Herra, minä uskon! Auta minua epäuskossani! PRESIDENTTI JAMES E. FAUST toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Voimia antava usko voi olla ylivertainen lohtu elämässä. Meidän kaikkien on löydettävä oma todistuksemme. Haluaisin tänä aamuna lausua nöyrän todistuksen niille, joilla on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jumalallista tehtävää koskevia henkilökohtaisia vaikeuksia ja epäilyksiä. Monet meistä ovat joskus kuin isä, joka pyysi Vapahtajaa parantamaan lapsensa, jossa oli ”mykkä henki”. Tuon lapsen isä huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”1 Kaikille niille, joilla on epäilyksiä ja kysymyksiä, on olemassa tapoja, joilla teitä voidaan auttaa epäuskossanne. Kun hyväksymme tai hylkäämme informaation etsiessämme valoa, totuutta ja tietoa, melkein jokaisella on – jossakin vaiheessa – henkilökohtaisia kysymyksiä. Se on osa oppimistapahtumaa. Voimia antava usko voi olla ylivertainen lohtu elämässä. Meidän kaikkien on löydettävä oma todistuksemme. Todistus saa alkunsa, kun tunnustaa uskon kautta Jeesuksen Kristuksen, tämän kirkon pään, sekä palautuksen profeetan Joseph Smithin jumalallisen tehtävän. Joseph Smithin palauttama evankeliumi on joko totta tai se ei ole totta. Saadaksemme kaikki luvatut siunaukset meidän täytyy hyväksyä evankeliumi uskoen siihen täydellisesti. Tavallisesti tätä varmaa uskoa ei kuitenkaan saada kerralla. Opimme hengellisesti rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle. Lontoon yliopiston luennoitsija Joseph Hamstead oli kertonut kirkosta ja sen nuoriin ja perheisiin liittyvistä ohjelmista tuon suurenmoisen yliopiston muille luennoitsijoille. Yksi heistä sanoi: ”Pidän tästä kaikesta, siitä miten toimitaan perheiden hyväksi jne. Jos vain voisit poistaa sen osan, jossa enkeli ilmestyi Joseph Smithille, voisin kuulua kirkkoosi.” Veli Ham-stead vastasi: ”Voi, mutta jos ottaa pois enkelin ilmestymisen profeetta Josephille, minä en voisi kuulua tähän kirkkoon, koska juuri se on sen perustus.”2 Kuten tuo professori Lontoon yliopistosta, monet ihmiset näkevät tämän kirkon selkeän ihmeellisyyden ja ovat vakuuttuneita sen suurenmoisista ansioista ja sisällöstä. He arvostavat sitä, mitä kirkko voi tehdä niille, jotka uskovat siihen. Heiltä puuttuu kuitenkin hengellinen vahvistus siitä, että Joseph Smith todella näki näyssä Isän ja Pojan ja että enkeli antoi Joseph Smithille levyt, joista Mormonin kirja käännettiin. Se, että tulee tuntemaan Jumalan, on tärkein hengellinen lahja, jonka kuka tahansa mies tai nainen voi saada. Joseph Smith sai tämän tiedon Jumalasta henkilökohtaisesti. Monta vuotta myöhemmin, pohtien yhä sen ja muiden elämässään tapahtuneiden asioiden vaikutusta, Joseph itse sanoi: ”En syytä ketään, joka ei usko elämäntarinaani. Ellen olisi kokenut sitä, mitä olen kokenut, en olisi uskonut sitä itsekään.”3 Joseph Smith-pojan seurassa ei ollut ketään pyhässä lehdossa Yhdysvaltain New Yorkin Palmyrassa, kun Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät. Kuitenkin niidenkin, jotka eivät usko niin tapahtuneen, voi olla vaikeata yrittää todistaa väitettään. Sen jälkeen on tapahtunut liian paljon, jotta voitaisiin kieltää, ettei sitä ole koskaan tapahtunutkaan. Ne teistä, jotka Raamatussa mainitun isän tavoin sanovat: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”, voitte saada vahvistuksen seuraamalla Mormonin kirjan neuvoa, joka antaa meille haasteen kysyä ”Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä” totuudesta, jonka voi saada vain uskomalla Kristukseen ja ilmoituksen kautta. Siinä on kuitenkin kaksi