Puhdas todistus Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista "Jeesuksen Kristuksen nimen erityisenä todistajana koko maailmassa lupaan teille, että jos etsitte Herraa, te löydätte Hänet. Pyytäkää, niin te saatte." Jälleen kerran kokoonnumme tässä upeassa konferenssikeskuksessa ja monissa muissa paikoissa ympäri maailman. Tämän konferenssin aikana kuulemme vielä ja olemme kuulleet monien Herran palvelijoiden todistuksia. Psalmin kirjoittaja on kirjoittanut todistuksesta: "Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva."1 Myöhempien aikojen pyhille todistus on "varmuus Jumalan todellisuudesta, totuudellisuudesta ja hyvyydestä, Jeesuksen Kristuksen opetuksista ja sovituksesta sekä myöhempien aikojen profeettojen jumalallisesta kutsumuksesta. ­ ­ Se on tieto, jota tukee Pyhän Hengen antama jumalallinen, henkilökohtainen vahvistus."2 Juhlallisen todistuksen lausuminen on pitkään ollut tärkeää Jumalan lapsille maan päällä. Henkilökohtaiset todistukset ovat vahvistaneet tätä kirkkoa sen alkuajoista lähtien. Esimerkiksi eräänä iltana huhtikuussa 1836 vanhin Parley P. Pratt oli mennyt varhain levolle huolten painamana ja raskain sydämin. Hän ei tiennyt, kuinka selviytyä taloudellisista velvoitteistaan. Hänen vaimonsa oli ollut vakavasti sairaana, ja hänen iäkäs äitinsä oli tullut asumaan hänen luokseen. Vuotta aikaisemmin tuli oli tuhonnut talon, jota hän oli ollut rakentamassa. Vanhin Prattin ollessa syvissä mietteissään ovelta kuului koputus. Vanhin Heber C. Kimball tuli sisään ja kertoi profetian hengen täyttämänä vanhin Prattille, että tämän pitäisi matkustaa Torontoon Kanadaan, missä tämä "löytäisi ihmisiä valmistettuna evankeliumin täyteydelle" ja että "monet saatettaisiin totuuden tuntemiseen".3 Murheistaan huolimatta vanhin Pratt lähti. Kun hän saapui Torontoon, kukaan ei aluksi tuntunut olevan kiinnostunut kuulemaan, mitä hänellä oli sanottavanaan. Niiden ihmisten joukossa, joita vanhin Pratt tapasi, oli John Taylor, joka oli ollut metodistisaarnaaja. John otti vanhin Prattin vastaan kohteliaasti mutta viileästi. John Taylor oli kuullut vääristeltyjä huhuja uudesta lahkosta, heidän "kultaisesta raamatustaan" ja kertomuksia enkeleistä, jotka ilmestyivät "oppimattomalle New Yorkin takamailla kasvaneelle nuorukaiselle".4 John Taylor oli viisas mies, joka oli etsinyt totuutta koko elämänsä ajan. Hän kuunteli, mitä vanhin Prattilla oli sanottavanaan. Muiden asioiden ohella tämä Amerikasta tullut muukalainen lupasi, että kuka tahansa, joka tutkisi evankeliumia, voisi tietää itse Pyhän Hengen vaikutuksen kautta, että se oli tosi. Yhdessä vaiheessa John Taylor kysyi: "Mitä tarkoitat tällä Pyhällä Hengellä? ­ ­ [Antaako se] varman tiedon periaatteista, joihin uskot?" Apostoli vastasi: "Kyllä, ­ ­ ja ellei niin ole, siinä tapauksessa olen huijari."5 Kun John Taylor kuuli tämän, hän otti haasteen vastaan sanoen: "Jos saan selville, että hänen uskontonsa on totta, otan sen vastaan, olivatpa seuraukset mitä tahansa; ja jos se on väärä, niin paljastan sen."6 Sen lisäksi, että John Taylor otti haasteen vastaan, hän myös "sai Hengen kuuliaisuuden kautta evankeliumille".7 Pian hän tiesi itse sen, minkä miljoonat muut ovat sen jälkeen tulleet tietämään: että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu maan päälle. Lopulta tästä miehestä, joka oli omistanut elämänsä totuuden etsimiselle, tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kolmas presidentti. Aikojen kuluessa moni asia maailmassa on muuttunut. Kuitenkin yksi pysyy samana: lupaus, jonka vanhin Parley P. Pratt antoi John Taylorille 164 vuotta sitten, on aivan samalla tavoin voimassa nykyään kuin se oli