Miksi me teemme joitakin asioita, niin kuin teemme Presidentti Gordon B. Hinckley Tämä työ ei ole huoletonta vaan se vaatii ponnisteluja, jopa uhrauksia. Me kuljemme edelleen polkua, jonka Herra on viitoittanut meille. Veljet, minä kiitän teitä, missä tahansa olettekin. Kuten tavallista, tabernaakkeli on tänä iltana ääriään myöten täynnä. Ensi keväänä voimme saada kaikki halukkaat istumaan yhdessä näissä suurenmoisissa lauantai-illan pappeuden kokoontumisissa, ja mikä siunaus se tuleekaan olemaan. Haluaisin puhua muutaman minuutin tämän kokouksen lopuksi siitä, miksi me teemme joitakin asioita, niin kuin teemme. Tiedän kyllä, että tämä on melko omituiselta kuulostava aihe, mutta tämä on ainoa kokous, jossa voimme keskustella kirkon menettelytavoista ja kirkon harjoittamasta liiketoiminnasta. Rukoilen Pyhän Hengen ohjausta. Kirkko on hengellinen organisaatio. Se on hyväntekeväisyyttä harjoittava järjestö. Se on kiinnostunut ensisijaisesti Herran Jeesuksen Kristuksen palvelemisesta. Meidän suuri tehtävämme on todistaa, että Hän todella elää. Meidän ei pidä olla tekemisissä minkään sellaisen kanssa, joka ei ole sopusoinnussa tämän päätehtävän kanssa. Meidän tulee olla tekemisissä kaiken sellaisen kanssa, joka on sopusoinnussa sen kanssa. Me teemme nykyään paljon asioita, jotka eivät päältä katsoen näytä liittyvän tähän kaiken kattavaan malliin. Aion puhua parista kolmesta tähän liittyvästä asiasta. Näiden joukossa on Brigham Youngin yliopiston toiminta. Ihmiset kysyvät, miksi me pidämme yllä niin suurta ja kalliiksi käyvää laitosta, jonka tehtävänä on pohjimmiltaan antaa maallista koulutusta. Kysymys on aiheellinen. Tällä ylläpitämisellä on opillinen perusta. Herra on säätänyt ilmoituksessa: "Opettakaa ahkerasti, ja minun armoni on pysyvä teissä, niin että teille tullaan tarkemmin opettamaan evankeliumin perusoppi, periaate, oppi ja laki, kaikki, mikä kuuluu Jumalan valtakuntaan ja minkä ymmärtäminen on teille tarpeen; siitä, mikä on taivaassa ja maan päällä ja maan alla; siitä mikä on ollut, siitä mikä on, siitä mitä pian tapahtuman pitää; siitä mikä on kotimaassa, siitä mikä on muissa maissa, kansojen sodista ja sekasorrosta ja tuomioista, jotka käyvät yli maan, sekä tietoa maista ja valtakunnista; niin että te olisitte kaikessa valmiit, kun minä jälleen lähetän teidät tuottamaan kunniaa kutsumukselle, johon minä olen teidät kutsunut, ja palvelustehtävälle, jonka minä olen teille antanut" (LK 88:78­80). On ilmiselvää, että meidän täytyy oppia hengellisten asioiden lisäksi myös maallisia asioita. Kirkossa on perinne, joka liittyy näihin asioihin. Kirtlandissa pidettiin profeettain koulua. Nauvoossa käytettiin seitsenkymmenten kokoustaloa koulutustarkoituksiin. Nauvoossa suunniteltiin yliopistoa. Kun pyhät saapuivat näihin läntisiin laaksoihin, perustettiin akatemioita nuorten kouluttamiseksi. Meidän pioneeriesivanhempamme perustivat Utahin yliopiston vuonna 1850. Brigham Youngin yliopisto tuli mukaan myöhemmin, mutta se on ollut pitkäikäisempi kuin useimmat kirkon oppilaitokset. Se on kasvanut, ja nykyisin siellä on yli 27 000 opiskelijaa. Se on suuri joukko opiskelijoita, mutta