Uskon kilpi Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Koskaan aikaisemmin maailman historiassa ei tarve uskoa Jumalaan ole ollut suurempi. Rakkaat veljeni ja sisareni, tämä on historiallinen päivä. Tämä on tämän vuosisadan ja vuosituhannen ensimmäinen yleiskonferenssi, ja ensimmäinen, joka pidetään tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurenmoisessa uudessa konferenssikeskuksessa. Ilmaisen yhdessä teidän kaikkien kanssa ihailuni, kunnioitukseni ja arvonantoni suuren profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckleyn, kaukonäköisyyttä kohtaan. Juuri hänen uskonsa ja rohkeutensa veivät tätä suurta projektia eteenpäin. Surun kyynelin jätämme rakkaan tabernaakkelimme, paikan, jossa yleiskonferenssi perinteisesti on pidetty. Kuten presidentti Hinkley on sanonut: "Olemme kasvaneet siitä ulos." Pysähdymme osoittamaan kunnioitustamme Brigham Youngin ja hänen tovereidensa uskolle, näkemykselle ja innoitukselle. He rakensivat uskon avulla tabernaakkelin, jonka rakenne on todella ainutlaatuinen. Olen käynyt tabernaakkelin kattotiloissa, jossa kattorakenteiden hirsien ympärillä on yhä alkuperäiset raakavuotasidokset. Vaikkakin hirret on sittemmin kiinnitetty teräksellä, niin uskollisten pioneeripyhien luovuutta osoittavan käsityön jälki on yhä todisteena heidän suuresta uskostaan. Uskon tulevaisuuden olevan suurenmoinen ja ihmeellinen monessa suhteessa. Opiskelu- ja kouluttautumismahdollisuudet ovat lisääntyneet ja lisääntyvät edelleen valtavasti. Eräs henkilö kuvaili tätä seuraavin sanoin: "Koulutusta on se, kun lukee pienellä painetut pykälät. Kokemusta on se, mikä karttuu, jos ne jättää lukematta."1 Nyt ja vastakin yhä suurempia määriä tietoa on saatavilla kaikkialla maailmassa kotona, työssä ja paikallisissa kirjastoissa olevien sähköisten viestimien avulla. Mutta suuria ovat haasteet ja loputtomia pulmat, sillä tämän tiedontulvan vuoksi elämä tulee itse asiassa mutkikkaammaksi. Brigham Young on sanonut: "Minulle ilmoitettiin tämän kirkon alkuvaiheissa, että kirkko tulee levittäytymään, menestymään, kasvamaan ja laajentumaan, ja samassa suhteessa kuin evankeliumi leviää maan kansojen keskuuteen, Saatanan voima kasvaa."2 Kun me siirrymme uuteen aikakauteen, meillä on ainoastaan yksi turvallinen reitti -- kiiruhtaa eteenpäin uskossa. Usko on vahva kilpemme, joka suojelee meitä Saatanan palavilta nuolilta. Arvot eivät saa muuttua ajan kuluessa, sillä usko Jeesukseen Kristukseen on välttämätön onnelle ja iankaikkiselle pelastukselle. Tieteen ja tekniikan kehityksen suurin vuosisata on juuri päättynyt. Mutta pimeyden henki on silti vallalla meidän aikanamme kuten se oli useita vuosisatoja sitten, kun Jeesus Kristus ristiinnaulittiin. Siitä huolimatta, kuten profeetta Joseph Smith sanoi: "Suuret siunaukset odottavat meitä tällä hetkellä, ja ne vuodatetaan pian päällemme, jos olemme uskollisia kaikessa. Sillä meillä on oikeus vielä suurempiin hengellisiin siunauksiin kuin heillä, koska heillä oli Kristus henkilökohtaisesti keskuudessaan opettamassa heille suurta pelastussuunnitelmaa. Hän ei ole henkilökohtaisesti meidän luonamme; sen tähden me tarvitsemme suurempaa uskoa."3 Usko on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ensimmäinen periaate, kuten Joseph Smith esitti: "Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen."4 Tämä usko on oleva turvana sielullemme. Koskaan aikaisemmin maailman historiassa ei tarve uskoa Jumalaan ole ollut suurempi. Vaikka tiede ja tekniikka avaavat meille rajattomat mahdollisuudet, ne tarjoavat myös suuria uhkia, sillä Saatana valjastaa nämä ihmeelliset keksinnöt suureksi hyödykseen. Tiedon