Palautuksen sanoma VANHIN CHARLES DIDIER seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta Palautuksen sanoma on kutsu tulla tietämään, miksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja Hänen tosi kirkkonsa on palautettu profeetan kautta nykyaikana. Käytämme sanoja tunteiden, tiedon tai informaation jakami-seen ihmisten kesken. Yhtä sanaa käytetään jonkin asian aiheuttajan tai syyn selvittämiseen. Kun tuota sanaa käytetään, sen on tarkoitus tyydyttää uteliaisuuttamme, paljastaa tuntematon tai saada vastauksia elintärkeisiin kuolevaista elämäämme koskeviin kysymyksiin. Ellei tuota sanaa käytetä tai siitä ei välitetä, ajatusprosessi loppuu ja tietämättömyys saa vallan. Mikä on siis tuo keskeinen sana? Arvasitteko sen? Se koostuu viidestä kirjaimesta. Se on sana miksi. Miksi on ensimmäisiä ja suosituimpia sanoja, joita lapset jo varhain ja etenkin nuoret lausuvat. Yksi lastenlasteni suosittu miksi-kysymys on: ”Miksi minun pitää syödä vihanneksia?” Sitten lasten kasvun myötä miksi-kysymykset alkavat luodata tunteita: ”Miksi isoäiti kuoli?” Sitten sen avulla etsitään tietoa tai vahvistusta velvollisuuksille: ”Miksi minun pitää käydä kirkossa tai palvella lähetystyössä?” ”Miksi meitä käsketään viemään evankeliumi muille?” Tuo viimeinen kysymys on haasteel-linen! Jokaisella jäsenellä on myös velvollisuus tehdä lähetystyötä, olla ”varoittavana äänenä jokaisen lähimmäiselleen lempeydessä ja sävyisyydessä” (ks. OL 38:41). Miksi? Jotta muut saisivat pelastavat toimitukset Jeesuksen Kristuksen kirkossa, kun me kutsumme heitä tulemaan Kristuksen luo (ks. Moroni 10:32). Palautuksen sanoma on tämä kutsu tulla tietämään, miksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja Hänen tosi kirkkonsa on palautettu profeetan kautta nykyaikana. Kuinka sellaisen kutsun voi esittää jollekulle? Ensinnäkin julistamalla, että Jumala, Isämme, elää ja rakastaa meitä ja että Hän on ilmoituksen Jumala. Mistä se tiedetään? Ilmoituksen ja profeettojen todistuksen välityksellä. Uskonnollisen historian aikajana alkaa Raamatusta. Se on aikakirja Jumalan varhaisista ihmiskuntaa koskevista ilmoituksista profeetoilleen. Se alkaa kertomuksella Aadamista ja Eevasta, ensimmäisistä vanhemmistamme, heidän luomisestaan, heidän lankeemuksestaan ja sen seurauksista – kuolevaisuudesta ja erottamisesta Jumalan yhteydestä sekä heidän ensimmäisistä askelistaan kuolevaisessa maailmassa. Luultavasti silloin yksi heidän ensimmäisistä kysymyksistään oli: ”Miksi olemme täällä?” Heidän ainoa ratkaisunsa sen selvittämiseksi oli huutaa avukseen nimeltä kutsuen Herraa, ainoaa todellisen tiedon lähdettään (ks. 1. Moos. 4:26). Suoran ilmoituksen välityksellä he kuulivat Herran äänen antavan heille käskyn, että heidän tuli palvella Herraa Jumalaansa ja tuoda Hänelle uhrilahjoja (ks. 1. Moos. 4:4; Moos. 5:4-5). Aadamin ja Eevan saama lisäilmoitus opetti heille, että uhrilahja oli vertauskuva Isän Ainosyntyisen uhraamisesta, että Jeesus Kristus oli ainoa nimi, jonka kautta he saisivat pelastuksen. Sitten heille luvattiin Pyhän Hengen lahja, jonka avulla he saisivat, mitä sitten pyytäisivätkin (ks. Moos. 5:6-7; 6:52). Myöhemmin Aadam sai Pyhän Hengen voimasta varman ja pettämättömän todistuksen, että Jeesus on Kristus, maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Langenneille Aadamille ja Eevalle palautettiin kirjaimellisesti ymmärrys heidän kuolevaisesta tilastaan antamalla heille tietoa heidän suhteestaan Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, tietoa sovituksesta ja ylösnousemuksesta ja edelleen tietoa pelastuksen evankeliumin ensimmäisistä periaatteista ja toimituksista. Kaiken sen perusteella, mitä Aadam kuuli ja näki, häntä voidaan kutsua ensimmäiseksi profeetaksi maan päällä, ihmiselle annetun ilmoituksen henkilökohtaiseksi todistajaksi. Hänen tärkein tehtävänsä oli nyt säilyttää evankeliumin totuus ja opettaa sitä sellaisena kuin se oli hänelle annettu. Toisaalta Saatana, joka edusti vastakkaista näkemystä, aikoi tehdä ja opettaa mitä tahansa kieltääkseen, hylätäk-seen tai sivuuttaakseen ilmoituksen kautta saadun evankeliumin ja taivutellakseen siten sen vastaanottaneet ihmiset luopumukseen, hämmennyk-seen ja hajaannukseen tai hylkäämään tai kieltämään aiemman uskonsa! Siksi muu osa Vanhan testamentin kertomusta onkin jatkuvan ilmoituksen uskonnollista historiaa, jota eri profeetat kuten Nooa, Abraham ja Mooses saivat taloudenhoitokausiksi kutsuttuina erillisinä ajanjaksoina palauttaak-seen sen, mitä oli kadotettu aina uuden luopumuksen tähden. Nuo profeetat