se on vain pieni murto-osa kirkon nuorista, jotka ovat kelvollisia saamaan yliopistokoulutuksen. Meillä on tilaa vain suhteellisen harvoille. Ellemme voi antaa sitä kaikille, miksi meidän pitäisi antaa sitä kenellekään? Vastaus on, että ellemme voi antaa sitä kaikille, antakaamme sitä kaikille, joille voimme. Niiden opiskelijoiden määrä, jotka voivat opiskella yliopistoalueella, on rajallinen, mutta yliopiston vaikutus on rajaton. Työtä tehdään valtavasti, jotta tuo vaikutus ulotettaisiin avarammalle ja laajemmalle. Kuinka onnekkaita ovatkaan ne, joilla on mahdollisuus opiskella siellä. Tulen melkein vihaiseksi, kun kuulen arvostelua oppilaiden tai opettajien keskuudesta. Olen kiitollinen, kun voin sanoa, että varsin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ne, jotka tulevat opiskelemaan, ja ne, jotka opettavat, ovat kiitollisia ja tietoisia siitä, millainen suuri siunaus heillä on. Lisäksi yliopisto on tuonut paljon myönteistä huomiota kirkolle. Sitä ylläpitävä yhteisö ­ kirkko ­ tunnustetaan laajalti. Se on tullut tunnetuksi mittapuista ja ihanteista, joista on kirjoitettu ja puhuttu ja jotka ovat antaneet maailmalle tietoa niistä asioista, joihin me uskomme. Sen akateemiset ohjelmat ja sen urheiluohjelmat ovat tuoneet kunniaa sekä yliopistolle että kirkolle. Ja kun opiskelijoiden sukupolvet kulkevat sen käytäviä ja valmistuvat ja sitten hajaantuvat ympäri maailmaa, he tuovat kunniaa tälle opinahjolleen ja sen ylläpitäjälle, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle. Tulemme edelleenkin pitämään yllä Brigham Youngin yliopistoa sekä sen Havaijin kampusta. Tulemme edelleenkin pitämään yllä Ricksin collegea. Luultavasti emme rakenna muita yliopistoalueita. Toivoisimme voivamme rakentaa tarpeeksi, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat yliopistoon. Mutta tämä ei tule kysymykseen. Se on niin hirvittävän kallista. Mutta me tulemme pitämään nämä lippulaivoina, jotka todistavat tämän kirkon suuresta ja vilpittömästä omistautumisesta koulutukselle, sekä hengelliselle että maalliselle, ja niin tehdessämme osoitamme maailmalle, että erinomaista maallista koulutusta voi saada uskonnollisessa ympäristössä. Näiden laitosten taustatukena ovat muut oppilaitoksemme, uskontoinstituuttimme, joita on laajalti, ja kirkon suurenmoinen seminaarijärjestelmä. On toivottavaa, että näiden kautta nuoremme, missä tahansa he ovatkin, voivat kokea hiukan sitä hyvää, jota voi saada Brigham Youngin yliopistossa. Seuraava kysymys: Miksi kirkko on mukana liike-elämässä? Meillä on muutamia liikeyrityksiä. Ei monia. Suurin osa niistä alkoi jo varhaisina aikoina, kun kirkko oli ainoa organisaatio, jolla oli tarvittavaa pääomaa aloittaa tiettyjä liikeyrityksiä, joiden tarkoituksena oli palvella ihmisiä tällä syrjäisellä alueella. Olemme kauan sitten luopuneet muutamista sellaisista, joiden kanssa meillä ei tuntunut enää olevan tarvetta olla tekemisissä. Näiden yritysten joukossa, joista olemme luopuneet, oli esimerkiksi vanha Consolidated Wagon and Machine Company [Yhdistynyt vankkuri- ja koneyhtiö], joka menestyi hyvin vankkureiden ja hevosvetoisten maatalouskoneiden