silloin ­ Pyhä Henki vahvistaa Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuudet. On aivan johdonmukaista, ettei rakastava taivaallinen Isä jättäisi lapsiaan varaamatta heille keinoa saada tietää Hänestä. Yksi palautuksen suurenmoisista ilmoituksista on, että taivaan ikkunat ovat avoinna. Kaikki, jotka pyrkivät tuntemaan totuuden, saavat Hengen ilmoitusten kautta tietää itse. Me olemme siunattuja eläessämme aikana, jolloin apostolit ja profeetat ovat maan päällä todistamassa juhlallisesti ja varmasti, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Monet jäsenet ­ miljoonittain ­ lisäävät äänensä siihen kasvavaan kuoroon, joka todistaa Jumalan jälleen puhuneen ihmisille. Presidentti Joseph F. Smith julisti: "Jokaisen pitäisi tietää, että evankeliumi on tosi, sillä se on jokaisen etuoikeus, joka kastetaan ja saa Pyhän Hengen. ­ ­ Minä tiedän, että evankeliumi on totta ja että Jumala on kansansa kanssa ja että jos teen velvollisuuteni ja pidän Hänen käskynsä, niin pilvet väistyvät ja usvat haihtuvat."8 Kuinka henkilökohtaisen todistuksen voi saada? Tutkikaa Moronin sanoja. Hän eli yli 1 500 vuotta sitten. Tämä profeetta oli seurannut, kun hänen kansansa murhattiin ja hävitettiin täysin sisällissodassa. Hän näki kansansa tuhottuna, ystävänsä ja rakkaansa surmattuina, oman isänsä ­ huomattavan kenraalin ja vanhurskaan miehen ­ tapettuna. Tämä suuri profeetta Moroni oli yksin menetettyään kaikki rakkaansa. Viimeisenä kansastaan hän oli ainoana todistamassa vihan ja raivon aikaansaamasta hävityksestä ja lohduttomasta surusta. Moronilla oli hyvin vähän aikaa ja tilaa levyillään päätössanojen kirjoittamiseen. Koska hänen oma kansansa oli tuhottu, hän kirjoitti meidän aikamme ihmisille. Hän kaiversi meille kallisarvoiset jäähyväissanansa, viimeiset neuvonsa: "Katso, minä haluaisin kehoittaa teitä", hän kirjoitti, "että kun luette nämä, ­ ­ te muistaisitte, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille, ­ ­ ja tutkistelisitte niitä sydämessänne. Ja kun te nämä saatte, minä kehoittaisin teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eikö tämä kaikki ole totta; ja jos te kysytte vilpittömällä sydämellä ja vakain mielin, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa teille siitä totuuden Pyhän Hengen voimalla."9 Toivon, että jokainen korva voisi kuulla Moronin, tämän jättiläisen ihmisten joukossa, tämän nöyrän Jumalan palvelijan, viimeisen todistuksen. Haluatteko tuntea pyhien kirjoitusten totuuden? Toivotteko voivanne murtaa esteet, jotka erottavat kuolevaiset iankaikkisten totuuksien tuntemisesta? Haluatteko tuntea ­ todella tuntea ­ totuuden? Seuratkaa siinä tapauksessa Moronin neuvoa, niin löydätte varmasti sen, mitä tavoittelette. Olkaa vilpittömiä. Tutkistelkaa. Mietiskelkää. Rukoilkaa vilpittömästi, uskossa. Jos teette nämä asiat, tekin voitte seisoa niiden miljoonien joukossa, jotka todistavat, että Jumala puhuu jälleen ihmisille maan päällä. Todistus evankeliumin totuudesta ei tule kaikille ihmisille samalla tavalla. Joillekin se tulee ainutlaatuisena, elämän muuttavana kokemuksena. Toiset saavat todistuksen hitaasti, lähes huomaamatta, kunnes jonakin päivänä he vain tietävät. Tutkikaa presidentti David O. McKayn sanoja, jotka kertovat, miten hän nuoruudessaan polvistui ja "rukoili palavasti ja vilpittömästi ja niin lujasti uskoen kuin nuori poika voi", että "Jumala ilmoittaisi [hänelle] totuuden ilmestymisestään Joseph Smithille". Presidentti McKay kertoi, että kun hän nousi polviltaan, hänen oli myönnettävä, "ettei hengellistä merkkiä ollut tullut minulle. Jos olen rehellinen itselleni, minun on sanottava, että olen aivan sama [poika], mikä