Olin juuri mennyt sänkyyn, mutta panen vaatteet päälleni ja tulen." Tämä veli tuli hotelliin. Seurannut keskustelu oli mitä kiinnostavin. Hän oli suorittanut BYU:ssa öljygeologian tutkinnon. Hän työskenteli suuressa öljy-yhtiössä. Hän oli palvellut muualla vastuullisissa kirkon tehtävissä. Hän tunsi kirkon ohjelman. Hän oli palvellut lähetystyössä. Hän tunsi evankeliumin. Hän oli evankeliumissa täysin kehittynyt. Ja alue, josta hän oli vastuussa öljy-yhtiön työntekijänä, oli täsmälleen sama kuin vaarnan alue. Kerroin hänelle, että soittaisimme hänelle aamulla, ja päästimme hänet lähtemään. Lähetysjohtaja lähti myös, ja minä menin nukkumaan. Suurin piirtein kolmen aikaan aamuyöstä heräsin. Mieleeni alkoi tulvia epäilyksiä. Tämä mies oli melkein täysin tuntematon vaarnan ihmisille. Nousin vuoteesta ja polvistuin ja pyysin Herralta ohjausta. En kuullut ääntä, mutta sain mieleeni hyvin selkeän vaikutelman, joka tuntui sanovan: "Kerroin jo sinulle, kuka olisi vaarnanjohtaja. Miksi vielä kyselet?" Häpeissäni siitä, että olin jälleen vaivannut Herraa, palasin sänkyyn ja nukahdin. Soitin tälle veljelle varhain seuraavana aamuna ja esitin hänelle kutsun palvella vaarnanjohtajana. Pyysin häntä valitsemaan neuvonantajat. Kun ihmiset sinä iltana kokoontuivat kokoukseen, pohdiskeltiin paljon sitä, kenestä tulisi vaarnanjohtaja, mutta kukaan ei edes ajatellut tätä veljeä. Kun ilmoitin hänen nimensä, ihmiset katsoivat toisiaan keksiäkseen, kuka oli kyseessä. Pyysin häntä tulemaan eteen. Ilmoitin hänen neuvonantajansa ja pyysin heitä tulemaan eteen. Vaikka ihmiset eivät tunteneetkaan häntä, he antoivat hänelle tukensa. Vaarnassa alkoi tapahtua. Ihmiset olivat tienneet jo pitkään tarvitsevansa vaarnakeskuksen, mutta he olivat olleet epävarmoja eivätkä he olleet päässeet yksimielisyyteen siitä, minne se tulisi sijoittaa. Hän ryhtyi työhön, ja puolentoista vuoden kuluttua uusi kaunis vaarnakeskus oli valmis vihittäväksi. Hän yhdisti vaarnan. Hän matkusti ympäri vaarnaa, tapasi ihmisiä ja osoitti heille rakkautta. Vaarna, joka oli väsähtänyt, heräsi eloon ja suorastaan poreili uutta intoa. Se on kuin loistava tähti tämän kirkon suuressa vaarnojen tähtisikermässä. Veljet, voin todistaa teille, että Herran ilmoitus tehdään tiettäväksi, kun vaarnanjohtaja nimetään. Puhuin kerran tässä kokouksessa piispoista, ja tänään haluan lausua muutaman sanan vaarnanjohtajista. Tämä virka tuli kirkkoon vuonna 1832. Kirkon presidentti Joseph Smith oli myös vaarnanjohtaja. Kun uusi vaarna järjestettiin Missouriin vuonna 1834, tämä menettely muutettiin ja virkailijat otettiin pappeuden riveistä. Tämä on virka, joka saatiin ilmoituksen kautta. Vaarnan järjestäminen edustaa seurakuntien muodostaman perheen luomista. Kirkon ohjelma on muuttunut yhä monimuotoisemmaksi, ja vaarnojen johtokuntia koskevat haasteet ovat kasvaneet. On perustettu pienempiä vaarnoja. Meillä on kirkossa tällä hetkellä 2 550 vaarnaa ja niiden lisäksi on joukko hyväksyttyjä, jotka odottavat järjestämistä. Vaarnanjohtaja on virkailija, joka on kutsuttu ilmoituksella seisomaan seurakuntien piispojen ja kirkon johtavien auktoriteettien välissä. Se on mitä tärkein tehtävä. Johtavat auktoriteetit kouluttavat häntä, ja hän vuorostaan kouluttaa piispoja. Minusta on hyvin kiinnostavaa, että meillä on kirkossa 