Sovitus – suurin toivomme Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa "Pelastuksemme riippuu siitä, uskommeko sovitukseen ja otammeko sen vastaan. Sen vastaanottaminen vaatii jatkuvaa pyrkimystä ymmärtää sitä täydellisemmin." Rakkaat veljeni ja sisareni ja ystäväni, tulen nöyränä tämän puhujakorokkeen luo tänä aamuna, koska haluan puhua koko historian suurimmasta tapahtumasta. Tuo omaa luokkaansa oleva tapahtuma oli Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen verraton sovitus. Se oli tärkein teko, mitä koskaan on tapahtunut, ja kuitenkin se on vaikein ymmärtää. Syy siihen, miksi haluan saada tietää sovituksesta kaiken minkä voin, on osittain itsekäs: pelastuksemme riippuu siitä, uskommeko sovitukseen ja otammeko sen vastaan.1Sen vastaanottaminen vaatii jatkuvaa pyrkimystä ymmärtää sitä täydellisemmin. Sovitus edistää oppimistamme kuolevaisuudessa siten, että sen ansiosta luonteemme voi tulla täydelliseksi.2Me kaikki olemme tehneet syntiä ja meidän on tehtävä parannus maksaaksemmeomanosammevelasta kokonaan. Kun teemme vilpittömän parannuksen, Vapahtajan suurenmoinen sovitus maksaaloputtuosta velasta.3 Paavali antoi yksinkertaisen selityksen siihen, miksi sovitusta tarvitaan. "Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi."4Jeesus Kristus nimitettiin ja ennalta-asetettiin Lunastajaksemme ennen kuin maailma muodostettiin. Sen myötä, että Hän oli Jumalan Poika, että Hänen elämänsä oli synnitöntä, että Hän vuodatti vertaan Getsemanen puutarhassa, että Hän kärsi piinallisen ristinkuoleman ja sen jälkeen Hänen ruumiinsa nousi ylös haudasta, Hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, ja Hän sovitti täydellisesti koko ihmiskunnan.5 Se, että ymmärrämme sen mitä pystymme Kristuksen sovituksesta ja ylösnousemuksesta, auttaa meitä saamaan tiedon Hänestä ja Hänen tehtävästään.6Kaikkinainen Hänen sovitusuhriaan koskevan ymmärryksemme lisääntyminen lähentää meitä Häneen. Sovitus merkitsee sitä, että olemme yhtä Hänen kanssaan. Sovituksen luonne ja sen vaikutukset ovat niin äärettömiä, niin käsittämättömiä ja niin syviä, että ne ylittävät kuolevaisen ihmisen tiedon ja käsityskyvyn. Olen syvästi kiitollinen pelastavan armon periaatteesta. Monet ihmiset luulevat, että heidän on vain tunnustettava, että Jeesus on Kristus, ja sitten he pelastuvat yksin armosta. Me emme voi pelastua yksin armosta, sillä me tiedämme, "että me vain armosta pelastumme parhaammekintehtyämme"7. Muutamia vuosia sitten presidentti Gordon B. Hinckley kertoi "eräänlaisen vertauksen" "yksihuoneisesta koulurakennuksesta Virginian vuoristossa, jossa pojat olivat niin kovanaamaisia, ettei yksikään opettaja ollut kyennyt taltuttamaan heitä. Sitten eräänä päivänä paikkaa haki nuori kokematon opettaja. Hänelle kerrottiin, että jokainen opettaja oli saanut melkoisen löylytyksen, mutta opettaja otti riskin. Ensimmäisenä koulupäivänä opettaja pyysi poikia laatimaan omat säännöt ja rangaistuksen sääntöjen rikkomisesta. Luokka sai aikaan kymmenen sääntöä, jotka kirjoitettiin taululle. Sitten opettaja kysyi: 'Mitä teemme sille, joka rikkoo sääntöjä?' 'Hänet piestään kymmenellä iskulla selkään ilman takkia päällä', kuului vastaus. Päivän tai parin päästä – – isokokoisen Tom-nimisen oppilaan eväät varastettiin. 'Varas löytyi – pieni nälkäinen poika, suunnilleen kymmenvuotias.' Kun pieni Jim tuli piestäväksi, hän aneli, että saisi pitää takin päällään. 'Riisu takkisi', opettaja sanoi. 