välttämätöntä osaa. On kysyttävä ”vilpittömin sydämin, vakain aikein” ja sitten Jumala ”ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.”4 Mormonin kirjan ohella on vahvoja todisteita, jotka tukevat Joseph Smithin väitteitä. Ensinnäkin ne kolme silminnäkijää ja kahdeksan silminnäkijää, jotka pitivät levyjä käsissään ja näkivät kaiverrukset, todistivat, että Mormonin kirja on käännetty Jumalan voimalla. Joseph Smithin perheenjäsenet, jotka tunsivat hänet parhaiten, hyväksyivät hänen sanomansa ja uskoivat siihen. Siihen uskovien joukossa olivat hänen vanhempansa, hänen veljensä ja sisarensa sekä setänsä John Smith. Hänen vanhempi veljensä Hyrum osoitti täydellisen uskonsa Josephin työhön antamalla henkensä Josephin rinnalla. Nämä luotettavat todistajat vahvistavat kaikki profeetan todistuksen. Joseph Smithin läheisimmät toverit olivat ehdottomia uskossaan hänen jumalalliseen tehtäväänsä. Kaksi heistä, Willard Richards ja John Taylor, olivat Josephin ja Hyrumin seurassa näiden kuollessa. Joseph kysyi Willard Richardsilta, olisiko tämä valmis lähtemään heidän kanssaan. Willard sanoi yksiselitteisesti: ”Veli Joseph, sinä et pyytänyt minua tulemaan joen toiselle puolelle kanssasi – et pyytänyt minua tulemaan Carthageen – et pyytänyt minua tulemaan vankilaan kanssasi-ja luuletko, että hylkäisin sinut nyt? Minä sanon, mitä aion tehdä; jos sinut tuomitaan hirtettäväksi maanpetoksesta, minä menen hirteen sinun sijastasi, ja sinä olet vapaa mies.”5 John Taylor todisti: ”Joseph Smith, Herran profeetta ja näkijä, on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen, joka koskaan on siinä elänyt – paitsi ainoastaan Jeesus.”6 Käytännöllinen Brigham Young sanoi: ”Mieleni tekee huutaa ”hallelujaa” aina kun ajattelen, että tunsin profeetta Joseph Smithin, jonka Herra kutsui ja asetti ja jolle Hän antoi avaimet ja valtuuden perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle ja pitää siitä huolta.”7 Mielestäni näitä vahvoja, älykkäitä miehiä ei olisi voitu huijata. Minusta on myös sangen vakuuttavaa, ettei yksikään toinen uskonto väitä omistavansa avaimia perhesuhteiden sitomiseksi yhteen iankaikkisuudeksi. Presidentti Hinckley on sanonut: ”Jokainen temppeli, olipa se suuri tai pieni, vanha tai uusi, on ilmaus todistuksestamme siitä, että elämä haudan tuolla puolen on jotain yhtä todellista ja varmaa kuin kuolevaisuus.”8 Niillä, jotka rakastavat perhettään, on pakottava syy saada osakseen ihmeellinen siunaus tulla sinetöidyksi yhteen iankaikkisuudeksi Jumalan temppeleissä. Kaikille isovanhemmille, vanhemmille, aviomiehille, vaimoille, lapsille ja lastenlapsille tämä sinetöimisvoima ja-valtuus on kaiken kruunaava periaate, huippukohta profeetta Joseph Smithin kautta tapahtuneessa kaiken ”kohdalleen”9 palauttamisessa. Sine-töimiset sitovat iankaikkisesti yhteen. Tämä siunaus voidaan ulottaa tällä hetkellä eläviin sekä sijaisten avulla myös kuolleisiin, sitoen perheet yh-teen iankaikkisuudeksi.10 Toinen voimallinen todistus tämän pyhän työn jumalallisuudesta on tämän kirkon merkittävä kasvu ja voima kaikkialla maailmassa. Se on ainutlaatuinen instituutio. Ei ole oikeastaan mitään muuta sen veroista. Kuten Gamaliel järkeili Pietarin ja varhaisten apostolien todistaessa Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta: ”Jos tämä – – hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan.”11 Tämä kaikki on totta – jokaisella ihmisellä täytyy kuitenkin olla Pyhän Hengen voimasta saatu hengellinen vahvistus, joka on voimallisempi kuin kaikki aistit yhteensä. Niille, jotka sanovat: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”, ehdotan, että