Suoraselkäisyys Piispa H. David Burton johtava piispa "Jeesus Kristus on täydellinen esimerkkimme sellaisesta, joka osoitti aina suoraselkäisyyttä. Hänessä henkilöityvät hyveellisyys, vahvuus ja rohkeus." Eräs viisas mies antoi usein tämän yksinkertaisen ohjeen: "David, pidä ryhtisi." Isäni ei odottanut, että olisin venyttänyt pituuttani tai noussut varpailleni. Hän tarkoitti, että minun piti olla rohkea päätöksissäni, etten saanut tehdä myönnytyksiä periaatteisiini, häpäistä hengellisiä arvoja ja paeta vastuuta. Kun olen seurannut hänen ohjettaan, elämä on ollut erittäin hyvää. Kun en ole pysynyt ryhdikkäänä, elämä on tavallisesti ollut epämiellyttävää. Kysyin äskettäin kahdelta lapsenlapseltani, mitä heille merkitsisi, jos taivaallinen Isä pyytäisi heitä pysymään ryhdikkäinä. Huomasin, että toinen heistä nousi huomaamattaan varpaisilleen vaikuttaakseen hieman pidemmältä. Sitten he vastasivat yhteen ääneen: "Hän haluaa, että teemme oikein". Syyskuun 11. päivän ahdistuksen ja sekasorron keskellä monet miehet, naiset ja kansakunnat ovat pysyneet ryhdikkäinä. Ystävät ja vihamiehet ovat kerääntyneet yhteen yhteistä vihollista vastaan. Epätavallisista urheudenosoituksista on tullut arkipäiväisiä. Humanitaarinen apu ei näytä tuntevan mitään rajoja. Rotuun tai uskontoon katsomatta miehet ja naiset ovat ojentaneet apunsa uhreille ja näiden perheille. Lukemattomia rukouksia on lausuttu. Hyvän voimat pitävät ryhtinsä terrorin ja järjettömän runtelun edessä. On sanottu, että aidalla istuvan pitää lopulta laskeutua jommallekummalle puolelle. Jos olemme istumassa elämän aidoilla, nyt on aika rohkaista mielemme ja pysyä suoraselkäisinä vanhurskauden puolella ja karistaa synnin kahleet. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen elämä, palvelutyö ja opetukset tarjoavat mallin itseämme havainnoivaa arviota varten. Jeesus Kristus on täydellinen esimerkkimme sellaisesta, joka osoitti aina suoraselkäisyyttä. Hänessä henkilöityvät hyveellisyys, vahvuus ja rohkeus. Haluaisin käyttää kolmea Vapahtajan palvelutyöhön liittyvää esimerkkiä. Ensiksi, kasteensa jälkeen Jeesus sai innoitusta mennä autiomaahan ollakseen yhteydessä Isänsä kanssa. Hän päätti olla syömättä 40 päivän ajan, jotta Hänen kuolevainen ruumiinsa alistuisi Hänen jumalalliselle hengelleen. Kun Vapahtaja oli tässä heikossa tilassa, kiusaaja tuli Hänen luokseen ja ehdotti, että Hän käyttäisi suurta voimaansa suorittaakseen ilmiömäisiä voimannäytteitä. Kiusaajan ehdotukseen muuttaa kivet leiviksi helpottaakseen nälkäänsä Vapahtaja vastasi suoraselkäisyyttä osoittaen: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta'" (Matt. 4:4). Ehdotukseen heittäytyä alas temppelimuurin harjalta, jotta enkelten kädet voisivat pelastaa Hänet, Hän julisti juhlallisesti: "Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi" (Matt. 4:7). Ehdotukseen polvistua kumartamaan paholaista saadakseen maallisen maineen rikkauksia ja häikäisevää loistoa Vapahtaja vastasi uljaasti: "Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella" (Matt. 