olivat aina Jumalan kutsumia, heille annettiin jumalallinen valtuus, heillä oli pappeuden avaimet, heillä oli jumalallinen määräys puhua Herran nimessä ja opettaa ja profetoida Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan ja Lunastajan, tulemisesta ja sovituksesta (ks. Aam. 3:7). Uusi testamentti vahvistaa Vanhan testamentin profeettojen opetukset, todistukset ja profetiat. Se on kertomus Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, syntymästä, elämästä ja palvelutyöstä, Hänen sovituksestaan ja Hänen ylösnousemuksestaan. Se kertoo Hänen kirkkonsa perustamisesta, Hänen jumalallisesta valtuudestaan, Hänen evankeliumistaan ja Hänen käskystään opetuslapsilleen mennä kaikkialle maailmaan ja julistaa Hänen evankeliumiaan kaikille luoduille (ks. Mark. 16:15). Uuden testamentin sanoma oli selkeä: oli yksi lauma, yksi usko, yksi evankeliumi, yksi pappeus, yksi kirk-ko, jotta he olisivat yhtä, Kristuksen lapsia (ks. 4. Nefi 17). Mutta jälleen vaino, jumalallisen alkuperän kieltäminen ja Kristuksen evankeliumin ja Hänen valtuutettujen pappeuden palvelijoidensa torjuminen antoivat leimansa Kristuksen ylösnousemusta seuranneelle kaudelle, ja uskonnollinen historia osoittaa meille todisteet siitä, kuinka nopeasti maallinen valtuus syrjäytti pappeuden valtuuden. Kuinka jumalallinen oppi vaihdettiin muuttuviin, vääristyneisiin ihmisfilosofioihin. Kuinka pelastuksen toimitukset muutettiin tai niitä ostettiin rahalla. Kuinka ilmoitus korvattiin hämäryyden verholla, joka vei hengellisen pimeyden aikaan. Tämän suuren luopumuksen aikana oli kuitenkin vaihe, josta oli aiemmin profetoitu, jolloin uskonnollinen etsintä nousi taas pintaan ja alettiin kysyä, miksi näin on. Esiin nousi miehiä, joilla oli suuri usko ja jotka yrittivät muuttaa väärät opit ja väärän hengellisen valtuuden. Heidän rehelliset ja vilpittömät pyrkimyksensä johtivat vain uusien kirkkojen perustami-seen, kirkkojen, jotka kantoivat heidän nimeään ja heidän protestejaan ja toivat vain lisää hämmennystä ja lisää hajaannusta. Todellisuudessa uskonpuhdistuksesta puuttui kaksi tärkeää tekijää: ilmoitus ja valtuus, Herran ainoa tapa välittää jumalallista totuutta ihmiskunnalle. Kun siirrymme nopeasti eteenpäin tällä uskonnollisen historian aikajanalla, löydämme erään ajankohdan ja erään nimen. Ajankohta on vuosi 1820, nimi on Joseph Smith. Pohtiessaan oman aikansa täydellistä uskonnollista hämmennystä ja kirkkojen hajaannusta tämä nuori mies kysyi itseltään: ”Jos jokin [näistä kirkoista] on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?” (JS-H 10.) Miksi sellainen hämmennys? Profeetallinen kaava oli kysyä Jumalalta. Uskonnollinen historia toisti äkkiä itseään Jumalan suunnitelmassa vastata ihmiskunnan miksi-kysymyksiin. Jälleen kerran vastaukseksi saatiin näky, tällä kertaa näky Isästä ja Pojasta. Jälleen kerran saatiin Isän jumalallinen todistus: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS-H 17.) Jälleen kerran suora ilmoitus vastasi Joseph Smithin kysymykseen: ”Mikä kaikista [kirkoista] oli oikeassa – – ja mihin minun piti liittyä[?]” ”Minulle vastattiin, etten saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä.” (JS-H 18-19.) Jälleen kerran luopumuksen olemassaolon julisti aito lähde, itse Jeesus Kristus. Ja jälleen kerran palautuksen oli seurattava sitä, ja niin todellakin tapahtui. Seuraavina vuosina Joseph Smith sai ilmoituksen kautta täyden jumalallisen opillisen tiedon ja valtuuden ja pappeuden avaimet. Viimein vuonna 1830 Jeesuksen Kristuksen kirkko kaikkine palautuksen oppeineen ja toimituksineen palautettiin. Joseph Smithiä voidaan todellakin kutsua palautuksen profeetaksi nykyisenä aikana. Samoin kuin Raamattu on konkreettinen todiste jumalallisesta ilmoituksesta muinaisten aikojen profeetoille, samoin Mormonin kirja, toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, on myös nykyajan vakuuttava todiste siitä, että Joseph Smith oli profeetta, joka sai ilmoitusta ja valtuuden kuten hekin. Todistus Mormonin kirjan totuudellisuudesta auttaa ihmisiä löytämään vastauksen kysymykseen, miksi evankeliumi ja Jeesuksen Kristuksen kirkko on palautettu profeetan kautta ja miksi meillä on nykyään elävä profeetta, nimittäin Gordon B. Hinckley. Se myös vastaa tärkeimpään miksi-kysymykseen. Kaikkien evankeliumin toimitusten myötä me voimme saada suurimman siunauksen valmistautua pelastukseen ja täyttää kuolevaisuuden tarkoituksemme luoda iankaikkisia perheitä. Tämä palautuksen sanoma on tosi, koska se on jumalallinen. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.