katsotte ”eteenpäin uskon silmin”.12 Niille, jotka tekevät niin, Herra on luvannut: ”Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.”13 Siihen, että heidän uskonsa liekki lepattaa ja sammuu, ihmiset antavat seuraavanlaisia syitä: inhimilliset heikkoudet ja muiden vajavuudet; jokin asia kirkon historiassa, jota he eivät ymmärrä; kasvusta ja jatkuvasta ilmoituksesta johtuvat menettelytapojen muutokset; välinpitämättömyys tai rikkomus. Herra sanoi kerran olevansa ”mieltynyt” Joseph Wakefieldiin.14 Wakefield oli luotettava ja uskollinen ja opetti sadoille Joseph Smithin profeetallista työtä. Mutta vuosien 1833-1834 aikana hän sai vaikutteita joiltakin Kirtlandin toisinajattelevilta. Hän oli kerran Joseph Smithin kotona. Joseph tuli huoneesta, jossa hän oli ollut kääntämässä Jumalan sanaa, ja alkoi heti leikkiä lasten kanssa. ”Se sai veli Wakefieldin vakuuttuneeksi, ettei [Joseph] ollut Jumalan mies ja että työ oli sen tähden valheellista.”15 Aikanaan Joseph Wakefield luopui, hänet erotettiin kirkosta ja hän alkoi vainota kirkkoa ja pyhiä. Eräs epäaktiivinen jäsen yllättyi huomatessaan, ettei hän ollutkaan kääntynyt kirkkoon, kun hänen poikansa lähti lähetystyöhön. Kun nainen vertasi itseään muihin, joiden vaikuttavia kääntymiskertomuksia hän oli kuullut, hän kysyi itseltään: ”Miksi nuo ihmiset ovat kokeneet niin voimallisen kääntymyksen, vaikka minä, jolla on pioneeritausta, en ole kokenut kääntymystä?” Hän alkoi lukea Mormonin kirjaa, vaikka hän epäilikin sen tärkeyttä ja piti sitä tylsänä. Sitten eräs ystävä antoi hänelle haasteen. Hän sanoi: ”Sanot uskovasi rukouk-seen. No, rukoile sen puolesta.” Hän teki niin ja rukoiltuaan hän alkoi lukea Mormonin kirjaa uudestaan. Se ei enää ollut tylsä. Mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hän ihastui siihen ja ajatteli: ”Joseph Smith ei olisi voinut kirjoittaa sitä – nämä sanat ovat Jumalalta!” Hän luki kirjan loppuun ja mietti, kuinka Jumala kertoisi hänelle sen olevan totta. Hän sanoi: ”Vahva, kaunis ja riemullinen voima kulki koko kehoni läpi. – – Tiesin, että Jeesus nousi kuolleista, – – että Joseph Smith oli profeetta, joka näki Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Tiesin, että hän käänsi muinaiset aikakirjat ihmeellisesti Jumalan avulla. Tiesin, että Joseph Smith sai ilmoituksia Jumalalta.” Se muutti hänen elämänsä, koska nyt hänkin oli käännynnäinen!16 Niille, joiden usko on haalistunut, syyt siihen voivat tuntua heistä todellisilta, mutta nuo syyt eivät muuta sen totuudellisuutta, minkä Joseph Smith palautti. Profeetta Joseph Smith sanoi: ”En koskaan sanonut teille olevani täydellinen – mutta opettamissani ilmoituksissa ei ole virheitä.”17 Tosi periaatteita tai oppia kohtaan ei voi menestyksellä hyökätä, sillä ne ovat iankaikkisia. Profeetta Joseph Smithin kautta tulleet ilmoitukset ovat yhä oikeita! On väärin antaa häiritsevien tekijöiden, loukkausten tai hyökkäysten sortaa uskomme rakennusta. Meillä voi olla varma todistus siitä, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja ihmiskunnan Lunastaja, ja että Joseph Smith oli profeetta, jolle annettiin tehtäväksi palauttaa kirkko meidän aikanamme, vaikka meillä ei olisikaan täydellistä ymmärrystä kaikista evankeliumin periaatteista. Kun nostatte kepin maasta, te nostatte sen kummankin pään. Evankeliumin laita on samoin. Kirkon jäseninä meidän täytyy tunnustaa se kokonaisuudessaan. Rajallinenkin hengellinen vakuutus joistakin evankeliumin osaalueista on siunaus, ja ajan myötä toiset osa-alueet, joiden suhteen olette epävarmoja, voivat tulla