"Koska minun Isäni minut lähetti" Vanhin Loren C. Dunn seitsemänkymmenen koorumista Isä onnistuu, kun hän astuu esiin ja hyväksyy tehtävänsä omistautua isänä ­ aina rakastaen perhettään ja rukoillen sen puolesta sekä tehden kaikkensa sen puolesta antamatta koskaan periksi. Olin viime viikolla vilkasliikenteisellä lentoasemalla, ja siellä, lukuisten ihmisjoukkojen keskellä, jotka ryntäilivät ehtiäkseen koneisiinsa, oli eräs isä polvistuneena poikansa viereen ja kärsivällisesti syöttämässä pojalleen jäätelötötteröä, jota poika oli liian pieni pitämään itse käsissään. Pieni poika tarvitsi apua, koska hänen talvihaalarinsa, joka piti hänet lämpimänä, teki myös käsivarsien taivuttamisen mahdottomaksi. Ajattelin itsekseni: Miten hieno isä! Mikään muu sana ei saisi olla meille niin tärkeä kuin sana isä tai äiti, ja juuri sanasta isä haluaisin puhua. Kysymys ei ole pelkästään siitä, kuinka ollaan hyvä isä. Asiasta on kirjoitettu paljon ja monia hyviä neuvoja on annettu, jopa tässä konferenssissa. Haluan puhua myös juuri sitoutumisesta olla hyvä isä. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin historia Aadamista ja Eevasta aina nykyaikoihin asti liittyy läheisesti isään ja äitiin sekä perheeseen. Mormonin Kirjan johdantolehdillä kertoessaan oman aikansa koettelemuksista ja siunauksista suuri profeetta Nefi osoittaa ensin kunnioitustaan isälleen: "Minä, Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista ja siksi sain oppia jonkin verran kaikesta siitä, mitä isäni tiesi ja taisi; ja vaikka olen kokenut monia koettelemuksia elinpäivieni aikana, Herra kuitenkin on ollut minulle sangen armollinen kaikkina elinpäivinäni; koska niin olen oppinut paljon tuntemaan Jumalan hyvyyttä ja salaisuuksia, kirjoitan muistiin, mitä olen elämäni aikana toimittanut."1 Samoin Enos antoi ensin tunnustusta isälleen siitä valmennuksesta, jota hän oli saanut: "Katso, tapahtui, että minä, Enos, tiesin isäni oikeudenmukaiseksi mieheksi, sillä hän opetti minulle kieltänsä sekä kasvatti minua Herran nuhteessa ­ ja kiitetty olkoon siitä minun Jumalani nimi."2 Kun enkeli Moroni ilmestyi ensi kerran profeetta Joseph Smithille, tätä kehotettiin kertomaan asiasta isälleen, joka vuorostaan vahvisti asian totuudellisuuden sekä sen, että Josephin tuli noudattaa Moronin ohjeita. Evankeliumin palautuksessakaan Herra ei saattanut erilleen poikaa ja tämän vanhurskasta isää. Antaessaan meille kohdassa 3. Ne. 27 määritelmän evankeliumin merkityksestä maailman Vapahtaja sanoi yksinkertaisesti, että Hän tuli toteuttaakseen pelastussuunnitelman ja antaakseen henkensä koko ihmiskunnan puolesta, koska Hänen Isänsä oli lähettänyt Hänet. Isän ja Pojan välinen rakkaus oli niin täydellinen, että Vapahtaja kertoi sen olevan ensisijainen syy siihen, miksi Hän oli tullut kuolevaisuuteen ja miksi Hän oli kärsinyt meidän puolestamme Getsemanen puutarhassa ja ristillä. Evankeliumin tarkoituksena on opettaa meille, mitä meidän tulee tehdä isinä ja äiteinä, ja näyttäisi siltä, että kun perheet ovat ehjiä, me voimme varsin hyvin tehdä hyvää ja sanoa ensisijaiseksi syyksemme "koska minun Isäni minut lähetti"3 eli koska isä näytti minulle tien. Minulla on ollut kunnia työskennellä kirkon lähetyssaarnaajien kanssa yli kolme vuosikymmentä, ja tiedän, että hyvin monet heistä saattoivat kestää nuo lähetystyönsä ensimmäiset värisevät minuutit ja tunnit ja päivät isänsä tai äitinsä ansiosta. Muistan erään tapauksen hienosta nuoresta miehestä, joka oli elänyt karjatilalla kuten hänen oma isänsäkin. Kun poika tuli lähetyskentälle, kaikki oli outoa: liian paljon ihmisiä, liian vähän avointa tilaa. Hän halusi kovasti lähteä kotiin. Lopulta lähetysjohtaja antoi nuoren lähetyssaarnaajan soittaa isälleen. Isä kuunteli kärsivällisenä, kun hänen poikansa kertoi, kuinka kova koti-ikävä hänellä oli, ja sitten isä puhui käyttäen sanoja, joita hänen poikansa ymmärsi, ja kun kuulin tästä, se sai kasvoilleni hymyn. Isä sanoi lujasti mutta rakastavasti: "Poika, sinun täytyy vain 'olla sisukas karjapaimen'". Poika