olin ennen kuin rukoilin." En tiedä, mitä nuori David tuolloin sisimmässään tunsi, mutta olen varma, että hänen on täytynyt olla pettynyt, ehkä turhautunutkin siitä, ettei hän saanut toivomaansa hengellistä kokemusta. Mutta se ei estänyt häntä jatkamasta tuon tiedon etsintää. Vastaus hänen rukouksiinsa tuli, mutta vasta vuosia myöhemmin, kun hän palveli lähetyssaarnaajana. Miksi vastaus hänen rukoukseensa viipyi niin pitkään? Presidentti McKay uskoi, että tämä hengellinen kokemus "tuli luonnollisena seurauksena velvollisuuden täyttämisestä".10 Vapahtaja opetti samankaltaista periaatetta. Kun Hänen sanomansa totuudellisuus asetettiin kyseenalaiseksi, Hän julisti: "Joka tahtoo noudattaa [Jumalan tahtoa], pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani."11 Älkää lannistuko, jos vastaus rukoukseenne ei tule välittömästi. Tutkikaa, mietiskelkää, rukoilkaa vilpittömästi uskoen ja noudattakaa käskyjä. "Älkää ­ ­ väitelkö sen tähden, ettette näe", Moroni opetti, "sillä te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu."12 Muistan kuunnelleeni lapsena seurakuntani aikuisten lausumia todistuksia. Nuo todistukset tunkeutuivat sydämeeni ja innoittivat sieluani. Mihin tahansa maailmassa menenkin, kielestä ja kulttuurista riippumatta, minua sykähdyttää kuulla pyhien todistuksia. Sain äskettäin kirjeen lapsenlapseltamme, joka on lähetyssaarnaaja. Hän kirjoitti, että jäsenet, "jotka lukevat pyhiä kirjoituksia ja rukoilevat, ovat halukkaampia kertomaan evankeliumista".13 Uskon, että hän on oikeassa. Mitä enemmän tutkimme pyhiä kirjoituksia ja rukoilemme, sitä todennäköisemmin voimme kertoa innostuneesti evankeliumin todistuksestamme muille. Muistakaa, että kirkon jäsenet, jotka saavat todistuksen evankeliumista, ovat liiton alaisia "olla Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla".14 On selvää, että meillä on pyhä velvollisuus hankkia nimiviitteitä lähetyssaarnaajillemme. Todistajilla on erityinen tieto ja heidän on määrä kertoa todistuksensa siitä, "minkä he ovat nähneet ja kuulleet ja varmasti uskovat".15 Annamme yksinkertaisia, selviä, rehellisiä lausuntoja, että tiedämme aivan varmasti, että evankeliumi on totta, koska "Jumala on Pyhän Henkensä kautta ilmoittanut" sen meille.16 Kun todistamme näin puhuen Pyhän Hengen voimalla, meille luvataan, että "Pyhä Henki tullaan vuodattamaan, ja hän todistaa kaikesta, minkä" me sanomme.17 Meitä siunataan henkilökohtaisesti, kun todistamme näin. Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: "Todistus löydetään lausumalla se! Jossakin vaiheessa hengellisen tiedon etsintäänne tapahtuu 'uskonhyppäys', kuten filosofit sanovat. Se on se hetki, jolloin olette päässeet valon reunaan ja astuneet pimeyteen ja huomanneet, että tie on valaistu edessänne vain askeleen tai kahden verran."18 Päättäväisen ja varman julkilausuman antaminen uskostanne on aikamoinen askel tuntemattomaan. Se vahvistaa voimakkaasti omaa vakaumustanne. Todistuksen lausuminen suuntaa uskonne syvemmälle sieluunne, ja uskotte entistä palavammin. Niille, jotka lausuvat todistuksensa uskollisesti, Herra on sanonut: "Te olette autuaat, sillä teidän todistuksenne on kirjoitettu muistiin taivaassa enkelien nähtäväksi, ja he iloitsevat teistä, ja teidän syntinne ovat teille anteeksiannetut."19 Olen yrittänyt seurata tätä neuvoa lausua todistus. Saanen kertoa teille, kuinka sain todistuksen tämän suurenmoisen myöhempien aikojen työn totuudesta ja jumalallisesta luonteesta. Ikävä kyllä kokemukseni ei ole kovin dramaattinen. Se ei ole kertomus taivaallisista hoosiannoista eikä jylisevistä huudoista. Se ei ole kertomus salamoinnista, tulesta eikä tulvasta. Mutta olen