Emmekö me kaikki ole äitejä? Sheri L. Dew toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa "Äitiys on enemmän kuin lasten synnyttämistä – –. Se on sen ydin, keitä me olemme naisina." Viime kesänä neljä teini-ikäistä sisarentytärtäni ja minä tunsimme levottomuutta eräänä sunnuntai-iltana vieraillessamme eräässä kaupungissa ja lähtiessämme kävelemään keskustahotellista läheiseen seurakuntakeskukseen, jossa minun oli määrä puhua. Olin kulkenut tuon matkan monta kertaa, mutta sinä iltana huomasimme yhtäkkiä olevamme keskellä valtavaa juopuneiden joukkoa, joka oli ollut katsomassa paraatia. Se ei ollut oikea paikka neljälle teini-ikäiselle tytölle, tai heidän tädilleen, voisin lisätä. Mutta koska kadut oli suljettu liikenteeltä, meillä ei ollut muutakaan mahdollisuutta kuin jatkaa kävelemistä. Huusin tytöille metelin yli: "Pysytään yhdessä!" Kun taiteilimme tietämme läpi tungoksen, ainoa asia mielessäni oli sisarentyttärieni turvallisuus. Onneksi pääsimme lopulta seurakuntakeskukseen. Mutta yhden hermostuttavan tunnin ajan ymmärsin paremmin, miltä äideistä, jotka luopuvat omasta turvallisuudestaan suojellakseen lasta, varmasti tuntuu. Sisareni olivat uskoneet huomaani omat tyttärensä, joita rakastan, ja olisin tehnyt mitä tahansa johdattaakseni heidät turvaan. Samalla tavoin meidän Isämme on uskonut meidän naisten huomaan omat lapsensa, ja Hän on pyytänyt meitä rakastamaan heitä ja auttamaan heidän johdattamisessaan turvallisesti kuolevaisuuden vaarojen ohi takaisin kotiin. Rakastaminenjajohdattaminen– nämä sanat kuvaavat lyhyesti paitsi Isän ja Pojan kaikenkattavaa työtä, myös meidän tehtävämme ytimen, sillä meidän työmme on auttaa Herraa Hänen työssään. Kuinka me sitten voimme myöhempien aikojen Jumalan naisina parhaiten auttaa Herraa Hänen työssään? Profeetat ovat kerran toisensa jälkeen vastanneet tähän kysymykseen, kuten teki ensimmäinen presidenttikunta kuusi vuosikymmentä sitten sanoessaan, että äitiys on "korkein ja pyhin ihmiskunnalle suotava palvelutehtävä".1 Oletteko koskaan miettineet sitä, miksi profeetat ovat opettaneet äitiyden oppia – ja seonoppi – yhä uudelleen? Minä olen. Olen miettinyt pitkään ja ankarasti Jumalan naisten työtä. Ja olen painiskellut sen kanssa, mitä äitiyden oppi merkitsee meillekaikille. Kysymys on saanut minut polvilleni, pyhien kirjoitusten ääreen ja temppeliin – ja nämä kaikki opettavat ylevää oppia merkittävimmästä roolistamme naisina. Se on oppi, josta meidän täytyy olla selvillä, jos toivomme seisovamme lujina ja järkkymättöminä2sukupuolemme ympärillä myllertävien asioiden keskellä. Sillä Saatana on julistanut sodan äitiyttä vastaan. Hän tietää, että ne, jotka keinuttavat kehtoa, voivat keikuttaa hänen maanpäällistä valtakuntaansa. Ja hän tietää, että ilman vanhurskaita äitejä, jotka rakastavat ja johdattavat seuraavaa sukupolvea, Jumalan valtakunta luhistuu. Kun ymmärrämme äitiyden merkityksen, käy selväksi, miksi profeetat ovat niin kovasti varjelleet naisen pyhintä roolia. Vaikkameolemme taipuvaisia samaistamaan äitiyden yksinomaan raskauteen ja synnyttämiseen, niin Herran kielessä sanallaäition useita eri merkityksiä. Kaikista niistä sanoista, jotka Isä Jumala ja Aadam olisivat voineet valita luonnehtimaan Eevan roolia ja