Presidentti Gordon B. Hinckley
"Meitä ympäröivistä koettelemuksista huolimatta, niistä alhaisista asioista huolimatta, joita näemme lähes kaikkialla, ja siitä taistelusta huolimatta, joka pyyhkäisee yli koko maailman, me voimme olla parempia."
|
|
Rakkaat veljeni ja sisareni, missä tahansa lienettekin, tervetuloa tähän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurenmoiseen maailmankonferenssiin. Me olemme koolla uudessa hienossa konferenssikeskuksessamme Salt Lake Cityssä. Tämä rakennus on täynnä tai täyttyy pian. Olen erittäin iloinen siitä, että meillä on tämä paikka. Olen hyvin kiitollinen siitä, että saimme innoitusta rakentaa sen. Mikä ainutlaatuinen rakennus se onkaan. Kunpa me kaikki voisimme olla koolla saman katon alla. Mutta se ei ole mahdollista. Olen syvästi kiitollinen siitä, että meillä on television, radion, kaapeliverkoston, satelliittilähetysten ja Internetin ihmeet. Meistä on tullut suuri maailmanlaajuinen kirkko, ja kirkkomme jäsenten suuren enemmistön on nyt mahdollista osallistua näihin kokouksiin yhtenä suurena perheenä, joka puhuu monia kieliä ja asuu monissa maissa mutta jolla on yksi usko ja yksi oppi ja yksi kaste.
Tänä aamuna voin tuskin hillitä liikutustani, kun ajattelen, mitä Herra on tehnyt meidän hyväksemme.
En tiedä, mitä teimme aikaisemmassa olemassaolossa ansaitaksemme ne ihmeelliset siunaukset, joista saamme nauttia. Me olemme tulleet maan päälle tänä suurenmoisena aikana ihmiskunnan historiassa. Se on ihmeellistä aikaa, parasta kaikista. Kun mietimme ihmiskunnan raskasta taivalta ensimmäisten vanhempiemme ajasta asti, emme voi olla tuntematta kiitollisuutta.
Aika, jota me elämme, on pyhien kirjoitusten kertomaa aikojen täyttymistä, jolloin Jumala on yhdistänyt kaikki aikaisempien armotalouksien tekijät. Siitä päivästä lähtien, kun Hän ja Hänen rakas Poikansa ilmestyivät Joseph-pojalle, on maailmalle vuodatettu valistusta valtavana ryöppynä. Ihmisten sydämet ovat kääntyneet isiensä puoleen toteuttaen Malakian sanat. Joelin näky on täyttynyt. Hän julisti:
"Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.
Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.
Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita.
Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava.
Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat." (Joel 3:1–5.)
Näiden vuosien kuluessa on tehty enemmän tieteellisiä keksintöjä kuin koko aikaisemman ihmiskunnan historian aikana. Kulkuneuvot, tietoliikenne, lääketiede, terveydenhoito, ydinenergian käyttö ja tietokoneen ihme kaikkine vaikutuksineen ovat kukoistaneet etenkin juuri meidän aikanamme. Olen omana elinaikanani nähnyt hämmästyttävän ihmeen toisensa jälkeen tapahtuvan. Me pidämme sitä itsestään selvänä.
Ja kaiken tämän lisäksi Herra on palauttanut muinaisen pappeutensa. Hän on viimeksi kuluneen puolentoista vuosisadan aikana järjestänyt kirkkonsa ja valtakuntansa. Hän on johtanut kansaansa. Sitä on karkaistu kauhistavan vainon ahjossa. Herra on antanut tämän ihmeellisen ajan, jota me nyt elämme.
Olemme nähneet vain aavistuksen siitä, mikä valtava hyvää aikaansaava voima tästä kirkosta tulee. Ja kuitenkin ihmettelen sitä, mitä on jo saatu aikaan.
Kirkon jäsenistö on kasvanut. Uskon, että se on kasvanut uskollisuudessa. Me menetämme liian monia, mutta uskolliset jäsenet ovat erittäin vahvoja. Ne, jotka tarkkailevat meitä, sanovat, että me siirrymme kohti uskonnon valtavirtaa. Me emme muutu. Maailman käsitys meistä muuttuu. Me opetamme samaa oppia. Meillä on sama organisaatio. Me ponnistelemme tehdäksemme samoja hyviä tekoja. Mutta vanha viha on väistymässä, vanha vaino on sammumassa. Ihmisillä on enemmän tietoa. He alkavat ymmärtää, mitä me edustamme ja mitä me teemme.
Mutta niin ihmeellistä kuin tämä aika onkin, se on hyvin vaarallista. Kaikkialla ympärillämme on pahuutta. Se on kiehtovaa ja houkuttelevaa, ja niin monissa tapauksissa tuloksekasta. Paavali julisti:
"Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat.
Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia,
rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia,
petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa,
he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!" (2. Tim. 3:1–5.)