aina tuntenut Jumalan todellisuuden ja hyvyyden. Varhaisimmista muistoistani lähtien minulla on ollut varma ja kestävä todistus tästä suurenmoisesta työstä. Joskus tuo varmuus tulee, kun tunnemme Vapahtajan rakkauden tavatessamme Hänen palvelijoitaan. Muistan, kun olin vain viisivuotias ja perheeni muutti uuteen seurakuntaan. Tuona ensimmäisenä sunnuntaina piispa Charles E. Forsberg, joka oli syntynyt Ruotsissa, tuli luokseni ja kutsui minua nimeltä. Tunsin silloin. Suuren lamakauden kylmien ja harmaiden päivien aikana muistan ihmeellisen Vapahtajan palvelijan, jonka nimi oli C. Perry Erickson. Veli Ericksonilla, rakennusurakoitsijalla, oli vaikeuksia löytää työtä. Hän olisi voinut eristäytyä. Hän olisi voinut tulla katkeraksi ja vihaiseksi. Hän olisi voinut luovuttaa. Sen sijaan ollessani kahdentoista hän oli partiojohtajani. Hän vietti lukemattomia tunteja auttaen minua ja muita ikäisiäni oppimaan, kasvamaan ja lähestymään mitä tahansa vaikeutta luottavaisesti ja optimistisesti. Poikkeuksetta jokainen C. Perry Ericksonin partiolaisista sai Kotka-merkin. Tunsin silloin. Aivan, pappeusjohtajien ja uskollisten seurakunnanjäsenten todistukset auttoivat minua tuntemaan. Muistan äitini ja isäni sanat. Muistan heidän uskon- ja rakkaudenilmauksensa taivaallista Isäänsä kohtaan. Tunsin silloin. Tunsin Vapahtajan laupeuden todellisuuden, kun seurakunnan piispana olleen isäni pyynnöstä jaoin ruokaa ja vaatteita seurakunnan leskille ja varattomille. Tunsin, kun nuorena isänä kokosin vaimoni kanssa lapsemme ympärillemme ja ilmaisimme kiitollisuutemme taivaalliselle Isällemme monista siunauksistamme. Tunsin viime huhtikuussa, kun kuulin tältä puhujakorokkeelta profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckleyn sanat, joissa hän kutsui Jeesusta ystäväkseen, esikuvakseen, johtajakseen, Vapahtajakseen ja Kuninkaakseen. Presidentti Hinckley sanoi: "Antaessaan elämänsä, tuskissaan ja sanoinkuvaamattomasti kärsien Hän ojentautui kohottaakseen minut ja jokaisen meistä sekä kaikki Jumalan pojat ja tyttäret kuolemaa seuraavasta iankaikkisen pimeyden syöveristä. Hän tarjosi jotakin parempaa, valkeuden ja ymmärryksen, kasvun ja kauneuden piirin."20 Haluaisin nyt lausua todistukseni. Tiedän, että Joseph Smith näki sen, minkä hän sanoi nähneensä, että taivaat aukenivat ja Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät oppimattomalle, New Yorkin takamailla kasvaneelle nuorukaiselle. Jeesuksen Kristuksen nimen erityisenä todistajana koko maailmassa lupaan teille, että jos etsitte Herraa, te löydätte Hänet. Pyytäkää, niin te saatte. Rukoilen, että teette niin ja todistatte maan ääriin saakka, että Herramme ja Vapahtajamme evankeliumi on palautettu ihmisille! Ystäväni, esikuvani, Vapahtajani ja Kuninkaani Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ps. 19:8 (vuoden 1933 raamatunkäännös). 2. Encyclopedia of Mormonism, toim. Daniel H. Ludlow, 1992, osa 4, s. 1470. 3. Pratt, Parley P., The Autobiography of Parley P. Pratt, 1985, s. 110. 4. Roberts, B. H., The Life of John Taylor, 1963, s. 34. 5. Deseret News, Semi-Weekly, 18. huhtikuuta 1882. 6. The Life of John Taylor, s. 38. 7. Deseret News, Semi-Weekly, 18. huhtikuuta 1882. 8. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 215. 9. Moro. 10:3­4. 10. Cherished Experiences from the Writings of President David O. McKay, toim. Clare Middlemiss, 1955, s. 16. 11. Joh. 7:17, kursivointi lisätty. 12. Et. 12:6. 13. Kirje vanhin Andrew Cannonilta 30. elokuuta 2000. 14. Moosia 18:9. 15. LK 52:36. 16. Al. 5:46. 17. LK 100:8. 18. "Herran lamppu", Valkeus, joulukuu 1988, s. 36. 19. LK 62:3. 20. "Todistukseni", Liahona, heinäkuu 2000, s. 85.