Hengellisiä hirmumyrskyjä Vanhin David R. Stone seitsemänkymmenen koorumista Tähystäjämme tornissa tunnetaan apostoleina ja profeettoina. He ovat meidän hengelliset silmämme taivaalla. Eräänä sunnuntaiaamuna yli vuosi sitten heräsimme kauniiseen päivään Santo Domingossa Dominikaanisessa tasavallassa. Karibianmeren aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön. Ilmassa tuntui lempeä tuulenhenkäys, joka sai puiden lehdet tuskin värisemään; oli lämmintä, rauhallista ja hiljaista. Mutta tuona päivänä kaukana merellä fyysisten aistiemme ulottumattomissa kuolemaa tuova tuhovoima oli tulossa meitä kohti leppymättömänä ja vastustamattomana. Hirmumyrskykeskus, jonka tehtävänä oli jäljittää ja ennustaa hirmumyrsky Georgesin kulkureittiä, päivitti jatkuvasti tietoja Internetissä. Tuon aamun rauhallisessa ja levollisessa hiljaisuudessa näin, että taivaalla näkevien satelliittien silmien mukaan myrskyn ennustettu kulkureitti suuntasi nuolen tavoin kohti Santo Domingon sydäntä. Kahden vuorokauden sisällä myrsky iski saarelle ankaralla ja mielettömällä raivollaan jättäen jälkeensä tuhoa, lohduttomuutta ja kuolemaa. Luonnon raaka alkuvoima oli hämmästyttävä. Ollessamme talomme sisällä suhteellisen turvassa me näimme puita, jotka vuoron perään ujeltavana ja ulvovana ja karjuvana käyneen tuulen voima oli taivuttanut kaksin kerroin. Tuon tuulen ankara voima ajoi sadetta sisään taloon ikkunakehysten ympäriltä, ja ulkona kadulla miltei metrin syvyisenä tulvinut vesivirta, jonka voimakas sade oli aiheuttanut, saavutti lopulta suurimman korkeutensa ja alkoi laantua, kun se oli enää vain parin senttimetrin päässä siitä, että se olisi tullut sisään taloomme. Asuinalueellamme raivokas tuuli oli joko irrottanut juuriltaan tai halkaissut suurimman osan puista. Puita, oksia, sähkölinjoja ja puhelinpylväitä oli maassa joka puolella kaupunkia. Kadut olivat tukossa, liikenne oli vaivalloista ja sähkö oli poikki yli viikon ajan. Vaikka tuho oli suuri, se olisi ollut paljon suurempi ilman niiden varoituksia, jotka jäljittävät ja ennustavat sekä neuvovat ihmisiä varautumaan. Käytännöllisesti katsoen kaikki, jotka olivat valmistautuneet riittävästi, selvisivät hirmumyrskystä suhteellisen vahingoittumattomina. Olen kiitollinen niille miehille ja naisille, jotka uhraavat aikaansa ja kiinnittävät huomionsa näiden myrskyjen jäljittämiseen ja seuraamiseen. Heidän oikea-aikaiset varoituksensa ja neuvonsa pelastavat henkiä ja suojelevat ihmisiä. Ne, jotka jättävät varoitukset huomiotta, maksavat hinnan tietoisesta laiminlyönnistään kuunnella noita vartijoita, joiden tehtävänä on vartioida ja varoittaa ja pelastaa. Niin suuret kuin näiden fyysisen voiman aiheuttamien pelottavien ilmiöiden mukanaan tuomat vahingot, tuho ja kuolema voivatkin olla, vieläkin suurempia vahinkoja ihmisten elämässä aiheuttavat hengelliset hirmumyrskyt. Nämä raivokkaat voimat aiheuttavat usein paljon tuhoisampia vahinkoja kuin fyysiset pyörremyrskyt, koska ne tuhoavat meidän sielumme ja riistävät meiltä meidän iankaikkisen näkökulmamme ja toivomme. Kun fyysinen myrsky on ohi, me voimme alkaa panna elämämme ja talomme taas järjestykseen. Mutta jotkin hengelliset hirmumyrskyt vievät meidät mukanaan kaaokseen, jossa meitä ympäröivät ja vangitsevat voimakkaiden ja raunioittavien vaikutusten kahleet, joiden seurauksia voimme tuolla hetkellä havaita vain hämärästi. Kieppuvien pyörremyrskyjen tavoin hengelliset hirmumyrskyt voivat jäädä käytännöllisesti katsoen huomaamatta kunnes ne ovat melkein päällämme, ja nekin voivat iskeä ankaralla ja mielettömällä raivollaan. Me asetamme itsemme näiden hengellisten hirmumyrskyjen kulkureitille, kun me antaudumme vihaan, alkoholiin ja pahoinpitelyyn, hekumaan ja irstailuun, irtosuhteisiin ja pornografiaan, huumeisiin, ylpeyteen, ahneuteen, väkivaltaan, kateuteen