Valitkaa rakkaus, hyvä osa BONNIE D. PARKIN Apuyhdistyksen ylijohtaja Kehotan teitä, paitsi rakastamaan toisianne enemmän, rakastamaan toisianne paremmin. On ihanaa olla yhdessä Apuyhdistyksen sisarien kanssa, naisten, jotka ovat tehneet Herran palautetun evankeliumin mukaisia liittoja. Iästä, elämänvaiheesta tai olosuhteista riippumatta teitä jokaista tarvitaan, arvostetaan ja rakastetaan Apuyhdistyksessä. Kiitos siitä, mitä olette; kiitos kaikesta, mitä teette. Toimistoni seinällä on ihana maalaus Jeesuksesta Marian ja Martan kanssa.1 Joka päivä kun näen tämän taideteoksen, mieleeni tulevat meidän naisten haasteet. Sisar Hughes, sisar Pingree ja minä tunsimme innoitusta käyttää kertomusta Mariasta ja Martasta kokouksemme johtoaiheena. Herra opetti, että vain yksi on tarpeen: hyvän osan valitseminen.2 Siitä aiomme puhua tänä iltana, hyvän osan valitsemisesta. Martta asui pienessä Betanian kylässä, jossa hän otti [Jeesuksen] vieraakseen. Ja ”Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan”.3 Molemmat naiset rakastivat Herraa. Ja ”Jeesus rakasti Marttaa” ja Mariaa.4 Itse asiassa heidän suhteensa oli yleisen tavan vastainen, sillä siihen aikaan naiset eivät tavallisesti voineet keskustella evankeliumista miesten kanssa. Kerran Martta valmisti ruokaa ja oli Raamatun mukaan ”kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan”.5 Toisin sanoen hän oli stressaantunut! Maria sen sijaan ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan”,6 ja Martta oli yhä enemmän harmissaan siitä, ettei kukaan auttanut häntä. Kuulostaako tutulta? Arvelisitteko hänen ajatelleen: ”Miksi Maria istuu tuolla, kun minä hikoilen tässä lieden ääressä?” Niinpä Martta kääntyi Jeesuksen puoleen ja sanoi: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.”7 Herran lempeät sanat Martalle saattoivat yllättää hänet: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”8 Vapahtajan vastaus selvitti hätkähdyttävällä tavalla, mikä on tärkeintä. Hyvä osa ei tuona iltana Martan kodissa ollut keittiössä vaan Herran jalkojen juuressa. Ruoka voi odottaa. Marian tavoin minäkin haluan tyydyttää nälkäni ja kestitä itseäni juhlaaterialla Jeesuksen jalkojen juuressa samalla kun minun Martan tavoin täytyy jotenkin ehtiä täyttämään pesukone, huolehtia tehtävistäni työpaikalla ja tarjota miehelleni jotakin muuta syötävää kuin kylmää pitsaa. Minulla on 15 lastenlasta, joiden herkkää pikku henkeä ja päivittäisiä haasteita haluan ymmärtää paremmin, mutta minulla on myös jokseenkin vaativa kutsumustehtävä kirkossa! Minulla ei ole paljon aikaa. Kuten teidän kaikkien, minunkin on valittava. Me kaikki yritämme valita hyvän osan, jota ei voida ottaa meiltä, tasapainottaa elämässämme hengellisen ja ajallisen. Eikö olisikin helppoa, jos voisimme valita kotikäyntiopetuksen ja pankin ryöstämisen välillä? Mutta valintamme ovat usein vaikeampia. Meidän täytyy valita monista kelvollisista vaihtoehdoista. Maria ja Martta ovat te ja minä, heitä ovat kaikki sisaret Apuyhdistyksessä. Nämä kaksi rakastivat Herraa ja halusivat osoittaa sitä rakkautta. Tässä tapauksessa minusta tuntuu, että Maria ilmaisi rakkauttaan kuuntelemalla Herran sanoja, kun taas Martta ilmaisi omaa rakkauttaan palvelemalla Herraa. Martta teki mielestään oikein ja oli sitä mieltä, että hänen sisarensa olisi pitänyt auttaa häntä. En usko, että Herra olisi halunnut sanoa, että on olemassa vain marttoja ja marioita. Jeesus ei väheksynyt Martan huolehtimista vaan ohjasi hänen huomionsa