Pappeuden voima Vanhin John H. Groberg seitsemänkymmenen koorumista "Tästä me näemme, että vaikka pappeuden voima onkin rajoittamaton, niin oma yksilöllinen voimamme pappeudessa rajoittuu siihen, miten vanhurskaita tai puhtaita olemme." Pappeudenhaltijatoverini kaikkialla: Toivon, että arvostamme korvaamatonta etuoikeutta olla Jumalan pappeuden haltijoita. Sen arvo on mittaamaton. Pappeuden voimalla on luotu, luodaan ja tullaan luomaan eli järjestämään maailmoja, jopa maailmankaikkeuksia. Sen voimalla suoritetaan toimituksia, joiden kautta perheet voivat vanhurskautensa nojalla olla yhdessä ikuisesti, synnit voidaan saada anteeksi, sairaat voivat parantua, sokeat voivat saada näkönsä ja jopa kuolleet herättää henkiin. Jumala haluaa meidän, poikiensa, kantavan Hänen pappeuttaan ja oppivan käyttämään sitä oikein. Hän on selittänyt: "Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä pitäisi perustaa pappeuden voimaan, vaan ainoastaan taivutteluun, pitkämielisyyteen, lempeyteen, nöyryyteen, vilpittömään rakkauteen, ystävällisyyteen ja puhtaaseen tietoon."1 Sillä jos me pyrimme "hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten [etenkin vaimomme ja lastemme] sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, silloin taivaat vetäytyvät pois; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt pois: siihen päättyy tämän miehen pappeus eli valtuus".2 Tästä me näemme, että vaikka pappeuden voima onkin rajoittamaton, niin oma yksilöllinen voimamme pappeudessa rajoittuu siihen, miten vanhurskaita tai puhtaita olemme. Aivan kuten sähkövoiman kulku vaatii puhtaita sähköjohtoja, jotka on yhdistetty oikein, samoin pappeuden voiman kulku vaatii tahrattomia käsiä ja puhdasta sydäntä. Lika ja tahrat hidastavat tai estävät sähkövoiman kulun. Epäpuhtaat ajatukset ja teot haittaavat yksilöllisen pappeuden voiman käyttöä. Kun me olemme nöyriä ja puhtaita ja kun kätemme, sydämemme ja mielemme ovat tahrattomat, mikään vanhurskas ei ole mahdotonta. Vanhassa itämaisessa sanonnassa julistetaan: "Jos mies elää puhdasta elämää, mikään ei voi tuhota häntä."3 Rakkaudessaan meitä kohtaan Jumala on säätänyt, että jokainen kelvollinen mies varallisuudestaan, koulutuksestaan, ihonväristään, kulttuuritaustastaan tai kielestään riippumatta voi olla Hänen pappeutensa haltija. Siten jokainen asianmukaisesti pappeuteen asetettu mies, jonka kädet, sydän ja mieli ovat puhtaat, voi olla yhteydessä pappeuden rajoittamattomaan voimaan. Opin tämän vuosia sitten hyvin nuorena lähetyssaarnaajana Eteläisellä Tyynellämerellä. Ensimmäinen palveluspaikkani oli pienellä saarella satojen kilometrien päässä lähetystoimistosta. Siellä kukaan ei puhunut englantia, ja minä olin ainut valkoihoinen. Sain paikallisen toverin nimeltään Feki, joka palveli silloin rakennuslähetyssaarnaajana ja jolla oli papin virka Aaronin pappeudessa. Vietettyämme kahdeksan merisairauden täyttämää vuorokautta pienessä haisevassa veneessä saavuimme Niuatoputapuun. Kamppailin kuumuuden, moskiittojen, oudon ruoan, kulttuurin ja kielen sekä koti-ikävän kanssa. Eräänä iltapäivänä kuulimme hätähuutoja ja näimme erään perheen