Vanhin H. Bruce Stucki
seitsemänkymmenen koorumista
Kun Hän ilmaisee meille, puhuen nyt elävän profeettamme kautta, että meidän täytyy tehdä enemmän silloin meidän täytyy astua esiin ja sanoa: "Tässä olen, lähetä minut!"
Haluaisin kertoa teille pienestä linnusta, joka makasi pysäköintipaikan kiveyksellä. Yön aikana myrskytuulet olivat puhaltaneet sen pois pesästään. Koska se oli kuoriutunut ilmeisesti vain muutamaa päivää aiemmin, sillä oli vain vähän höyheniä, mutta niitä oli tarpeeksi, että saattoi nähdä sen olevan vain tavallinen varpunen.
Kun pieni varpunen makasi siinä odottaen mitä tuleman pitää, eräs nuori nainen kävellessään pysäköintipaikalla seisoneelle autolleen huomasi sen ja nosti sen ylös. Tuntien myötätuntoa avutonta pikkulintua kohtaan hän vei sen kotiin pitääkseen siitä huolta. Hän valmisti sille pesän koriin, johon hän laittoi pehmeää talouspaperia, jonka hän vaihtoi usein pitääkseen pikkulinnun vuoteen puhtaana ja mukavana.
Tyttö ruokki sitä joka päivä useaan otteeseen ja näki sen saavan voimia, ja muutaman päivän kuluttua se avasi silmänsä ja saattoi nähdä ensimmäistä kertaa. Se näki tytön, joka ruokki sitä, ja perheen, joka asui talossa. Se kuuli ja tottui ympärillään oleviin ääniin eikä pelännyt niitä.
Kun päivät kuluivat, lintu kykeni hyppelemään ympäriinsä ja se otettiin pois korista ja pantiin puhtaaseen lintuhäkkiin.
Lintu luotti tyttöön ja perheeseen, ja kun se halusi ruokaa, se sirkutti ja räpytteli kasvavia siipiään kiivaasti, ja kun häkin ovi avattiin, se hypähti ulos tytön kädelle ja istui siinä kärsivällisesti, kun tyttö ruokki sitä.
Kun tyttö käveli ympäriinsä talossa ja silloinkin kun hän meni ulos, linnulla oli tapana istua hänen kädellään. Auttaakseen sitä tottumaan ulkomaailmaan, jossa sen pitäisi pian elää, tyttö vei sen ulos nurmikolle, jossa hän sisarensa kanssa istui puun alla juttelemassa sillä aikaa kun lintu katseli ja tarkkaili kaikkea ympärillään olevaa.
Tuli aika, jolloin tyttö ja hänen sisarensa lähtivät tyttöleirille, ja lintu lähti heidän mukaansa ja vietti viikon Cedarvuorilla tyttöjen kanssa. Siellä ollessaan se yritti lentää ensimmäistä kertaa, lentäen tytön kädeltä läheisen puun alaoksille.
Lintu oli iloinen päästessään takaisin tutulle kädelle ja tytön rakkauden turvaan, ja vaikka se opetteli lentämään, se ei karannut. Kun tyttöleiri päättyi, lintu palasi kotiin tyttöjen kanssa ja jatkoi lentotuntejaan.
Ymmärtäen, että linnun täytyi pian liittyä kaltaistensa seuraan, tyttö vei sen ulos etupihan nurmikolle ja kannusti sitä lentämään pois. Se lensi nurmikon yli pieneen mäntyyn, jossa se istui katsellen ympärilleen. Tyttö jätti sen sinne ajatellen, että se liittyisi nyt muiden lintujen seuraan, ja palasi kotiin.
Pian ulkoa talon edustalta kuului sirkutusta, ja kun tyttö meni katsomaan, mitä lintu sirkutti, se lensi puusta ja laskeutui takaisin tytön kädelle, ja hän ruokki sitä.
Ensimmäisten öiden aikana linnulla oli tapana tulla takaisin talon luo ja haluta sisään perheen pariin yöksi. Pian kuitenkin se alkoi jäädä ulos uusien ystäviensä seuraan, jotka asuivat talon lähellä olevissa puissa. Kun tyttö meni ulos ja vihelsi, lintu vastasi ja palasi laskeutuen tytön kädelle, ja tyttäreni Trinilee ruokki sitä.
