Jatkuva opiskelurahasto Presidentti Gordon B. Hinckley "Siellä missä kansamme keskuudessa on laajalle levinnyttä köyhyyttä, meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme heitä nostamaan itsensä, perustamaan elämänsä omavaraisuuden perustalle, joka voi tulla koulutuksen kautta. Koulutus on avain mahdollisuuksiin." Veljet, ennen kuin aloitan puheeni haluan onnitella hyvin lämpimästi tätä Melkisedekin pappeuden kuoroa, joka koostuu monia elämänaloja edustavista miehistä, jotka kaikki laulavat yhdessä sydämensä pohjasta, joka on täynnään Siionin laulujen todistusta. Veljet, kiitän teitä hyvin, hyvin paljon. Etsin Herran innoitusta puhuessani lyhyesti asiasta, jota pidän erittäin tärkeänä. Aloitan viemällä teidät yli 150 vuotta ajassa taaksepäin. Vuonna 1849 meidän esivanhempamme kohtasivat vakavan ongelman. Meidän kansamme oli silloin ollut Suolajärven laaksossa kahden vuoden ajan. Lähetyssaarnaajat Brittein saarilla ja Euroopassa kokosivat jatkuvasti käännynnäisiä. Heitä tuli kirkkoon sadoittain. Kun heidät kastettiin, he halusivat kokoontua Siioniin. Heidän vahvuuttaan ja taitojaan tarvittiin täällä, ja heidän halunsa tulla oli erittäin suuri. Mutta monet heistä olivat tuskallisen köyhiä eikä heillä ollut rahaa matkalipun ostamiseen. Kuinka he pääsisivät tänne? Herran innoituksella laadittiin suunnitelma. Perustettiin hanke, joka tultiin tuntemaan jatkuvana siirtolaisten avustusrahastona. Tämän suunnitelman mukaisesti kirkon suuresta senaikaisesta köyhyydestä huolimatta sen varoista lainattiin rahaa niille jäsenille, joilla oli vähän tai ei ollenkaan. Lainat annettiin sillä edellytyksellä, että kun käännynnäiset tulisivat tänne, he hakeutuisivat töihin ja maksaisivat lainan pois heti kun he siihen kykenisivät. Takaisin maksettu rahasumma lainattaisiin sitten muille, minkä ansiosta heidän oli mahdollista muuttaa tänne. Se oli kiertävä voimavara. Se oli todellakin jatkuva siirtolaisten avustusrahasto. On arvioitu, että tämän rahaston turvin noin 30 000 kirkkoon kääntynyttä sai mahdollisuuden kokoontua Siioniin. Heistä tuli suurenmoinen voima kirkon työlle täällä. Toiset heistä tulivat tarvittavin taidoin, kuten kivenhakkaustaitoineen, ja toiset hankkivat taitoja. He kykenivät palvelemaan suuresti rakennustyössä, kuten Suolajärven temppeliä ja tabernaakkelia rakennettaessa, sekä muissa töissä, joissa vaadittiin ammattitaitoa. He tulivat tänne vankkureilla ja käsikärryillä. Huolimatta vuoden 1856 hirvittävästä käsikärrymurhenäytelmästä, jossa noin 200 heistä kuoli kylmyyteen ja sairauksiin Wyomingin tasangoilla, he matkustivat turvallisesti ja heistä tuli tärkeä osa kirkon perhettä näissä vuorten laaksoissa. Esimerkiksi James Moyle oli kivenhakkaaja Plymouthissa Englannissa, kun hänet kastettiin 17 vuoden iässä. Tuosta tilanteesta hän kirjoitti: "Tein silloin liiton Herran kanssa, että palvelisin Häntä, puhuivatpa ihmiset hyvää tahi pahaa. Se oli käännekohta elämässäni, sillä se piti minut poissa huonosta seurasta." (Julkaisussa Gordon B. Hinckley, James Henry Moyle, 1951, s. 18.) Vaikka hän oli taitava kivenhakkaaja, hänellä oli kovin vähän rahaa. Hän otti lainan jatkuvasta siirtolaisten avustusrahastosta ja lähti Englannista vuonna 1854, purjehti Amerikkaan, ylitti tasangot ja hankki miltei välittömästi itselleen työpaikan kivenhakkaajana Lion Housen rakennustyömaalla, missä hän ansaitsi kolme dollaria päivässä. Hän säästi rahansa, ja kun hänellä oli 70 dollaria, jonka hän oli velkaa, hän viipymättä maksoi takaisin siirtolaisten