tuovan velttoa, aivan elottoman näköistä kahdeksanvuotiasta poikaansa luoksemme. He vaikeroivat itkien, että poika oli pudonnut mangopuusta eikä hänessä ollut elonmerkkejä. Uskollinen isä ja äiti laskivat hänet syliini ja sanoivat: "Sinulla on Melkisedekin pappeus. Anna hänet meille takaisin terveenä ja kunnossa." Vaikka kielitaitoni oli vielä rajallinen, ymmärsin, mitä he halusivat, ja olin kauhuissani. Halusin juosta karkuun, mutta pojan vanhempien, veljien ja sisarten silmistä loistava rakkaus ja usko pitivät minut kuin paikalleni liimattuna. Katsoin toiveikkaana toveriani. Hän kohautti olkapäitään ja sanoi: "Minulla ei ole oikeaa valtuutta. Sinulla ja seurakunnanjohtajalla on Melkisedekin pappeus." Saamaani oljenkorteen tarttuen sanoin: "Sitten tämä on seurakunnanjohtajan tehtävä." Heti kun olin sanonut näin, seurakunnanjohtaja tuli paikalle. Hän oli kuullut hälinää ja tullut puutarhastaan. Hän oli hikinen ja likainen ja mullan tahrima. Käännyin selittämään, mitä oli tapahtunut, ja yritin antaa nuoren pojan hänelle. Hän perääntyi ja sanoi: "Menen peseytymään ja pukemaan puhtaat vaatteet päälleni; sitten siunaamme hänet ja katsomme, mitä Jumalalla on sanottavaa." Lähes paniikissa huudahdin: "Etkö näe? Hän tarvitsee apua nyt heti!" Seurakunnanjohtaja vastasi rauhallisesti: "Tiedän, että hän tarvitsee siunauksen. Kun olen peseytynyt ja pukeutunut puhtaisiin vaatteisiin, tuon pyhitetyn öljyn ja lähestymme Jumalaa ja kysymme, mikä on Hänen tahtonsa. En voi – enkä aio – lähestyä Jumalaa likaisin käsin ja multaisin vaattein." Hän kääntyi ja jätti minut pitelemään poikaa. Olin sanaton. Lopulta hän palasi puhtaana puhtaissa vaatteissa, ja minusta tuntui, että sydämeltäänkin puhtaana. Hän sanoi: "Nyt olen puhdas, joten voimme lähestyä Jumalan valtaistuinta." Tuo suurenmoinen tongalainen seurakunnanjohtaja, jolla oli puhtaat kädet ja puhdas sydän, antoi kauniin ja voimallisen pappeuden siunauksen. Tunsin olevani pikemminkin todistaja kuin osallinen. Mieleeni tulivat psalminkirjoittajan sanat: "Kuka saa nousta Herran vuorelle? – – Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän."4 Tuolla pikkuisella saarella kelvollinen pappeudenhaltija nousi Herran vuorelle, ja pappeuden voima tuli alas taivaasta ja antoi nuoren pojan elämän jatkua. Uskon tulen loistaessa silmistään seurakunnanjohtaja kertoi minulle mitä tehdä. Tarvittiin paljon lisää uskoa ja tekoja, mutta kolmantena päivänä tuo pieni kahdeksanvuotias poika pääsi elinvoimaisena perheensä luo. Toivon teidän ymmärtävän ja tuntevan nämä totuudet. Saari oli pieni ja keskellä suurta valtamerta – ei sähköä, ei sairaalaa, ei lääkäreitä – mutta sellaisilla tekijöillä ei ollut merkitystä, sillä suuren rakkauden ja uskon lisäksi siellä oli seurakunnanjohtaja, jolla oli Melkisedekin pappeus ja joka ymmärsi puhtaiden käsien ja puhtaan sydämen tärkeyden ja niiden ulkoisen ilmauksen kehon ja vaatteiden puhtautena ja joka käytti pappeutta vanhurskaasti ja puhtaasti Jumalan tahdon mukaan. Tuona päivänä hänen oma yksilöllinen voimansa pappeudessa oli riittävä saamaan yhteyden pappeuden rajoittamattomaan voimaan yli maanpäällisen