Olemme välikappaleita Jumalan käsissä Mary Ellen Smoot Apuyhdistyksen ylijohtaja "Me emme tarvitse uutta ohjelmaa kannustamaan meitä eteenpäin. Meidän täytyy vain sisäistää halu kertoa evankeliumista ja osoittaa huomiota uusille jäsenille ja niille, jotka ovat vähemmän aktiivisia." Rakkaat sisareni, saanen aloittaa kertomalla teille, kuinka paljon rakastan teitä. Tunnen sanoin kuvaamatonta kiitollisuutta siitä, että kuulun tähän suureen sisarjoukkoon, jota presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut maailmanlaajuiseksi sisarten perheeksi. Me olemme sisaria, ja teidän uskonne, teidän hyvyytenne ja teidän halunne tehdä sitä, mitä Herra haluaa teidän tekevän, innoittaa minua jatkuvasti. Kiitos palvelutyöstänne, esimerkistänne ja siitä, että olette todella naisia, joilla on uskoa, hyveitä, näkemystä ja rakkautta. Kaikkialla, minne menen, näen Apuyhdistyksen hedelmien ilmenevän kirkon sisarten elämässä. Jokainen meistä on välikappale Jumalan käsissä. Tapasin hiljattain Oregonissa erään sisaren, josta rohkaisevan kotikäyntiopettajan ansiosta tuli uudelleen aktiivinen kirkossa. Varmasti tämä kotikäyntiopettaja tunsi samoin kuin Ammon ja tämän veljet, kun he iloitsivat siitä, että heidät oli "tehty aseiksi Jumalan kädessä" (Al. 26:3) heidän tuodessaan tietoa Kristuksesta laamanilaisille, jotka olivat olleet "Jumalalle vieraat" (Al. 26:9). Sillä "sielut ovat kallisarvoiset Jumalan silmissä" (LK 18:10). Sisaremme ovat välikappaleina Jumalan käsissä yli 165 maassa. Mieleeni tulee eräs brasilialainen seurakunta, johon tulee joka viikko tulvana uusia jäseniä. Tuon seurakunnan Apuyhdistyksen sisaret päättivät ottaa tavoitteekseen, etteivät he antaisi yhdenkään viikon kulua ilman, että kunkin juuri kastetun sisaren kotona käytäisiin ja hänelle vietäisiin perhejulistus ja Apuyhdistyksen julistus. Tähän mennessä yhdestäkään sisaresta ei ole tullut epäaktiivista. Ihailen suuresti erästä innoitettua korealaista seurakunnan Apuyhdistyksen johtajaa, joka päätti vierailla jokaisen seurakuntansa vähemmän aktiivisen sisaren luona. Tähän mennessä hän on käynyt 25 sisaren luona, ja kolmea lukuun ottamatta he ovat kaikki tulleet takaisin kirkkoon. Tällaiset sisaret ovat eläviä todistuksia presidentti Hinckleyn toteamuksesta, että "mikään tehtävä tässä kirkossa ei ole ­ ­ vähäpätöinen. Velvollisuuksiemme täyttämisessä me jokainen vaikutamme toisten elämään. ­ ­ Olipa tehtävänne mikä tahansa, teillä on sama tilaisuus suorittaa se hyvin kuin minullakin. ­ ­ Meidän työmme on tehdä hyvää kuten [Mestari] teki." ("Tämä on Mestarin työtä", Valkeus, heinäkuu 1995. s. 72.) Me voimme todellakin itse kukin olla välikappaleena Jumalan käsissä. Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia välikappaleita. Aivan kuten orkesterin soittimet eroavat toisistaan koon, muodon ja äänen perusteella, mekin eroamme toisistamme. Meillä on erilaisia lahjoja ja taipumuksia, mutta aivan kuten käyrätorvi ei voi jäljitellä pikkolohuilun ääntä, ei meidänkään kaikkien tarvitse palvella Herraa samalla tavalla. Sisar Eliza R. Snow sanoi: "Ei ole yhtään sisarta, joka olisi niin eristyksissä tai jonka elämänpiiri olisi niin ahdas, etteikö hän pystyisi tekemään paljon Jumalan valtakunnan perustamiseksi maan päälle" (Woman's Exponent, 15. syyskuuta 1873, s. 62, kursivointi lisätty). Jumalan tyttärinä ja Apuyhdistyksen sisarina meidän etuoikeutenamme ja meidän velvollisuutenamme on siis tulla niin tehokkaiksi välikappaleiksi kuin me voimme olla. Apuyhdistys voi auttaa meitä. Profeetta Joseph, joka perusti Apuyhdistyksen vuonna 1842, teki selväksi, että tämän jumalallisesti innoitetun järjestön tarkoituksena