avustusrahastolle. Hän sanoi: "Silloin tunsin olevani vapaa mies" (James Henry Moyle, s. 24). Kun jatkuvaa siirtolaisten avustusrahastoa ei enää tarvittu, se lakkautettiin. Uskon, että monet ääneni kantamissa ovat niiden jälkeläisiä, jotka saivat siunauksia tämän rahaston kautta. Te olette nykyään varakkaita ja turvatussa asemassa sen ansiosta, mitä esivanhempienne hyväksi tehtiin. Nyt veljeni, meillä on kirkossa edessämme uusi ongelma. Meillä on monia lähetyssaarnaajia, sekä nuoria miehiä että nuoria naisia, jotka on kutsuttu kotimaastaan ja jotka palvelevat kunniakkaasti Meksikossa, Keski-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Filippiineillä ja muissa paikoissa. Heillä on kovin vähän rahaa, mutta he antavat sen, mitä heillä on. Heitä tuetaan paljon yleisestä lähetystyörahastosta, johon monet teistä lahjoittavat varojaan, ja näistä lahjoituksista me olemme hyvin syvästi kiitollisia. Näistä nuorista miehistä ja naisista tulee erinomaisia lähetyssaarnaajia, jotka työskentelevät rinta rinnan Yhdysvalloista ja Kanadasta lähetettyjen vanhinten ja sisarten kanssa. Tässä palveluksessa he tulevat tietämään, kuinka kirkko toimii. He kehittävät laajemman ymmärryksen evankeliumista. He oppivat puhumaan vähän englantia. He työskentelevät uskoen ja omistautuen. Sitten koittaa heidän vapauttamisensa aika. He palaavat koteihinsa. Heidän toiveensa ovat korkealla. Mutta monilla heistä on suuria vaikeuksia löytää työtä, sillä heillä ei ole ammattitaitoa. He vajoavat takaisin siihen köyhyyden kuiluun, josta he tulivat. Rajallisten kykyjen vuoksi heistä ei todennäköisesti tule johtajia kirkossa. He joutuvat todennäköisemmin huoltoavun varaan. He solmivat avioliiton ja kasvattavat lapsensa, jotka jatkavat samaa kiertokulkua, jonka he ovat tunteneet. Heidän tulevaisuutensa on todella synkkä. On toisia, jotka eivät ole lähteneet lähetystyöhön ja jotka ovat löytäneet itsensä samanlaisesta tilanteesta niiden taitojen kehittämisen suhteen, jotka nostaisivat heidät pois köyhien joukosta. Korjataksemme tämän tilanteen me ehdotamme suunnitelmaa – suunnitelmaa, jonka me uskomme olevan Herran innoittama. Kirkko perustaa rahaston suurelta osin niiden uskollisten myöhempien aikojen pyhien avustuksista, jotka ovat tehneet ja tulevat tekemään lahjoituksia tähän tarkoitukseen. Olemme syvästi kiitollisia heille. Se perustuu samanlaisiin periaatteisiin kuin jatkuva siirtolaisten avustusrahasto, ja me tulemme kutsumaan sitä jatkuvaksi opiskelurahastoksi. Tämän rahaston tuotosta annetaan lainoja eteenpäin pyrkiville nuorille miehille ja naisille, pääasiassa palanneille lähetyssaarnaajille, niin että he voivat lainata rahaa opiskeluihinsa. Kun he sitten valmistuvat ammatteihinsa, heidän odotetaan maksavan takaisin sen, mitä ovat lainanneet, sekä pienen koron, jonka tarkoituksena on kannustaa heitä maksamaan laina. Heidän odotetaan opiskelevan kotipaikkakunnallaan. He voivat asua kotonaan. Meillä on näihin maihin vakiinnutettuna loistava instituuttiohjelma, jossa he voivat pysyä lähellä kirkkoa. Näiden instituuttien johtajat ovat selvillä opiskelumahdollisuuksista heidän omissa kaupungeissaan. Aluksi suurin osa näistä opiskelijoista tulee käymään teknillisiä oppilaitoksia, joissa he oppivat sellaisia asioita kuin tietojenkäsittelyä, jäähdytystekniikkaa ja muita taitoja, joista on kysyntää ja joissa he voivat pätevöityä. Suunnitelmaa voidaan myöhemmin laajentaa koskemaan yliopisto-opintoja. Näiden nuorten miesten ja naisten odotetaan osallistuvan instituuttiin, jonka johtaja voi seurata