Paaston laki Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista "Voimalliseen rukoukseen liitettynä paasto on voimakas. Se voi täyttää mielemme Hengen ilmoituksilla. Se voi vahvistaa meitä kiusauksien hetkiä varten." Rakkaat veljeni ja sisareni, tunnen samoin kuin tekin, että vanhin David B. Haight on innoituksena koko kirkolle ja hyvin monille muillekin. Kaksituhatta vuotta sitten Galilean teillä ja kaduilla kulki mies, jonka vain harvat tunnustivat siksi, joka Hän todella oli: maailmojen Luoja, Lunastaja, Jumalan Poika. Eräs lainopettaja tuli Hänen luokseen ja kysyi: "Mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."1 Profeetta Joseph Smithin kautta Herra on jälleen kerran perustanut kirkkonsa ihmisten keskuuteen. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, joka palautettiin maan päälle näinä myöhempinä aikoina, keskittyy näihin käskyihin, jotka Vapahtaja julisti suurimmiksi: rakastaa taivaallista Isäämme ja rakastaa lähimmäisiämme. Vapahtajamme on sanonut: "Jos sinä rakastat minua, sinä palvelet minua ja pidät kaikki käskyni."2 Yksi tapa, jolla me osoitamme rakkauttamme, on paaston lain noudattaminen. Tämä laki perustuu yhteen perusluonteiseen mutta syvälliseen periaatteeseen – yksinkertaiseen käytäntöön – joka oikeassa hengessä noudatettuna auttaa meitä pääsemään lähemmäksi taivaallista Isäämme ja vahvistamaan uskoamme ja auttaa samalla meitä keventämään muiden kuormia. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa jäseniä kehotetaan paastoamaan aina kun heidän uskonsa tarvitsee erityistä vahvistusta sekä paastoamaan säännöllisesti kerran kuukaudessa paastosunnuntaina. Sinä päivänä olemme syömättä ja juomatta kahden peräkkäisen aterian ajan, olemme yhteydessä taivaalliseen Isäämme ja lahjoitamme paastouhrin auttaaksemme köyhiä. Lahjoituksen tulee vastata vähintään niiden aterioiden arvoa, jotka olisimme syöneet. Tavallisesti jokaisen kuukauden ensimmäinen sunnuntai on tarkoitettu paastosunnuntaiksi. Sinä päivänä jäseniä, joilla on siihen fyysiset edellytykset, kehotetaan paastoamaan, rukoilemaan, todistamaan evankeliumin totuudesta sekä maksamaan runsaan paastouhrin. Vanhin Milton R. Hunter opetti: "Paaston laki on luultavasti yhtä vanha kuin ihmissuku. – – Muinaisina aikoina profeettajohtajat antoivat yhä uudelleen kirkon jäsenille käskyn noudattaa paaston ja rukouksen lakia."3 Huomaamme, että pyhissä kirjoituksissa paasto liitetään miltei aina rukoukseen. Ilman rukousta paastoaminen ei ole täydellistä paastoa; se on vain nälkäisenä olemista. Jos haluamme, että paastomme on jotakin enemmän – kuin vain syömättä olemista – meidän täytyy kohottaa sydämemme, mielemme ja äänemme läheiseen yhteyteen taivaallisen Isämme kanssa. Voimalliseen rukoukseen liitettynä paasto on voimakas. Se voi täyttää mielemme Hengen ilmoituksilla. Se voi vahvistaa meitä kiusauksien hetkiä varten. Paasto ja rukous voivat auttaa meitä kehittämään itsessämme rohkeutta ja itseluottamusta. Se voi vahvistaa luonnettamme sekä vahvistaa itsehillintää ja itsekuria. Kun paastoamme, vanhurskailla rukouksillamme ja pyynnöillämme on usein suurempi voima. Todistuksemme kasvaa. Me kasvamme hengellisesti ja tunneperäisesti ja me pyhitämme sielumme. Paastotessamme me alamme joka kerta hiukan paremmin hallita maailmallisia halujamme ja himojamme. Paasto ja rukous voivat auttaa meitä perheessämme ja päivittäisessä työssämme. Ne voivat auttaa meitä pitämään kunniassa kutsumuksemme kirkossa. Presidentti Ezra Taft Benson opetti: "Jos haluatte päästä sisälle tehtäväänne ja kutsumukseenne jonkin koorumin uutena johtajana, uutena korkean neuvoston jäsenenä, uutena piispana [tai, voisin lisätä, Apuyhdistyksen johtajana] – niin kokeilkaa paastoamista. En tarkoita pelkästään sitä, että jätätte syömättä yhden aterian ja syötte sitten seuraavalla aterialla kaksin verroin niin paljon. Tarkoitan, että sinä aikana todella paastoatte ja rukoilette. Se auttaa teitä saamaan käsityksen tehtävänne ja kutsumuksenne oikeasta hengestä paremmin kuin mikään, mitä tiedän, ja sallii Hengen toimia kauttanne."4 Profeetta Joseph Smith opetti: "Olkoon tämä [esimerkkinä] kaikille pyhille, eikä ruoasta tule koskaan olemaan minkäänlaista puutetta: Kun köyhät näkevät nälkää, paastotkoot ne, joilla on, yhden päivän ajan ja antakoot sen, mitä he muutoin olisivat syöneet, piispoille köyhiä varten, ja jokaisella on oleva runsaasti pitkäksi aikaa. – – Ja niin kauan kuin kaikki pyhät elävät tämän periaatteen mukaan iloisin sydämin ja kasvoin, heillä on aina oleva yltäkylläisesti."5 Mormonin Kirjan profeetat opettivat paaston lakia: "Katso, nyt tapahtui, että Nefin kansa oli suuresti iloissaan sen johdosta, että Herra oli jälleen pelastanut heidät heidän vihollistensa käsistä; sen tähden he kiittivät Herraa Jumalaansa ja he paastosivat paljon ja rukoilivat paljon, ja he kumarsivat Jumalaa ylen suuresti iloiten."6 Moosian neljä poikaa ovat esimerkkinä paaston ja rukouksen voimallisesta yhdistelmästä. He kohtasivat suunnattomia vaikeuksia, ja kuitenkin he saivat aikaan ihmeitä tuoden tuhansia laamanilaisia totuuden tuntemiseen. He paljastivat menestyksensä salaisuuden. He tutkivat pyhiä kirjoituksia ja "he olivat ahkerasti rukoilleet ja paastonneet". Mikä oli tuloksena? "Heillä oli profetian henki ja ilmoituksen henki, ja kun he opettivat, he opettivat Jumalan voimalla ja valtuudella."7 Kun me paastoamme, veljet ja sisaret, me tunnemme nälkää. Ja lyhyeksi aikaa me kirjaimellisesti asetumme nälkäisten ja puutteenalaisten asemaan. Niin tehdessämme me ymmärrämme paremmin sitä puutetta, jota he saattavat kokea. Kun annamme piispalle uhrin lievittääksemme muiden kärsimystä, niin sen lisäksi, että teemme jotakin ylevää muille, me teemme jotakin ihanaa myös itsellemme. Kuningas Benjamin opetti, että kun annamme omaisuudestamme köyhille, meillä pysyy syntiemme "anteeksianto päivästä toiseen".8 Amulek, toinen Mormonin Kirjan profeetta, selitti, että rukouksemme jäävät usein voimattomiksi, koska olemme kääntäneet selkämme puutteenalaisille.9 Jos teistä tuntuu, että taivaallinen Isä ei kuule teidän pyyntöjänne, niin kysykää itseltänne, kuunteletteko te kaikkialla ympärillänne olevien köyhien, sairaiden, nälkäisten ja kärsivien avunpyyntöjä. Jotkut katsovat maailmassa vallitsevaa musertavaa hätää ja ajattelevat: Mitä sellaista voin tehdä, millä mahdollisesti voisi olla jotakin vaikutusta? Sanon teille suoraan yhden asian, jonka te voitte tehdä. Te voitte elää paaston lain mukaan ja lahjoittaa avokätisen paastouhrin. Paastouhreja käytetään vain yhteen tarkoitukseen: jotta voitaisiin siunata puutteenalaisten elämää. Jokainen piispalle paastouhrina annettu dollari menee köyhien auttamiseen. Kun lahjoituksia tulee yli seurakunnan omien tarpeiden, ne annetaan eteenpäin täyttämään muualla asuvien tarpeita. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina olen matkustanut eri puolilla maailmaa todistamassa Hänestä. Tulen teidän eteenne tänään lausuakseni jälleen yhden todistuksen – todistuksen meidän taivaallisen Isämme miljoonien lasten kärsimyksestä ja puutteesta. Aivan liian monet nykypäivän maailmassa – tuhannet ja taas tuhannet perheet – kärsivät puutetta joka päivä. He näkevät nälkää. He kärsivät kylmyydestä. He kärsivät sairaudesta. He surevat lastensa vuoksi. He surevat perheensä turvattomuuden vuoksi. Nämä ihmiset eivät ole vieraita eivätkä muukalaisia vaan taivaallisen Isämme lapsia. He ovat veljiämme ja sisariamme. He kuuluvat "Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät".10 Heidän hartaat rukouksensa kohoavat taivaaseen anoen hengähdystaukoa, lievitystä kärsimykseen. Juuri tänä päivänä, juuri tällä hetkellä jotkut jäsenet jopa meidän kirkossamme rukoilevat sitä ihmettä, joka sallisi heidän selviytyä heitä ympäröivästä kärsimyksestä. Ellemme tunne myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan ja kiiruhda heidän avukseen, vaikka meillä on siihen varoja, olemme vaarassa tulla luetuiksi niiden joukkoon, joista profeetta Moroni puhui sanoessaan: "Katso, te rakastatte rahaa ja tavaraanne ja hienoja vaatteitanne – – enemmän kuin te rakastatte köyhiä ja puutteessa olevia, sairaita ja ahdistuksessa olevia."11 Kuinka hyvin muistankaan, kun isäni, joka oli seurakuntamme piispa, täytti pienet punaiset rattaani ruoalla ja vaatteilla ja lähetti sitten minut – kirkon diakonin – rattaita perässäni vetäen käymään seurakuntamme puutteenalaisten kodeissa. Usein kun paastouhrivarat kuluivat loppuun, isällä oli tapana ottaa rahaa omasta taskustaan hankkiakseen laumansa puutteenalaisille ruokaa, jonka avulla heidän ei tarvitsisi jäädä nälkäisiksi. Ne olivat suuren lamakauden aikoja, ja monet perheet kärsivät. Muistan erityisesti sen, kun kävin erään perheen luona: sairaalloinen äiti, työtön ja lannistunut isä sekä viisi kalpeakasvoista lasta – kaikki masentuneita ja nälkäisiä. Muistan sen kiitollisuuden, joka loisti heidän kasvoiltaan, kun kävelin heidän ovelleen rattaideni kanssa, jotka olivat kukkuroillaan tarpeellisia tavaroita. Muistan, kuinka lapset hymyilivät. Muistan, kuinka äiti itki. Ja muistan, kuinka isä seisoi pää painuneena, kykenemättä sanomaan sanaakaan. Nämä ja monet muut vaikutelmat kasvattivat minussa rakkauden köyhiä kohtaan, rakkauden isääni kohtaan, joka palveli laumansa paimenena, sekä rakkauden kirkon uskollisia ja anteliaita jäseniä kohtaan, jotka uhrasivat niin paljon, jotta muiden kärsimyksiä voitaisiin lievittää. Veljet ja sisaret, tekin voitte tavallaan tuoda jollekin puutteenalaiselle perheelle rattaat, jotka ovat ääriään myöten täynnä toivoa. Kuinka? Maksamalla anteliaan paastouhrin. Vanhemmat, opettakaa lapsillenne oikean paaston tuomaa iloa. Ja kuinka te sen teette? Samalla tavoin kuin minkä tahansa evankeliumin periaatteen kohdalla – antakaa esimerkkinne kautta heidän nähdä teidän elävän sen mukaisesti. Auttakaa heitä sitten itse elämään paaston lain mukaan, vähitellen. He voivat paastota ja he voivat myös maksaa paastouhrin niin halutessaan. Kun opetamme lapsiamme paastoamaan, se voi antaa heille voimaa vastustaa heidän elämänsä matkan varrella eteen tulevia kiusauksia. Kuinka paljon meidän tulisi maksaa paastouhrina? Veljeni ja sisareni, köyhien siunaukseksi antamamme uhrin määrä on taivaallista Isäämme kohtaan tuntemamme kiitollisuuden mitta. Käännämmekö me, joita on siunattu niin runsaasti, selkämme niille, jotka tarvitsevat apuamme? Anteliaan paastouhrin maksaminen on sen mitta, kuinka halukkaita olemme pyhittämään itsemme muiden kärsimysten lievittämiseksi. Veli Marion G. Romney, joka oli seurakuntamme piispa, kun minut kutsuttiin lähetystyöhön, ja joka myöhemmin palveli kirkon ensimmäisessä presidenttikunnassa, kehotti: "Olkaa anteliaita antaessanne, jotta voisitte itse kasvaa. Älkää antako vain köyhien hyväksi, vaan antakaa oman hyvinvointinne hyväksi. Antakaa riittävästi, niin että voitte antaa itsenne Jumalan valtakunnalle sen kautta, että pyhitätte varanne ja aikanne."12 