ei ollut ainoastaan "auttaa köyhiä vaan pelastaa sieluja" (History of the Church, 5. osa, s. 25). Apuyhdistys on alkuajoistaan asti tehnyt uskomattoman paljon hyvää. Apuyhdistys toimitti sen ensimmäisen vaununlastillisen jauhoja, joka tavoitti vuonna 1906 San Franciscon maanjäristyksestä henkiin jääneet, ja myöhemmin Apuyhdistys toimitti vehnää Yhdysvaltain valtiolle ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. Viime vuonna sisaremme lahjoittivat yli 140 000 täkkiä hädänalaisille. Me olemme taistelleet äitiyden ja perheen puolesta, käyneet sotaa lukutaidottomuutta vastaan ja tehneet lukemattomia tunteja palvelutyötä kaikkialla maailmassa. Mutta vakuutan teille juhlallisesti tänä iltana, että meidän ratkaisevin työmme on edessäpäin, kun pappeusjohtajiemme keralla olemme edistämässä Jumalan valtakuntaa. Sisaret, meitä tarvitaan täällä. Herra tarvitsee meitä, meidän pappeusjohtajamme tarvitsevat meitä, meidän perheemme tarvitsee meitä, ja me tarvitsemme toisiamme. Herra tarvitsee meitä siten, että vastaanotamme iankaikkisen kutsumuksemme ja täytämme luomisemme tarkoituksen. Hän tarvitsee meitä siten, että tulemme Apuyhdistykseen ja etsimme keinoja palvella muita Hänen naisille antamansa järjestön nimissä ja teemme yhdessä työtä sisarina auttaen evankeliumin valtakuntaa edistymään. Apuyhdistys todellakin auttaa meitä jokaista palvelemaan perhettämme ja toisiamme tavoilla, joihin mikään muu kerho tai järjestö ei pysty. Presidentti Spencer W. Kimball sanoi: "Maailmassa, jossa elimme ennen kuin tulimme tänne, uskollisille naisille annettiin tiettyjä tehtäviä. ­ ­ Vaikka emme tällä hetkellä muistakaan yksityiskohtia tarkemmin, se ei muuta niiden asioiden suurenmoista todellisuutta, joihin kerran olemme suostuneet. [Me olemme] tilivelvollisia siinä, mitä [meiltä] kauan sitten odotettiin." ("The Role of Righteous Women", Ensign, marraskuu 1979, s. 102.) Kuinka me siis onnistumme siinä? Kuinka meistä voi elämän paineiden keskellä tulla Herran käsissä kaikkein tehokkaimpia välikappaleita, mitä voimme olla? Voimme oppia tästä hyvin paljon Moosian pojilta ja Apuyhdistyksen julistuksesta. Ensiksi, meidän täytyy itse ensin kokea kääntymys. Kaikkein tärkein kääntymys meidän kenen tahansa kohdalla on oma kääntymyksemme. Voidaksemme tuoda evankeliumin valon muiden elämään sen täytyy loistaa kirkkaana omassa elämässämme. Kun Moosian pojat olivat kääntyneet, he tekivät lakkaamatta työtä voidakseen kertoa evankeliumista muille, sillä he "eivät voineet kestää ajatusta, että yksikään ihmissielu hukkuisi" (Moosia 28:3). Vasta kun me olemme kääntyneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, me voimme vahvistaa muita. Ja vasta silloin alamme ymmärtää, että elämällämme todella on merkitys, tarkoitus ja suunta ja että sisarina, joita yhdistää rakkaus Jeesusta Kristusta kohtaan, meidän kutsumuksenamme on olla valona maailmalle. Toiseksi, meidän tulee Moosian poikien tavoin kasvaa "väkeviksi totuuden tuntemisessa" (Al. 17:2). Nämä veljet tutkivat evankeliumia jatkuvasti. Paastoamalla ja rukoilemalla ja syventymällä pyhiin kirjoituksiin he tulivat tietämään, että Jeesus on Kristus, ja he oppivat kuulemaan Hänen äänensä. Meidän Apuyhdistyksen sisarten tulee samalla tavoin pyrkiä vahvistamaan todistustamme Jeesuksesta Kristuksesta rukouksen ja pyhien kirjoitusten tutkimisen kautta sekä etsimään hengellistä voimaa noudattamalla Pyhän Hengen kehotuksia. Meidän on lähes mahdotonta olla tehokkaita välikappaleita omissa perheissämme, lähimmäistemme keskuudessa tai edes puhujakorokkeella, ellemme pysty erottamaan Pyhän Hengen kuiskauksia. Ammon pystyi oivaltamaan laamanilaisen