Tuo pieni lintu ja tyttäreni opettivat minulle jotain suurenmoista uskosta ja luottamuksesta. Vaikka varpunen oli kooltaan vain murto-osan ihmisystävänsä koosta ja vaikka se voisi olla suuressa hengenvaarassa ihmisten keskuudessa, se luotti tyttöön ja uskoi, ettei sitä vahingoitettaisi ja että tyttö ruokkisi sitä ja se vastasi tytön kutsuun.
Oletteko koskaan, veljet, ihmetelleet uskoamme? Onko meillä tuollainen luottamus ja usko Herraan? Vastaammeko me Hänen kutsuunsa palvella ja olla Hänen ruokittavanaan?
Meidän tulee pyrkiä pääsemään Hänen kasvojensa eteen ja vastaamaan Hänen kutsuunsa, mutta monelta meistä puuttuu uskoa ja luottamusta tulla Herran luo Hänen kutsuessaan. Hän kutsuu meitä nyt olemaan uskollisia ja luottamaan Häneen, jotta Hän voisi ruokkia meitä.
"Ja Kristus on sanonut: Jos te uskotte minuun, teillä on valta tehdä kaikkea, mikä minulle on otollista" (Moro. 7:33).
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19).
Kaikkien kansakuntien ja kaikkien ihmisten keskuudessa on tehtävänä kiireellinen ja tärkeä työ. On monia suurenmoisia nuoria miehiä ja naisia, ikääntyneitä sisaria ja aviopareja, jotka on kutsuttu palvelemaan ja jotka ovat vastanneet kutsuun ja jotka palvelevat uskollisina Herraa lähetystyössä.
On suuri tarve saada paljon enemmän lähetyssaarnaajia, myös aviopareja, kuten presidentti Hinckley sanoi satelliittilähetyksessä 21. helmikuuta 1999 pitämässä puheessaan: "Yhteisvoimin, käsittäen sen velvollisuuden, joka lankeaa jokaiselle meistä kirkon jäsenenä, ja rukoillen vilpittömästi apua Herralta, me voisimme kaksinkertaistaa [käännynnäiskasteiden] luvun" ("Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita", Liahona, heinäkuu 1999, s. 119).
"Sillä katso, vainio on jo valjennut leikattavaksi, ja katso, se, joka sivaltaa sirpillään kaikella voimallansa, kokoaa varastoon, niin ettei hän huku, vaan saattaa pelastuksen sielullensa" (LK 4:4).
Tällä hetkellä meidän tehtävänämme ei ole mitään muuta työtä, joka olisi tärkeämpi tai jossa olisi suurempi ilo ja palkinto.
Vapahtaja sanoi profeetta Joseph Smithin kautta John Whitmerille: "Ja nyt, katso, minä sanon sinulle, että suuriarvoisinta sinulle on parannuksen julistaminen tälle kansalle, jotta johdattaisit sieluja minun tyköni ja jotta yhdessä heidän kanssaan saisit levätä minun Isäni valtakunnassa. Amen." (LK 15:6.)
Veljet, minä uskon taivaalliseen Isäämme ja luotan Häneen, ja kun Hän ilmaisee meille, puhuen nyt elävän profeettamme kautta, että meidän täytyy tehdä enemmän ja että useampien meistä täytyy olla mukana työssä tuoda sieluja Kristuksen luo, silloin meidän täytyy astua esiin ja sanoa: "Tässä olen, lähetä minut!" (Jes. 6:8.)
Lainaan erästä lempilauluani:
"Te pojat Jumalan, te saitte pappeuden.
Nyt viemään lähtekää jo sanaa pelastuksen."
("Te pojat Jumalan", MAP-lauluja, 195.)
Ja heidän kasteensa jälkeen meidän täytyy kulkea heidän kanssaan polkua korotukseen, tukien heitä, kunnes heillä on vahva perustus ja todistus, joka kantaa heitä läpi aikojen iankaikkiseen elämään.
Rakastan vilpittömästi taivaallista Isääni ja Vapahtajaamme, Herraa Jeesusta Kristusta, ja olen kiitollinen monista siunauksista ja mahdollisuuksista, joita He ovat antaneet minulle. Rukoilen koko sydämestäni ja sielustani, että voisin olla niiden suunnitelmien mittainen, joita Heillä on minun varalleni, olivatpa nuo suunnitelmat millaiset tahansa.
Rukoilen, että me kaikki osoittaisimme samanlaista uskoa ja luottamusta Herraan kuin pieni varpunen osoitti tytärtäni kohtaan ja vastaisimme Herran kutsuun.
Rukoilen, että me todellakin teemme kaikki sen yhdessä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Edellinen