heidän edistymistään. Ne, jotka haluavat osallistua ohjelmaan, tekevät anomuksen instituutin johtajalle. Hän hyväksyttää heidät heidän paikallisilla piispoillaan ja vaarnanjohtajillaan määrittääkseen, että he ovat kelvollisia ja avun tarpeessa. Heidän nimensä ja ehdotettu lainan määrä lähetetään sitten Salt Lake Cityyn, jossa varat myönnetään maksettavaksi yksilön sijasta oppilaitokselle, jossa hän saa koulutuksensa. Ei tule olemaan kiusausta käyttää rahaa muihin tarkoituksiin. Meillä tulee olemaan vahva valvontaneuvosto täällä Salt Lake Cityssä ja ohjelman johtaja, joka tulee olemaan täysinpalvellut johtava auktoriteetti, mies, jolla on koeteltu liike-elämän ja tekniikan tuntemus ja joka on lupautunut ottamaan tämän tehtävän vapaaehtoistyönä. Tämä ei edellytä uutta organisaatiota, ei uutta henkilökuntaa lukuun ottamatta vapaaehtoista johtajaa ja sihteeriä. Siitä ei koidu käytännöllisesti katsoen lainkaan hallintokuluja. Me aloitamme ensi syksynä vaatimattomasti. Voimme kuvitella mielessämme ajan, kun tämä ohjelma hyödyttää sangen huomattavaa määrää. Hyvillä ammattitaidoilla nämä nuoret miehet ja naiset voivat nousta ylös köyhyydestä, jossa he ja sukupolvet ennen heitä ovat olleet. He pitävät parempaa huolta perheistään. He palvelevat kirkossa ja kasvavat johtamisvastuussa. He maksavat takaisin lainansa ja tekevät muille mahdolliseksi saada samoja siunauksia kuin he ovat saaneet. Siitä tulee kiertävä rahasto. Uskollisina kirkon jäseninä he maksavat kymmenyksensä ja lahjoituksensa ja kirkko tulee olemaan paljon vahvempi, kun he ovat paikalla niillä alueilla, joissa he elävät. On vanha sanonta, että jos annat miehelle kalan, hänellä on ruokaa päiväksi. Mutta jos opetat hänet kalastamaan, hänellä on syötävää loppuelämäkseen. Tämä on rohkea aloite, mutta me uskomme sen tarpeeseen ja menestykseen, jota se tulee nauttimaan. Se tullaan toteuttamaan kirkon virallisena ohjelmana kaikkine siitä koituvine seurauksineen. Se tulee olemaan siunaukseksi kaikille, joiden elämää se koskettaa – nuorille miehille ja naisille, heidän tuleville perheilleen, kirkolle, joka tulee saamaan siunauksia heidän vahvasta paikallisesta johtajuudestaan. Siihen on varaa. Meillä on jo lahjoitettuna tarpeeksi rahaa rahoittaaksemme toiminnan alun. Se tulee toimimaan, koska se seuraa pappeuslinjoja ja koska se toimii paikallisella pohjalla. Se on tekemisissä käytännön taitojen ja tarvittavan ammattitaidon kanssa. Osallistuminen ohjelmaan ei aiheuta minkäänlaista häpeää, vaan pikemminkin ylpeyden tunteen siitä, mitä tapahtuu. Se ei ole huoltotyöhanke, niin kiitettäviä kuin ne hankkeet ovatkin, vaan pikemminkin koulutusmahdollisuus. Lainan saajat tulevat maksamaan rahat takaisin, ja kun he tekevät niin, he tulevat nauttimaan suurenmoisesta vapauden tunteesta, koska he ovat parantaneet elämäänsä, ei avustuksen tai lahjan kautta, vaan lainaamisen ja sitten takaisin maksamisen kautta. He voivat kulkea pystypäin riippumattomuuden hengessä. Todennäköisyys sille, että he pysyvät uskollisina ja aktiivisina koko elämänsä ajan, tulee olemaan erittäin suuri. Meillä on rajallisilla alueilla jo käytössä työllistämispalvelu kirkon huoltotyöohjelman alaisuudessa. Tämä koostuu lähinnä työnvälitystoimistoista. Koulutuspuoli jää jatkuvan opiskelurahaston harteille. Työnvälityskeskusten toiminta jää huoltotyöohjelman piiriin. Nämä työnvälityskeskukset ovat tekemisissä niiden miesten ja naisten kanssa, jotka etsivät töitä ja joilla on ammattitaitoa mutta jotka tarvitsevat työpaikkaviitteitä löytääkseen