valtatie, joka ulottuu maapallon ympäri, on ylikuormitettu tiedolla, jonka totuudellisuudesta tai lähteestä kukaan ei ota vastuuta. Rikollisuudesta on tullut paljon mutkikkaampaa ja elämästä paljon vaarallisempaa. Sodassa tappamisesta on tullut paljon tehokkaampaa. Edessämme on suuria haasteita, ellei uskon, arvostelukyvyn, rehellisyyden, säädyllisyyden, itsekurin ja luonteen voima lisäänny samassa suhteessa korvaamaan tätä maallisen tiedon leviämistä. Ilman moraalissa tapahtuvaa edistymistä, jonka saa aikaan usko Jumalaan, moraalittomuus kaikissa muodoissaan lisääntyy nopeasti ja tukahduttaa hyvyyden ja inhimillisen säädyllisyyden. Ihmiskunta ei kykene täysin ilmaisemaan ihmissielussa piilevää jaloutta, ellei usko Jumalaan vahvistu. Meidän aikanamme usko siihen, että tiede ja tekniikka kykenevät ratkaisemaan kaikki ihmiskunnan ongelmat, on muodostunut teokratiaksi. Olisin epätoivoinen, jos ajattelisin, että iankaikkinen pelastuksemme riippuu tieteellisestä, teknisestä tai maallisesta tiedosta, joka on erillään vanhurskaudesta ja Jumalan sanasta. Jumalan sana sellaisena kuin Hänen profeettansa ovat sen puhuneet kautta vuosisatojen ei oikeuta tekemään muita johtopäätöksiä. Monet uskovat, että ylivertaiset vastaukset elämän kysymyksiin löytyvät koeputkista, laboratorioista, yhtälöistä ja teleskoopeista. Tämä tieteen teokratia jättää huomiotta perimmäisen vastauksen kaiken kattavaan kysymykseen: "Miksi?" On kiehtovaa tietää syy ja seuraus, mutta ne eivät selitä, miksi me olemme täällä, mistä me olemme tulleet ja minne me olemme matkalla. Kuten Albert Einstein sanoi: "En tule koskaan uskomaan, että Jumala heittäisi noppaa maailman kohtalosta."5 Presidentti Harold B. Lee sanoi kerran: "Edistyipä ihminen tieteissä miten paljon tahansa, hänen on aina alistuttava jumalallisen Sallimuksen tahtoon ja ohjaukseen. Ihminen ei ole koskaan keksinyt mitään, mitä Jumala ei ole jo tiennyt."6 En usko, että tämä suuri tiedon vuodatus on tapahtunut sattumalta. Kaikki tämä maallinen tieto ei ole ollut lähtöisin yksinomaan miesten ja naisten luovasta mielestä. Ihmiskunta on ollut maan päällä kauan. Vuosisatojen ajan tietämys lisääntyi etanan vauhdilla. Uskon, että Isän Jumalan ja Hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, ilmestyminen Joseph Smithille vuonna 1820 avasi taivaat paitsi tämän armotalouden aikana ilmoitetulle suurelle hengelliselle tiedolle, niin myös maalliselle tiedolle. "Antropologit ovat kertoneet meille, että tuhansien vuosien ajan keskivertoihminen sai odottaa elävänsä 25­30 vuotta."7 Mutta 1800-luvun loppupuolelta lähtien odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä on noussut 64 vuoteen.8 Uusia oivalluksia, mukaan luettuna tieteelliset keksinnöt ja löydökset, syntyi vuodesta 4000 eKr. vuoteen 1 jKr. vuosittain 39, kun taas 1800-luvulla vuosittain syntyi 3 840 uutta oivallusta, ja nykyisin niitä syntyy 110 000 idean vuosivauhdilla.9 Nyt haasteenamme on estää tieteellisiä, teknisiä ja älyllisiä oivalluksia tukahduttamasta hengellistä valaistumista elämässämme. Joku sanoi kerran: "[Maamme] suurin kehittämätön voimavara on usko ja suurin käyttämätön voima on rukous."10 Tekniikka auttaa meitä kenties kommunikoimaan toistemme ja maailman kanssa mutta ei Jumalan kanssa. Haluan korottaa varoituksen äänen tälle kansalle. Julistan vakaasti, että tämä uskon hengellinen valtakunta etenee joko meidän kanssamme tai ilman meitä yksilöinä. Yksikään epäpyhä käsi ei voi pysäyttää kirkon kasvua eikä estää sen tehtävän täyttymistä. Kuka hyvänsä meistä voi jäädä pois maailmallisuuden ja materialismin viekoittelevien äänien harhaanjohtamana. Jotta uskomme kestäisi, jokaisen