muualle sanomalla: valitse hyvä osa. Ja mikä se on? Profeetta Lehi opetti, että meidän tulee turvautua suureen Välimieheen ja kuulla Hänen suuria käskyjään ja olla uskollisia Hänen sanoilleen ja valita iankaikkinen elämä ”hänen Pyhän Henkensä tahdon mukaisesti”.9 Se yksi asia, joka on tarpeen, on iankaikkisen elämän valitseminen. Me teemme valintoja joka päivä. Kun etsimme, kuuntelemme ja seuraamme Herraa, Hänen rakkautensa, puhtaan rakkauden, käsivarret ympäröivät meidät. Mormon opettaa meille, että ”aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja se kestää ikuisesti”,10 Kristuksen puhdas rakkaus. Tarkastelkaamme sitä. Mitä tämä lause tarkoittaa? Osittaisen vastauksen löydämme Joosuan kirjasta: ”Rakastakaa Herraa, Jumalaanne – – ja palvelkaa häntä koko sydämestänne ja sielustanne.”11 Me osoitamme rakastavamme Herraa palvelemalla ja osoittamalla kärsivällisyyttä, laupeutta ja ymmärtämystä toisiamme kohtaan. Eterin kirjassa opetetaan lisää Kristuksen puhtaasta rakkaudesta: Jeesus on ”rakastanut maailmaa, jopa niin että” Hän antoi henkensä ”maailman edestä, jotta” Hän ottaisi sen jälleen valmistaakseen ”sijan ihmislapsille”. ”Ja nyt minä tiedän, että tämä rakkaus, jota [Hänellä] on – – ihmislapsia kohtaan, on aitoa rakkautta.”12 Se on Herran rakkautta meitä kohtaan, mikä ilmenee Hänen palveluteoissaan, kärsivällisyydessään, laupeudessaan ja ymmärtämyksessään. ”Kristuksen puhdas rakkaus”13 ei ole ainoastaan meidän rakkauttamme Vapahtajaa kohtaan vaan myös Hänen rakkauttaan meitä jokaista kohtaan. Marian ja Martan kertomus kuvastaa myös sitä, kuinka rakkauden lahja voi vähetä. Martan avunpyyntöön sisältyi lausumaton mutta selvä tuomio: ”Minä olen oikeassa; hän on väärässä.” Tuomitsemmeko me toisiamme? Arvostelemmeko me toisiamme yksilöllisistä valinnoista ajatellen itse tietävämme paremmin, kun me itse asiassa vain harvoin ymmärrämme toisten ainutlaatuisia olosuhteita tai henkilökohtaista innoitusta? Olemmeko sanoneet milloinkaan: ”Hän on työssä kodin ulkopuolella” tai ”Hänen poikansa ei mennyt lähetystyöhön” tai ”Hän on liian vanha siihen tehtävään” tai ”Ei hän voi hoitaa sitä tehtävää – hän on naimaton”. Sellaiset tuomiot ja monet muut niiden kaltaiset vievät meiltä hyvän osan, tuon Kristuksen puhtaan rakkauden. Me kadotamme näkyvistämme hyvän osan myös verratessamme itseämme muihin. Hänen kampauksensa on sievempi, minun sääreni ovat paksummat, hänen lapsensa ovat lahjakkaampia tai hänen puutarhansa tuottaa enemmän – sisaret, tiedättehän, mitä kaikkea ajattelemme. Emme yksinkertaisesti voi tehdä niin. Emme saa sallia itsellemme riittämättömyyden tunteita keskittymällä siihen, mitä emme ole, sen sijasta, mitä olemme! Me olemme kaikki sisaria Apuyhdistyksessä. Me emme yksinkertaisesti voi arvostella, juoruilla tai tuomita ja samalla säilyttää Kristuksen puhtaan rakkauden. Ettekö kuulekin Herran suloisen kehotuksen: ”Martta, Martta – –”? Vanhin Marvin J. Ashton lausui kauniisti: ”Ehkäpä suurinta – – rakkautta on se, kun olemme ystävällisiä toisillemme, kun emme tuomitse tai luokittele ketään muuta, kun emme usko heti kaikkea kuulemaamme tai kun olemme hiljaa. – – Rakkaus on toisen erilaisuuksien, heikkouksien ja puutteiden hyväksymistä; kärsivällisyyttä sellaista ihmistä kohtaan, joka on pettänyt meidät, tai sitä, että yrittää olla loukkaantumatta, kun joku ei toimi sillä tavoin kuin olisimme toivoneet. – – Rakkaus on sitä, ettei suostu käyttämään toisen heikkouksia hyväkseen, ja halukkuutta antaa