elämän. Kun iltaisin katson taivaalle ja mietin siellä olevia loputtomia linnunratoja, hämmästelen sitä, miten pieni piste meidän pikkuinen maapallomme on ja kuinka äärettömän pieni itse olen. Mutta en tunne olevani peloissani, yksin, merkityksetön tai etäällä Jumalasta. Sillä olen nähnyt Hänen pappeutensa voiman yhdistyvän puhtaisiin käsiin ja puhtaisiin sydämiin pienellä saarella suuren valtameren keskellä. Veljet, tämä yhteys on mahdollinen meille kaikille, elimmepä missä, milloin ja millaisissa oloissa hyvänsä, kunhan kätemme, sydämemme ja mielemme ovat tahrattomat ja puhtaat. Omaa yksilöllistä voimaa pappeudessa ei ole ilman yksilöllistä puhtautta. Meidän on yksinkertaisesti pyrittävä ahkerammin puhdistamaan elämämme palvelemalla muita entistä enemmän Kristuksen kaltaisella tavalla. Palvelumahdollisuuksia on kaikkialla – perheessämme, kirkossa, lähetyskentillä, temppeleissä ja lähimmäistemme keskuudessa. Jalo palveleminen edellyttää kovaa työtä, syviä uhrauksia ja täydellistä epäitsekkyyttä. Mitä suurempi uhraus, sitä suurempi siitä seuraava puhtaus. Jumala, joka on täynnä valoa, elämää ja rakkautta, haluaa meidän kantavan Hänen pappeuttaan ja käyttävän sitä oikein, niin että voimme välittää samaa valoa, elämää ja rakkautta kaikille ympärillämme oleville. Toisaalta Saatana, pimeyden ruhtinas, haluaa vähentää tätä valoa, elämää ja rakkautta mahdollisimman paljon. Koska Saatana ei voi mitään pappeuden voimalle, hän keskittää energiansa siihen, että yrittää rajoittaa meidän yksilöllistä voimaamme pappeudessa pyrkimällä likaamaan kätemme, sydämemme ja mielemme väärinkäytöksillä, vihalla, laiminlyönneillä, pornografialla, itsekkyydellä ja kaikilla muilla jumalattomuuksilla, joita hän saa houkuteltua meidät ajattelemaan tai tekemään. Hän tietää, että jos hän voi riittävästi tahria meidät yksilöinä, hän voi samassa määrin estää meitä olemasta niin puhtaita, että voisimme käyttää pappeuttamme tuodaksemme lisää valoa, elämää ja rakkautta tähän maailmaan ja kaikille sen asukkaille – menneille, nykyisille ja tuleville. Veljet, älkää myykö kallisarvoista pappeuden perintöoikeuttanne kielletystä tai ala-arvoisesta keittolautasesta. Muistakaa, että olivatpa kuolevaisuuden rannoille rakentamamme hiekkalinnat kuinka upeita tahansa, vuorovesi pyyhkäisee ne lopulta mennessään. Vain käsien, sydämen ja mielen puhtaus tekee meistä kelvollisia käyttämään pappeuden korkeinta voimaa muiden todelliseksi siunaukseksi ja rakentamaan lopulta iankaikkisia asuinsijoja, jotka ovat kauniimpia ja kestävämpiä kuin voimme tällä hetkellä edes kuvitella. Olen saanut itse tietää, että Jumala elää, että Jeesus on Kristus, että Hän on minun ystäväni ja teidän ystävänne. Tiedän, että Jeesus on täydellinen esimerkki puhtaasta pappeuden voimasta. Seuratkaa Häntä. Rukoilen, että me kaikki palvelisimme puhtaammin sydämin, että yksilöllinen voimamme pappeudessa voisi lopulta tulla täydelliseksi Hänen täydellisessä rakkaudessaan, Hänen, jonka pappeutta me pidämme hallussamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. LK 121:41–42. 2. LK 121:37. 3. Pidetään Buddhan ajatuksena. 4. Ps. 24:3–4.