kuninkaan ajatukset, koska hän eli lähellä Herraa (ks. Al. 18:16). Kykymme kuulla Hengen ääni riippuu siitä, kuinka halukkaita olemme pitämään käskyt, sillä "kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, niin se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu" (LK 130:21). Jos me haluamme kokea sanoin kuvaamatonta evankeliumin mukaisen elämän tuomaa iloa ja tuntea Kristuksen sovittavaa armoa, niin ainoa keino siihen on kuuliaisuus kaikille Jumalan käskyille eikä vain muutamille harvoille. Olemmeko me saaneet niitä mittaamattomia siunauksia, joita viikoittainen perheillan pitäminen ja päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen ja rukous tuovat? Ymmärrämmekö me niitä kauaskantoisia siunauksia, joita me saamme pitämällä liittomme ja täyttämällä mielemme vain sellaisella, mikä on "hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa" (13. uskonkappale)? Kun kuuliaisuudesta tulee tavoite, se ei enää ärsytä. Apuyhdistys voi auttaa meitä noudattamaan jumalallisia lakeja ja pääsemään lähemmäksi Jumalaa. Kuvitelkaa, mikä hyvyys täyttää maan, kun tämä vanhurskaiden naisten piiri pappeuden johdolla yhdistyy vanhurskaiden päämäärien toteuttamiseen! Kun me yksimielisinä palvelemme toisiamme ja kaikkia Isämme lapsia, me voimme olla välikappaleita Jumalan käsissä, ei ainoastaan lievittääksemme fyysistä kärsimystä vaan ennen kaikkea auttaaksemme niitä, jotka ovat hengellisessä ahdingossa. Kolmanneksi, palveleminen on yksi keino olla tehokas välikappale. Moosian pojat päättivät palvella laamanilaisia sen sijaan että olisivat ryhtyneet johtamaan isänsä valtakuntaa. Ja monissa tapauksissa heidän palvelutyönsä pehmitti laamanilaisten sydämen ja teki näistä vastaanottavaisia evankeliumille. Samalla kun Lamonin palvelijat selostivat innokkaina Ammonin sankaritekoja siitä, kuinka tämä oli torjunut rosvoja, Ammon itse oli tallissa ruokkimassa hevosia ja palvelemassa kuningasta (ks. Al. 18:9­10). Mekin saamme iloa palvelemisesta ja hyvistä töistä. Palveleminen pehmittää ja avaa ihmisten sydämen, sillä se on tosiaankin evankeliumia käytännössä. Tiedän erään arizonalaisen seurakunnan, jossa on tällä hetkellä kolme tutkijaperhettä ­ kaikki suoranaisena seurauksena Apuyhdistyksen tekemästä laupeudentyöstä. Apuyhdistys suo meille lukemattomia tilaisuuksia kehittää itsessämme Kristuksen puhdasta rakkautta ja osoittaa sitä kaikilla elämämme alueilla. Esimerkiksi kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokous on ihanteellinen paikka oppia ja palvella yhdessä. Juuri palveleminen on Jeesuksen Kristuksen evankeliumia käytännössä, sillä palveleminen tuo siunausta sekä antajalle että saajalle. Voisitteko etsiä keinoja kanavoida palvelutyönne Apuyhdistyksen organisaation välityksellä muistaen, että palveleminen on yksi tehokkaimmista keinoista suoda siunausta muille ajallisesti ja hengellisesti? Neljänneksi, rakkauden täytyy olla kaikkien tekojemme perustana. Me Apuyhdistyksen sisaret rakastamme Herraa, me rakastamme perhettämme, me rakastamme elämää ja oppimista, ja me rakastamme toinen toistamme. Lamonin isä, joka oli laamanilaisten kuningas, pehmitti sydämensä nähtyään, kuinka vilpittömästi Ammon rakasti hänen poikaansa. Lopulta Ammonin rakkaus johti Lamonin perheen kääntymykseen (ks. Al. 20:26­27). Kääntymyksen, aktiivisena pitämisen ja aktivoinnin suhteen meidän suurimpana ja ensimmäisenä huolenamme täytyy olla oma perheemme. Jälleen kerran ­ Apuyhdistys voi auttaa. Sisar Elsa Bluhm, joka on nyt 102-vuotias, tiesi aina, että evankeliumi on totta. Hän rakasti Herraa. Hän tapasi hyvän saksalaisen miehen, joka ei ollut kirkon jäsen, ja meni hänen