"Sä johda mua" Virginia U. Jensen ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa "Jeesuksen Kristuksen valo on voimakkaampi kuin mikään pimeys, jonka kohtaamme tässä elämässä, jos me uskomme Häneen, etsimme Häntä ja tottelemme Häntä." Ollessaan vasta kymmenvuotias Joshua Dennis jäi viideksi päiväksi loukkoon pilkkopimeään hylättyyn kaivokseen. Kun pelastajat viimein kuulivat hänen vaimeat avunhuutonsa ja vetivät hänet esiin kauheasta pimeydestä, hän oli kadottanut ajan ja paikan tajunsa, kylmettynyt ja lopen uupunut. Muiden yllätykseksi hän ei ollut peloissaan. Josh oli käyttänyt aikansa nukkuen, huutaen apua ja rukoillen. "Joku suojeli minua", hän selitti. "Tiesin, että minut löydettäisiin." Joshuan vanhemmat olivat vaalineet hänessä yksinkertaista mutta syvällistä uskoa ja opettaneet hänelle, että hänellä oli taivaallinen Isä, joka tiesi aina, missä hän oli. He opettivat hänelle, että hän oli syntynyt Kristuksen valo sisimmässään. Josh oli todella saanut kasvaa valkeudessa ja totuudessa (ks. LK 93:40), niin että kun hän huomasi joutuneensa kaivosonkalon seinämässä olevalle ulokkeelle yli 610 metrin syvyyteen, hän luotti tuohon valoon, ja se tuki ja lohdutti häntä, antoi hänelle rohkeutta ja toivoa. Josh koki samaa, mitä Abinadi opetti puhuessaan Kristuksesta. Hän sanoi: "Hän on maailman valkeus ja elämä, valkeus, joka on loputon, joka ei voi koskaan pimetä" (Moosia 16:9). Kuinka sopivaa, että Vapahtajan syntymä Betlehemissä osoitettiin läntisellä pallonpuoliskolla ihmeellisin valoilmiöin. Hänen syntymänsä aikaan "auringon laskiessa ei tullut pimeä; ja ihmiset hämmästyivät, koska ei tullut pimeä, kun yö saapui. ­ ­ Ja tapahtui, ettei tullut pimeä koko sinä yönä." (3. Ne. 1:15, 19.) Tämä valon juhla oli selkeä vastakohta sille, mitä tapahtui Hänen ristiinnaulitsemisensa aikaan, kun "synkkä pimeys lepäsi koko maan yllä, niin että sen ­ ­ asukkaat saattoivat tuntea pimeyden huurun" (3. Ne. 8:20­23). Tässä maailmassa on kaikenlaista pimeyttä: pimeyttä, joka johtuu synnistä; pimeyttä, joka johtuu masennuksesta, pettymyksestä ja epätoivosta; pimeyttä, joka johtuu yksinäisyydestä ja riittämättömyyden tunteista. Aivan kuten se valo, joka paloi Josh Dennisin sydämessä, oli voimakkaampi kuin häntä ympäröivä tukahduttava pimeys, Jeesuksen Kristuksen valo on voimakkaampi kuin mikään pimeys, jonka kohtaamme tässä elämässä, jos me uskomme Häneen, etsimme Häntä ja tottelemme Häntä. Sillä kuten profeetta Joseph ilmoitti: "Jos teidän katseenne on kiinnitettynä vain minun kirkkauteeni, teidän koko ruumiinne täyttyy valkeudella, eikä teissä ole pimeyttä oleva" (LK 88:67). Kristuksen valo ja evankeliumin sanoma valosta ja pelastuksesta voivat pimentyä omassa elämässämme vain tottelemattomuutemme ja uskonpuutteemme vuoksi. Mutta kun me pidämme käskyt ja pyrimme jatkuvasti olemaan Hänen kaltaisiaan, Vapahtajan valo lisääntyy elämässämme. Sillä "se, mikä on Jumalasta, on valkeus, ja se, joka ottaa vastaan valkeuden ja pysyy Jumalassa, saa lisää valkeutta, ja tämä valkeus kirkastuu kirkastumistaan" (LK 50:24). Kun Jeesuksen Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa valo kirkastuu kirkastumistaan kasvoillamme ja sydämessämme, meidän on helpompi erottaa maailman tarjoamista väärennöksistä se, mikä on todella arvokasta. Tieto siitä, että Kristus rakasti meitä niin paljon, että Hän oli halukas kantamaan meidän syntiemme taakan, poistaa ylpeydenhalun ja hyödyttömän luottamuksen lihan käsivarteen. Usko siihen, että sovitus palauttaa meille kaiken, mitä menetämme elämän polulla synnin ja harha-askeleiden vuoksi, luo suuremman toivon kuin mikään ajallinen mielihyvä tai hetkellinen kuolevaisuuden elämys. Ajatelkaa kuningas Lamonin kokemusta. Vaikka hänellä oli rajattomasti valtaa, suuria maallisia aarteita ja palvelijoita toteuttamassa hänen pienimmätkin toiveensa, hän