17 789 vaarnaseurakuntaa, joissa jokaisessa on piispa. Vaarnaseurakuntia on kaikkialla maailmassa. Niiden jäsenet puhuvat monia eri kieliä. Ja silti seurakunnat ovat kaikki samanlaisia. Sunnuntain kokouksiin voi osallistua Singaporessa tai Tukholmassa, ja kirkonmenot ovat samanlaiset. Ajatelkaa, millainen sekaannus meillä olisi, jos jokainen piispa noudattaisi omia mieltymyksiään. Kirkko kirjaimellisesti hajoaisi hyvin lyhyessä ajassa. Vaarnanjohtaja toimii piispojen neuvojana. Jokainen piispa tietää, että kun hänellä on käsiteltävänä vaikea ongelma, niin aina on valmiina yksi henkilö, jonka kanssa hän voi jakaa taakkansa ja jolta saada neuvoja. Vaarnanjohtaja tarjoaa kakkosturvatoimen määritettäessä, ketkä ovat kelvollisia menemään Herran huoneeseen. Piispat ovat hyvin lähellä seurakuntalaisiaan. He asuvat näiden kanssa naapureina. Joskus heillä ei ole sydäntä kieltää temppelisuositusta, vaikka suosituksen pyytäjän kelvollisuus olisikin hieman kyseenalainen. Mutta myös vaarnanjohtaja pitää puhuttelun. Wilford Woodruffin aikaan asti kirkon presidentti allekirjoitti kaikki temppelisuositukset. Mutta taakasta tuli liian raskas, ja vaarnanjohtajat saivat tämän tehtävän. Tässä suhteessa he ovat suorittaneet valtavan työn. Samoin vaarnanjohtajasta tulee kakkostuomari niiden kelvollisuudesta päätettäessä, jotka lähtevät edustamaan kirkkoa lähetyskentälle. Hänkin puhuttelee halukkaat, ja vasta ollessaan tyytyväinen lähtijän kelvollisuuteen hän kirjoittaa suosituksen. Hänelle on myös annettu valtuus erottaa lähetystyöhön kutsutut tehtäväänsä ja vapauttaa heidät, kun he ovat päättäneet palveluksensa. Mikä tärkeintä, hän on vaarnan tärkein kurinpidosta vastaava virkamies. Opettajan velvollisuuksia Aaronin pappeudessa voidaan soveltaa vaarnanjohtajaan. Hänen tehtävänsä on "valvoa [koko vaarnaa] ja olla jäsenten kanssa ja vahvistaa heitä ja pitää huolta, ettei [vaarnassa] ole mitään syntiä eikä mitään vihamielisyyttä jäsenten kesken, eikä myöskään valhettelua, panettelua eikä pahaa puhetta ja pitää huolta, että [vaarna] kokoontuu usein, ja myös pitää huolta, että kaikki jäsenet täyttävät velvollisuutensa" (LK 20:53­55). Vaarnanjohtaja kantaa hyvin raskaan velvollisuuden huolehtia siitä, että vaarnassa opetettava oppi pidetään puhtaana ja tahrattomana. Hänen velvollisuutensa on huolehtia siitä, ettei vaarnassa opeteta vääriä oppeja eikä siellä ilmene vääriä menettelytapoja. Jos on joku Melkisedekin pappeuden haltija, joka toimii omavaltaisesti, tai kuka tahansa muukin henkilö sen puoleen, joissakin olosuhteissa, vaarnanjohtajan on neuvoteltava tämän henkilön kanssa. Jos henkilö jatkaa menettelytapaansa, silloin vaarnanjohtaja on velvollinen ryhtymään toimiin. Hän kutsuu syyllisen kurinpitoneuvoston eteen, joka voi määrätä rangaistukseksi joko koeajan tai jäsenoikeuksien poistamisen tai henkilön erottamisen kirkosta. Tämä on mitä raskain ja epämiellyttävin tehtävä, mutta vaarnanjohtajan on kohdattava se pelotta tai ketään suosimatta. Kaikki tämä tehdään sopusoinnussa Hengen ohjeiden kanssa ja kuten Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 102 on esitetty. Sitten tämän jälkeen vaarnanjohtajan on tehtävä kaikkensa työskennelläkseen sen henkilön kanssa, jota kuritettiin, ja tuodakseen hänet aikanaan takaisin. Kaikki tämä ja paljon