'Olit itse laatimassa sääntöjä!' Poika riisui takin. Hänellä ei ollut paitaa, ja esiin tuli pieni luiseva raajarikkoinen keho. Kun opettaja empi keppeineen, Iso-Tom hyppäsi seisomaan ja tarjoutui piestäväksi pojan sijaan. 'Hyvä on, on olemassa tietty laki, jonka mukaan toinen voi astua toisen sijaan. Oletteko te kaikki samaa mieltä?' opettaja kysyi. Kun Tomia oli lyöty selkään viisi kertaa, keppi katkesi. Luokka nyyhkytti. Pikku Jim oli tullut Tomin luo ja kietonut molemmat käsivarret tämän kaulaan. 'Tom, olen pahoillani, että varastin sinun evääsi, mutta olin kauhean nälkäinen. Tom, rakastan sinua kuolemaani saakka, koska sinä kestit pieksämisen puolestani! Niin, rakastan sinua ikuisesti!'"8 Sitten presidentti Hinckley lainasi Jesajaa: "Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – – meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet."9 Kukaan ihminen ei tunne täysin sen kaiken painoa, minkä Vapahtajamme kantoi, mutta Pyhän Hengen voimalla me voimme tietää jotakin Hänen meille antamastaan ylimaallisesta lahjasta.10Sakramenttilaulumme sanoin: Ei tuskan määrää, suuruutta Voi tietää ainutkaan. Hän puolestamme kärsi sen Ja astui kuolemaan.11 Hän kärsi niin paljon kipua, "sanoinkuvaamatonta tuskaa" ja "ylivoimaista piinaa"12meidän tähtemme. Hänen syvä kärsimyksensä Getsemanen puutarhassa, missä Hän otti kantaakseen kaikkien muiden kuolevaisten kaikki synnit, sai Hänet "vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta jokaisesta huokosestaan ja kärsimään sekä ruumiissaan että hengessään"13. "Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin"14sanoen: "Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi."15Juudas Iskariot kavalsi Hänet ja Pietari kielsi Hänet. Ylipapit ja vartijat pilkkasivat Häntä. Hänet riisuttiin, Häntä lyötiin, Häntä syljettiin ja Hänet ruoskittiin tuomarin palatsin luona.16 Hänet vietiin Golgatalle, jossa Hänen käsiensä ja jalkojensa läpi lyötiin naulat. Hän riippui tuskissaan tuntikausia puisella ristillä, jossa oli Pilatuksen kirjoittama taulu: "JEESUS NASARETILAINEN, JUUTALAISTEN KUNINGAS."17Maan ylle tuli pimeys, ja "yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: – – 'Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?'"18Kukaan ei voinut auttaa Häntä, Hän polki viinikuurnaa yksinään.19Sitten "Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä".20Ja "yksi sotilaista – – työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä".21"Maa vavahteli" ja "kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: 'Tämä oli todella Jumalan Poika!'"22Kirkon laulun sanoin: "Poikas kärsi, auta meitä/Häntä aina muistamaan."23Mietin, kuinka monta pisaraa vuoti minun vuokseni. Vain Jumala saattoi tehdä sen, mitä Hän teki. Koska Jeesus oli Isän ainoa Poika lihassa, Hän peri jumalallisia ominaisuuksia. Hän oli ainoa milloinkaan kuolevaisuuteen syntynyt henkilö, joka saattoi suorittaa tämän mitä tärkeimmän ja ylimaallisimman teon. Ainoana koskaan tämän maan päällä eläneenä synnittömänä ihmisenä Hän ei ollut hengellisen kuoleman alainen. Hänellä oli jumaluutensa ansiosta valta myös fyysisen kuoleman yli. Siten Hän teki puolestamme sellaista, mitä me emme voi tehdä itsemme puolesta. Hän mursi kuoleman kylmän otteen. Hän myös teki meille mahdolliseksi saada Pyhän Hengen ylimmän ja tyynen lohdutuksen ja lahjan.24 Sovitus ja ylösnousemus vaikuttavat monella tavalla. Sovitus puhdistaa meidät synnistä sillä ehdolla, että teemme parannuksen. Parannus on se ehto, jolla armo suodaan.25Kun olemme tehneet kaiken, mitä voimme maksaaksemme viimeistä kolikkoa