4:10). Kiusaajan salakavalat keinot jatkuvat heikentymättöminä. Materian metsästys on houkutellut joitakuita poikkeamaan periaatteista. Kykenemättömyys erottaa tarpeet haluista on samentanut ihmisten mielet. Perheet nääntyvät vanhempien läheisyyden, huomion ja johtajuuden puutteeseen. Monet turvautuvat epäeettisiin, moraalittomiin ja tarpeen tullen laittomiin keinoihin hankkiakseen yhä enemmän maallista mammonaa. Jos huomaatte joutuneenne maallisen mammonan tavoittelemisen ansaan, niin nyt on aika ryhdistäytyä rohkeasti. Jos palvelette enemmän rahalla saatavia asioita kuin vaalitte Jumalan rakkautta, niin nyt on aika ryhdistäytyä. Jos teitä on siunattu ylitsevuotavalla yltäkylläisyydellä, niin nyt on aika ryhdistäytyä ja jakaa siitä niille, joiden tarpeet ovat edelleen täyttämättä. Toinen esimerkki – eräässä tilanteessa Vapahtaja kokosi seuraajansa ja sanoi: "Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (Matt. 15:10–11.) Monet ihmiset käyttävät väärin Jumalan nimeä luonnollisena osana jokapäiväistä kielenkäyttöään. Alatyyliset ja karkeat ilmaukset näyttävät lipsahtavan vaivatta nuortemme suusta heidän kuvaillessaan tunteitaan. Nuoret ystäväni, nyt on aika ryhdistäytyä ja poistaa tällaiset sanat sanavarastostanne. Te tiedätte, mihin sanoihin viittaan. Valitettavasti kuulette niitä käytettävän yhä uudestaan kouluissanne, musiikissa ja urheilun parissa. Vaatiiko suoraselkäisyys rohkeutta? Totta kai se vaatii. Pystyttekö löytämään riittävästi rohkeutta? Totta kai te pystytte. Pyytäkää taivaalliselta Isältänne voimaa siihen. Vapahtaja sanoi: "Rukoile alati, ja minä olen vuodattava Henkeni sinun päällesi ja sinun siunauksesi on oleva suuri" (LK 19:38). On sanottu: "Yllät korkeimmalle ollessasi polvillasi" ("Standing Tall",New Era, lokakuu 2001, s. 19). Kiroileminen ja karkeakielisyys eivät korota; ne saastuttavat. Olemme vaimoni kanssa osallistuneet satoihin nuorten urheilutapahtumiin. Liian usein kuulemme valmentajien ja muiden aikuisten, joiden pitäisi olla roolimalleja, kiroilevan. Aikuisten pitää ryhdistäytyä ja poistaa rienaava ja karkea kielenkäyttö. Olette kuulleet sanonnan: "Tekosi huutavat niin kovaa, etten kuule, mitä sanot." Tekomme todellakin kertovat meistä paljon. Meidän tulee pitää ryhtimme ja seurata profeettojen neuvoa pukeutua säädyllisesti. "Säädytöntä vaatetusta ovat lyhyet shortsit ja hameet, tiukat [tyköistuvat] vaatteet, napapaidat ja muut paljastavat asut" (For the Strength ofYouth, 2001, s. 12; ks. myösNuorten voimaksi, 1992, s. 7). Säädylliset, siistit ja puhtaat vaatteet kohottavat. Säädyttömät vaatteet alentavat. Jos olette epävarmoja, kysykää itseltänne: "Tuntisinko oloni mukavaksi Vapahtajan läsnäollessa?" (For the Strength ofYouth, 2001, s. 13). Äidit, te voitte olla esimerkkinämme ja omanatuntonamme tässä tärkeässä asiassa. Mutta muistakaa, että nuoret pystyvät havaitsemaan tekopyhyyden yhtä helposti kuin he pystyvät haistamaan vastaleivotun leivän ihanan tuoksun. Vanhemmat, neuvokaa poikianne ja tyttäriänne ja ryhdistäytykää