olemusta, he kumpikin kutsuivat Eevaa kaiken elävän äidiksi3– ja he tekivät niinennen kuinhän oli edes synnyttänyt lasta. Eevan tavoin meidänkin äitiytemme alkoi ennen syntymäämme. Aivan kuten kelvolliset miehet asetettiin ennalta pappeudenhaltijoiksi kuolevaisuudessa,4vanhurskaille naisille annettiin kuolevaisuutta edeltävässä elämässä äitiyden etuoikeus.5Äitiys on enemmän kuin lasten synnyttämistä, vaikka se varmasti on sitäkin. Se on sen ydin, keitä me olemme naisina. Se määrittelee todellisen identiteettimme, jumalallisen suuruutemme ja luonteemme sekä ainutlaatuiset ominaisuudet, jotka Isämme antoi meille. Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: "Jumala juurrutti naisiin jotakin jumalallista."6Tuo jokin on äitiyden lahja ja lahjat. Vanhin Matthew Cowley opetti: "Miehille täytyy antaa jotakin [kuolevaisuudessa], jotta heistä tulisi ihmisten pelastajia, mutta ei äideille, ei naisille. [Heillä] on syntymästään asti luontainen oikeus, luontainen valtuus olla ihmissielujen pelastajia – – ja elvyttävä voima Jumalan lasten elämässä."7 Äitiys ei ole sitä, mikä jäi jäljelle sen jälkeen kun Isämme siunasi poikiaan pappeuteen asettamisella. Se oli ylevin lahja, mitä Hän saattoi antaa tyttärilleen, pyhä luottamustehtävä, joka antoi naisille vertaansa vailla olevan roolin Hänen lastensa auttamisessa pitämään toinen asemansa. Kuten presidentti J. Reuben Clark jr julisti, äitiys on "yhtä jumalallinen kutsumus, yhtä iankaikkisesti tärkeä omalla paikallaan kuin itse pappeus".8 Siitä huolimatta äitiyden aihe on hyvin herkkä, sillä se herättää mieleemme jotkin suurimmista iloistamme ja suruistamme. Näin on ollut alusta asti. Eeva "iloitsi" lankeemuksen jälkeen ymmärtäessään, ettei heillä muuten koskaan "olisi ollut jälkeläisiä".9Ja kuitenkin, kuvitelkaa hänen ahdistustaan Kainin ja Aabelin takia. Jotkut äidit kokevat tuskaa synnyttämiensä lasten vuoksi; toiset tuntevat tuskaa, koska he eivät saa lapsia täällä. Vanhin John A. Widtsoe lausui selvästi tästä asiasta: "Naiset, jotka ilman omaa syytään eivät voi harjoittaa äitiyden lahjaa suoranaisesti, voivat tehdä niin toisten välityksellä."10 Herran tuntemista syistä johtuen joitakin naisia vaaditaan odottamaan lasten saamista. Tämä viive ei ole helppo kenellekään vanhurskaalle naiselle. Mutta Herran aikataulu jokaiselle meistä ei tee tyhjäksi luonnettamme. Joidenkin meistä täytyy yksinkertaisesti löytää muita tapoja hoivata. Ja kaikkialla ympärillämme on niitä, jotka kaipaavat rakastamista ja johdattamista. Eeva antoi esikuvan. Lasten synnyttämisen lisäksi hän oli äitinä koko ihmiskunnalle, kun hän teki rohkeimman päätöksen, mitä yksikään nainen on koskaan tehnyt, ja tarjosi Aadamin kanssa meille tien kehittyä. Hän näytti esimerkin naisen roolista, jota miehet voivat kunnioittaa ja naiset seurata, ja oli mallina luonteenpiirteistä, jotka meille naisille on annettu: sankarillinen usko, erityinen herkkyys Hengelle, vastenmielisyys pahaa kohtaan ja täydellinen epäitsekkyys. Kuten Vapahtaja, joka "edessään olleen ilon tähden – – kesti ristillä kärsimykset",11Eeva kesti lankeemuksen sen ilon tähden, jonka hän sai auttaessaan ihmissuvun alulle saattamisessa. Hän rakasti meitä kyllin auttaakseen johdattamaan meitä. Taivaallisen Isämme