tiesi tarkalleen, mitä se tarkoitti, ja hän sinnittelee, kunnes lähetystyöhenki alkaa tulla häneen. Hän tietää, ettei hänen isänsä anna periksi hänen suhteensa. Lukemattomia ovat niiden nuorten joukot, jotka isänsä ja äitinsä hyvän vaikutuksen ansiosta eivät antaneet periksi ja lähteneet kotiin ensimmäisinä opiskelupäivinä tai ollessaan muuten ensi kertaa poissa kotoa. Kun istuin presidentti David O. McKayta vastapäätä ja minut kutsuttiin ensi kertaa tähän tehtävään noin 32 vuotta sitten, muistan, että keskusteltuaan minun kanssani siitä, mitä minulta odotettiin, hän sitten kehotti minua palvelemaan pyytämällä minua suorittamaan tämän tehtävän tavalla, joka miellyttäisi minun omaa isääni. Siinä oli tarpeeksi haastetta eliniäksi. Presidentti McKay tunsi isäni, joka oli ollut vaarnanjohtajana 20 vuoden ajan, ja minä pidin isääni yhtenä suurimmista tuntemistani miehistä. Sen, kuinka tärkeä olin isälleni ja kuinka todellinen Vapahtaja on, ymmärsin ensimmäistä kertaa silloin, kun kuulin hänen rukoilevan meidän puolestamme perherukouksessa. On joitakin poikkeuksia, kuten kuolema ja muita vakavia tilanteita, mutta nykyään tarvitaan sitä, että isät omistautuvat isänä olemiselle, vaatipa se mitä tahansa ­ omaksutte velvollisuutenne ja elätte sen mukaisesti niin että teistä voi tulla ankkuri kaikille niille, jotka tulevat teidän jälkeenne. Jos teillä ei itsellänne ole ollut esimerkkiä elämässänne, niin yrittäkää auttaa sellaisen luomisessa ja päättäkää, että tuo esimerkki alkaa teistä, ellei ole ketään muuta. Jos kaikki ei ole kodissanne täydellistä, niin aloittakaa itsestänne. Presidentti Harold B. Lee sanoi, että lasten sydämien kääntäminen isiensä puoleen ja isien lastensa puoleen ei ole ainoastaan käsky tehdä työtä kuolleiden puolesta, vaan se koski myös elossa olevia ja sitä, kuinka tärkeä on pitää nuo perhesuhteet kunnossa tässä elämässä.4 Lopetan runoilija Edgar A. Guestin sanoihin. Hän kirjoitti tavallisesta, arkipäiväisestä miehestä ­ isästä ­ ja tämän perheestä. Hänen runonsa viimeiset sanat kuuluvat: "Tässä hänelle ylistys, jos sitä tarvitaan: isänä hän oli mies todella paikallaan."5 Isä onnistuu, kun hän astuu esiin ja hyväksyy tehtävänsä omistautua isänä ­ aina rakastaen perhettään ja rukoillen sen puolesta sekä tehden kaikkensa sen puolesta antamatta koskaan periksi. Lausuttakoon taivaallisen Isän pyhä nimi kunnioittavasti kodeissamme. Sisältyköön isän nimeen sellaista rakkautta ja luottamusta, joka tuo rauhaa ja toivoa ja vanhurskasta päättäväisyyttä. Saanen tässä vaiheessa lisätä oman todistukseni tämän työn totuudesta, mikä on lisäyksenä kaikkeen siihen, mitä on sanottu tältä puhujakorokkeelta tämän suurenmoisen konferenssin aikana. Minusta tuntuu aivan kuin olisin seisonut profeetta Josephin kanssa pyhässä lehdossa, kun Isä ja Poika ilmestyivät siellä; aivan kuin olisin istunut pyhien joukossa Kirtlandissa, kun Herran temppeli hyväksyttiin ja vihittiin; kuin olisin solminut liittoni Nauvoossa; kuin olisin polvistunut hautausmaalla Winter Quartersissa, kun jotakuta läheistä oltiin hautaamassa; kuin olisin kohottanut käteni tukeakseni Brigham Youngia kirkon presidenttinä; kuin olisin seisonut Ensign Peakin luona veli Brighamin kanssa laaksoon saapumisen jälkeisenä päivänä, kun hän katsoi lakeutta, jonka hän oli jo nähnyt ilmoituksessa, ja tiesi tämän kokemuksen ansiosta, mihin temppeli oli määrä rakentaa. Tiedän, että tämä työ on totta. Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että Hän elää. Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että Jeesus Kristus on meidän Lunastajamme ja meidän Vapahtajamme, että profeetta Joseph näki, mitä hän väitti nähneensä, että Gordon B. Hinckleyllä on nykyään hallussaan tämän suurenmoisen työn avaimet, ja että tämä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. 1. Ne. 1:1. 2. Enos 1. 3. 3. Ne. 27:13. 4. "Preparing to Meet the Lord", Improvement Era, helmikuu 1965, s. 123­124. 5. "Old Man Green", julkaisussa Collected Verse of Edgar A. Guest, 1934, s. 560.