sopivan työpaikan. Toinen näistä on kiertävä opiskelurahasto, joka tekee mahdolliseksi taitojen kehittämisen. Toinen näistä taas on niiden miesten ja naisten, joilla jo on kysyttyjä taitoja, sijoittamista parempiin työpaikkoihin. Presidentti Clarkilla oli tapana kertoa meille näissä yleisissä pappeuskokouksissa, ettei ole mitään, mitä pappeus ei voisi saada aikaan, jos me teemme työtä yhdessä edistääksemme ohjelmaa, jonka tarkoituksena on siunata ihmisiä (ks. J. Reuben Clark jr, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1950, s. 180). Herra antakoon meille kyvyn nähdä ja ymmärtää tehdä näitä asioita, jotka tulevat auttamaan jäseniämme paitsi hengellisesti myös ajallisesti. Meidän harteillamme on erittäin vakava velvollisuus. Presidentti Joseph F. Smith sanoi melkein sata vuotta sitten, että uskonto, joka ei auta ihmistä tässä elämässä, ei todennäköisesti tee paljoakaan hänen hyväkseen tulevassa elämässä (ks. "The Truth about Mormonism", Out West -lehti, syyskuu 1905, s. 242). Siellä missä kansamme keskuudessa on laajalle levinnyttä köyhyyttä, meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme heitä nostamaan itsensä, perustamaan elämänsä omavaraisuuden perustalle, joka voi tulla koulutuksen kautta. Koulutus on avain mahdollisuuksiin. Tämä koulutus täytyy antaa alueilla, joilla he asuvat. Silloin se soveltuu noiden alueiden mahdollisuuksiin. Ja se tulee näissä paikoissa maksamaan paljon vähemmän kuin jos se annettaisiin Yhdysvalloissa tai Kanadassa tai Euroopassa. Tämä ei ole mikään turha unelma. Ihanien ja anteliaiden ystävien hyvyyden ja ystävällisyyden ansiosta meillä on voimavarat. Meillä on organisaatio. Meillä on työvoimaa ja omistautuneita Herran palvelijoita, jotka saavat sen onnistumaan. Se on täysin vapaaehtoisvoimin toteutettava pyrkimys, joka ei tule maksamaan kirkolle käytännöllisesti katsoen mitään. Me rukoilemme, että Herra suo tämän hankkeen menestyä ja että se tuo siunauksia – runsaita ja ihmeellisiä – tuhansille aivan kuten sitä edeltänyt organisaatio, jatkuva siirtolaisten avustusrahasto, toi sanoin kuvaamattomia siunauksia niiden elämään, jotka saivat osansa sen mahdollisuuksista. Kuten olen sanonut, jotkut ovat antaneet jo erittäin huomattavia summia rahoittaakseen peruspääomaa, jonka tuottoa käytetään tarpeen täyttämiseen. Mutta me tarvitsemme huomattavasti enemmän. Me pyydämme muita, jotka haluavat lahjoittaa, tekemään niin. Olemme varautuneet siihen, että lainojen takaisinmaksussa tulee olemaan joitakin epäonnistumisia. Mutta me olemme vakuuttuneita siitä, että suurin osa tekee sen, mitä heiltä odotetaan, ja sukupolvet saavat siunauksia. Me voimme varautua siihen, että myös tulevat sukupolvet tulevat tarvitsemaan tätä, sillä Jeesus sanoi: "Köyhät teillä on luonanne aina" (Joh. 12:8). Siksi sen täytyy olla kiertävä rahasto. Meidän pyhä velvollisuutemme, meille määrätty tehtävä, veljeni, on auttaa heikkoja, ojentaa hervonneita käsiä ja voimistaa rauenneita polvia (ks. LK 81:5). Meidän täytyy auttaa heitä tulemaan omavaraisiksi ja menestymään. Uskon, että Herra ei halua nähdä kansaansa köyhyyteen tuomittuna. Uskon, että Hän haluaisi uskollisten nauttivan maan hyvistä antimista. Hän haluaisi meidän tekevän näitä asioita auttaaksemme heitä. Ja Hän tulee siunaamaan meitä, kun teemme niin. Rukoilen nöyränä tämän hankkeen onnistumista samalla kun pyydän teidän mielenkiintoanne, teidän uskoanne, teidän rukouksianne, teidän osallisuuttanne hankkeen hyväksi. Teen tämän Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.