tyttärinä ja Eevan tyttärinä me olemme kaikki äitejä ja olemme aina olleet äitejä. Meillä jokaisella on velvollisuus rakastaa ja auttaa johdattamaan nousevaa polvea. Kuinka meidän nuoret naisemme oppivat elämään Jumalan naisten lailla, elleivät he näe, miltä Jumalan naiset näyttävät, eli miten me pukeudumme, mitä me katsomme ja luemme, millä me täytämme aikamme ja mielemme, kuinka me kohtaamme kiusaukset ja epävarmuuden, mistä me löydämme todellista iloa ja miksi vanhurskaan naisen tuntomerkkejä ovat säädyllisyys ja naisellisuus? Kuinka meidän nuoret miehemme oppivat arvostamaan Jumalan naisia, jos emme näytä heille oman hyveellisyytemme voimaa? Jokaisella meistä on kaikenkattava velvollisuus olla esimerkkinä vanhurskaasta naisesta, koska meidän nuoremme eivät ehkä näe sellaista missään muualla. Jokainen sisar Apuyhdistyksessä – joka on merkittävin naisten yhteisö verhon tällä puolen – on velvollinen auttamaan nuoria naisiamme siirtymään onnellisesti Apuyhdistykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että ystävyytemme heidän kanssaan tulee alkaa jo kauan ennen kuin he täyttävät 18. Jokainen meistä voi olla äitinä jollekulle – alkaen tietenkin oman perheemme lapsista mutta ulottuen paljon kauemmas. Jokainen meistä voi näyttää sanoin ja teoin, että naisten työ Herran valtakunnassa on suurenmoista ja pyhää. Toistan:Me olemme kaikki äitejä Israelissa, ja tehtävämme on rakastaa ja auttaa johdattamaan nousevaa polvea kuolevaisuuden vaarallisia katuja pitkin. Harvat meistä yltävät mahdollisuuksiinsa ilman oman äitinsä antamaa hoivaa ja ilman äitejä, jotka opettavat ja rakastavat meitä kärsivällisesti. Olin riemuissani tavatessani äskettäin ensimmäistä kertaa vuosikausiin yhden niistä henkilöistä, jotka olivat toimineet johtajinani ollessani nuori. Teini-ikäisenä, jolloin itseluottamukseni oli ehdottomasti olematon, hivuttauduin aina tämän naisen läheisyyteen, koska hänellä oli tapana kietoa käsivartensa ympärilleni ja sanoa: "Sinä olet tytöistä parhain!" Hän rakasti minua, joten annoin hänen johdattaa minua. Kuinka moni nuori mies ja nainen haluaa epätoivoisestiteidänrakkauttanne ja ohjaustanne? Ymmärrämmekö täysin, että vaikutuksemme Israelin äiteinä on korvaamatonta ja iankaikkista? Kun olin vielä lapsi, ei ollut lainkaan epätavallista, että äiti herätti minut keskellä yötä ja sanoi: "Sheri, ota tyynysi ja mene alakertaan." Tiesin, mitä se tarkoitti. Se tarkoitti, että oli tulossa pyörremyrsky, ja minua alkoi heti pelottaa. Mutta äidillä oli tapana sanoa: "Sheri, kaikki menee hyvin." Hänen sanansa rauhoittivat minua aina. Nykyisin, vuosikymmeniä myöhemmin, kun elämä tuntuu musertavalta tai pelottavalta, soitan äidilleni ja odotan hänen sanovan: "Kaikki menee hyvin." Äskettäiset kauhistuttavat tapahtumat Yhdysvalloissa ovat korostaneet sitä tosiasiaa, että elämme epävarmuuden maailmassa. Koskaan aiemmin ei ole ollut suurempaa vanhurskaiden äitien tarvetta – äitien, jotka siunaavat lapsiaan turvallisuuden, varmuuden ja luottamuksen tunteella tulevaisuudesta, äitien, jotka opettavat lapsilleen, mistä löytää rauhan ja totuuden, ja että Jeesuksen Kristuksen voima on aina väkevämpi kuin vastustajan voima. Joka kerta kun rakennamme jonkun nuoren naisen tai miehen uskoa tai