muuta kuuluu hänen tehtäviinsä. Siksi onkin selvää, että hänen oman elämänsä täytyy olla esimerkillistä hänen vaarnansa jäsenten edessä. Minkä suurenmoisen miesjoukon tämän kirkon vaarnanjohtajat muodostavatkaan. Koska heidät on valittu innoituksella, he ovat mitä uutterimpia velvollisuuksiensa täyttämisessä. He ovat kyvykkäitä miehiä. He ovat miehiä, jotka ovat kouliintuneet hyvin kirkon oppeihin ja menettelytapoihin. He ovat miehiä, joilla on suuri usko. He ovat miehiä, jotka Herra on kutsunut johtajiksi heidän toimivaltaansa kuuluvilla alueilla. Luulen tietäväni jonkin verran vaarnanjohtajan virasta. Isoisäni oli yksi heistä, kun kirkossa oli vain 25 vaarnaa. Isäni johti vuosia kirkon suurinta vaarnaa. Minä palvelin vaarnanjohtajana, ennen kuin minut kutsuttiin johtavaksi auktoriteetiksi. Ja yksi pojistani on juuri vapautettu vaarnanjohtajan tehtävästä yhdeksän vuoden palveluksen jälkeen. Tämä merkitsee neljää tässä tehtävässä palvellutta sukupolvea. Minulla on täysi luottamus miehiin, joilla on tämä virka. Heidän velvollisuutensa ovat lukuisat, heidän vastuunsa suuri. He tietävät oman riittämättömyytensä, ja tiedän, että he rukoilevat ohjausta ja apua. Tiedän, että he tutkivat pyhiä kirjoituksia löytääkseen vastauksia. Tiedän, että he asettavat tämän työn ensimmäiseksi elämässään. Koska me luotamme heihin näin suuresti, me pyydämme, etteivät paikalliset jäsenet pyydä neuvoa ja siunauksia johtavilta auktoriteeteilta. Heidän vaarnanjohtajansa on kutsuttu samalla innoituksella kuin johtavat auktoriteetit. Rukoilen näiden rakkaiden veljieni puolesta, että Herran Henki olisi heidän päällään. Rukoilen, että he olisivat innoitettuja sanoissaan, ajatuksissaan, teoissaan. Toivon, että heidän kotinsa ovat rauhan ja rakkauden ja sopusoinnun paikkoja, joista he saavat innoitusta työhönsä. Rukoilen, että he pitävät kunniassa vaimoaan ja lapsiaan ja siunaavat heitä ja ovat sellaisia aviomiehiä ja isiä, jotka ovat esimerkkinä kaikille vaarnansa jäsenille. Olipa heidän ammattinsa mikä tahansa, toivon, että he harjoittavat sitä kunniallisesti ja rehellisesti, niin että he ovat palkkansa arvoisia miehiä. Toivon, että he elävät niin, että he ansaitsevat ei vain meidän uskoamme tunnustavien kunnioituksen vaan myös kaikkien niiden kunnioituksen, joiden kanssa he ovat tekemisissä. Ja kun he ovat palvelleet hyvin joitakin vuosia ja johtaneet kansaansa kunniassa ja rakkaudessa, niin tulee aika, jolloin heidät on määrä vapauttaa. Heidän ainoa palkintonsa on oleva jäsenten rakkaus ja heidän johtavien veljiensä luottamus. Kirkossa ei ole mitään muuta virkaa, joka olisi aivan tämän kaltainen. Vaarnanjohtaja on tarpeeksi lähellä jäseniä tunteakseen heidät ja rakastaakseen heitä. Ja silti hän on neuvonantajineen kyllin etäällä pystyäkseen objektiivisesti toteuttamaan Herran tahdon ja toimintatavan. Rukoilen, että Herran rikkaat ja ihmeelliset siunaukset vuodatetaan näiden tehtävälleen omistautuneiden veljien päälle, niin että he olisivat uskon miehiä, innoitetun arvostelukyvyn miehiä, kärsivällisiä miehiä, miehiä, jotka rakastavat Herraa ja jotka rakastavat Hänen kansaansa. Nöyrä rukoukseni on, että he ovat onnellisia ja saavat palkintonsa siitä tyydytyksestä, joka tulee hyvin suoritetusta palvelutehtävästä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.