meistä tulee olla nöyrä, myötätuntoinen, lempeä ja antelias köyhiä ja puutteenalaisia kohtaan. Uskoa tukevat edelleen hengellisyyden päivittäisannokset, joita saamme polvistuessamme rukoukseen. Se alkaa meistä yksilöinä ja ulottuu perheisiimme, jotka tulee saada vakaiksi vanhurskaudessa. Rehellisyys, säädyllisyys, lahjomattomuus ja moraalisuus ovat kaikki tarpeellisia uskomme aineksia ja tarjoavat turvapaikan sielullemme. Yksinkertainen usko Isään Jumalaan, Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen vaikuttaa elämäämme voimakkaan ahtimen tavoin. Kuten vanhin Charles W. Penrose sanoi: "Jotkut ihmiset eivät halua uskoa mitään, mitä he eivät voi käsittää omalla järjellään tai nähdä luonnollisilla silmillään. Mutta siunattu on se mies, jolla on uskoa, ja siunattu on se nainen, jolla on uskoa! Sillä uskon kautta he voivat nähdä sellaista, mitä ei voi erottaa luonnollisilla silmillä. He voivat tavoittaa kuolemattomuuden maailmoja, ymmärtää iankaikkisia totuuksia ja ottaa vaarin siitä, mikä on Jumalan!"11 Tämä on mahdollista, koska uskon kautta luontainen lahjakkuutemme ja suorituskykymme lisääntyvät yhä kasvavassa määrin. Usko vahvistaa ja kasvattaa lahjojamme ja kykyjämme. Ei ole suurempaa tiedon lähdettä kuin innoitus, jota saamme Jumalalta, jolla on kaikki ymmärrys ja tieto siitä, mitä on ollut, mitä on nyt ja mitä on oleva tulevaisuudessa. Sankarillinen pioneerinainen Amanda Smith oppi Haun's Millissä uskon kautta tekemään sellaista, mikä ylitti hänen omat kykynsä sekä sen ajan tieteellisen tietämyksen. Tuona kammottavana päivänä vuonna 1838, kun ampuminen oli loppunut ja rikollisjoukko oli lähtenyt, hän palasi pajalle ja näki vanhimman poikansa Willardin kantavan seitsemänvuotiasta veljeään Almaa. Amanda huudahti: "Voi! Almani on kuollut!" "Ei, äiti", Willard sanoi. "En usko, että Alma on kuollut. Mutta isä ja Sardius-veli ovat saaneet surmansa!" Mutta nyt ei ollut aikaa kyynelille. Alman koko lonkkanivel oli ammuttu pois. Amanda muisteli myöhemmin: "Laukaus oli kyntänyt lihan, lantioluun, nivelen ja kaikki ulos. ­ ­ Laskimme pikku Alman telttamme vuoteelle, ja minä tutkin haavan. Se oli kammottava näky. En tiennyt, mitä tehdä. ­ ­ Mutta minä olin siellä, koko tuon pitkän ja kammottavan yön, kuolleideni ja haavoittuneideni kanssa, ja yksin Jumala oli lääkärinämme ja apunamme. 'Voi, taivaallinen Isäni', minä huusin, 'mitä minä teen? Sinä näet loukkaantuneen poikarukkani ja tunnet kokemattomuuteni. Oi taivaallinen Isä, neuvo minua!' Ja sitten minua neuvottiin aivan kuin ääni olisi puhunut minulle. ­ ­ Tulisijassamme kyti vielä tuli. ­ ­ Minua neuvottiin ottamaan ­ ­ tuhkaa ja tekemään lipeää sekä panemaan siinä liotettu kangas suoraan haavaan. ­ ­ Yhä uudelleen minä liotin kankaan ja panin sen reikään, ­ ­ ja joka kerta kankaan mukana tuli murskaantunutta lihasta ja luunsirpaleita, ja haavasta tuli valkea kuin kananliha. Tehtyäni kuten minua oli neuvottu minä rukoilin jälleen Herraa ja sain jälleen yhtä selviä ohjeita, kuin jos lääkäri olisi seissyt vieressä puhumassa minulle. Lähellä oli punajalava. Siitä minun käskettiin tehdä ­ ­ haude ja täyttää haava sillä. ­ ­ Haude tuli valmiiksi, ja haava, jonka peittämiseen kului kokonainen neljännesjaardi kangasta, ­ ­ sidottiin kunnollisesti. ­ ­ Siirsin loukkaantuneen pojan erääseen taloon, ­ ­ ja hoidin hänen lonkkaansa Herran ohjatessa minua kuten aiemmin. Mieleeni muistutettiin, että mieheni matka-arkussa oli pullo palsamia. Sen minä kaadoin haavaan, ja se lievitti suuresti Alman kipuja. 'Alma, lapseni', minä sanoin, 'uskotko, että Herra loi lonkkasi?' 'Kyllä, äiti.' 'Etkö uskokin, että Herra voi luoda jotakin lonkkasi tilalle, Alma?' 