anteeksi sille, joka on loukannut meitä. – – Rakkaus on parhaan odottamista toisiltamme.”14 Osoittaessamme rakkautta opimme tuntemaan sisaren sydämen. Kun tunnemme sisaren sydämen, emme ole enää entisellämme. Emme tuomitse häntä. Me vain rakastamme häntä. Kehotan teitä, paitsi rakastamaan toisianne enemmän, rakastamaan toisianne paremmin. Kun teemme niin, tulemme tuntemaan varmuudella, että ”rakkaus ei koskaan katoa”.15 Rakastava asenne on yksi ensimmäisistä asioista, jotka unohdan, kuten Marttakin näyttää unohtaneen, kun käteni ovat täynnä työtä ja mieleni täynnä huolia. Entä te? Olen oppinut, että paras tapa saada rakkaus takaisin on vähentää kuormaani ja yksinkertaisesti rakastaa ja palvella Herraa. Kuinka voimme tehdä sen? Aloitamme jokaisen päivän polvistumalla rukoilemaan taivaallista Isäämme, kuuntelemme Hänen sanaansa tutkimalla pyhiä kirjoituksia päivittäin ja noudattamalla saamaamme opastusta. Kun muistamme rakastaa ja palvella ensin Kristusta, me muistamme rakastaa myös muita. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”16 Tämä on vastavuoroisen rakkauden kehä. Sisaret, ”rakkaus ei koskaan katoa”. Kun sain tämän kutsumustehtävän, toivoin koko sydämestäni, että minulla olisi riittävästi rakkautta rakastaa aidosti aivan jokaista sisarta kirkossa. Toivoin, että enentynyt rakkauteni auttaisi teitä tuntemaan Herran rakkauden omassa elämässänne. Rukoilin taivaallista Isääni koko sydämeni voimalla, että täyttyisin ”tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille.”17 Pyhäkoulunopettajamme ehdotti viime joulukuussa, että antaisimme Herralle kymmenysselvityksen aikaan henkilökohtaisen selonteon jonkin evankeliumin periaatteen tutkimisesta ja soveltamisesta. Sain voimakkaan tunteen, että minun tutkimiseni tulisi keskittyä rakkauteen. Tämä innoitus vahvistui sakramenttikokouksessa, ja tiesin saaneeni ohjeen Herralta. Ollessani kosketuksissa moniin teistä olen tuntenut voimakasta rakkautta teitä ja hyvyyttänne kohtaan. Tukenne on tehnyt minut nöyräksi. Haluni palvella teitä on syventynyt. Nämä ovat rakkauden tunteita; nämä ovat vastauksia rukouksiini; nämä kuuluvat kutsumustehtäväni suloisimpiin hetkiin. Minun on täytynyt edistyä jonkin verran, koska jotkut lapsistani kysyvät, miksi olen ollut viime aikoina niin mukava. Tulevassa joulukuussa voin antaa taivaalliselle Isälleni selvityksen pyrkimyksistäni ymmärtää ja osoittaa rakkautta. Samoin kuin Herra osoitti Marialle ja Martalle sen hyvän osan, jota ei oteta pois, samoin Hän osoittaa sen meillekin. Hän antaa meille rakkautta, tuota Kristuksen puhdasta rakkautta, sillä ”rakkaus ei koskaan katoa”. Rakkaat sisaret, vain yksi on tarpeen, seurata Häntä joka päivä. Valitkaa siksi Kristus, Herra. Päättäkää kestitä itseänne Hänen sanallaan. Päättäkää turvata Häneen, joka on ylhäällä. Päättäkää odottaa Hänen rakkauttaan. Päättäkää antaa Hänelle koko sydämenne. Valitkaa siis hyvä osa. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Walter Ranen maalaus Mary Heard His Word, Kirkon historia-ja taidemuseon luvalla. 2. Ks. Luuk. 10:42. 3. Ks. Luuk. 10:38-39, kursivointi lisätty. 4. Joh. 11:5. 5. Luuk. 10:40. 6. Luuk. 10:39. 7. Luuk. 10:40. 8. Luuk. 10:41-42. 9. 2. Nefi 2:28. 10. Moroni 7:47. 11. Joos. 22:5, kursivointi lisätty. 12. Eter 12:33-34, kursivointi lisätty. 13. Moroni 7:47. 14. Marvin J. Ashton, ”Kieli voi olla terävä miekka”, Valkeus, heinäkuu 1992, s. 19. 15. Moroni 7:46. 16. 1. Joh. 4:19. 17. Moroni 7:48, kursivointi lisätty.