Vanhin Dallin H. Oaks
kahdentoista apostolin koorumista
"Ulottuvilla olevan tiedon käyttäminen viisaasti on paljon arvokkaampaa kuin moninkertaisen tiedon jättäminen kesannolle."
Kun lähestymme tämän suurenmoisen konferenssin päättymistä, on aika kysyä itseltämme, millaisiksi me pyrimme
tulemaan sen ansiosta, mitä olemme kuulleet Herran palvelijoilta.
Me olemme vastuussa siitä, kuinka käytämme kaikkea sitä, mitä olemme saaneet, ja meidät tuomitaan sen mukaan. Tämä iankaikkinen periaate pätee kaikkeen, mitä meille on annettu. Vertauksessa talenteista (ks. Matt. 25:14–30) Vapahtaja opetti tätä periaatetta viitaten omaisuuden käyttämiseen. Vastuullisuuden periaate pätee myös hengellisiin voimavaroihin, joita meille annetaan saamissamme opetuksissa, sekä niihin kallisarvoisiin hetkiin ja päiviin, jotka meille jokaiselle suodaan kuolevaisen elämämme aikana.
Haluan tutkia sitä, kuinka tämä vastuullisuuden periaate soveltuu siihen, kuinka käytämme lisääntynyttä aikaa ja tietoa, jota meille on tänä aikana annettu.
Pitemmän odotettavissa olevan eliniän ja nykyaikaisten, aikaa säästävien keksintöjen ansiosta useimmilla meistä on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin esivanhemmillamme. Me olemme vastuussa siitä, kuinka käytämme tuon ajan. "Älä tuhlaa aikaasi" (LK 60:13) ja "lakatkaa olemasta laiskoja" (LK 88:124), näin Herra käski varhaisia lähetyssaarnaajia ja jäseniä. "Pois aika siivin kiitää", me laulamme tutussa laulussa, "ei saavu uudestaan, ja vierähtänyt hetki on poissa ainiaan. Jos et sä siihen tartu, se karkaa kiiruhtain. On kaari elonretken kuin lyhyt päivä vain." ("Ain käytä hetkes oikein", MAP-lauluja, 147.)
Nykyaikainen tiedonhakutekniikka on monin verroin korostanut lisääntyneen vapaa-aikamme merkitystä. Sellaiset keksinnöt kuin Internet ja CD-levyt ovat tuoneet kätemme ulottuville uskomattoman tiedon, näkemysten ja kuvien varaston, niin hyvässä kuin pahassakin. Pikaruoan lisäksi meillä on nopeita viestintäyhteyksiä ja pikatietoa. Näiden mahdollisuuksien vaikutus joihinkuihin meistä näyttää toteuttavan profeetta Danielin ennustuksen, jonka mukaan viimeisinä päivinä "tieto lisääntyy" ja "monet harhailevat" (Dan. 12:4).
Suuresti lisääntyneen vapaa-ajan ja sen suunnattoman monien käyttövaihtoehtojen takia on viisasta tarkastella niitä perustavaa laatua olevia periaatteita, joiden tulee ohjata meitä. Ajalliset olot muuttuvat, mutta iankaikkiset lait ja periaatteet, joiden tulee ohjata valintojamme, eivät muutu koskaan.
I
Yksinkertainen kertomus sisältää varoituksen. Minä pidän tästä kertomuksesta, koska se on helppo kääntää eri kielille ja eri kulttuureihin.
Kaksi miestä muodosti yhteisen yrityksen. He rakensivat pienen kojun vilkasliikenteisen tien oheen. He hankkivat kuorma-auton ja ajoivat sen erään maanviljelijän pellolle, mistä he ostivat kuorma-autollisen meloneja dollarin kappalehinnalla. He ajoivat täyden kuorma-auton tien ohessa olevan kojunsa luo, missä he myivät meloninsa dollarin kappalehinnalla. He ajoivat takaisin maanviljelijän pellolle ja ostivat toisen kuorma-autollisen meloneja dollarin kappalehinnalla. Kuljetettuaan ne tien oheen he myivät ne jälleen dollarin kappalehinnalla. Kun he olivat ajamassa takaisin maanviljelijän pellolle hakemaan jälleen yhtä kuormaa, toinen yrityskumppaneista sanoi toiselle: "Tämä homma ei oikein tuota rahaa, vai mitä?" "Eipä niin", hänen kumppaninsa vastasi. "Luuletko, että tarvitsisimme suuremman kuorma-auton?"
