Iankaikkinen kotinne Presidentti Thomas S. Monson ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Me olemme hyvin todellisessa mielessä iankaikkisten kotien rakentajia. Olemme tässä työssä oppipoikia ­ emme päteviä ammattilaisia. Tarvitsemme jumalallista apua, jos aiomme onnistua rakentamisessa. Henkilökohtaisen palvelutyönsä aikana meidän Vapahtajamme vei Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen eräänä päivänä korkealle vuorelle. "Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: 'Herra, on hyvä, että me olemme täällä.'"1 Olemme tänään kokoontuneet tähän historialliseen tilaisuuteen tässä suurenmoisessa konferenssikeskuksessa sekä muissa tiloissa temppeliaukiolla ja kaikkialla maailmassa. Silmämme kostuvat kyynelistä ja sydämemme täyttyy kiitollisuudesta samalla kun mielemme toistaa kauniin laulun "Thanks Be To God"2 (Kiitos Jumalalle) nimeä. Tämän rakennuksen pystyttäminen on pitkään ollut suunnitteluasteella. Olemme kaivanneet paljon suurempaa rakennusta, johon sijoittaa konferenssiin ja muihin vuoden aikana järjestettäviin tilaisuuksiin osallistuvat. Erittäin ammattitaitoiset työmiehet ovat tehneet työtä käsillään ja sydämellään valmistaakseen rakennuksen, joka ansaitsee Hänen jumalallisen hyväksymisensä: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija."3 Kun Jeesus kauan sitten kaukaisessa maassa palveli ihmisten keskuudessa, Hän puhui usein vertauksin käyttäen kieltä, jota nämä ymmärsivät parhaiten. Puhuessaan kuulijoiden elämästä Hän viittasi usein kodin rakentamiseen. Eikö Häntä usein kutsuttukin rakennusmiehen pojaksi? Hän julisti: "Jokainen ­ ­ [huone], joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu."4 Myöhemmin Hän varoitti: "Katso, minun huoneeni on järjestyksen huone, sanoo Herra Jumala, ei epäjärjestyksen huone."5 Profeetta Joseph Smithin kautta Kirtlandissa Ohiossa 27. joulukuuta 1832 antamassaan ilmoituksessa Mestari kehotti: "Järjestykää, valmistakaa kaikki, mikä on tarpeen, ja pystyttäkää huone, rukoushuone, paastohuone, uskon huone, opin huone, kirkkauden huone, järjestyksen huone, Jumalan huone."6 Voisiko kukaan meistä löytää mistään sopivampaa suunnitelmaa, jonka mukaan voisi viisaasti ja oikein rakentaa talon itseään varten koko iankaikkisuudeksi? Me olemme hyvin todellisessa mielessä iankaikkisten kotien rakentajia. Olemme tässä työssä oppipoikia ­ emme päteviä ammattilaisia. Tarvitsemme jumalallista apua, jos aiomme onnistua rakentamisessa. Apostoli Paavalin esittämät opetuksen sanat antavat meille tarvitsemamme varmuuden: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?"7 Kun muistamme, että jokainen meistä on kirjaimellisesti Jumalan henkipoika tai -tytär, meidän ei ole vaikea lähestyä taivaallista Isäämme rukouksessa. Hän ymmärtää tämän elämäksi kutsumamme raaka-aineen arvon. "Muistakaa, että sielut ovat kallisarvoiset Jumalan silmissä."8 Hänen julistuksensa saa sijaa sielussamme ja innoittaa meitä määrätietoisuuteen elämässämme. Meillä on Opettaja, joka ohjaa ponnistelujamme, jos me vain haluamme uskoa Häneen ­ Herraan Jeesukseen Kristukseen. Hän kehottaa meitä: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."9 Jeesuksesta sanottiin: "Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä."10 Onko meillä päättäväisyyttä tehdä samoin? Yksi pyhien kirjoitusten rivi sisältää kunnianosoituksen Herrallemme ja Vapahtajallemme, josta sanottiin: "Hän kulki ympäri maata, teki hyvää."11 Kirjeessään rakkaalle Timoteukselle Paavali esitti pääpiirteittäin keinon, jonka avulla meistä voisi tulla paremman minämme kaltaisia ja