Kirkon diakoneilla on pyhä velvollisuus käydä jokaisen jäsenen kotona keräämässä paastouhreja köyhille. Presidentti Thomas S. Monson kertoi minulle kerran, kuinka hän nuorena piispana alkoi tuntea, että hänen seurakuntansa nuoret diakonit valittivat sitä, että heidän täytyi nousta niin aikaisin aamulla keräämään paastouhreja. Sen sijaan että tämä viisas piispa olisi kutsunut nämä nuoret miehet työhön, hän veikin heidät Salt Lake Cityn huoltotyöaukiolle. Siellä nämä pojat tapasivat erään ramman sisaren, joka hoiti puhelinvaihdetta. He näkivät erään sokean miehen kiinnittävän etikettejä ruokatölkkeihin ja erään vanhemman veljen täydentävän varastohyllyjä. Presidentti Monson sanoi, että sen seurauksena, mitä pojat olivat nähneet, "poikien keskuudessa vallitsi syvä hiljaisuus, kun he todistivat sitä, kuinka heidän työnsä tuloksena joka kuukausi saatiin kerätyksi pyhät paastouhrivarat, joilla autettiin tarvitsevia ja annettiin työtä niille, jotka muutoin olisivat joutuneet olemaan jouten".13 Kirkon jäseninä meillä on pyhä velvollisuus auttaa puutteessa olevia sekä auttaa keventämään heidän raskaita kuormiaan. Paaston lain noudattaminen voi auttaa kaikkia ihmisiä kaikkien kansakuntien keskuudessa. Presidentti Gordon B. Hinckley kysyi: "Mitä tapahtuisi, jos paastopäivän ja paastouhrien periaatteita noudatettaisiin kaikkialla maailmassa? Nälkäiset saisivat ruokaa, alastomat vaatteita ja kodittomat katon päänsä päälle. – – Suurempi huoli muista ja epäitsekkyys kasvaisivat ihmisten sydämessä kaikkialla."14 Paastoaminen oikeassa hengessä ja Herran tavalla antaa meille hengellistä voimaa, vahvistaa itsekuriamme, täyttää kotimme rauhalla, valaisee sydämemme ilolla, vahvistaa meitä kiusauksia vastaan, valmistaa meitä koettelemuksen aikoja varten sekä avaa taivaan ikkunat. Kuunnelkaa miten runsaita siunauksia on profetoitu koituvan niiden osaksi, jotka elävät paaston lain mukaan: "Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: 'Tässä minä olen.' – – Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi. – – Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy."15 Kun elämme paaston lain mukaisesti, me pääsemme lähemmäksi Jumalaa rukouksen avulla, ja lisäksi me myös ruokimme nälkäisiä ja huolehdimme köyhistä. Joka kerta niin tehdessämme me täytämme kummankin suurimmista ja tärkeimmistä käskyistä, joiden "varassa ovat laki ja profeetat".16 Tiedän, että Jeesus Kristus elää. Tiedän, että presidentti Gordon B. Hinckley on meidän profeettamme, näkijämme ja ilmoituksensaajamme. Ja lausun juhlallisen todistuksen tästä todellisuudesta. Todistan myös siitä, että Hän, joka tunsi sääliä näitä vähäisimpiä veljiä kohtaan17, tuntee rakkautta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka nykyään auttavat heikkoja, ojentavat hervonneita käsiä ja voimistavat rauenneita polvia.18 Meitä ennen eläneiden suurten apostolien kanssa kohotan ääneni todistukseen ja lupaukseen siitä, että ne, jotka elävät paaston lain mukaan, löytävät varmasti niitä runsaita siunauksia, joita seuraa tästä pyhästä periaatteesta. Tästä todistan vakaasti Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Matt. 22:37–40. 2. LK 42:29. 3. Will a Man Rob God? 1952, s. 207–208. 4. The Teachings of Ezra Taft Benson, 1988, s. 331–332. 5. History of the Church, osa 7, s. 413. 6. Al. 45:1. 7. Al. 17:2–3. 8. Moosia 4:26. 9. Ks. Al. 34:28. 10. Ef. 2:19. 11. Morm. 8:37. 12. "The Blessings of the Fast", Ensign, heinäkuu 1982, s. 4. 13. "Näytä sinä esimerkkiä", Valkeus, tammikuu 1997, s. 44. 14. "Kirkon tila", Valkeus, heinäkuu 1991, s. 55. 15. Jes. 58:9, 11. 16. Matt. 22:40. 17. Ks. Matt. 25:40. 18. Ks. LK 81:5.