aikakaudella. Yhtiö ei ollut enää tarpeen. Kirkko on myynyt joskus omistamansa pankit. Kun hyvät pankkipalvelut kehittyivät tällä alueella, ei tarvittu enää kirkon omistamia pankkeja. Jotkin näistä liikeyrityksistä palvelevat suoraan kirkon tarpeita. Esimerkiksi viestintä on meidän toimintaamme. Meidän täytyy puhua ihmisille ympäri maailmaa. Meidän täytyy puhua kotimaassa, jotta meidän kantamme tiedettäisiin, ja ulkomailla tehdäksemme työtämme tunnetuksi. Niinpä me omistamme sanomalehden, Deseret Newsin, joka on Utahin vanhin liikeyritys. Samoin me omistamme televisio- ja radioasemia. Nämä tarjoavat äänitorven niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Saanen lisätä, että tunnemme toisinaan kiusaantuneisuutta televisiokanavien tarjoamien ohjelmien vuoksi. Väkemme tekee parhaansa minimoidakseen näiden ohjelmien vaikutuksen. Meillä on kiinteistöyritys, jonka ensisijaisena tehtävänä on pitää huolta temppeliaukion ympärillä olevien tilojen kunnosta ja viihtyisyydestä. Monien kaupunkien ydinkeskusta on rappeutunut hirvittävällä tavalla. Näin ei voida sanoa Salt Lake Citystä, vaikka saatatte olla eri mieltä yrittäessänne päästä tabernaakkeliin näiden päivien aikana. Olemme yrittäneet pitää huolta siitä, että tämä osa yhteisöämme pysyy viihtyisänä ja hyvässä kunnossa. Temppeliaukion kauniilla puistoalueella sekä siitä itään sijaitsevassa korttelissa me pidämme yllä puistoja, jotka ovat minkä tahansa maailman puistojen veroisia. Tämä alue tulee olemaan vieläkin viihtyisämpi, kun Main Streetille nyt rakennettavat tilat on saatu valmiiksi ja temppeliaukiosta pohjoiseen sijaitseva suuri konferenssikeskus on valmis. Toimivatko nämä yritykset saadakseen voittoa? Tietysti toimivat. Ne toimivat kilpailuun perustuvassa maailmassa. Ne maksavat veroja. Ne ovat tärkeä osa tätä yhteisöä. Ja ne tuottavat voittoa ja tuosta voitosta tulee rahaa, jota Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon säätiö käyttää auttaakseen hyvää tekevissä ja arvokkaissa asioissa tämän yhteisön sisällä ja sen ulkopuolella, ja vielä tarkemmin, auttaakseen kirkon suurissa humanitaarisissa pyrkimyksissä. Nämä liikeyritykset antavat kymmenesosan tuloistaan tälle säätiölle. Säätiö ei voi antaa itselleen tai muille kirkon yksiköille, mutta se voi käyttää varojaan auttaakseen muissa asioissa, minkä se tekeekin hyvin avokätisesti. Miljoonia dollareita on jaettu näin. Tuhansia ja taas tuhansia on ruokittu. Heille on annettu lääkkeitä. Heille on annettu vaatteita ja suojaa suuren hädän ja hirvittävän ahdingon hetkellä. Kuinka kiitolliseksi tunnenkaan itseni siitä hyväntekeväisyydestä, jota tekee tämä suurenmoinen säätiö, joka saa varansa kirkon liikeyrityksiltä. Minulla on aikaa vielä yhteen kysymykseen. Miksi kirkko on mukana kysymyksissä, jotka tulevat lainsäädäntöelimien ja äänestäjäkunnan päätettäviksi? Kiirehdin lisäämään, että olemme tekemisissä vain sellaisten lakiasioiden kanssa, jotka ovat luonteeltaan tiukasti moraaliin liittyviä tai jotka suoraan vaikuttavat kirkon hyvinvointiin. Olemme vastustaneet uhkapelejä ja alkoholia ja tulemme vastustamaan edelleenkin. Pidämme paitsi oikeutenamme, myös