Mekään emme tarvitse suurempaa kuorma-autollista tietoa. Kuten kertomukseni kaksi kumppania, eniten me tarvitsemme selkeämpää näkökulmaa siihen, kuinka meidän tulee arvottaa ja käyttää sitä, mitä meillä jo on.
Nykyaikaisen tekniikan ansiosta valtavien kirjastojen ja muiden tietovarastojen sisältö on monien meidän käytettävissämme. Jotkut päättävät käyttää lukemattomia tunteja päämäärättömään Internetissä surffailuun, joutavanpäiväisten televisio-ohjelmien katsomiseen tai muiden tietovyöryjen silmäilyyn. Mutta mitä tarkoitusta varten? Ne, jotka omistautuvat näille toiminnoille, ovat kuin kertomukseni kaksi yrityskumppania, jotka kiiruhtivat edestakaisin kuljettaen enemmän ja enemmän mutta jotka eivät ymmärtäneet sitä olennaista totuutta, että me emme saa pyrkimyksistämme hyötyä ennen kuin ymmärrämme sen todellisen merkityksen, mitä meidän ulottuvillamme jo on.
Eräs runoilija kuvaili tätä harhakuvitelmaa "ikuiseksi ympyräksi", joka tuo "tiedon sanoista ja tietämättömyyden Sanasta" ja jossa "viisaus katoaa tiedon keskelle" ja "tieto katoaa informaation keskelle" (T. S. Eliot, "Choruses from 'The Rock'", julkaisussa The Complete Poems and Plays, 1909–1950, 1962, s. 96).
Meillä on ulottuvillamme tuhansia kertoja enemmän tietoa kuin Thomas Jeffersonilla tai Abraham Lincolnilla. Mutta kuka meistä luulee itseään tuhat kertaa sivistyneemmäksi tai hyödyllisemmäksi lähimmäisillemme kuin he? Se ylevä perintö, jonka nämä kaksi miestä jättivät meille – muun muassa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja Gettysburgin puhe – ei ole heidän suuren tietomääränsä ansiota, sillä heidän kirjastonsa olivat meidän mittapuidemme mukaan verrattain pienet. He käyttivät rajallista tietomääräänsä viisaasti ja innoitetusti.
Ulottuvilla olevan tiedon käyttäminen viisaasti on paljon arvokkaampaa kuin moninkertaisen tiedon jättäminen kesannolle. Minun täytyi oppia tämä itsestään selvä asia, kun olin oikeustieteen opiskelija.
Yli 45 vuotta sitten tutustuin erääseen oikeustieteelliseen kirjastoon, jossa oli satoja tuhansia oikeustieteellisiä kirjoja. (Nykyään sellaisessa kirjastossa olisi sähköisen tiedonhaun ansiosta käytettävissä miljoonia sivuja enemmän.) Kun aloin valmistella erästä tehtäväksi annettua esitelmää, käytin monta päivää etsien tarvittavaa aineistoa sadoista kirjoista. Opin pian itsestään selvän totuuden (joka kokeneille tutkijoille oli jo tuttu), etten koskaan saisi tehdyksi minulle annettua tehtävää käytettävissä olevana aikana, ellen alusta lähtien keskittyisi tutkimuksessani ja lopettaisi tuota tutkimusta tarpeeksi aikaisin, jotta minulle jäisi aikaa analysoida tekemiäni löytöjä ja tehdä johtopäätökseni.
Kun kohtaamme sen tiedon ylenpalttisuuden, joka meille annetuissa loistavissa lähteissä on, meidän täytyy aloittaa keskittymällä olennaiseen, tai me todennäköisesti tulemme niiden kaltaisiksi, jotka hyvin tunnetussa profetiassa viimeisistä ajoista "ovat aina alttiita uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta" (2. Tim. 3:7). Me tarvitsemme myös hiljaista aikaa, rukousta ja pohdintaa, kun pyrimme kehittämään informaatiota tiedoksi ja kypsyttämään tietoa viisaudeksi.