kanssaan naimisiin. Hänen miestään ei ollut koskaan opetettu rukoilemaan. Polvistuessaan iltaisin vuoteen viereen Elsa otti miehensä käden omiinsa ja rukoili. Vuosien kuluttua mies liittyi kirkkoon, ja heidät sinetöitiin temppelissä. Ennen kuolemaansa veli Bluhmista tuli välikappale Jumalan käsissä, kun hän etsi tietoja saksalaisista esivanhemmistaan. Tämä onnellinen loppu sai alkunsa yhden naisen hellittämättömästä, rakkautta osoittavasta, vanhurskaasta esimerkistä. Elsa kutsui Hengen heidän kotiinsa ja avioliittoonsa rakastamalla miestään ja rakastamalla Herraa. Hän oli sekä uskollinen että täynnä uskoa, vaikka hän ajoittain tunsikin yksinäisyyttä. Hän oli välikappale Jumalan käsissä omassa kodissaan. Meidän oma vanhurskas esimerkkimme voi meistä kustakin tuntua pieneltä, mutta vaikutukseltaan se on suuri. Olkaa kaikille vaikutusalueellanne oleville hyvänä esimerkkinä "puheissanne ja elämäntavoissanne, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa" (1. Tim. 4:12). Antakaa toisten tuntea se rauha ja ilo, jota evankeliumin mukainen elämä teille antaa. Pyytäkää kirkkoomme kuulumattomia ystäviänne tai vähemmän aktiivisia jäseniä perheiltaanne. Tuokaa heidät kirkkoon ja olkaa heille esimerkkinä kunnioituksesta. Antakaa heidän huomata, että te kartatte sellaisia elokuvia tai televisio-ohjelmia tai Internet-sivustoja, jotka karkottaisivat Hengen ja siten tekisivät meistä vähemmän tehokkaita välikappaleita. Presidentti Hinckley on toistuvasti pyytänyt meitä tulemaan paremmiksi lähetyssaarnaajiksi, ja vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on osoittanut, että meidän sisarten täytyy osallistua kirkon lähetystyöhön, jotta se saavuttaisi kaiken sen, mitä sen täytyy saavuttaa. Me emme tarvitse uutta ohjelmaa kannustamaan meitä eteenpäin. Meidän täytyy vain sisäistää halu kertoa evankeliumista ja osoittaa huomiota uusille jäsenille ja niille, jotka ovat vähemmän aktiivisia nykyisissä ohjelmissamme. Olipa tehtävänämme palvella kotikäyntiopettajana tai suunnitella kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokousta tai opettaa lapsia Alkeisyhdistyksessä tai johtaa nuoria, me voimme löytää keinoja osoittaa huomiota niille, jotka ovat uusia uskossa tai joiden usko horjuu, tai niille, jotka eivät ole vielä löytäneet totuutta. Me voimme olla välikappaleita auttamalla kokoamaan Herran lampaita takaisin laumaan. Tiedän, että me voimme. Tiedän, että me pystymme. Me olemme itse valmistamillamme täkeillä tuoneet lämpöä kymmenille tuhansille ihmisille ympäri maailman. Me olemme osoittaneet haluavamme palvella ja antaa ja rakastaa. Etsikäämme nyt keinoja antaa evankeliumin lahja niille, jotka tarvitsevat hengellistä lämpöä. Kun tänä iltana palaatte kotiin, voisitteko käyttää hetken kirjoittaaksenne muistiin niitä vaikutelmia, joita tänä iltana saatte sydämeenne? Voisitteko ajatella tiettyjä tapoja, joilla voitte olla välikappaleena Jumalan käsissä? Voisitteko miettiä niitä siunauksia, jotka odottavat teidän kuuliaisuuttanne tässä elämässä ja halki iankaikkisuuden? Ja voisitteko liittää oman nimenne tähän pyhien kirjoitusten jakeeseen ja tietää koko sielustanne, että Jumala rakastaa teitä? "Edelleen saarnaa Siionin puolesta sävyisyyden hengessä, tunnustaen minut maailman edessä; ja minä kannan [sinua] niin kuin kotkan siivillä, ja kirkkautta ja kunniaa [olet] saattava [osaksesi] ja minun nimelleni" (LK 124:18). Tiedän, että evankeliumi on totta. Tiedän, että tämä työ on Herralta. Tiedän, että Jeesus on Kristus ja että meillä on nykyään maan päällä tosi profeetta. Tämä työ on ihanaa. Tästä todistan nöyrästi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.