Me näemme tänä päivänä kaikkia näitä paheita yleisemmin ja vallitsevammin kuin niitä on koskaan aikaisemmin nähty, kuten New Yorkin, Washingtonin ja Pennsylvanian tapahtumat, joista aion puhua huomisaamuna, meitä aivan äskettäin ovat muistuttaneet. Me elämme aikaa, jolloin raivokkaat ihmiset tekevät kauheita ja viheliäisiä tekoja. Me elämme sota-aikaa. Me elämme ylimielisyyden aikaa. Me elämme pahuuden, pornografian ja moraalittomuuden aikaa. Kaikki Sodoman ja Gomorran synnit ahdistavat yhteiskuntaamme. Nuoremme eivät ole koskaan kohdanneet suurempaa haastetta. Me emme ole koskaan nähneet selvemmin pahuuden irstaita kasvoja.
Nyt, veljeni ja sisareni, olemme kokoontuneet tähän suurenmoiseen konferenssiin tukeaksemme ja vahvistaaksemme toisiamme, auttaaksemme ja kohottaaksemme toisiamme, antaaksemme rohkaisua ja lujittaaksemme uskoa, ajatellaksemme niitä ihania asioita, joita Herra on saattanut ulottuvillemme, ja vahvistaaksemme päätöstämme vastustaa pahaa, missä tahansa muodossa se esiintyykin.
Meistä on tullut suuri joukko. Me olemme kansa, jolla on merkitystä. Äänemme kuullaan, kun me ilmaisemme kantamme. Me olemme osoittaneet voimamme vastoinkäymisissä. Meidän voimamme on uskomme Kaikkivaltiaaseen. Mikään asia taivaan alla ei voi pysäyttää Jumalan työtä. Vastoinkäyminen voi kohottaa vastenmielisen päänsä. Maailmaa voivat vaivata sodat ja sanomat sodista, mutta tämä asia menee eteenpäin.
Nämä suurenmoiset profeetta Josephin kirjoittamat sanat ovat teille tutut: "Yksikään epäpyhä käsi ei voi estää työn etenemistä. Vainot saavat raivota, väkijoukot liittyä meitä vastaan, armeijat kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se on täyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla, pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty." (History of the Church, osa 4, s. 540.)
Herra on antanut meille päämäärän, jonka hyväksi me teemme työtä. Se päämäärä on Hänen valtakuntansa rakentaminen. Se on valtava pyrkimys, jossa on mukana suuret joukot miehiä ja naisia, joilla on uskoa, rehellisyyttä, rakkautta ja huolta ihmiskunnasta ja jotka kulkevat eteenpäin luodakseen paremman yhteiskunnan ja tuovat siunausta meille itsellemme ja muiden pään päälle.
Samalla kun tunnustamme paikkamme ja päämäärämme, me emme saa käydä ylimielisiksi. Me emme saa käydä omahyväisiksi. Me emme saa käydä itseriittoisiksi tai itsekkäiksi. Meidän täytyy ojentaa auttava kätemme koko ihmiskunnalle. He ovat kaikki Jumalan, iankaikkisen Isämme poikia ja tyttäriä, ja Hän pitää meitä tilivelvollisina siitä, mitä me teemme heidän suhteensa. Herra siunatkoon meitä. Tehköön Hän meistä vahvoja ja voimakkaita hyvissä töissä. Loistakoon uskomme kuin aamuauringon paiste. Kulkekaamme kuuliaisina Hänen jumalallisille käskyilleen. Anokaamme osaksemme Hänen mielisuosiotaan. Ja kun käymme eteenpäin, siunatkaamme ihmiskuntaa auttaen kaikkia, kohottaen niitä, joita sorretaan ja ahdistetaan, ruokkien ja vaatettaen nälkäisiä ja puutteenalaisia, osoittaen rakkautta ja ystävällisyyttä niille ympärillämme oleville, jotka eivät ehkä kuulu tähän kirkkoon. Herra on osoittanut meille tien. Hän on antanut meille sanansa, neuvonsa, ohjauksensa; Hän on antanut meille käskynsä. Meillä on mennyt hyvin. Meillä on paljon, mistä olla kiitollisia, ja paljon, mistä olla ylpeitä. Mutta me pystymme parempaan, paljon parempaan.
Kuinka rakastankaan teitä, veljiäni ja sisariani tässä suuressa työssä. Rakastan teitä sen vuoksi, mitä teistä on tullut ja mitä teistä voi tulla. Meitä ympäröivistä koettelemuksista huolimatta, niistä alhaisista asioista huolimatta, joita näemme lähes kaikkialla, ja siitä taistelusta huolimatta, joka pyyhkäisee yli koko maailman, me voimme olla parempia.
Rukoilen taivaan siunauksia teille samalla kun ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan ja suosittelen teille niitä suurenmoisia puheita, joita kuulette tältä puhujakorokkeelta näiden kahden päivän aikana, ja teen sen Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.