Me tarvitsemme keskittymistä myös välttääksemme sitä, mikä on vahingollista. Tietojen ja kuvien yltäkylläisyys, joka on Internetin kautta ulottuvillamme, edellyttää tarkkaa keskittymistä ja kontrollia, jotta vältämme pornografian, joka on alati kasvava vitsaus yhteiskunnassamme. Kuten Deseret News totesi äskettäin pääkirjoituksessaan: "Kuvat, jotka ennen olivat piilossa syrjäisten liikkeiden tiskien alla, ovat nykyään niinkin lähellä kuin hiiren napsautuksen päässä" ("Staying ahead of Pornography", 21.–22. helmikuuta 2001, s. A12). Internet on tuonut pornografian helposti saataville ilman suurtakaan vaivaa ja usein ilman että tarvitsee jättää oman kodin tai huoneen yksityisyyttä. Internet on helpottanut myös niiden aikuisten vaanivaa toimintaa, jotka käyttävät sen helppopääsyisyyttä ja mahdollisuutta nimettömyyteen hiipiäkseen lasten luo pahoissa aikeissa. Vanhemmat ja nuoret, varokaa!
Tällä helposti saatavalla tiedon tulvalla on evankeliumin kannalta monia seuraamuksia. Esimerkiksi kirkkomme verkkosivusto tarjoaa nykyään kaikille mahdollisuuden lukea yleiskonferenssipuheita ja muiden kirkon lehtien artikkeleita viimeksi kuluneiden 30 vuoden ajalta. Opettajat voivat ladata tukuittain tietoa mistä tahansa aiheesta. Yksi moniste voi rikastuttaa, kun se on hyvin aiheeseen keskittyvä. Mutta tukku monisteita voi viedä huomion pois yrityksestämme opettaa evankeliumin periaatteita selkeästi ja todistaen. Lisäaineistokasat voivat pikemminkin köyhdyttää kuin rikastuttaa opetusta, koska ne voivat hämärtää oppilaiden kykyä keskittyä käsiteltäviin periaatteisiin ja johtaa heidät sivuun siitä, että he rukoillen pyrkisivät soveltamaan noita periaatteita omaan elämäänsä.
Nefi opetti: "Iloitkaa Kristuksen sanoista; sillä katsokaa, Kristuksen sanat ilmoittavat teille kaiken, mitä teidän on tehtävä" (2 Ne. 32:3). Siinä on keskittymisen kohde. Nefi sanoi myös, että opettaessaan pyhiä kirjoituksia "minä sovelsin kaikkia kirjoituksia meihin, jotta se, mitä luimme, olisi ollut meille hyödyksi ja opiksi" (1 Ne. 19:23). Siinä on henkilökohtainen sovellus.
Lisäesimerkki tarpeesta keskittyä, kun käytämme ja opetamme menneisyyden suurta tietovarastoa: miettikää niiden neuvojen arvoa nykyään, jotka Brigham Young antoi yleisölleen 140 vuotta sitten, verrattuna siihen, mitä presidentti Hinckley ja muut Herran palvelijat sanovat jokaiselle meistä juuri nyt tässä konferenssissa. Tai verratkaa sitä, mitä arvoa meille jokaiselle on joistakin muista asioista ja ohjeista, joita annettiin kauan sitten, verrattuna siihen, mitä vaarnanjohtajamme sanoi viime vaarnakonferenssissa, tai siihen, mitä piispamme sanoi meille viime sunnuntaina.
Kaikkea tätäkin tärkeämpää on se, mitä Henki kuiskasi meille eilen illalla tai tänä aamuna koskien meidän omia erityistarpeitamme. Jokaisen meistä tulee olla varuillaan, ettei nykyinen informaatiotulva vie aikaamme niin täysin, ettemme voi keskittyä kuulemaan ja ottamaan varteen sitä hiljaista ääntä, joka voi ohjata meitä jokaista omissa haasteissamme tänä päivänä.