sellaisiksi uskon ja kuuliaisuuden kautta. Suositun ja vanhurskaan välinen kuilu on levenemässä. Kuten Jesaja profetoi, nykyään monet ”sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi”.18 Jumalan profeettojen ilmoitukset eivät ole kuin kahvilan antimia, joista voimme valita toisia ja jättää toiset valitsematta. Olemme suuressa velassa profeetta Joseph Smithille niistä suurenmoisista ilmoituksista, jotka tulivat hänen kauttaan. Kukaan ei vedä vertoja hänelle hengellisen tiedon palauttajana.19 Joseph Smithille maaliskuussa 1893 annettu ilmoitus on täyttynyt: ”Maan ääret tulevat kysymään nimeäsi, ja hullut tulevat pilkkaamaan sinua, ja helvetti tulee raivoamaan sinua vastaan; kun taas puhdassydämiset ja viisaat ja jalot ja hyveelliset etsivät alati neuvoa ja valtuutta ja siunauksia sinun kätesi alla.”20 Niitä, jotka uskovat mutta haluavat vahvistusta uskolleen, kannustan kulkemaan uskossa ja luottamaan Jumalaan. Hengellinen tieto edellyttää aina uskon harjoittamista. Saamme todistuksen evankeliumin periaatteista yrittämällä kuuliaisesti elää niiden mukaisesti. Vapahtaja on sanonut: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä”.21 Todistus rukouksen toimimisesta saadaan nöyrän ja vilpittömän rukouksen kautta. Todistus kymmenyksistä saadaan maksamalla kymmenykset. Älkää antako oman epäilyksenne erottaa teitä jumalallisesta tiedon lähteestä. Kulkekaa voimallisesti eteenpäin etsien nöyrästi iankaikkista valoa, niin epäuskonne tulee katoamaan. Todistan, että jos jatkatte hengellisen valon, totuuden ja tiedon määrätietoista etsimistä ja tunnustamista, saatte sen varmasti. Kun kuljette eteenpäin uskossa, huomaatte uskonne lisääntyvän. Kuten hyvä siemen, se paisuu rinnassanne, jos epäuskonne ei heitä sitä pois.22 Uskon, että jokaisen ihmisen henkilökohtainen todistus Jeesuksesta Kristuksesta tulee hengellisenä lahjana. Kukaan ei voi menestyksellisesti vastustaa tai haastaa sitä, koska se on niin henkilökohtainen lahja sille, jolle se on annettu. Siitä tulee kuin jatkuvasti latautuva hengellinen voimanlähde, joka pitää hengellisen valomme palamassa osoittaen meille tien iankaikkiseen onneen. Mutta todistan, että se voi olla enemmän-paljon, paljon enemmän. Tekemällä ”Jumalamme kanssa liiton, että teemme hänen tahtonsa ja olemme kuuliaisia hänen käskyilleen kaikessa, mitä hän meidän käskee tehdä, kaikkina loppuina elinpäivinämme”, meidän sydämemme ”on muuttunut uskon kautta [Kristuksen nimeen]”. Näin me voimme olla ”syntyneet hänestä – – ja [olemme tulleet] hänen pojiksensa ja tyttäriksensä.”23 Minulla on varma tieto tästä, ja julistan sen Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Mark. 9:22, 24. 2. Yksityiskirje. 3. Robert L. Millet, ”Joseph Smith profeettojen joukossa”, Valkeus, kesäkuu 1994, s. 27. 4. Moroni 10:4-5, kursivointi lisätty. 5. Howard W. Hunter, ”Huhtikuun kuudes 1830”, Valkeus, heinäkuu 1991, s. 61. 6. OL 135:3. 7. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 98; ks. myös James E. Faust, ”Joseph Smith ja Mormonin Kirja”, Valkeus, helmikuu 1996, s. 8-9. 8. Gordon B. Hinckley, ”Tämä rauhaisa Jumalan huone”, Valkeus, heinäkuu 1993, s. 72. 9. Ap. t. 3:21. 10. Ks. OL 110:15-16. 11. Ap. t. 5:38-39. 12. Alma 5:15. 13. OL 8:2. 14. OL 50:37. 15. George A. Smith julkaisussa Journal of Discourses, osa 7, s. 112. 16. Grace Jorgensen, ”Every Member a Convert,” Ensign, huhtikuu 1980, s. 70. 17. Dallin H. Oaks, ”Joseph, ihminen ja profeetta”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 73. 18. Jes. 5:20. 19. Ks. OL 135:3. 20. OL 122:1-2. 21. Joh. 7:17. 22. Ks. Alma 32:28. 23. Moosia 5:5, 7.