eli hengellisessä pimeydessä. Kun hän oli halukas ottamaan vastaan Ammonin opetukset evankeliumista, tapahtui mitä merkittävin asia: Lamoni "kaatui kuin kuolleena maahan" (Al. 18:42). "[Ammon] tiesi, että kuningas Lamoni oli Jumalan voiman valtaama; hän tiesi, että epäuskon synkkä peite oli väistymässä hänen sielustansa ja että se valkeus, joka valaisi hänen sielunsa, ­ ­ oli Jumalan kirkkauden valkeus, ­ ­ tämä valkeus oli synnyttänyt sellaisen riemun hänen sielussansa" (Al. 19:6). Vain Jumalan kirkkaus ja iankaikkisen elämän valo tuovat niin suuren ilon, että se ottaa ihmisen täysin valtaansa ja poistaa epäuskon synkän peitteen. Kaikkialta pyhistä kirjoituksista ja itse asiassa syvällisten kristittyjen kirjoituksista kautta vuosisatojen me löydämme esimerkkejä siitä, kuinka Kristuksen valon ja pelastuksen sanoma voi tukea meitä hengellisesti ja fyysisesti. Matkustaessaan Italiassa nuorena pappina vuonna 1833 englantilainen John Henry Newman kohtasi henkisen ja fyysisen pimeyden joutuessaan moneksi viikoksi sairauden kouriin. Hän vaipui syvään masennukseen, ja hoitaja, joka näki hänen kyyneleensä, kysyi, mikä häntä vaivasi. Hän ei kyennyt vastaamaan muuta kuin että oli varma siitä, että Jumalalla oli hänelle tehtävä Englannissa. Hän halusi palata kotiin ja sai viimein paikan pienestä laivasta. Pian laivan lähdettyä matkaan laskeutui merelle synkkä sumu, joka peitti näkyvistä heitä ympäröivät vaaralliset rantakalliot. Joutuessaan olemaan viikon kosteassa, harmaassa pimeydessä, laivan pystymättä liikkumaan eteen- tai taaksepäin, Newman pyysi apua Vapahtajaltaan kirjoittaessaan sanat, jotka nykyisin tunnemme lauluna "Kirkkahin tähti, aamutähtönen". Kirkkahin tähti, aamutähtönen, ­ ­ Matka on outo, yössä harhailen; Sä johda mua! ­ ­ Vain askel kerrallaan. (MAP-lauluja, 53) Tämä laulu ilmaisee totuuden, jonka tunnemme oikeaksi sydämessämme: vaikka koettelemukset saattavat himmentää muut valonlähteet, Kristus valaisee tiemme, johtaa meitä ja osoittaa meille tien kotiin. Sillä aivan kuten Vapahtaja on luvannut: "Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä." (Joh. 8:12.) Me kaikki saatamme joutua silloin tällöin pimeyden valtaan. Saatamme vaeltaa pimeissä, hengellisissä luolissa, kun teemme typeriä valintoja, päästämme elämäämme vahingollisia vaikutuksia tai käännymme pois evankeliumin valosta syleilemään maailmaa vielä vähäksi aikaa. Se saattaa tuntua harmittomalta ­ aluksi vain pieneltä kokeilulta. Mutta ennen kuin huomaammekaan, joudumme eroon valosta ja jäämme yksin pimeyteen. Miksi pysymme pimeydessä, kun meitä odottaa pelastava valo? Paistatelkaamme lämpimässä ja kirkkaassa valossa, jonka Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tarjoaa. Antakaamme Vapahtajan kirkkaan valon johtaa meitä askel kerrallaan. Antakaamme liittojen ja käskyjen pitää meidät turvassa, kun seuraamme evankeliumin tietä taivaalliseen kotiimme. Muistatteko vielä pienen Josh Dennisin? Nyt hän on vanhin Dennis, joka palvelee lähetystyössä kaukana pimeästä kaivoksesta, johon hän jäi loukkoon. Nyt vanhin Dennis etsii tietään Hondurasin kapeilla, oudoilla teillä ja vie hondurasilaisille toivon, pelastuksen ja valon sanomaa. Se, mitä hän opettaa joka päivä, on muistutus hänen kokemuksestaan nuorena kaivokseen eksyneenä poikana: että keskellä ympäröivää pimeyttä, keskellä suurinta mahdollista pimeyttä on mahdollista tuntea toivoa, rauhaa ja lohtua nimenomaan sen vuoksi, että on olemassa valo, joka on voimakkaampi kuin kaikki pimeys, nimittäin Jeesuksen Kristuksen valo. Tiedän omasta kokemuksestani aivan yhtä varmasti kuin Josh tietää omastaan, että tämä suurenmoinen valo ­ Vapahtajamme ­ on todellinen. Ottakaamme vastaan Hänen valonsa ja eläkäämme niin, että se valaisee tiemme ja johtaa meidät taivaalliseen kotiimme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.