samalla voisimme tarjota apua muille, jotka hiljaa pohtivat ja sitten esittävät ääneen kysymyksen: "Kuinka ymmärtäisin [löytää perille], kun kukaan ei minua neuvo."12 Paavalin Timoteukselle antama vastaus tarjoaa innoitetun kehotuksen meille jokaiselle. Ottakaamme vaarin hänen viisaasta neuvostaan: "Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja [keskusteluissa], rakkaudessa, [hengessä], uskossa ja puhtaudessa."13 Tarkastelkaamme tätä vakavaa opetusta, joka annetaan hyvin todellisessa mielessä meille. Ensiksi, näyttäkää hyvää esimerkkiä puheissanne. "Olkoot sananne rakennukseksi toinen toisellenne"14, Herra sanoi. Muistammeko erään suositun pyhäkoululaulun neuvon? Jos mä hellyyttä sain, mieless säilyy se ain; Kuin paistetta päivän se toi. Jos vain lausumme lempeät sanat, Niin syömmestä syömmeen ne soi.15 Miettikääpä 105. syntymäpäiväänsä muutama vuosi sitten viettäneen Mary Boyson Wallin esittämää huomiota. Hän solmi avioliiton Don Harvey Wallin kanssa Suolajärven temppelissä vuonna 1913. He juhlivat 81. hääpäiväänsä vähän ennen kuin Don kuoli 103 vuoden ikäisenä. Church News -lehden artikkelissa tämä sisar esitti sekä heidän elämänsä että avioliittonsa pitkäikäisyyden olevan ystävällisten sanojen ansiota. Hän sanoi: "Luulen, että se auttoi meitä kestämään, sillä yritimme auttaa toinen toistamme ja yritimme olla sanomatta epäystävällisiä sanoja toinen toisellemme."16 Toiseksi, näyttäkää hyvää esimerkkiä keskusteluissa. Lokakuun 1987 yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley julisti: "Siivoton puhe saastuttaa puhujan. Jos teillä on tällainen tapa, niin kuinka pääsette siitä eroon? Aloitatte päättämällä muuttua. Kun seuraavan kerran olette käyttämäisillänne sanoja, joiden tiedätte olevan väärin, niin lopettakaa. Olkaa vaiti tai sanokaa sanottavanne toisella tavalla."17 François de la Rochefoucauld on sanonut: "Yksi syy siihen, miksi on niin harvoja, jotka tuntuvat osaavan keskustella järkevästi ja miellyttävästi, on se, että miltei jokainen ajattelee pikemminkin sitä, mitä itse haluaa sanoa, kuin selkeää vastausta siihen, mitä hänelle sanotaan." Kolmanneksi, näyttäkää hyvää esimerkkiä rakkaudessa. Kirjeestä korinttilaisille löytyy tämä kaunis totuus: "Rakkaus ei koskaan katoa."18 Sielulle tuo tyydytystä se aulius, jolla kirkko on toiminut luonnon aiheuttamien katastrofien yhteydessä esimerkiksi Mosambikissa, Madagaskarissa, Venezuelassa ja monilla muilla alueilla. Olemme näiden katastrofien tapahduttua saapuneet paikalle usein ensimmäisinä, ja olemme usein voineet tarjota suurimman avun. On olemassa muitakin organisaatioita, jotka toimivat samalla tavoin auliisti. Mitä on rakkaus? Kirjoittaessaan muistiin muutamia isänsä Mormonin sanoja Moroni merkitsi muistiin: "Mutta todellinen rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja se pysyy iankaikkisesti."19 Yksi sellainen, joka oli elämällään esimerkkinä rakkaudesta, oli presidentti George Albert Smith. Heti toisen maailmansodan jälkeen kirkko kampanjoi keräämällä lämpimiä vaatteita ja lähettämällä ne kärsiville pyhille Eurooppaan. Vanhin Harold B. Lee ja vanhin Marion G. Romney veivät presidentti George Albert Smithin huoltotyöaukiolle Salt Lake Cityssä tarkastamaan kampanjan tuloksia. Kirkon jäsenten avokätinen osallistuminen teki heihin vaikutuksen. He näkivät presidentti Smithin tarkkailevan työntekijöitä, kun nämä pakkasivat valtavia määriä lahjoitettuja vaatteita ja kenkiä. He näkivät kyynelten virtaavan hänen poskilleen. Muutaman hetken kuluttua presidentti George Albert Smith riisui oman uuden päällystakkinsa