sitten yhdessä säädyttömyyttä vastaan. Kolmanneksi, muistatte, että vastauksena lainopettajan kysymykseen "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" Vapahtaja kertoi miehestä, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon ja joutui rosvojoukon yllättämäksi. Mies ryöstettiin, piestiin verille ja jätettiin henkihieveriin. Ensimmäisenä paikalle sattui tulemaan pappi, joka miehen nähdessään väisti ja meni ohi. Samalla tavoin seuraavakin miehen ahdingon huomannut väisti ja meni ohi antamatta apua. Kolmas kulkija, samarialainen, sitoi miehen haavat ja järjesti hänelle hoitoa. Sitten Jeesus kysyi, kuka näistä kolmesta oli ryöstetyn miehen lähimmäinen. Lainopettaja vastasi, että se, joka osoitti hänelle laupeutta. Tähän Vapahtaja vastasi: "Mene ja tee sinä samoin" (Luuk. 10:37; ks. jakeet 30–37). Kun me tarjoamme apua lähimmäisillemme, huomaammeko me paitsi heidän tarpeensa, myös heidän tunteensa? Onko ystävällisyytemme valikoivaa ja rajoittuuko se vain omaan uskontokuntaamme? Vai kattaako se kaikki ihmiset uskosta, ihonväristä tai muista havaittavista eroista riippumatta? Vapahtaja ei asettanutlähimmäisenmääritelmään mitään rajoittavia ehtoja. Joskus meidän ainutlaatuinen kirkkoon liittyvä kielemme voidaan tulkita väärin ja se voi lähimmäistemme mielestä vaikuttaa tunteettomalta tai jopa alentuvalta. Samoin kuin vanhin Ballard eilen totesi, minunkaan mielestäni termiei-jäsenei tunnu miellyttävältä. Kun puhumme muista ei-jäseninä, he saattavat miettiä, koemmeko me, etteivät he ole yhteisömme, kaupunkimme tai edes ihmisrodun jäseniä. Sanomme herkästi hyväksyvämme naapurimme ja ottavamme heidät mielellämme mukaan elämäämme, mutta joidenkin mielestä me näytämme liian usein siltä, että töin tuskin siedämme heitä. Lähimmäisenrakkaus tulee vasta, kun rakastamme itseämme ja Jumalaa. Pitäkäämme ryhtimme osoittaen varauksetonta rakkautta ja kunnioitusta lähimmäisiämme kohtaan. Eräs rakas perheystävä kuoli joitakin vuosia sitten. Hän ja hänen vaimonsa retkeilivät mielellään vuoristossa yhdessä. Eräänä syysiltapäivänä he patikoivat useita kilometrejä ylös korkeaa vuorenrinnettä nähdäkseen kauniin vesiputouksen. Heidän palatessaan polkua pitkin alas useat ylöspäin kulkevat vaeltajat kysyivät: "Onko se sen arvoista?" Ystäviemme vastaus oli aina myönteinen. Myöhemmin he huomauttivat, että ponnistelu kannatti vain, jos nautti raittiista ilmasta, kauniista vuoristomaisemasta, liikunnasta ja miellyttävästä seurasta. Tuntiessaan ikätoveriensa voimakasta painostusta ja tuntiessaan halua tulla hyväksytyksi jotkut saattavat kysyä: "Onko suoraselkäisyys kaikkien ponnistelujen arvoista?" Vastaukseni tuohon kysymykseen on: "Jos iankaikkinen elämä on sinulle tärkeää ja jos haluat kokea tässä elämässä todellista iloa, niin silloin suoraselkäisyys on kaiken sen vaatiman päättäväisyyden ja uupumattomien päivittäisten ponnistelujen arvoista." Seiskäämme kaikki suoraselkäisinä vanhurskauden puolella. Tätä rukoilen Herramme ja Mestarimme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.