ja valheisiin ­ luettelo on pitkä. Kenties jonkin aikaa elämä tuntuu jatkuvan entisellään, ja tuona levollisena aikana ei näy merkkejäkään tulevasta tuomiosta; ja sitten yhtäkkiä olemme niiden saatanallisen voiman otteessa ja ne raunioittavat elämämme tuoden ahdistusta ja tuskaa, masennusta, epätoivoa ja tuhoa. Liian usein ne tuovat myös surua, murhetta, kärsimystä ja sydämen tuskaa rakkaillemme. Niiden aiheuttaman tuhon jälkivaikutus on, että usein on vaikeampaa palauttaa hengellisesti järkkynyt sielu entiselleen kuin on rakentaa raunioitunut kaupunki uudelleen. Nyky-yhteiskunnassa on liikkeellä pahansuopuuden, vahingonilon ja pahuuden pyörretuulia, eivätkä ne säästä niitä, jotka kulkevat niiden poluille. Mutta meillä on myös hengellisten pyörremyrskyjen varoittajia, joiden tehtävänä on vartioida ja varoittaa auttaen meitä välttämään hengellisiä vahinkoja, tuhoa ja jopa kuoleman. Tähystäjämme tornissa tunnetaan apostoleina ja profeettoina. He ovat meidän hengelliset silmämme taivaalla, ja innoituksen, oivalluksen ja puhtaan älyn ansiosta he tietävät sen reitin, jota nämä myrskyt mahdollisesti kulkevat. He nostavat jatkuvasti varoituksen äänensä kertoakseen meille, millaisia murheellisia seurauksia tulee tahallisesta ja mielettömästä käskyjen rikkomisesta. Jos tietoisesti jätämme heidän varoituksensa huomiotta, kerjäämme kurjuutta, murhetta ja turmiota. Kun seuraamme heitä, seuraamme Herran valittuja palvelijoita rauhan ja ylläkylläisyyden hengellisille laitumille. Tältä puhujakorokkeelta he ovat neuvoneet meitä yhteiskuntamme ja sivistyksemme pyörremyrskyistä. He ovat varoittaneet meitä monia muotoja ja valepukuja käyttävästä pahuudesta ja pyytäneet meitä kerta toisensa jälkeen palaamaan Herran teille. Joskus on aikoja, jolloin me emme ehkä halua kuunnella heidän sanojaan. On aikoja, jolloin saatamme kieltäytyä uskomasta, että hirmumyrsky on tulossa; mutta se tulee ajallaan, sillä ne, jotka kylvävät tuulta, niittävät myrskyä (ks. Hoos. 8:7). Herra tiesi tämän, eikä pyhissä kirjoituksissa kenties ole riipaisevampaa hetkeä kuin se, jolloin Herra Jerusalemia katsellen sanoo kaivaten, rakastaen ja surren: "Jerusalem, Jerusalem! ­ ­ Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla." (Luuk. 13:34.) Hänen evankeliumissaan on rauha ja levollisuus, lohdutus ja turva. Jos vain kuuntelemme niitä, joiden tehtävänä on vartioida ja varoittaa, jos otamme varteen itse Mestarin sanat, niin meidän hengellinen talomme on seisova lujana ja voimme antaa sateiden tulla, tulvaveden virrata ja myrskytuulen piestä taloamme, koska olemme rakentaneet tuolle kallioperustalle (ks. Matt. 7:24­25). Herra on sanonut: "Ja varoituksen ääni on kuuluva kaikelle kansalle, minun opetuslasteni suusta, jotka minä olen valinnut näinä viimeisinä päivinä" (LK 1:4). Hän on sanonut myös: "Olipa se sitten puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoitteni äänellä" (LK 1:38). Todistan, että taivaassa on Jumala, taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan Luoja. Todistan, että Hänellä on suunnitelma meitä Hänen lapsiaan varten. Todistan, että tuon suunnitelman täyttämiseksi Hänen Poikansa Jeesus Kristus tuli maan päälle ottaakseen päälleen maailman synnit ja tehdäkseen meille mahdolliseksi vapautua synnin ja pahuuden kauhistuttavista seurauksista. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, ja aivan kuten Jerusaleminkin kohdalla, Hänen käsivartensa ovat ojentuneina meitä kohti. Hän on meidän kilpemme ja turvamme, ja meillä voi olla rauha keskellä myrskyä ja turvapaikka raivoavalta tuulelta. Kuunnelkaamme aina niitä, joiden tehtävänä on vartioida ja varoittaa, nähdä ja pelastaa. Kulkekaamme Herran teitä ja pysykäämme rauhan poluilla. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.