myöten ja oikaistaksemme vääryytemme, Vapahtajan armo astuu voimaan elämässämme sovituksen kautta, joka puhdistaa meidät ja voi tehdä meidät täydellisiksi.26Kristuksen ylösnousemus kukisti kuoleman ja antoi meille varmuuden elämästä kuoleman jälkeen. Hän sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin."27Ylösnousemus on ehdoton ja koskee kaikkia, jotka ovat koskaan eläneet tai tulevat koskaan elämään.28Se on ilmainen lahja. Presidentti John Taylor kuvasi sitä hyvin sanoessaan: "Haudat avautuvat ja kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen ja nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen."29 Viitaten tekoihimme kuolevaisuudessa ja sovitukseen presidentti J. Reuben Clark jr antoi seuraavan arvokkaan näkemyksen sanoessaan: "Minusta tuntuu, että [Vapahtaja] antaa kaikkein lievimmän rangaistuksen, mitä rikkomuksemme edellyttää. Uskon, että Hän tuo oikeusistuntoonsa kaiken äärettömän rakkauden ja siunauksen ja armon ja hyvyyden ja ymmärtäväisyyden, jota Hänellä on. – – Ja toisaalta uskon, että mitä tulee hyvän käyttäytymisemme palkitsemiseen, Hän antaa enimmäismäärän, joka on mahdollista antaa ottaen huomioon rikkeet, joihin olemme syyllistyneet."30 Kuten Jesaja kirjoitti, jos me palaamme Herran luo, "hänen anteeksiantonsa on runsas".31 Meitä on käsketty muistamaan välitystä, ristiinnaulitsemista ja sovitusta nauttimalla sakramentti viikoittain. Sakramenttirukousten hengessä me nautimme leipää ja vettä meidän vuoksemme uhratun ruumiin ja veren muistoksi, ja meidän on määrä muistaa Hänet ja pitää Hänen käskynsä, jotta Hänen Henkensä olisi kanssamme. Lunastajamme otti päällensä kaikkien koskaan eläneiden ja kaikkien koskaan elävien kaikki synnit, kivut, heikkoudet ja sairaudet.32Kukaan ei ole koskaan kärsinyt mitään sellaista, mitä Hän. Hän tuntee meidän koettelemuksemme kuolevaisuudessa omakohtaisesta kokemuksestaan. Se on hieman samanlaista kuin jos yrittäisimme kiivetä Mount Everestille ja pääsisimme vain muutaman ensimmäisen metrin. Mutta Hän on kiivennyt kaikki 8 848 metriä vuoren huipulle. Hän on kärsinyt enemmän kuin kukaan toinen kuolevainen voisi. Sen lisäksi että sovitus hyödyttää synnintekijää, se hyödyttää myös niitä, joita kohtaan on tehty syntiä – toisin sanoen uhreja. Sovitus tuo jonkin verran rauhaa ja lohtua niille, jotka ovat syyttöminä joutuneet toisten syntien uhreiksi, kun he antavat anteeksi niille, jotka rikkovat heitä vastaan (ks. JST Matthew, 6:13). Sielun toipumisen perimmäinen lähde on Jeesuksen Kristuksen sovitus. Se pitää paikkansa niin henkilökohtaisen murhenäytelmän tuskassa kuin hirvittävässä kansallisessa murhenäytelmässä, jollaisen olemme hiljattain kokeneet New Yorkissa, Washington D.C:ssä ja Pittsburghin lähellä. Eräs sisar, joka oli kokenut tuskallisen avioeron, kirjoitti kokemuksiaan siitä, kuinka hän oli saanut voimaa sovituksesta. Hän sanoi: "Avioeromme – – ei vapauttanut minua velvollisuudesta antaa anteeksi. Halusin todella sitä, mutta tuntui kuin minua olisi käsketty tekemään jotakin sellaista, mihin en yksinkertaisesti pystynyt." Hänen piispansa antoi hänelle hyviä neuvoja: "Säilytä sydämessäsi paikka anteeksiannolle, ja kun se tulee, toivota se tervetulleeksi." Monta kuukautta kului, ja tämä kamppailu anteeksiantamiseksi jatkui. Sisar muistelee: "Niinä pitkinä, rukouksentäyteisinä hetkinä – – minä pääsin taivaallisen Isäni lohdutuksen elämää antavalle lähteelle. Tunnen, että Hän ei seissyt vieressäni pettyneenä siitä, etten ollut vielä onnistunut antamaan