lujitamme hänen ylevyyttään, joka kerta kun rakastamme tai johdatamme jotakuta vaikka vain yhden pienen askelen polkua pitkin, me olemme uskollisia äitiyden lahjallemme ja tehtävällemme, ja samalla me rakennamme Jumalan valtakuntaa. Yksikään nainen, joka ymmärtää evankeliumia, ei varmasti koskaan ajattelisi, että mikään muu työ on tärkeämpää, tai sanoisi milloinkaan: "Olenvainäiti", sillä äidit parantavat ihmisten sielua. Katsokaa ympärillenne. Kuka tarvitsee teitä ja teidän vaikutustanne? Jos me todella haluamme aikaansaada muutosta, se tapahtuu, kun me hoivaamme niitä, jotka olemme synnyttäneet, sekä niitä, joita opetamme ja rakastamme auliisti. Jos me pysymme nuortemme rinnalla – mikä tarkoittaa, että jos merakastammeheitä – niin useimmissa tapauksissa he pysyvät meidän rinnallamme – mikä tarkoittaa, että he antavat meidänjohdattaaitseään. Äiteinä Israelissa me olemme Herran salainen ase. Vaikutuksemme on peräisin jumalallisesta lahjasta, joka on ollut olemassa alusta asti. Kun Isämme kuvaili rooliamme kuolevaisuutta edeltäneessä maailmassa, luulisinpa meidän seisoneen silmät suurina ihmetyksestä sen tähden, että Hän siunaisi meitä pyhällä luottamustehtävällä, joka olisi niin keskeinen Hänen suunnitelmassaan, ja että Hän antaisi meille niin ratkaisevan tärkeitä lahjoja Hänen lastensa rakastamiseksi ja johdattamiseksi. Luulenpa meidän huutaneen ääneen iloamme12ainakin osittain sen ylevän suuruuden vuoksi, jonka Hän antoi meille valtakunnassaan. Maailma ei kerro sitä teille, mutta Henki kertoo. Me emme voi pettää Herraa. Ja jos päivä tulee, jolloin me olemme ainoat maan päällä olevat naiset, joiden mielestä äitiydessä on ylevyyttä ja jumalisuutta, olkoon niin. Sillääition sana, joka tarkoittaa naista, joka on tehty täydelliseksi selestisen valtakunnan korkeimmassa asteessa, naista, joka on saavuttanut iankaikkisen lisääntymisen jälkeläisissä, viisaudessa, ilossa ja vaikutusvallassa. Minä tiedän, minä tiedän aivan varmasti, että nämä opit jumalallisesta roolistamme ovat tosia ja että kun me ymmärrämme ne, ne tuovat rauhaa ja päättäväisyyttä kaikille naisille. Rakkaat sisareni, te joita rakastan enemmän kuin osaan ilmaista, vastaatteko haasteeseen olla äitejä näinä vaarallisina aikoina, vaikka se saattaa panna kestävyytenne ja rohkeutenne ja uskonne viimeisetkin rippeet kovalle koetukselle? Seisotteko lujina ja järkkymättöminä äiteinä Israelissa ja Jumalan naisina? Isämme ja Hänen ainoa Poikansa ovat antaneet meille pyhän huoneenhaltijan tehtävän ja pyhän kruunun valtakunnassaan. Iloitkaamme siitä. Ja olkaamme Heidän luottamuksensa arvoiset. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Russell M. Nelsonin lainaamana artikkelissa "Pyhä velvollisuutemme kunnioittaa naisia",Liahona, heinäkuu 1999, s. 45. 2. Ks. Moosia 5:15. 3. Ks. KH Moos. 4:26. 4. Ks. Al. 13:2–4, 7–8. 5. Ks. Spencer W. Kimball, "The Role of Righteous Women",Ensign, marraskuu 1979, s. 102. 6.Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 387. 7.Matthew Cowley Speaks, 1954, s. 109. 8. "Our Wives and Our Mothers in the Eternal Plan",Relief Society Magazine, joulukuu 1946, s. 801. 9. KH Moos. 5:11. 10.Priesthood and Church Government, toim. John A. Widtsoe, 1939, s. 85. 11. Hepr. 12:2. 12. Ks. Job 38:7.