Toivon, ettei näitä varoituksia, jotka liittyvät tarpeeseemme keskittyä, ymmärretä vihamielisyytenä sen uuden tekniikan valikoivaa käyttöä kohtaan, joka on tuonut kätemme ulottuville niin suuren tietomäärän. Tässä toistan Brigham Youngin sanoja, kun hän julisti:
"Jokainen tieteen ja taiteen alalla tehty keksintö, joka on todella tosi ja ihmiskunnalle hyödyksi, on annettu suorana ilmoituksena Jumalalta. – – Meidän tulee käyttää näitä kaikkia suuria keksintöjä hyödyksi – – ja antaa lastemme hyötyä kaikenlaisesta hyödyllisestä tiedosta, joka valmistaa heitä astumaan eteenpäin ja tekemään tehokkaasti oman osansa suuressa työssä." (Deseret News, 22. lokakuuta 1862, s. 129.)
II
Me tarvitsemme myös tärkeysjärjestystä. Tärkeysjärjestyksemme määrittää sen, mitä tavoittelemme elämässä. Suurin osa siitä, mitä tässä konferenssissa on opetettu, koskee tärkeysjärjestystä. Toivon, että otamme varteen nämä opetukset.
Jeesus opetti tärkeysjärjestystä sanoessaan: "Älkää etsikö sitä, mikä on tästä maailmasta, vaan pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja vahvistamaan hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin" (JST Matthew 6:38). "Pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan valtakuntaa" tarkoittaa sitä, että asetamme etusijalle Jumalan ja Hänen työnsä. Jumalan työtä on toteuttaa lastensa iankaikkinen elämä (ks. KH Moos. 1:39) ja kaikki, mikä liittyy taivaallisen Isämme lasten syntymään, hoivaamiseen, opettamiseen ja sinetöimiseen. Kaikki muu on tärkeysjärjestyksessä alempana. Ajatelkaa tuota todellisuutta, kun pohdimme joitakin tärkeysjärjestystä koskevia opetuksia ja esimerkkejä. Kuten joku on sanonut, ellemme ole valinneet Jumalan valtakuntaa ensimmäiseksi, ei loppujen lopuksi ole paljonkaan väliä sillä, mitä olemme valinneet sen sijaan.
Mitä tietoon tulee, tärkeysjärjestyksessä korkeinta uskonnollista tietoa on se, mitä me saamme temppelissä. Se tieto saadaan täsmällisistä ja vertauskuvallisista temppelipyhityksen opetuksista ja Hengen kuiskauksista, jotka tulevat, kun me olemme halukkaita tavoittelemaan ja vastaanottavaisia kuulemaan sitä ilmoitusta, jota voimme saada tuossa pyhässä paikassa.
Mitä omaisuuteen tulee, Jeesus opetti, että "ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa" (Luuk. 12:15). Niinpä meidän ei pidä koota itsellemme "aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat." (Matt. 6:19.) Toisin sanoen sydämemme aarteiden – meidän tärkeimpien asioidemme – ei pidä olla sitä, mitä pyhät kirjoitukset kutsuvat tämän maailman rikkaudeksi ja turhuudeksi (ks. Al. 39:14). Tämän maailman turhuuteen kuuluvat kaikki yhdistelmät tuosta maailmallisesta nelikosta, jonka muodostavat omaisuus, ylpeys, asema ja valta. Mitä kaikkiin näihin tulee, pyhät kirjoitukset muistuttavat meitä, että "sinä et voi viedä niitä mukanasi" (Al. 39:14). Meidän tulee etsiä sellaisia aarteita, joita pyhät kirjoitukset lupaavat uskollisille: "suuria tiedon aarteita, vieläpä salattuja aarteita" (LK 89:19).
Kaikkialla ympärillämme meillä on hyviä esimerkkejä niistä, jotka tavoittelevat pysyviä aarteita – niistä, "joilla on vanhurskauden nälkä ja jano" (Matt. 5:6) ja jotka asettavat Jumalan valtakunnan elämässään etusijalle. Näkyvimpinä esimerkkeinä heistä ovat miehet ja naiset, jotka asettavat sivuun maailmalliset pyrkimyksensä ja jopa sanovat jäähyväiset perheilleen palvellakseen Herran lähetystyössä. Kymmenettuhannet heistä ovat nuoria lähetyssaarnaajia. Lisäksi annan erityistä arvoa niille, jotka palvelevat lähetystyössä kypsinä vuosinaan – jotkut lähetysjohtajina ja jotkut lähetyssaarnaaja-aviopareina, kuten me heitä kutsumme. Heidän merkittävä palveluksensa todistaa heidän tärkeysjärjestyksestään, ja heidän vaikuttava esimerkkinsä on oppaana heidän perheilleen ja kaikille, jotka tuntevat heidät.