velvollisuutenamme vastustaa niitä voimia, joiden tunnemme jäytävän yhteiskunnan moraalista selkärankaa. Suuren osan ponnisteluistamme, erittäin suuren osan niistä teemme yhteistyössä muiden kanssa, joilla on samanlaisia mielenkiinnon kohteita. Olemme tehneet yhteistyötä juutalaisryhmien, katolilaisten, muslimien, protestanttien sekä sellaisten tahojen kanssa, joilla ei ole erityistä uskonnollista taustaa, yhteenliittymissä, jotka on muodostettu puolustamaan näkökantoja tärkeissä moraaliin liittyvissä kysymyksissä. Tällainen on tilanne tällä hetkellä Kaliforniassa, jossa myöhempien aikojen pyhät tekevät työtä turvatakseen perinteisen perheen niiltä yhteiskuntamme voimilta, jotka pyrkivät määrittelemään uudelleen tuon pyhän instituution. Jumalan säätämä avioliitto miehen ja naisen välillä on ollut sivistyksen perusta tuhansien vuosien ajan. Ei ole mitään oikeutusta määritellä uudelleen sitä, mikä on avioliitto. Meillä ei ole siihen oikeutta, ja ne, jotka yrittävät sitä, tulevat vastaamaan siitä itse Jumalalle. Jotkut ovat sitä mieltä, että niin kutsuttujen samaa sukupuolta olevien avioliittojen laillistaminen on kansalaisoikeus. Tämä asia ei liity kansalaisoikeuksiin. Tämä asia liittyy moraaliin. Toiset kyseenalaistavat perustuslaillisen oikeutemme kirkkona nostaa äänemme asiassa, joka on ratkaisevan tärkeä perheen tulevaisuuden kannalta. Me uskomme, että tämän pyhän instituution puolustaminen tekemällä työtä perinteisen avioliiton säilyttämiseksi kuuluu selvästi meidän uskonnollisiin ja perustuslaillisiin etuoikeuksiimme. Itse asiassa meidän oppimme pakottaa meidät sanomaan, mitä ajattelemme. Haluan kuitenkin sanoa ja samalla korostaa, että sitä, että vastustamme pyrkimyksiä laillistaa samaa sukupuolta olevien avioliitot, ei pidä koskaan tulkita oikeutukseksi sille, että sellaisia henkilöitä, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia, vihattaisiin, heitä kohtaan osoitettaisiin suvaitsemattomuutta tai heitä solvattaisiin joko yksilöinä tai ryhmänä. Kuten vuosi sitten sanoin tältä puhujakorokkeelta, meidän sydämemme ojentautuvat niitä kohti, jotka kutsuvat itseään homoseksuaaleiksi ja lesboiksi. Me rakastamme ja kunnioitamme heitä Jumalan poikina ja tyttärinä. He ovat tervetulleita kirkkoon. Odotamme kuitenkin, että he noudattavat käyttäytymisen suhteen samoja Jumalan antamia sääntöjä, jotka koskevat kaikkia muitakin, olivatpa he naimattomia tai naimisissa. Minä kiitän niitä jäseniämme, jotka ovat vapaaehtoisesti liittyneet muiden samanmielisten joukkoon puolustamaan perinteisen avioliiton pyhyyttä. Osana yhteenliittymää, joka käsittää muiden uskontokuntien ihmisiä, te annatte merkittävän osan varojanne. Kaliforniassa kerättävä raha on tullut yhteenliittymälle lahjoituksina yksittäisiltä kirkon jäseniltä. Te annatte omasta ajastanne ja kyvyistänne sellaisen asian hyväksi, jota joissain piireissä ei kenties pidetä poliittisesti korrektina, mutta joka siitä huolimatta on Herran iankaikkisen lastensa varalle tekemän suunnitelman ydinainesta, ja tätä samaa tekevät monet muidenkin kirkkojen jäsenet. Tämä on yhteistä ponnistelua. Minusta tuntuu, että tässä on kaikki, mitä minun