ja sanoi: "Pyydän teitä, lähettäkää tämäkin." Veljet sanoivat presidentti Smithille: "Ei, presidentti, älkää. Älkää lähettäkö sitä. On kylmä, ja te tarvitsette takkianne." Mutta presidentti Smith ei suostunut ottamaan takkiaan takaisin. Ja niin hänen takkinsa lähetettiin kaiken muun tavaran mukana Eurooppaan, missä yöt olivat pitkiä ja pimeitä ja ruoka sekä vaatteet olivat vähissä. Sitten lähetykset saapuivat. Iloa ja kiitollisuutta ilmaistiin niin ääneen kuin salaisissa rukouksissakin. Neljänneksi, näyttäkää hyvää esimerkkiä hengessä. Psalminkirjoittaja kirjoitti: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki."20 Värväydyin 17-vuotiaana Yhdysvaltain laivastoon ja olin alokasleirillä San Diegossa Kaliforniassa. Kolmen ensimmäisen viikon ajan tuntui siltä, kuin laivasto olisi yrittänyt pikemminkin tappaa alokkaat kuin kouluttaa heitä selviytymään hengissä. En koskaan unohda ensimmäistä sunnuntaitani San Diegossa. Komentava kersantti sanoi meille: "Tänään jokainen menee kirkkoon." Asetuimme sitten harjoituskentällä muodostelmaan. Kersantti huusi: "Kaikki te katoliset ­ te kokoonnutte Camp Decaturiin. Eteenpäin, mars! Älkääkä tulko takaisin ennen kello kolmea!" Suuri joukko marssi pois. Sitten upseeri sanoi: "Kaikki te, jotka olette juutalaista uskoa ­ te kokoonnutte Camp Henryyn. Eteenpäin, mars! Älkääkä tulko takaisin ennen kello kolmea!" Pienempi joukko lähti pois. Sitten hän sanoi: "Te loput protestantit kokoonnutte Camp Farragutin tiloissa. Eteenpäin, mars! Älkääkä tulko takaisin ennen kello kolmea!" Mielessäni kävi ajatus: Monson, sinä et ole katolinen. Sinä et ole juutalainen. Sinä et ole protestantti. Päätin jäädä seisomaan paikalleni. Minusta tuntui, kuin sadat miehet olisivat marssineet ohitseni. Sitten kuulin suopeimmat sanat, mitä tämä kersantti koskaan lausui minun läsnäollessani. Hän kysyi: "Entä miksikäs te miehet itseänne kutsutte?" Hän käytti monikkoa ­ miehet. Vasta nyt huomasin, että joku muukin seisoi takanani harjoituskentällä. Yhteen ääneen vastasimme: "Me olemme mormoneja." Hän raapi päätään hämmentynyt ilme kasvoillaan ja sanoi: "No, menkää etsimään jokin kokoontumispaikka ­ älkääkä tulko takaisin ennen kello kolmea." Me marssimme pois. Joku olisi saattanut melkein tunnistaa marssistamme Alkeisyhdistyksessä opitun lorun rytmin: Uskalla olla mormoni. Uskalla seistä yksin. Uskalla olla päättäväinen, Ja uskalla tuoda se esiin. Viidenneksi, näyttäkää hyvää esimerkkiä uskossa. Puhuessaan uskosta presidentti Stephen L. Richards julisti: "Se, että ihminen tunnustaa itseään korkeamman voiman olemassaolon, ei millään muotoa halvenna häntä. Jos hän uskossaan pitää hyväntekeväisyyttä ja korkeaa päämäärää itseään suuremman Voiman ansiona, hän ymmärtää kaltaisiaan varten varatun korkeamman kohtalon ja jalommat ominaisuudet, ja hän saa virkistystä ja kannustusta olemassaolon kamppailuun. Hänen täytyy etsiä uskoen, rukoillen ja toivoen löytävänsä. Mikään tämänkaltainen vilpitön ponnistus rukoilla ei jää palkitsematta ­ se on uskon filosofian ydin."21 Jumalallista suosiota saavat osakseen ne, jotka nöyrästi sitä etsivät. Minnie Louise Haskins esitti tämän periaatteen kauniissa runossa: "Sanoin miehelle vuoden veräjällä: 'Anna minulle lyhty, että voisin turvassa käydä tuntemattomaan!' Ja hän vastasi: 'Astu pimeään ja pane kätesi Jumalan käteen. Hän on sinulle parempi kuin lyhty ja turvallisempi kuin tuttu tie.'"22 Lopuksi, näyttäkää hyvää esimerkkiä puhtaudessa. "Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhään paikkaan? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi."23 Kuten Presidentti David O. McKay on sanonut: "Kansakuntamme turvallisuus riippuu kotien puhtaudesta ja voimasta. Ja kiitänkin Jumalaa ­ ­ kirkon opetuksista, jotka liittyvät kodin rakentamiseen, sekä hyvien vanhempien jättämästä vaikutelmasta, että kodin täytyy olla kaikkein pyhin paikka maailmassa. Meidän kansamme on kodin rakentajia, ja heitä opetetaan kaikkialla, lapsuudesta vanhuuteen, että koti tulisi pitää pyhänä ja turvassa maailman pahuudelta."24 Monia vuosia sitten osallistuin erääseen vaarnakonferenssiin Star Valleyssä Wyomingissa, jossa vaarnan johtokunta järjestettiin uudelleen. Vaarnanjohtaja E. Francis Winters, jota oltiin vapauttamassa, oli palvellut uskollisesti aina 23 vuoden ajan. Vaatimattomasta luonteestaan ja oloistaan huolimatta hän oli ollut alati tukipylväs jokaiselle laakson asukkaalle. Vaarnakonferenssipäivänä rakennus oli ääriään myöten täynnä. Jokainen sydän tuntui lausuvan hiljaisen kiitoksen tälle suurenmoiselle johtajalle, joka oli antanut elämänsä niin epäitsekkäästi muiden palvelemiseen. Noustessani puhumaan sain innoitusta tehdä jotakin, mitä en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin enkä ole tehnyt koskaan sen koommin. Mainitsin, kuinka kauan Francis Winters oli toiminut vaarnanjohtajana. Sitten pyysin kaikkia niitä, jotka hän oli siunannut tai konfirmoinut heidän ollessaan lapsia, nousemaan ja jäämään seisomaan. Sitten pyysin, että kaikki ne, jotka vaarnanjohtaja Winters oli asettanut tai erottanut tehtävään tai joita hän oli henkilökohtaisesti neuvonut tai antanut heille siunauksen, nousisivat seisomaan. Tulos oli sävähdyttävä. Jokainen yleisön joukossa istunut henkilö nousi seisomaan. Kyyneleet virtasivat vuolaina ­ kyyneleet, jotka välittivät hellien sydänten tunteman kiitollisuuden paremmin kuin sanat olisivat kyenneet. Käännyin vaarnanjohtaja ja sisar Wintersin puoleen ja sanoin: "Olemme tänään Hengen kuiskauksen todistajia. Tämä suuri väenpaljous ei heijasta ainoastaan yksittäisten ihmisten tunteita vaan myös Jumalan tuntemaa kiitollisuutta hyvin eletystä elämästä." Kukaan sinä päivänä paikalla olleista ei unohda, miltä tuntui tuona hetkenä todistaa Herran Hengen kieltä. Tämä Francis Winters näytti uskoville hyvää esimerkkiä puheissaan ja keskusteluissa, rakkaudessa, hengessä, uskossa ja puhtaudessa.25 Käyn Herran tietä mä uskollisesti, Kestän kuin pyhät ennenkin kesti. Käskyillesi, oi Herrani, uskollinen olen iäti.26 Nöyrä rukoukseni on, että jokainen meistä voisi tehdä niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Matt. 17:1­4. 2. Felix Mendelssohn, "Thanks Be To God", Elijah. 3. Matt. 25:21. 4. Matt. 12:25 (ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös). 5. LK 132:8. 6. LK 88:119. 7. 1. Kor. 3:16. 8. LK 18:10. 9. Matt. 11:28­30. 10. Luuk. 2:52. 11. Ap. t. 10:38. 12. Ap. t. 8:31. 13. 1. Tim. 4:12 (ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös). 14. LK 136:24. 15. "Jos vain lausumme lempeät sanat", MAP-lauluja, 153, sanat Joseph L. Townsend. 16. Julkaisussa Church News, 21. syyskuuta 1996, s. 10. 17. "Älä turhaan lausu Jumalan nimeä", Valkeus, tammikuu 1988, s. 43. 18. 1. Kor. 13:8. 19. Moro. 7:47. 20. Ps. 51:12. 21. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1937, s. 35, 38. 22. "The Gate of the Year", julkaisussa The Oxford Dictionary of Quotations, 2. painos, 1953, s. 239; Thomas S. Monsonin lainaamana Valkeudessa, heinäkuu 1991, s. 57. 23. Ps. 24:3­5. 24. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1909, s. 66. 25. Ks. 1. Tim. 4:12. 26. MAP-lauluja, 168, sanat Evans Stephens.