Meidän tärkeysjärjestyksemme tulee näkyvimmin esille siinä, kuinka käytämme aikaamme. Joku on sanonut: "Kolme asiaa ei tule koskaan takaisin: ammuttu nuoli, puhuttu sana ja menetetty tilaisuus." Me emme voi kierrättää tai säästää sitä aikaa, joka meille kunakin päivänä suodaan. Ajan kanssa meillä on vain yksi tilaisuus tehdä valinta, ja sitten se on mennyt ikiajoiksi.
Hyvät valinnat ovat erityisen tärkeitä perhe-elämässämme. Kuinka perheenjäsenet esimerkiksi käyttävät vapaa-aikansa yhdessä? Yhdessä vietetty aika on tarpeen, mutta se ei riitä. Tärkeysjärjestyksen tulee ohjata meitä käyttämään sitä kallisarvoista aikaa, jota annamme perhesuhteille. Verratkaa vaikutusta, joka on ajalla, joka vain käytetään samassa huoneessa television katseluun, siihen, kuinka merkityksellistä on aika, joka käytetään keskusteluun kahden kesken ja perheenä.
Mainitakseni toisen esimerkin: kuinka paljon aikaa perhe käyttää evankeliumin opiskeluun pyhien kirjoitusten tutkimisen ja vanhempien antaman opetuksen kautta verrattuna siihen aikaan, jonka perheenjäsenet käyttävät urheilukilpailujen, keskusteluohjelmien ja saippuaoopperoiden seuraamiseen? Uskon, että monet meistä ovat yliravittuja viihteen roskaruoalla ja aliravittuja elämän leivän suhteen.
Tärkeysjärjestyksen kannalta jokaisessa tärkeässä päätöksessä (kuten koulutuksen, työn, asuinpaikan, avioliiton tai lasten hankkimisen suhteen) meidän tulee kysyä itseltämme, mikä tulee olemaan tämän päätöksen iankaikkinen vaikutus? Jotkin päätökset, jotka vaikuttavat toivottavilta kuolevaisuudessa, sisältävät iankaikkisuuden kannalta sellaisia riskejä, joita ei voi hyväksyä. Kaikissa sellaisissa valinnoissa meillä täytyy olla innoitettu tärkeysjärjestys, ja meidän tulee soveltaa sitä tavoilla, jotka tuovat iankaikkisia siunauksia meille ja perheemme jäsenille.
Sitten kun olemme tehneet kaiken voitavamme, meidän tulee muistaa kuningas Benjaminin viisas neuvo ja lohduttava vakuutus, kun hän opetti: "Ja huolehtikaa siitä, että kaikki tämä tapahtuu viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänen voimansa myöten antavat" (Moosia 4:27).
Myöhempien aikojen pyhien tärkeysjärjestys on viime kädessä kahtalainen: Ensinnäkin me pyrimme ymmärtämään suhteemme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja varmistamaan tuon suhteen saamalla heidän pelastavat toimituksensa ja pitämällä henkilökohtaiset liittomme. Toiseksi me pyrimme ymmärtämään suhteemme perheemme jäseniin ja varmistamaan nuo suhteet temppelitoimituksilla ja pitämällä liitot, joita me teemme tuossa pyhässä paikassa. Kun nämä suhteet on varmistettu siten kuin olen selittänyt, ne tarjoavat iankaikkisia siunauksia, joita ei voi saada millään muulla tavalla. Mikään tieteen, menestyksen, omaisuuden, ylpeyden, aseman tai vallan yhdistelmä ei voi tarjota näitä iankaikkisia siunauksia!
Todistan, että tämä on totta, ja todistan Isästä Jumalasta, jonka suunnitelma muodostaa tien, ja Vapahtajastamme, Jeesuksesta Kristuksesta, jonka sovitus tekee kaiken sen mahdolliseksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Previous
