Oletko pyhä? VANHIN QUENTIN L. COOK seitsemänkymmenen koorumista Jos haluamme olla pyhiä omana aikanamme, meidän täytyy pysyä erossa huonosta käytöksestä ja turmiollisista pyrkimyksistä, jotka ovat yleisiä maailmassa. Olin muutama vuosi sitten Atlantassa Georgiassa Yhdysvalloissa edustamassa asianajajana miestä, joka aikoi ostaa liikeyrityksen. Usean päivän neuvottelujen jäl-keen pääsimme yhteisymmärrykseen ja allekirjoitimme lopulliset asiakirjat. Yksi myyjistä kutsui meidät saman päivän illaksi päivälliselle kaupan päätök-seen saamisen kunniaksi. Saavuttuani paikalle hän tarjosi minulle alkoholia, josta kieltäydyin. Silloin hän kysyi: ”Oletko pyhä?” En täysin ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, ja hän toisti: ”Oletko myöhempien aikojen pyhä?” Vastasin: ”Kyllä olen”, ja hän sanoi tarkkailleensa henkilökohtaisia tapojani neuvottelujen aikana ja päätelleensä, että olin joko myöhempien aikojen pyhä tai että minulla oli ongelmia vatsan kanssa. Naurahdimme molemmat. Sitten hän kertoi, että hän oli tuntenut henkilökohtaisesti vain yhden kirkon jäsenen, David B. Haightin. He olivat molemmat olleet toisen maailmansodan jälkeen yritysjohtajina eräässä suuressa vähittäiskauppaketjussa Chicagossa. Hän kertoi minulle siitä merkittävästä vaikutuksesta, joka vanhin Haightilla oli ollut hänen elämäänsä ja että hän oli pitänyt vanhin Haightia mitä suurimmassa arvossa. Kun lensin takaisin kotiin San Fran-ciscoon, ajattelin tapahtunutta erityisesti kahdelta kannalta. Olin yllättynyt siitä, miltä tuntui kuulla kysymys, olin-ko pyhä, ja ihailin sitä myönteistä vaikutusta, joka yhdellä merkittävällä esikuvalla – vanhin Haightilla – oli ollut tähän hyvään mieheen. Mitä tarkoittaa olla pyhä? Herran kirkon jäsenet ovat myöhempien aikojen pyhiä, ja he yrittävät jäljitellä Vapahtajaa, noudattaa Hänen opetuksiaan ja saada pelastavat toimitukset voidakseen elää selestisessä valtakunnassa Isän Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kanssa.1 Vapahtaja sanoi: ”Tämä on minun evankeliu-mini, ja te tiedätte, mitä teidän on minun kirkossani tehtävä, sillä niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä.”2 Ei ole helppoa olla myöhempien aikojen pyhä. Sitä ei ole tarkoitettukaan helpoksi. Lopullinen tavoite saada elää Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä on miltei käsittämätön etuoikeus. Suurimpia koettelemuksia, joita kirkko on milloinkaan joutunut kokemaan, olivat profeetta Joseph Smithin marttyyrikuolema ja sitä seurannut pyhien karkotus Nauvoosta. Heidän matkatessaan tasangoilla mitä vaikeimmissa olosuhteissa William Clayton kirjoitti suurenmoisen laulun ”Pelvotta käykää”. Se oli sielua sykähdyttävä laulu, joka auttoi heitä muistamaan pyhän tehtävänsä. Kukapa meistä ei liikuttuisi, kun laulamme ”Jos kuolema matkalla yllättää, Onnen on päivä tuo”3 ja kun käsitämme, mitä he joutuivat uhraamaan, kuinka rohkeita ja omistautuneita he olivat! Tästä laulusta pyhät saivat lohtua, huojennusta ja toivoa sangen vaikeana aikana, kun esteet olivat lähes ylikäymättömiä. Se ilahdutti heidän mieltään ja tähdensi sitä tosiasiaa, että tämä kuolevainen elämä on aikaisemman olemassaolon ja tulevan iankaikkisen elämän välinen matka – suuren onnensuunnitelman mukaisesti. Veli Claytonin innoittava laulu tähdentää uhrautumista ja sitä, mitä todella merkitsee olla pyhä. Pioneerijäsenemme kohtasivat oman aikansa pyhänä olemisen haasteet. Kreikan kielessä pyhää vastaava sana tarkoittaa ”johonkin erotettua, erillistä [ja] pyhää”4. Jos haluamme olla pyhiä omana aikanamme, meidän täytyy pysyä erossa huonosta käytöksestä ja turmiollisista pyrkimyksistä, jotka ovat yleisiä maailmassa. Meitä pommitetaan väkivaltaa ja siveettömyyttä esittävillä kuvilla. Sopimatonta musiikkia ja pornografiaa suvaitaan yhä enemmän. Huumeiden ja alkoholin käyttö rehottaa. Rehellisyyttä ja luonnetta tähdennetään yhä vähemmän. Yksilön oikeuksia kyllä vaaditaan, mutta tehtävät, velvollisuudet ja velvoitteet laiminlyödään. Puhe on käynyt karkeammaksi ja on yhä alhaisempaa ja raaempaa. Vastustaja on ollut hellittämätön pyrkimyksissään heikentää onnensuunnitelmaa. Jos pysymme erossa tästä maailmallisesta