'Luuletko, että Herra voi, äiti?' kysyi lapsi vilpittömänä. 'Kyllä, poikani', minä vastasin. 'Hän on näyttänyt sen kaiken minulle näyssä.' Sitten laskin hänet mukavasti kasvoilleen ja sanoin: 'Makaa nyt siinä äläkä liiku, niin Herra tekee sinulle uuden lonkan.' Niin Alma lepäsi vatsallaan viiden viikon ajan, kunnes hän oli täysin toipunut ­ puuttuvan nivelen ja nivelkuopan paikalle oli kasvanut joustavaa rustoa. Ja se on ihmetyksen aiheena lääkäreille tänäkin päivänä. ­ ­ Siitä on kulunut nyt lähes neljäkymmentä vuotta, mutta Alma ei ole ollut vähääkään rampa koko elämänsä aikana. Ja hän on matkustanut melkoisia matkoja evankeliumin lähetyssaarnaajana ja on elävä ihme osoituksena Jumalan voimasta."12 Hoito oli siihen aikaan epätavallinen, ja nykyäänkin se on ennen kuulumaton, mutta kun joudumme äärimmäiseen tilanteeseen, kuten sisar Smith, meidän on käytettävä yksinkertaista uskoamme ja kuunneltava Hengen ääntä kuten hän teki. Uskomme harjoittaminen tekee siitä vahvemman. Kuten Alma opetti: "Jos ­ ­ teillä on vähänkin uskoa, ­ ­ kunnes uskotte sen verran, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani. ­ ­ Varmaankin ­ ­ sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; se alkaa valistaa ymmärrykseni. ­ ­ Katsokaa, eikö tämä vahvistaisi uskoanne?"13 Vanhurskaus on uskon kumppani. Vahva usko saadaan pitämällä käskyt. Tämä auttaa meitä, kuten Paavali sanoi, pukemaan "yllemme Jumalan taisteluvarustuksen".14 Tätä kansaa varten on joitakin ehdottomia totuuksia, joihin uskomme on tukeuduttava. Ne ovat perustavaa laatua olevia, iankaikkisia totuuksia. Ne ovat seuraavat: 1. Jeesus, Isän Poika, on Kristus sekä maailman Vapahtaja ja Lunastaja. 2. Joseph Smith oli se välikappale, jonka kautta evankeliumi täyteydessään palautettiin meidän aikanamme. 3. Mormonin Kirja on Jumalan sanaa, ja, kuten profeetta Joseph Smith sanoi, se on uskontomme lakikivi ja toinen todistus Jeesuksesta Kristuksena ja koko ihmiskunnan Lunastajana. 4. Gordon B. Hinckleyllä on, kuten kaikilla edeltävillä kirkon presidenteillä on ollut, kaikki profeetta Joseph Smithin palauttamat avaimet ja valtuudet. Tämä on Jumalan työtä. Uskon ja todistan, että, kuten Paavali sanoi: Jos "me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen"15, me voimme edistyä suurin toivein ja luottavaisesti tulevaa kohti. Meille tullaan antamaan voima voittaa kaikki vastoinkäymiset. Tulemme iloitsemaan siunauksistamme ja tulemme löytämään rauhan sielullemme. Rukoilen nöyrästi, että niin tekisimme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Pete Seeger. 2. Discourses of Brigham Young, toim. John A. Widtsoe, 1954, s. 72. 3. Ks. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, koonn. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 88­89. 4. 1. uskonkappale. 5. Julkaisussa Familiar Quotations, toim. John Bartlett, 14. laitos, 1968, s. 950. 6. Be Ye Not Deceived, Brigham Young University Speeches of the Year (4. toukokuuta 1965), s. 6. 7. Stephen Moore, "Great American Century Is Just Beginning," Arizona Republic, 9. tammikuuta 2000. 8. New York Times 2000 Almanac, 1999, s. 484. 9. Ks. Charles I. Jones, "Was an Industrial Revolution Inevitable? Economic Growth over the Very Long Run", tutkielma nro 7375, National Bureau of Economic Research, Cambridge, Mass., 1999, s. 32. 10. Roger W. Babson, Religion and Business, 1921, s. 80. 11. Deseret News Semi-Weekly, 14. syyskuuta 1880, s. 1. 12. "Amanda Smith", julkaisussa Historical Record, toim. Andrew Jenson, 9 osaa, 1882­1890, osa 5, s. 84­86; kappalejako ja välimerkkien käyttö muutettu. 13. Al. 32:27­29. 14. Ef. 6:11. 15. Ef 4:13.