tarvitsee sanoa tästä asiasta ja muista asioista, joista olen puhunut. Olen yrittänyt selittää, miksi me teemme joitakin asioita, niin kuin teemme. Toivon, että siitä on ollut hyötyä. Nyt lopuksi haluan sanoa, että rakastan tämän kirkon pappeutta. Se on erittäin tärkeä ja elävä. Se on tämän työn ydin ja voima. Se on voima ja valtuus, jonka avulla Jumala, iankaikkinen Isä tekee työtään maan päällä. Se on valtuus, jolla miehet puhuvat Hänen nimessään. Se on valtuus, jolla he hallitsevat Hänen kirkkoaan. Rakastan poikia, joilla on Aaronin pappeus. Jokainen nuori mies, jolla on Aaronin pappeus ja joka vaeltaa kuuliaisena Herran käskyille, voi odottaa saavansa Pyhän Hengen ohjausta elämässään. Tuo Henki siunaa häntä hänen opinnoissaan ja muissa hankkeissaan ja johdattaa häntä pyrkimyksissä, jotka siunaavat häntä ja siunaavat muiden hänen ympärillään olevien elämää. Pojat, minä hyväksyn ja toistan sen, mitä täällä on tänä iltana sanottu; eläkää sen pappeuden arvoisina, joka teillä on. Älkää koskaan tehkö mitään, mikä tekisi teistä kelvottomia. Noudattakaa viisauden sanaa. Se ei ole vaikeaa, ja se tuo teille luvattuja siunauksia. Välttäkää huumeita. Ne tuhoavat teidät kokonaan. Ne vievät teiltä mielenne ja ruumiinne herruuden ja hallinnan. Ne orjuuttavat teidät ja ottavat teidät turmelevaan ja tappavaan otteeseen, josta on miltei mahdotonta vapautua. Pysykää kaukana pornografiasta. Sekin tuhoaa teidät. Se sumentaa mielenne pahuudella ja tuhoaa teidän kykynne arvostaa hyvää ja kaunista. Karttakaa alkoholia kuin vastenmielistä sairautta. Olut tekee teille saman kuin vahvat väkijuomat. Kumpikin sisältää alkoholia eri määriä. Pysykää erossa moraalittomuudesta. Se turmelee teidän elämänne, jos antaudutte siihen. Se tuhoaa itsekunnioituksenne. Se ryöstää teiltä miellyttäviä mahdollisuuksia ja tekee teistä kelvottomia olemaan viehättävien nuorten naisten seurassa. Kun katsotte eteenpäin ja suunnittelette elämäänne, sisällyttäkää siihen lähetystyö. Teillä on velvollisuus tehdä niin. Se saattaa olla vaikea kokemus, mutta se rikastuttaa elämäänne ja tasapainottaa sitä, ja se siunaa muiden elämää tavalla, jota ette voi edes käsittää. Niin paljon riippuu teistä, rakkaat nuoret ystäväni. Jumala siunatkoon teitä, kun kuljette eteenpäin elämässänne vaeltaen kuuliaisina Hänen käskyilleen. Muistutan jokaista miestä ja poikaa tämän valtavan yleisön keskuudessa tänä iltana, että tämä on kaikkivaltiaan Jumalan kirkko ja valtakunta. Kuten historiamme on niin useasti osoittanut, tämä työ ei ole huoletonta vaan se vaatii ponnisteluja, jopa uhrauksia. Me kuljemme edelleen polkua, jonka Herra on viitoittanut meille. Me yritämme olla vahvoja ja väsymättömiä noudattaessamme noita ohjelmia ja käytäntöjä, jotka ovat vakiintuneet ja joita on noudatettu kautta ajan sukupolvien. Veljet, miten suurenmoisen järjestön osa me kaikki olemmekaan. Me menemme eteenpäin emmekä koskaan väsy tai pelkää pyrkimyksissämme rakentaa tätä valtakuntaa ja saada aikaan vanhurskaus maan päälle. Antakoon Jumala meille viisautta, voimaa ja päättäväisyyttä. Tätä rukoilen nöyränä Lunastajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.