anteeksi, vaan pikemminkin Hän suri kanssani kun itkin. – – Loppujen lopuksi se, mitä sydämessäni tapahtui, on minulle hämmästyttävä ja ihmeellinen todistus Kristuksen sovituksesta. Olin aina nähnyt sovituksen keinona, jolla parannus saadaan toimimaan synnintekijän hyväksi. En ollut oivaltanut, että se tekee mahdolliseksi myös sen, että se, jota vastaan on tehty syntiä, saa sydämeensä anteeksiannon suloisen rauhan."33 Loukattujen tulisi tehdä voitavansa selviytyäkseen koettelemuksistaan, ja Vapahtaja "auttaa kansaansa sen heikkouksissa".34Hän auttaa meitä kantamaan taakkojamme. Jotkin vammat ovat niin kipeitä ja syviä, ettei niitä voi parantaa ilman korkeamman voiman apua ja toivoa täydellisestä oikeudenmukaisuudesta ja hyvityksestä seuraavassa elämässä. Koska Vapahtaja on kärsinyt kaiken, mitä me voimme milloinkaan tuntea tai kokea,35Hän voi auttaa heikkoja tulemaan vahvemmiksi. Hän on omakohtaisesti kokenut kaiken sen. Hän ymmärtää tuskamme ja kulkee kanssamme synkimpinäkin hetkinämme. Me kaipaamme sovituksen äärimmäistä siunausta – sitä, että meistä tulee yhtä Hänen kanssaan, että saamme olla Hänen jumalallisten kasvojensa edessä, että Hän kutsuu meitä henkilökohtaisesti nimeltä toivottaessaan meidät lämpimästi tervetulleiksi kotiin säteilevästi hymyillen, viittoen kädet ojennettuina meitä saapumaan rajattoman rakkautensa syleilyyn.36Kuinka loisteliaan ylevä tästä kokemuksesta tuleekaan, jos tunnemme itsemme kyllin kelvollisiksi olemaan Hänen kasvojensa edessä! Hänen meidän jokaisen puolesta antamansa suuren sovitusuhrin ilmainen lahja on ainoa keino, jolla voimme ylentyä kylliksi seisoaksemme Hänen edessään ja nähdäksemme Hänet kasvoista kasvoihin. Sovituksen ylitsevuotavana sanomana on se täydellinen rakkaus, jota Vapahtaja tuntee meitä kaikkia ja itse kutakin kohtaan. Se rakkaus on täynnä sääliä, kärsivällisyyttä, armoa, oikeudenmukaisuutta, pitkämielisyyttä ja ennen kaikkea anteeksiantoa. Saatanan paha vaikutus haluaisi tuhota kaiken toivomme virheidemme voittamisesta. Hän haluaisi meidän tuntevan, että me olemme hukassa ja ettei ole toivoa. Sen sijaan Jeesus kumartuu alas nostaakseen meidät ylös. Parannuksemme ja sovituksen lahjan avulla voimme valmistautua olemaan kelvollisia seisomaan Hänen kasvojensa edessä. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. Moosia 4:6–7. 2. Ks. Moro. 10:32. 3. Ks. 2. Ne. 25:23. 4. 1. Kor. 15:22. 5. Ks. Bible Dictionary, "Atonement", s. 617. 6. Ks. MK Jaak. 4:12. 7. 2. Ne. 25:23, kursivointi lisätty. 8. "Pres. Hinckley: Christmas a Result of Redeeming Christ",Church News, 10. joulukuuta 1994, s. 4. 9. Jes. 53:4–5. 10. Ks. 1. Kor. 12:3. 11. "On tuolla puolen kaupungin",MAP-lauluja, 117. 12. John Taylor,The Mediation and Atonement, 1882, s. 150. 13. LK 19:18. 14. Luuk. 22:44. 15. Matt. 26:42. 16. Ks. Matt. 26:47–75; 27:28–31. 17. Joh. 19:19. 18. Matt. 27:46. 19. Ks. LK 133:50. 20. Matt. 27:50. 21. Joh. 19:34. 22. Matt. 27:51, 54. 23. "Nöyrästi Sua rukoilemme",MAP-lauluja, 102. 24. Ks. Joh. 15:26. 25. Ks. Al. 42:22–25. 26. Ks. 2. Ne. 25:23; Al. 34:15–16; 42:22–24; Moro. 10:32–33. 27. Joh. 11:25. 28. Ks. Ap. t. 24:15. 29.The Gospel Kingdom, toim. G. Homer Durham, 1943, s. 118. Ks. myös Joh. 5:28–29. 30."As Ye Sow – – ", Brigham Young University Speeches of the Year, 3. toukokuuta 1955, s. 7. 31. Jes. 55:7. 32. Ks. Al. 7:11–12. 33. My Journey to Forgiving (Julkaistaan nimettömänä),Ensign, helmikuu 1997, s. 42–43. 34. Al. 7:12. 35. Ks. Al. 7:11. 36. Ks. Al. 26:15; Morm. 5:11; 6:17; KH Moos. 7:63.