menosta, voimme tuntea Hengen läsnäolon elämässämme ja saamme kokea kelvollisen myöhempien aikojen pyhän iloa. Pyhinä meidän tulee myös välttää maailmallisten jumalien palvontaa. Presidentti Hinckley on ilmaissut toiveen, että jokainen saisi ”osansa elämän hyvyydestä”, mutta hän varoitti: ”Rikkauksien tavoittelun pakkomielle turmelee ja tuhoaa.”5 John Winthrop esitti vuonna 1630 vision uudelle maalle (Amerikalle) muiden matkalaisten nimissä heidän purjehtiessaan Arbellalla. Se on tullut tunnetuksi ”Ylhäällä vuorella oleva kaupunki”-saarnana. Viimeisessä kappa-leessa Winthrop viittaa Viidennen Mooseksen kirjan lukuun 30 ja varoittaa muiden jumalien palvonnasta ja palvelemisesta – etenkin ”nautintojen ja voiton”6 tavoittelusta. Presidentti Kimball sanoi lähimenneisyydessä, että jopa kotia, veneitä, oppineisuutta, arvonimiä yms. voidaan palvoa epäjumalina, kun ne houkuttelevat meitä pois Jumalan rakkaudesta ja palvelemisesta.7 Puhuessaan meidän ajastamme profeetta Moroni varoitti rahan ja omaisuuden rakkaudesta ja sanoi, että me rakastamme niitä enemmän kuin me rakastamme ”köyhiä ja tarvitsevia, sairaita ja ahdistettuja”.8 Jos haluamme olla kelvollisia pyhiä, meidän tulee palvella toisia ja noudattaa Vapahtajan kehotusta rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme. Maailman pahuudesta erossa pysymiseen täytyy liittyä pyhyys. Pyhä rakastaa Vapahtajaa ja seuraa Häntä pyhyydessä ja omistautumisessa.9 Pyhittäytyminen ja uhrautuminen ovat esimerkkejä tämän kaltaisesta pyhyydestä ja omistautumisesta. Presidentti Hinckley on opettanut: ”Ilman uhrausta ei ole todellista Jumalan palvelemista.”10 Uhri on evankeliumin kruunaava koe. Se merkitsee ajan, kykyjen, voimavarojen ja maallisen omaisuuden pyhittämistä Jumalan työn edistämiseen. Opin ja liittojen luvun 97 jakeessa 8 sanotaan: ”Kaikki – – jotka haluavat noudattaa liittojaan uhrin kautta – niin, jokaisen uhrin, jonka minä, Herra, käsken antaa – heidät minä hyväksyn.” Niitä pyhiä, jotka menettelevät Vapahtajan sanoman mukaan, häiritsevät ja turmiolliset pyrkimykset eivät vie harhaan, ja he ovat valmiita tekemään soveliaita uhrauksia. Evankeliumin ydin, Vapahtajan sovitusuhri, on esimerkki uhrautumisen merkityksellisyydestä niille, jotka haluavat olla pyhiä.11 Palatakseni tuttavani Atlantassa esittämään alkuperäiseen kysymyk-seen: ”Oletko pyhä?” saanen ehdottaa kolmea muuta kysymystä avuksi itsearviointiin: Ensiksi, onko elämäntapamme yhdenmukainen sen kanssa, mihin uskomme, ja näkisivätkö ystävämme ja työtoverimme, kuten vanhin Haightin ystävä näki, että me olemme pitäneet itsemme erossa maailman pahuudesta? Toiseksi, estävätkö maailmalliset nautinnot, voitot ja niiden kaltaiset pyrkimykset meitä seuraamasta ja palvelemasta Vapahtajaa jokapäiväisessä elämässämme? Kolmanneksi, teemmekö uhrauksia solmimiemme liittojen mukaan voidaksemme palvella Jumalaa ja olla pyhiä? Mikä suurenmoinen siunaus onkaan olla myöhempien aikojen pyhä. Rakastan laulun ”O Saints of Zion” viimeisten säkeiden sanoja: Oi pyhät Siionin, isäinne polkuja kulkekaa. Kiittäkää ja palvelkaa siis Jumalaa! 12 Todistan, että pahojen ja turmiol-listen pyrkimysten välttäminen ja uhrautuminen, jotta voisimme pal-vella, antavat meille mahdollisuuden kokea omistautuneen myöhempien aikojen pyhän iloa, ja kuten pyhät kirjoitukset lupaavat, tuovat ”rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa”.13 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. 2. Nefi 9:18. 2. 3. Nefi 27:21. 3. MAP-lauluja, 17. 4. Encyclopedia of Mormonism, toim. Daniel H. Ludlow, 5 osaa, 1992, osa 3, s. 1249. 5. Gordon B. Hinckley, ”Älä himoitse”, Valkeus, helmikuu 1991, s. 4, 6. 6. ”A Model of Christian Charity,” julkaisussa Issues in American Protestantism, toim. Robert L. Ferm, 1969, s. 11. 7. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 46-47. 8. Morm. 8:37. 9. Ks. Wm. Grant Bangerter, ”Mitä merkitsee olla pyhä”, Valkeus, heinäkuu 1987, s. 8. 10. Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 565; ks. myös Carol B. Thomas, ”Uhraus-iankaikkinen sijoitus”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 77. 11. Ks. Alma 34:8-16. 12. Hymns, 39. 13. OL 59:23.